Salamakuvaus pikkukameralla

[Antti]

Olen pitkään kuvaillut filmille järjestelmäkameralla ja salamavalolla, jossa on kääntyvä välähdyspää. Paikoissa, joissa katto on vaalea ja huonekorkeus on tavanomainen se on ollut helppoa. Ei ole tarvinnut pelätä taustan jäävän mustaksi ja kasvojen ylivalottuvan kalpeiksi ja punasilmäisiksi. Vanhoilla pikkukameroilla, joista puuttui objektiivin läpi salaman valoa mittaava automatiikka salamakuvaus oli todellinen ongelma. Valokuvaamisessa aukeni suorastaan uusi maailma hankittuani tuon järjestelmän ja siihen salaman.

Muutama viikko sitten ostin ensimmäisen digikamerani, Canonin A40:n. Salamakuvauksen suhteen se muistutti vanhoja pikkukameroita tuottaen kalpeanaamaisia kuvia mustalla taustalla. Toiveikkaana kokeilin täytesalamatoimintoa, jossa kamera väläyttää hiukan salamaa ja sen jälkeen pitkää valotusaikaa käyttäen valottaa myös kuvan taustan. Valitettavasti sekään ei tuottanut yhtä hyviä kuvia, kuin järjestelmäkamerani. Näytti siltä, että useissa tilanteissa kamera laski virheellisesti välähdyksen ja muun valotusajan vaatiman suhteen ja etuala ylivalottui.

Ajattelin, että kalliimmalla digikameralla ja erillisellä salamavalolla saisi varmaan parempia sisäkuvia. Kuitenkin epäilytti, että pikkukamera objektiivin läpi salaman valoa mittaavalla automatiikkalla varmasti pystyisi parempaankin. Koska halusin ottaa kuvan katon kautta heijastuneella valolla ja digissä on kiinteä salama, merkitsi se, että tämä digin salamavalo täytyi vain heijastaa kattoon. Painoin laukaisimen puoliväliin, jotta kamera sytyttäisi tarkennuksen apuvalon ja mittaisi etäisyyden. Pitäen oikealla kädellä laukaisinta puolivälissä pidin vasemmalla kädellä 7cm x 10cm valkoista pahvinpalaa 45 asteen kulmassa kohti kattoa suoraan salamavalon edessä. Sitten painoin laukaisimen pohjaan.

Kuvasta tuli oikein valottunut ja tasapainoinen. Siitä lähtien olen käyttänyt aina pahvia, kun kuvaan täytesalamalla. Olen huomannut, että pahvinpalan kulma on tärkeä, jos pahvi osoittaa liian ylös, kuvaan ei juuri tule salaman valoa. Jos pahvi osoittaakin liian alas, valottuu kuvan yläosaan hyvin kirkas alue, eli osa salaman valosta osuu seinästä suoraan objektiiviin, kun tarkoitus oli heijastaa valo vain katon kautta. Pystykuvaus on paljon vaikeampaa ellei mahdotonta, koska kamera on muotoiltu niinkuin on. Ymmärrettävästi kuvaan osuvien hehkulamppujen värilämpötila on paljon lämpimämpi, kuin ympäristön. Heijastettu valo valaisee koko huoneen tasaisemmin, kuin luonnossa. Mielestäni näin saa kuitenkin kauniimpia kuvia, vaikka ne ehkä näyttävätkin hiukan epätodellisilta. Lisäksi on suuri apu digikameroiden vahvasta puolesta, eli näen lopputuloksen heti ja voin ottaa uusia otoksia yhä uudelleen, kunnes olen tyytyväinen. Suosittelen kokeilemaan!

- Antti

[seppot]

Pitäen oikealla kädellä laukaisinta puolivälissä pidin vasemmalla kädellä 7cm x 10cm valkoista pahvinpalaa 45 asteen kulmassa kohti kattoa suoraan salamavalon edessä. Sitten painoin laukaisimen pohjaan.

Kuvasta tuli oikein valottunut ja tasapainoinen.
- Antti

Moi Antti.

Samat leikit Sonyn P50:n kanssa. Tosin valotus tuppaa jäämään hieman alakanttiin eli ei ole niin viksu salama-automatiikka. Jatkojalostin hommaa hieman. Leikkasin kiiltävästä alumiiniteipistä hieman salaman aukkoa leveämmän suikaleen, taustapaperi pois ja taitos kaksinkerroin liimapuoli sisäänpäin. Taitos ei tule aivan keskelle vaan toiseen päähän jää 3-5mm liimapintaa. Liimataan salaman alapuolelle siten, että sen voi kääntää salaman eteen 45 asteen kulmaan heijastamaan kattoa kohti. Voi siihen tehdä pienen reiän tai korvata osan paperilla jos haluaa osan valosta suoraan kohteeseen. Pitäähän se "hullun kiilto" saada silmämunaan. Tinapaperi kestää taivuttelua aika paljon ennen hajoamista eli joutuu aika ajoin tekemään uuden, mutta siinähän sen oppii minkä muotoinen ja kokoinen on sopiva. Kun sitä ei tarvitse niin kääntää alas kameran etuseinää vasten. Riippuu tietysti kamerasta voiko tuota käyttää vai ei.

Orjakennon kanssa on myös mukava leikkiä, halpaa hupia digikameran kanssa.

Sepe