Silmää ja ymmärrystä sille mikä on hyvän näköistä

[OskuK]

lahjakuuteen ei vaikuta käytetääkö sitä vai ei, se on vaikka ei olisi, vielä edes löydetty.

lahjakkuus on siis vähän kuin kuoleman jälkeinen elämä, se on vaikka ei olisikaan.

Lähtökohtaisesti jokaisen kilpailun voittaja syntyy tuomareiden maun, asiantuntemuksen ja asettamien vaateiden mukaan, tulos saataisi olla eri jos olisi eri tuomarit.

luonnollisesti, sama pätee lahjakkuuteen, sitä on tai ei ole, riippuen arvioijasta.

Lahjakkuus mielestäni ei ole järkevästi mitattava jollain asteikolla, sitä mielestäni ollaan tai ei olla.
Tässä tapauksessa tarkoitan silmään kauneudelle, tilanteelle ym.

Nyt ei tarvita kuin tuomarit. Ne väärät ja huonot.

Siis mielestäni valokuvauksen lähtökohtana on ominaisuus nähdä, osata hahmottaa se olleelinen keronnalisesti yms.

...mikä on synnynnäistä...vaikka ei olekaan.

On aivan eriasia olla oma tieto, siitä mikä on hyvä, kuin lukea kirjoja mitä pidetään hyvänä, edes teoriassa ei ole mahdollista että kaikki tilanteet olisi ohjeistettavissa.

Juu, kannattaa lukea huonoja kirjoja, koska ei voi luottaa muiden arvioon.

Miten suuri osa valokuvauksen harrastajista sitten on luovia, tai omaa silmän, on mahdoton sanoa, mutta uskon että kuitenkin pienempi osa kuin ne jotka luulevat olevansa?

Tämähän sun kantava perusajatuksesi on: tajutkaa olevanne huonoja.

Koska minusta ammatilaisuus kattavassa muodossa ei kerro mitään silmästä, niin heidän vertaaminen joukkona harrastajiin ei johda mihinkään.

Minkään vertaaminen toiseen ei kannata, koska väistämätä väärä vertailu johtaa harhaan.

[asm]

lahjakuuteen ei vaikuta käytetääkö sitä vai ei, se on vaikka ei olisi, vielä edes löydetty.

Toisenlaisiakin tulkintoja on.

Lahjakkuus voidaan kyllä katsoa synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Toisaalta sitäkin voi kehittää - suotuisassa ympäristössä se vahvistuu ja voimistuu, epäsuotuisasa näivettyy ja kuihtuu.

Aikuisiän saavuttaneista puhuttaesasa on hyvin vaikea enää erottaa synnynnäisiä ja myöhemmin kehittyneitä osa-alueita.

[nomad]

lahjakuuteen ei vaikuta käytetääkö sitä vai ei, se on vaikka ei olisi, vielä edes löydetty.

lahjakkuus on siis vähän kuin kuoleman jälkeinen elämä, se on vaikka ei olisikaan.

Jeps. 99% superlahjakkaista valokuvaajista itkee illalla yksin tuopin ääressä "kun kukaan ei ymmärrä".

[evilpet]

Tämähän sun kantava perusajatuksesi on: tajutkaa olevanne huonoja.

Ei ollenkaan pöllömpi perusajatus...

[OskuK]

Tämähän sun kantava perusajatuksesi on: tajutkaa olevanne huonoja.

Ei ollenkaan pöllömpi perusajatus...

Miusta on ihan pöllö: tajuan olevani huono on parempi. Mitäs sitä netissä muita pilkkaamaan...

[Mikael K.]

lahjakuuteen ei vaikuta käytetääkö sitä vai ei, se on vaikka ei olisi, vielä edes löydetty.

Lähtökohtaisesti jokaisen kilpailun voittaja syntyy tuomareiden maun, asiantuntemuksen ja asettamien vaateiden mukaan, tulos saataisi olla eri jos olisi eri tuomarit.

Lahjakkuus mielestäni ei ole järkevästi mitattava jollain asteikolla, sitä mielestäni ollaan tai ei olla.
Tässä tapauksessa tarkoitan silmään kauneudelle, tilanteelle ym.

Siis mielestäni valokuvauksen lähtökohtana on ominaisuus nähdä, osata hahmottaa se olleelinen keronnalisesti yms.

On aivan eriasia olla oma tieto, siitä mikä on hyvä, kuin lukea kirjoja mitä pidetään hyvänä, edes teoriassa ei ole mahdollista että kaikki tilanteet olisi ohjeistettavissa.

Miten suuri osa valokuvauksen harrastajista sitten on luovia, tai omaa silmän, on mahdoton sanoa, mutta uskon että kuitenkin pienempi osa kuin ne jotka luulevat olevansa?

Koska minusta ammatilaisuus kattavassa muodossa ei kerro mitään silmästä, niin heidän vertaaminen joukkona harrastajiin ei johda mihinkään.

Hmmm... Luulen ymmärtäväni mitä haluat sanoa. Nähdäkseni lahjakkuus on kehittymisen lähtökohta. Jotkut ovat tässä suhteessa valmiimpia kuin toiset. Jos lahjakkuutta ei kehitetä millään tavalla niin se jää turhaksi. Myös olosuhteet ymmärtääkseni vaikuttavat kehittymiseen.

Alun esimerkkisi uinuvasta lahjakkuudesta muistuttaa filosofista ongelmaa siitä pitääkö kaatuva puu metsässä äänen jos kukaan ei ole kuulemassa sitä. Esimerkkisi tapauksessa lahjakkuus ei pääse puhkeamaan välttämättä. Näkisin juuri olosuhteiden vaikuttavan tässä tapauksessa.

Ehkä suurin ongelma lahjakkuuksien tai lahjattomuuden näkemisessä ovat asettamamme kriteerit. Ne voivat olla väärin asetettuja, jolloin lopputulos on myös väärä. Tämän huomaaminen ajoissa on tärkeää. Lapset ovat tässä suhteessa hyvä esimerkki. Jos heitä kasvattaa perisuomalaisella menetelmällä sanomalla, että "et sä mitään osaa" niin se vaikuttaa lahjojen löytämiseen. Kannustava ja realistinen palaute lapselle taas auttaa löytämään omat lahjat ilman lopullista lannistumista.

Ongelma on todella monisyisempi kuin alustuksesi osoitti. Huomannet ja huomasit sen kenties myös itse. Ainakin näin voisi tekstistäsi päätellä. Toivottavasti tässä on päästy edes hieman etenemään on-off-asetelmasta eteenpäin ja keskustelemaan siitä miten lahjakkuudet voivat esiintyä eri ihmisten elämässä. Kysehän ei ole lopulta siitä kuka on kukkulan kuningas vaan tarkoituksena olisi auttaa kaikkia kuvaajia näkemään omat hyvät ja huonot puolensa.

P. S. Muokkasin ensimmäisen lauseen järkeväksi.

[ykköseero]

No on tämä kyllä niin kipeetä tuohua, että taidan kohta puoleen siirtyä taas pois.

Tee se. Ainoa mitä sä osaat, on saada aikaan tosi paskan fiiliksen.