Silmää ja ymmärrystä sille mikä on hyvän näköistä

[OskuK]

Kiinnostaisi tietää mitä Jartsa ajattelee kenestäkin kuvaajana?

Ei kinnostaisi, noita henkilökohtaisuuksia ei kaivata jälleen esiin, kun kerran on taukoa saatu pidettyä. Toki siihen nämä aloitukset aina tähtäävät, että pääsisi sanomaan porvoonmitalla, joten annapa olla vaan ;-}

[jari siren]

Kiinnostaisi tietää mitä Jartsa ajattelee kenestäkin kuvaajana?

Ei kinnostaisi, noita henkilökohtaisuuksia ei kaivata jälleen esiin, kun kerran on taukoa saatu pidettyä. Toki siihen nämä aloitukset aina tähtäävät, että pääsisi sanomaan porvoonmitalla, joten annapa olla vaan ;-}

Sanoo mies jolla on ollut neljä vuotta henkilökohtainen missio sabotoida aloitukisiani.
No oikeutuskin selvisi tässä vaihteeksi, Osku onkin kuvitelmissaan suojaamaassa kanssa ihmisiään minun mollamiselta, häs on selkeästi päätellyt että motiivini on päästä mollaamaan yksilöitä :D
No en voi häntä auttaa, en voi hänen kuvitelmille mitään.

Aihe on kuitenkin hedelmällinen ja tärkeä, tässä keskikertaisuuksien hallitsemassa mailmassa.
Meillä on yhteiskunnassa mm. koulutus järjestelmä, joka vakaasti tukee keskinkertaisuutta ja latistaa luovuuden.
Kaikki yritetään laitaa samaan muottiin ja toivotaan että yksilöllisiä eroja ei olisi. Opintosuunitelmat rakennetaan keskinkertaisuuden varaan, jolloin hitaimmat ei pysy mukana ja nopeimmat turhautuu,
vain kerkinkertaisuus jyrää.

Pointini on että tietojeni mukaan yksilöllisiä eroja on kaikissa mittauksissa ja jopa oppiminen on yksilölistä.

Ihmisillä on erilaisia taipumuksia, jotka on ihmiskunnan vahvuus, sen kieltäminen on turhaa ja enemmistönä keskinkertaisuudet hidastaa kehitystä.

Valokuvaus on erittäin laaja-alainen juttu ja sitä on syvennettävissä loputtomiin.
Valokuvaus näennäisen yksinkertaisena tapahtumana (talennus, unohtaen kerronnan ja sisällön), antaa näkemättömille kuvan että se on standardoitavissa ja keskinkertaisuuksien enemmistö jyrää foorumiella, olettaen että enemmistö olisi oikeassa.

On tahoja jotka sanoo kaiken valokuvauksessa jo tehdyn ja että kuka vaan voi tulla hyväksi valokuvaajaksi, he ovat usein sitä mieltä että ovat siis itse hyviä, onhan sitä jo kymmeniä vuosia tehty.

Valokuva on myös erittäin armoton väline, sillä lopputulos on se mitä se on ja kaikkien nähtävissä, jos kuvaajan kuvat on huonoja, niin kuvaaja on huono, on kuvattu vaikka 150vuotta.

Olen seurannut foorumeita vuosia ja nähnyt lupaavia aloitelijoita, jotka jatkaessaan on täyttänyt tuon lupauksen, mutta olen nähnyt myös selaisia aloitelijoita ja jo pidempään kuvanneita jotka on saanut välineillä/oppimalla kuvat tarkemmiksi, mutta päätä eikä häntään niissä vieläkään ole.

Kaikenmailman nettiprojekti buustauksia on myös nähty missä, keskinkertainen on hakenut luovempia tuekseen, mutta tilanne ei ole mitenkään muutunut luovat on mennyt eteenpäin ja keskinkertainen on junnanut paikalla, tuottaen samaa sössöä lisää.

Valokuvauksen parissa (myös tällä foorumilla) on kaksi selkeästi eroavaa ryhmää, kameraharrastajat ja valokuvanharrastajat, nämä sitten keskustelee eriasiasta samassa ketjussa, ymmärtämättä toisiaan.

[OskuK]

motiivini on päästä mollaamaan yksilöitä :D
No en voi häntä auttaa, en voi hänen kuvitelmille mitään.

Juu, me muut olemme vainoharhaisia, mutta me ei ollakaan lomalla vähän väliä ;-)

[jari siren]

motiivini on päästä mollaamaan yksilöitä :D
No en voi häntä auttaa, en voi hänen kuvitelmille mitään.

Juu, me muut olemme vainoharhaisia, mutta me ei ollakaan lomalla vähän väliä ;-)

Sä olet varmaa pääsäsi järjestellyt että minulla on ollut tänne banni, kun ei tämä ole kiinostanut vähään aikaa.
Voin vakuutaa että ei vaan ole kiinostanut, kysy Matilta yksärillä :D

No on tämä kyllä niin kipeetä tuohua, että taidan kohta puoleen siirtyä taas pois.

Ei tässä ole mitään järkeä, ei täälä voi keskustella.

[Mr K]

Ei kai kukaan lahjakkuuden olemassaoloa ja merkitystä yritäkään kiistää. Hyvä kuva on kuitenkin määrittelemättä.
- Onko se sellainen, joka herättää katsojissa voimakkaita tunteita ajankohtaisesta asiasta ja kenties aloittaa muutosta ihmisissä ja yhteiskunnassa?
- Onko se sellainen, joka saa katsojat hyvälle mielelle?
- Onko se sellainen, joka saa katsojat pahalle mielelle?
- Onko se sellainen, joka dokumentoi aikakautta olematta mitenkään merkityksellinen kuva tänä päivänä mutta tulevaisuudessa tärkeä dokumentti menneestä ajasta?
- Onko kuva hyvä, jos se miellyttää tavallista tuulipukukansaa vaikka kuvalla ei ole suurta merkitystä eikä se miellytä kriitikkoja?
- Onko kuva hyvä, jos se miellyttää kriitikoita vaikka tavallinen tuulipukukansa ei kuvaan toista kertaa vilkaise?

Kuvan arviointi tapahtuu aina arvioijan oman arvomaailman mukaisesti. Tästä taasen tullaan siihen kenen arvomaailma on muita arvokkaampi ja oikeampi arvostelemaan kuvaa. Jos esimerkiksi näytetään ns. vanhojen mestareiden kuvia valokuvausta tuntemattomille saadaanko, näiltäkin henkilöiltä varauksettomat arviot siitä, että kyseessä on valokuvauksen historian merkittävimpiä kuvia parhaiden kuvaajien kuvaamina? Itse en arvosta läheskään kaikkia ns. merkkiteoksia.

Muiden kuvia huonoiksi arvioiva ja kuvaajia lahjattomiksi väittävä väkisinkin asettaa itsensä näiden yläpuolelle - Ottaa vallan tuomita muita. Kritiikki on aina paikallaan mikäli se on asiallista. Suomalaisessa keskustelussa valitettavasti korostuu virheiden esiintuominen ja arvosteleminen mutta kehujen antaminen ja kannustaminen unohtuu - sitä jopa vältetään. Kun arvioidaan jonkun kuvaajan tuotantoa tulisi samalla kehua sitä missä hän on hyvä ja kannustaa kehittämään itseään.

Uskon kannustamisen voimaan ja jokaisen oikeuteen toteuttaa harrastustaan omalla tavallaan. Jarin kirjoituksista minulle tulee valitettavasti mieleen vain negatiivisen palautteen antaminen ja lannistaminen sillä "eihän sinusta lahjattomasta kuitenkaan mitään tule".

[jari siren]

Ei kai kukaan lahjakkuuden olemassaoloa ja merkitystä yritäkään kiistää. Hyvä kuva on kuitenkin määrittelemättä.
- Onko se sellainen, joka herättää katsojissa voimakkaita tunteita ajankohtaisesta asiasta ja kenties aloittaa muutosta ihmisissä ja yhteiskunnassa?
- Onko se sellainen, joka saa katsojat hyvälle mielelle?
- Onko se sellainen, joka saa katsojat pahalle mielelle?
- Onko se sellainen, joka dokumentoi aikakautta olematta mitenkään merkityksellinen kuva tänä päivänä mutta tulevaisuudessa tärkeä dokumentti menneestä ajasta?
- Onko kuva hyvä, jos se miellyttää tavallista tuulipukukansaa vaikka kuvalla ei ole suurta merkitystä eikä se miellytä kriitikkoja?
- Onko kuva hyvä, jos se miellyttää kriitikoita vaikka tavallinen tuulipukukansa ei kuvaan toista kertaa vilkaise?

Hyvää kuvaa on täällä yritetty määritellä vuosia, yksi on se että täyttää tarkoituksensa, jos on kaksi sellaista, niin se parempi niistä on parempi :D

Kuvan arviointi tapahtuu aina arvioijan oman arvomaailman mukaisesti. Tästä taasen tullaan siihen kenen arvomaailma on muita arvokkaampi ja oikeampi arvostelemaan kuvaa. Jos esimerkiksi näytetään ns. vanhojen mestareiden kuvia valokuvausta tuntemattomille saadaanko, näiltäkin henkilöiltä varauksettomat arviot siitä, että kyseessä on valokuvauksen historian merkittävimpiä kuvia parhaiden kuvaajien kuvaamina? Itse en arvosta läheskään kaikkia ns. merkkiteoksia.


Muiden kuvia huonoiksi arvioiva ja kuvaajia lahjattomiksi väittävä väkisinkin asettaa itsensä näiden yläpuolelle - Ottaa vallan tuomita muita. Kritiikki on aina paikallaan mikäli se on asiallista. Suomalaisessa keskustelussa valitettavasti korostuu virheiden esiintuominen ja arvosteleminen mutta kehujen antaminen ja kannustaminen unohtuu - sitä jopa vältetään. Kun arvioidaan jonkun kuvaajan tuotantoa tulisi samalla kehua sitä missä hän on hyvä ja kannustaa kehittämään itseään.

Sanoin jo ensimäisessä kirjoituksessani tässä ketjussa että en puhu minä muodossa, saati väitä että minä olisin se mestari.

Uskon kannustamisen voimaan ja jokaisen oikeuteen toteuttaa harrastustaan omalla tavallaan. Jarin kirjoituksista minulle tulee valitettavasti mieleen vain negatiivisen palautteen antaminen ja lannistaminen sillä "eihän sinusta lahjattomasta kuitenkaan mitään tule".
Kukin saa usko minkä voimaan haluaa, mutta tämä keskustelu ei liity mitenkään negatiiviseen palauteeseen, eikä minun osaltani henkilöidy kehenkää (ainoat henkilö kohtaisuudet ketjussa on kohdistettu minuun)

Mailma on epäoikeuden mukainen, toiset on pidempiä ja toiset on lahjaakkaapia kuin toiset. Jostain syystä tätä tosiasiaa ei haluta joidenkin toimesta yhdistää valokuvaukseen.

[Mr K]

En yritäkään kiistää, etteikö "lahjattomuutta" olisi myös valokuvauksen saralla. Mutta... Lahjattomuudesta puhuminen tai sellaisen hakeminen on hedelmätöntä kaikilla elämän osa-alueilla; taiteissa, urheilussa, kokkauksessa....

Emmehän me tuomitse lahjattomiksi lenkkeilijöitä vaikka heistä ei olisikaan huippujuoksijoiksi, huvikseen lätkää pelaavia vaikka heillä ei olekaan mahdollisuuksia NHL pelaajiksi, kitaraa kotonaan näppäileviä vaikka heillä ei olisi mahdollisuuksia levyttäviksi muusikoiksi. Lista jatkuu ja jatkuu... Huomaatko, on hedelmätöntä keskustella lahjattomuudesta, sillä se ei tuota mitään ja jokaisella on oikeus toteuttaa itseään ja nauttia tekemästään, siitä riippumatta kuinka hyviä he ovat verrattuna muihin alan harrastajiin (tai ammattilaisiin). Tämä maa on täynnä työväenopistoja yms. järjestämässä taideaineiden kursseja ja kurssit täynnä harrastajia, joista emme koskaan kuule julkisuudessa emmekä silti puhu lahjattomuudesta näidenkään aiheiden saralla.

Kaikille tulee antaa positiivista palautetta ja kritiikkiä, jonka avulla kehittyä harjoittamallaan alalla. Lahjakkaille tulee tarjota mahdollisuus kehittää lahjakkuuttaan niin pitkälle kuin haluavat mutta kenenkään harrastusta ei pidä tukahduttaa vaikka edellytyksiä ei olisikaan kehittyä sen pidemmälle.

Jari, olet itse syyllinen siihen millaisen mielikuvan olen kirjoituksistasi saanut. En minäkään yritä henkilöidä keskustelua sinuun, enkä keneenkään muuhunkaan. Aloittamasi keskustelun aihe on hyvä, sillä pelkkä laitekeskustelu ei ole kovin kehittävää. Keskustelussa tulee kuitenkin varautua siihen, että saa eriäviä mielipiteitä eikä keskustelun tarkoituksena saa olla muiden mielipiteiden pakottaminen oman kaltaiseksi. Pitäisi myös olla valmis tarkistamaan omia mielipiteitään. En ole huomannut, että olisit ollut keskustelussa mitenkään vastaanottavainen mutta se on minun mielikuvani.

Ja omaa opetustani toteuttaen annan sinulle, Jari, täyden oikeuden olla ihan mitä mieltä haluat. En koe epäonnistuneeni vaikka et näkemystäni ymmärtäisikään, en sitä odotakaan, eikä sinullakaan ole mitään syytä ottaa itseesi siitä, että en suostu jakamaan sinun näkemystäsi. Omalta osaltani lopetan aiheen käsittelyn tähän.

[OskuK]

Mailma on epäoikeudenmukainen, toiset on pidempiä ja toiset on lahjakkaamia kuin toiset. Jostain syystä tätä tosiasiaa ei haluta joidenkin toimesta yhdistää valokuvaukseen.

Ei vaan sitä ei tarvitse hokea joka kirjoituksessa.

Jos haluat kolutusta joka tähtää vain huipulle niin perusta se, ja etsi se huippu (jota et nimen takia halveksi) johtamaan sitä. Ei tieverkkoa, ei yrityksiä, ei kaljakuppiloita eikä nettiä ole perustettu vain arjalaisille, siksipä sinäkin tällä jauhat näitä alle keskiarvon-uusintojasi.

Vai pelkäätkö että muut ovat niin sokeita etteivät huomaa näkemäänsä kuvatasoa? Ajattelit että kerrot tyhmille että elämme keskiarvon maailmassa, kun kukaan sinua ennen ei ole sitä huomannut? Aika heikkoa, kouluarvosanana 6-.

[OskuK]

Hyvä kuva on kuitenkin määrittelemättä.

Höpsistä, hyvä kuva täyttää tehtävänsä paremmin kuin verrokki keskimäärin...

ja jos verrokkiryhmä on hyviä kuvia niin kaikki ovat vain keskimääräistä.

[jari siren]

En yritäkään kiistää, etteikö "lahjattomuutta" olisi myös valokuvauksen saralla. Mutta... Lahjattomuudesta puhuminen tai sellaisen hakeminen on hedelmätöntä kaikilla elämän osa-alueilla; taiteissa, urheilussa, kokkauksessa....

Emmehän me tuomitse lahjattomiksi lenkkeilijöitä vaikka heistä ei olisikaan huippujuoksijoiksi, huvikseen lätkää pelaavia vaikka heillä ei olekaan mahdollisuuksia NHL pelaajiksi, kitaraa kotonaan näppäileviä vaikka heillä ei olisi mahdollisuuksia levyttäviksi muusikoiksi. Lista jatkuu ja jatkuu... Huomaatko, on hedelmätöntä keskustella lahjattomuudesta, sillä se ei tuota mitään ja jokaisella on oikeus toteuttaa itseään ja nauttia tekemästään, siitä riippumatta kuinka hyviä he ovat verrattuna muihin alan harrastajiin (tai ammattilaisiin). Tämä maa on täynnä työväenopistoja yms. järjestämässä taideaineiden kursseja ja kurssit täynnä harrastajia, joista emme koskaan kuule julkisuudessa emmekä silti puhu lahjattomuudesta näidenkään aiheiden saralla.

Kaikille tulee antaa positiivista palautetta ja kritiikkiä, jonka avulla kehittyä harjoittamallaan alalla. Lahjakkaille tulee tarjota mahdollisuus kehittää lahjakkuuttaan niin pitkälle kuin haluavat mutta kenenkään harrastusta ei pidä tukahduttaa vaikka edellytyksiä ei olisikaan kehittyä sen pidemmälle.

Jari, olet itse syyllinen siihen millaisen mielikuvan olen kirjoituksistasi saanut. En minäkään yritä henkilöidä keskustelua sinuun, enkä keneenkään muuhunkaan. Aloittamasi keskustelun aihe on hyvä, sillä pelkkä laitekeskustelu ei ole kovin kehittävää. Keskustelussa tulee kuitenkin varautua siihen, että saa eriäviä mielipiteitä eikä keskustelun tarkoituksena saa olla muiden mielipiteiden pakottaminen oman kaltaiseksi. Pitäisi myös olla valmis tarkistamaan omia mielipiteitään. En ole huomannut, että olisit ollut keskustelussa mitenkään vastaanottavainen mutta se on minun mielikuvani.

Ja omaa opetustani toteuttaen annan sinulle, Jari, täyden oikeuden olla ihan mitä mieltä haluat. En koe epäonnistuneeni vaikka et näkemystäni ymmärtäisikään, en sitä odotakaan, eikä sinullakaan ole mitään syytä ottaa itseesi siitä, että en suostu jakamaan sinun näkemystäsi. Omalta osaltani lopetan aiheen käsittelyn tähän.

Valokuvaus on harrastuksena siten erikoisasemassa että sitä kautta osasta tulee ammattilaisia ja osa pyrkii selaiseksi, siksi tämä aihen on tässä tapauksessa relevantti täällä.

Lenkkeilyssä hyvyys ei ole samalla tavalla verannolinen, sillä tuskin kukaan siittä kovasti kunniaa tai ammaatia on hakemassa.

Koska moni janipetteri ja jo varttuneempikin kuvaaja haaveilee ansioista tai "kunniasta", niin väite että ostamalla pro värkit ja harjoittelemalla kuka vaan on valokuvaaja, saataa olla jopa haitallinen.

Koulut voi jäädä käymättä ja ammatti hankimatta kun lahjaton haaveilee suuresta lehtikuvaajan urasta.
Vastaava tilanne on jääkiekossa, tiedän useitakin jotka haaveilivat NHL tai liiga urasta ja viimeistään A-junnuna oli selvää että näin ei käy, koulut on käymättä ja ammatit hankimatta.

Sinun minusta saamasta kuvasta olen toki vastuussa, mutta en menetä yö uniani sen takia, oma mailman katsomuksesi myös on siihen osasyyllinen.

Ihan samalla tavalla minä luokittelen mielessäni ihmiset täällä mielipiteiden mukaan, kuin muutkin.

Jos sinusta se että uskon teemaani ja en koe järkeviä vasta argumentteja tuleen mielipiteeni tarkistamiseksi, tekeminusta muiden mielipiteen pakottajaksi, niin kehoitan sinua katsomaan, asiaan siltä kannalta, että yhtä paljon nyt sinä pyrit pakottamaan mielipidettäni haluamaksesi.

Olen matkan varella muutanut myös mielipteitäni, jos se on minulle tullut perusteluksi.

Usein kuitenkin ihmiset puhuu eriasioista ja silloin on yhteisymmärrys sula mahdottomuus?

[Mikael K.]

Valokuvaus on harrastuksena siten erikoisasemassa että sitä kautta osasta tulee ammattilaisia ja osa pyrkii selaiseksi, siksi tämä aihen on tässä tapauksessa relevantti täällä.

Lenkkeilyssä hyvyys ei ole samalla tavalla verannolinen, sillä tuskin kukaan siittä kovasti kunniaa tai ammaatia on hakemassa.

Koska moni janipetteri ja jo varttuneempikin kuvaaja haaveilee ansioista tai "kunniasta", niin väite että ostamalla pro värkit ja harjoittelemalla kuka vaan on valokuvaaja, saataa olla jopa haitallinen.

Ammattilaisuuden ja harrastajana pysymisen ero ei ole välttämättä valokuvaustaidoissa vaan kaikessa muussa. Toisin sanoen ammattilaisen tulee kyetä pyörittämään bisnestä ja ottamaan kuvia silloinkin, kun ei ole juuri sitä oikeaa fiilistä. Harrastaja voi jäädä nuhjuisena viikonloppuna sängyn pohjalle lojumaan ja odottamaan oikeaa fiilistä, kun ammattilainen joutuu kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan sen jo sata kertaa nähdyn julkimon jonnekin uutisen tynkään tai istumaan ties kuinka pitkään jossakin seminaarissa saadakseen kuvan harvinaisesta vieraasta. Nämä mainittuina vain esimerkkeinä. Muitakin eroja varmasti löytyy.

[adapteri]

Höpsistä, hyvä kuva täyttää tehtävänsä paremmin kuin verrokki keskimäärin...

ja jos verrokkiryhmä on hyviä kuvia niin kaikki ovat vain keskimääräistä.

Höpö höpö... kysymys on mittaasteikosta.... vähän sama juttu kuin 100 m juoksussa, erot on pieniä mutta silti jotkut pääsee finaaliin asti jotkut ei.

Kysehän oli verrokkiryhmässä. Jos valitsee sopivan verrokkiryhmän, ajalla 25 sekuntia voittaa joka kerran.

Vastaavasti sillä ajalla ei ole edes keskimääräisten joukossa, jos verrokkiryhmäksi ottaa ala-asteen urheilujoukkueen.

Valitsemassa se verrokkiryhmä sopivasti päätyy aina keskimääräiseksi. Jopa MM-kisoissa useimmat 100m:n juoksijat ovat siellä vain keskimääräisiä.

[jari siren]

Valokuvaus on harrastuksena siten erikoisasemassa että sitä kautta osasta tulee ammattilaisia ja osa pyrkii selaiseksi, siksi tämä aihen on tässä tapauksessa relevantti täällä.

Lenkkeilyssä hyvyys ei ole samalla tavalla verannolinen, sillä tuskin kukaan siittä kovasti kunniaa tai ammaatia on hakemassa.

Koska moni janipetteri ja jo varttuneempikin kuvaaja haaveilee ansioista tai "kunniasta", niin väite että ostamalla pro värkit ja harjoittelemalla kuka vaan on valokuvaaja, saataa olla jopa haitallinen.

Ammattilaisuuden ja harrastajana pysymisen ero ei ole välttämättä valokuvaustaidoissa vaan kaikessa muussa. Toisin sanoen ammattilaisen tulee kyetä pyörittämään bisnestä ja ottamaan kuvia silloinkin, kun ei ole juuri sitä oikeaa fiilistä. Harrastaja voi jäädä nuhjuisena viikonloppuna sängyn pohjalle lojumaan ja odottamaan oikeaa fiilistä, kun ammattilainen joutuu kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan sen jo sata kertaa nähdyn julkimon jonnekin uutisen tynkään tai istumaan ties kuinka pitkään jossakin seminaarissa saadakseen kuvan harvinaisesta vieraasta. Nämä mainittuina vain esimerkkeinä. Muitakin eroja varmasti löytyy.

Mitä tämä vaikuttaa itse lahjakkuudesta puhumiseen?

Ikävä tosiasia on myös se että suuriosa ammattilaisista ei kuulu tähän lahjakkaiden ryhmään, kilpailu on tänäpäivänä niin kovaa että ammattilaisia on lähinnä ne joille se on kutsumus tai on vaan makeeta sanoa olevansa valokuvaaja ja leipä haetaan vaikka taksia ajamalla.

[OskuK]

Höpö höpö... kysymys on mittaasteikosta.... vähän sama juttu kuin 100 m juoksussa, erot on pieniä mutta silti jotkut pääsee finaaliin asti jotkut ei.

Kysehän oli verrokkiryhmässä. Jos valitsee sopivan verrokkiryhmän, ajalla 25 sekuntia voittaa joka kerran.

Aivan.... kun ryhmän juoksijat laitetaan nopeusjärjestykseen niin aina osa on noeampia kuin toiset - aina.

Niinpä, kun laitetaan Suomen kansa metsään niin aina sieltä ulos tullaan jossain järjestyksessä. Miksi sen järjestyksen seuraaminen on suomalaisista kovin kiinnostavaa, sitä pitäne kysellä jartsalta, hommaan panostaneelta, ja siitä järjestyksestä pahaa vikaa löytäneltä.

[Mikael K.]

Ammattilaisuuden ja harrastajana pysymisen ero ei ole välttämättä valokuvaustaidoissa vaan kaikessa muussa. Toisin sanoen ammattilaisen tulee kyetä pyörittämään bisnestä ja ottamaan kuvia silloinkin, kun ei ole juuri sitä oikeaa fiilistä. Harrastaja voi jäädä nuhjuisena viikonloppuna sängyn pohjalle lojumaan ja odottamaan oikeaa fiilistä, kun ammattilainen joutuu kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan sen jo sata kertaa nähdyn julkimon jonnekin uutisen tynkään tai istumaan ties kuinka pitkään jossakin seminaarissa saadakseen kuvan harvinaisesta vieraasta. Nämä mainittuina vain esimerkkeinä. Muitakin eroja varmasti löytyy.

Mitä tämä vaikuttaa itse lahjakkuudesta puhumiseen?

Ikävä tosiasia on myös se että suuriosa ammattilaisista ei kuulu tähän lahjakkaiden ryhmään, kilpailu on tänäpäivänä niin kovaa että ammattilaisia on lähinnä ne joille se on kutsumus tai on vaan makeeta sanoa olevansa valokuvaaja ja leipä haetaan vaikka taksia ajamalla.

Lahjakkuudesta puhumiseen kuuluu erojen tekeminen. Asia ei ole joko tai vaan kyseessä on paljon laaja-alaisempi ilmiö. Lahjakkuutta ei voi mitata asteikolla 4-10 vaan siinä on käytettävä muita välineitä.

Esimerkkini osoittaa kahdenlaista lahjakkuutta. Teen vielä yhden lisäoletuksen. Sänkyyn jäävä fiilistelijä ja kuvailemani ammattilainen ovat yhtä hyviä kuvaajia. Ainoa ero tässä tapauksessa on se, että toinen kykenee käyttämään lahjaansa ja toinen ei.

Otan toisen esimerkin. Vuoden luontokuva 2008 kirvoitti monenlaisia kommentteja. Yleinen tuomio oli kauhistuksen tuomat haukut. Tuomaristo taas näki kuvassa sellaisia arvoja, joita useimmat muut eivät kommenttien perusteella nähneet. Tästä päästään taas mittaamiseen ja arviointiin. Millä periaatteilla tai mittareilla luovuutta mitataan?

Kutsumus ei myöskään takaa sitä, että kuva on hyvä. Esimerkkini sänkyyn makaamaan jääneestä ja fiilistä odottelevasta kaverista voi puhua myös tästä. Hän voi kokea syvää kutsumusta kuvaajaksi mutta ei saa mitään sen suhteen aikaan. Voiko hänellä sanoa olevan kutsumusta kuvaajaksi? Esimerkkini ammattilainen taas tekee työnsä ja ottaa kuvat ajallaan. Aivan yhtä hyvin hänellä voi olla kutsumus kuvaajaksi.

Lisäksi on huomioitava vielä käytännön tuoma harjaantuneisuus esimerkkieni tapauksessa. Toinen ottaa kuvia ties minkälaisissa olosuhteissa ja osaa käyttää kameraansa. Sänkyyn jäänyt fiilistelijä on kenties kuvannut vain varpaitaan ja häneltä on jäänyt kokemuksen mukanaan tuoma harjaantuneisuus pois.

[jari siren]

Ammattilaisuuden ja harrastajana pysymisen ero ei ole välttämättä valokuvaustaidoissa vaan kaikessa muussa. Toisin sanoen ammattilaisen tulee kyetä pyörittämään bisnestä ja ottamaan kuvia silloinkin, kun ei ole juuri sitä oikeaa fiilistä. Harrastaja voi jäädä nuhjuisena viikonloppuna sängyn pohjalle lojumaan ja odottamaan oikeaa fiilistä, kun ammattilainen joutuu kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan sen jo sata kertaa nähdyn julkimon jonnekin uutisen tynkään tai istumaan ties kuinka pitkään jossakin seminaarissa saadakseen kuvan harvinaisesta vieraasta. Nämä mainittuina vain esimerkkeinä. Muitakin eroja varmasti löytyy.

Mitä tämä vaikuttaa itse lahjakkuudesta puhumiseen?

Ikävä tosiasia on myös se että suuriosa ammattilaisista ei kuulu tähän lahjakkaiden ryhmään, kilpailu on tänäpäivänä niin kovaa että ammattilaisia on lähinnä ne joille se on kutsumus tai on vaan makeeta sanoa olevansa valokuvaaja ja leipä haetaan vaikka taksia ajamalla.

Lahjakkuudesta puhumiseen kuuluu erojen tekeminen. Asia ei ole joko tai vaan kyseessä on paljon laaja-alaisempi ilmiö. Lahjakkuutta ei voi mitata asteikolla 4-10 vaan siinä on käytettävä muita välineitä.

Esimerkkini osoittaa kahdenlaista lahjakkuutta. Teen vielä yhden lisäoletuksen. Sänkyyn jäävä fiilistelijä ja kuvailemani ammattilainen ovat yhtä hyviä kuvaajia. Ainoa ero tässä tapauksessa on se, että toinen kykenee käyttämään lahjaansa ja toinen ei.

Otan toisen esimerkin. Vuoden luontokuva 2008 kirvoitti monenlaisia kommentteja. Yleinen tuomio oli kauhistuksen tuomat haukut. Tuomaristo taas näki kuvassa sellaisia arvoja, joita useimmat muut eivät kommenttien perusteella nähneet. Tästä päästään taas mittaamiseen ja arviointiin. Millä periaatteilla tai mittareilla luovuutta mitataan?

Kutsumus ei myöskään takaa sitä, että kuva on hyvä. Esimerkkini sänkyyn makaamaan jääneestä ja fiilistä odottelevasta kaverista voi puhua myös tästä. Hän voi kokea syvää kutsumusta kuvaajaksi mutta ei saa mitään sen suhteen aikaan. Voiko hänellä sanoa olevan kutsumusta kuvaajaksi? Esimerkkini ammattilainen taas tekee työnsä ja ottaa kuvat ajallaan. Aivan yhtä hyvin hänellä voi olla kutsumus kuvaajaksi.

Lisäksi on huomioitava vielä käytännön tuoma harjaantuneisuus esimerkkieni tapauksessa. Toinen ottaa kuvia ties minkälaisissa olosuhteissa ja osaa käyttää kameraansa. Sänkyyn jäänyt fiilistelijä on kenties kuvannut vain varpaitaan ja häneltä on jäänyt kokemuksen mukanaan tuoma harjaantuneisuus pois.

lahjakuuteen ei vaikuta käytetääkö sitä vai ei, se on vaikka ei olisi, vielä edes löydetty.

Lähtökohtaisesti jokaisen kilpailun voittaja syntyy tuomareiden maun, asiantuntemuksen ja asettamien vaateiden mukaan, tulos saataisi olla eri jos olisi eri tuomarit.

Lahjakkuus mielestäni ei ole järkevästi mitattava jollain asteikolla, sitä mielestäni ollaan tai ei olla.
Tässä tapauksessa tarkoitan silmään kauneudelle, tilanteelle ym.

Siis mielestäni valokuvauksen lähtökohtana on ominaisuus nähdä, osata hahmottaa se olleelinen keronnalisesti yms.

On aivan eriasia olla oma tieto, siitä mikä on hyvä, kuin lukea kirjoja mitä pidetään hyvänä, edes teoriassa ei ole mahdollista että kaikki tilanteet olisi ohjeistettavissa.

Miten suuri osa valokuvauksen harrastajista sitten on luovia, tai omaa silmän, on mahdoton sanoa, mutta uskon että kuitenkin pienempi osa kuin ne jotka luulevat olevansa?

Koska minusta ammatilaisuus kattavassa muodossa ei kerro mitään silmästä, niin heidän vertaaminen joukkona harrastajiin ei johda mihinkään.