Marsalkka Spegen suuri valokuvaketju

[iikkoo]

No, nämä kaks kuvat, dementiani asteesta huolimatta, ovat edelleen piirtyneet melko pysyvästi mieleeni. Ja Canon + äLlä käytössä.
Koskikarat, joen rantarisukot yms, -niitä näkee jo liikaa. Samanlaista. Autoista puhumattakaan. Reteitä tupakkimiehiä on vähän, marsalkalla niitä vielä joskus näkee 🙂

[spege]

Vanhat hyvät ajat vaikuttavat olevan auttamattomasti takanapäin.

Kaksi vuotta jatkuneen koronapandemian jälkeen Euroopan yllä leijuu vuosikymmeniä kestäneen paksun rauhan ja hyvinvoinnin jälkeen todellinen suursodan uhka. Lisäksi ilmastonmuutos jatkaa etenemistään, maailman väkiluku kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, luonto tuhoutuu ja kaiken tämän lisäksi Suur-Savon alueen kameraseurojen puheenjohtajat tukkivat sähköpostini hätäviesteillään, jotka koskevat seurojen jäsenten siirtymistä peilittömiin digikameroihin. Jehovan todistajien yli sata vuotta odottama maailmanloppu näyttää kaikesta päätellen olevan nyt lähellä.

Onneksi minulla on kerrottavana DC.netin rauhaa, hyvinvointia ja tasa-arvoa rakastavalle kamerakansalle pieni ilouutinen kaiken tämän synkkyyden keskellä. Olen nimittäin palannut neljä viikkoa kestäneeltä talvilomaltani takaisin valokuvamarsalkan työtehtäviini Suur-Savon ammattivalokuvaajain pääesikuntaan Joroisiin. Töihinpaluuni tapahtuu virallisesti vasta huomenna maanantaina, mutta lomani aikana kasaantuneiden hommien takia aloitin työt jo tänään, kokoamalla lomakuvistani valokuvasarjan DC.net kansan suureksi iloksi.

Ikuistin oheiset kahdeksan valokuvaa Savon Pariisin keskustan alueen nähtävyyksistä eräällä hiihtolenkilläni koekäytössäni olleella taskuaseella, Carl Zeiss Vario Tessar 28-70 mm zoomobjektiivilla varustetulla Yashica T4 Zoom "kotkansilmä" filmipokkarilla Kodak Ultramax 400 värinegatiivifilmille. Lomailuni yhteydessä kehitin ja skannasin filmit myös itse digitaaliseen muotoon.

Käsittelin tänään tarkkaan valitsemani valokuvat huolellisesti julkaisukuntoon Adobe Lightroom ja Photoshop-ohjelmilla, jotta voisin tuoda mahdollisimman paljon iloa, valoa ja tulevaisuudenuskoa minulle aina niin rakkaalle DC.net kansalle ja ansioituneille valokuvaupseereille näinä synkkinä aikoina.

Kuva 1


Kuva 2


Kuva 3


Kuva 4


Kuva 5


Kuva 6


Kuva 7


Kuva 8

[temama]

Tervetuloa taas remmiin, Spege! Toivottavasti loma oli antoisa, ainakin kuvista päätellen rennon tasapainoista elämää siellä kotikonnuilla.
Kun maailman menoa katsoo, niin sitä oppii väkisinkin arvostamaan yksinkertaisia, mutta hyviä asioita joita suomalainen rehti elämä tarjoaa.

[Maffer]

Tulipa ihan noista koulukuvista mieleen 1990-luvun talvet Asikkalassa kun lunta aina piisasi riittämiin. Kyll! Onko toi kirkon tornin kate ränsistynyt noin pahasti?

[spege]

Kiitokset tovereille kenraaleille temama ja Maffer kommenteista.

Näiden uusimpien valokuvieni teemana on juurikin vanhat hyvät ajat, jolloin rehelliset suomalaiset elivät keskenään sulassa sovussa, kaikkinaisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon hengessä. Ajat, jolloin internetin sijasta keskusteltiin tupakansavun täyttämissä Teboilin tai Joronjäljen baareissa kahvikupin tai kossuvissyn äärellä, eikä ihmiset kulkeneet kaduilla katseet lukittuina alaviistoon kännykän näyttöön.

Miehet olivat miehiä ja naiset naisia, eikä monikulttuurisuutta maahanmuuttajineen kaivannut kukaan. Koti, uskonto ja isänmaa olivat kantavina elämänarvoina, eikä mitään arvostettu enempää kuin jokapäiväistä leipää sekä Jumalan ja Urho Kekkosen sanaa.

Kuten uutisia seuraamalla voi havaita, länsimaat ovat nykyisin rappiolla ja täysin Venäjän toimien armoilla, Vladimir vie ja muut vikisee. Onneksi täällä Suur-Savon sydänmailla on vielä pieniä vanhan hyvän ajan elämän saarekkeita, joissa konservatiiviset arvot ja maalaisjärki ovat yhä voimissaan. Osittain tämän takia halusin ikuistaa nämä valokuvat vanhan hyvän ajan filmikameralla aidolle Kodakin värifilmille.

Mafferille tiedoksi, että Joroisten kirkko on yli 200 vuotta vanha rakennus, joten kirkon katon uusiminen voisi olla kieltämättä jo ajankohtainen asia.

[©pjm]

Paikkakunnan viisaalla taas tiedot ihan perseestä. Kirkon katto on uusittu 2010! Ja on nykyään tiilikatto, tuskin se reilussa 11 vuodessa vielä piloille on mennyt?

Soon toinen juttu millo viimeeks tapulin paanukatto on tehty, hyvin jos on tervattu ni kestää kyllä useemman ihmisiän. Näyttää vaan lumen sulamisvedet olevan osalla kattoa.

[PeCa]

Hauskan näköinen "kuparitapuli" tuossa keltaisessa rakennuksessa.

[spege]

Paikkakunnan viisaalla taas tiedot ihan perseestä. Kirkon katto on uusittu 2010! Ja on nykyään tiilikatto, tuskin se reilussa 11 vuodessa vielä piloille on mennyt?

Soon toinen juttu millo viimeeks tapulin paanukatto on tehty, hyvin jos on tervattu ni kestää kyllä useemman ihmisiän. Näyttää vaan lumen sulamisvedet olevan osalla kattoa.

Parahin Peejiiämmä, täällä Savossa ei olla niin tarkkoja siitä, milloin mikäkin on uusittu, kunhan vain on katto pään päällä, lämpöä rakennusten sisällä etenkin näin talvisaikaan ja joka päivä leipää ruokapöydässä.

Mikäli kirkon katto on uusittu 2010, ei se ole huono asia, vaikka vanhalla katollakin olisi voinut hyvinkin pärjätä. Täälläkin on nimittäin meno maallistunut siinä määrin, että vain harvat jaksavat saapua enää sunnuntaiaamuisin kirkkoon kuuntelemaan Jumalan sanaa. Kirkon kattoon käytetyt rahat olisi ehkä voinut käyttää viisaamminkin esimerkiksi hotelli Joronjäljen täysremonttiin tai Suur-Savon ammattivalokuvaajain päämajan kunnostukseen ja kehottaa uskovaisia ottamaan sateenvarjot mukaan kirkkokäynneilleen, jos katto alkaisi vuotamaan kovalla vesisateella.

Mutta eikö teekin Yashica T4 Zoom filmipokkarin Carl Zeiss-objektiivi nättiä jälkeä terävyyden, värien ja kontrastin suhteen? Harmi, että kameran automaattitarkennuksessa oli sen verran häikkää, että katsoin parhaaksi palauttaa sen takaisin Kameratorille. Alan nyt kuitenkin ymmärtämään hieman Mafferia ja muita hörhöjä, jotka ovat paasanneet täällä DC.netissä vuosikausia Zeiss-objektiivien ylivertaisista väreistä, kontrastista ja jopa siitä kuuluisasta 3D-efektistä!

Kuvissa käyttämäni kamera on siis tällainen, pienikokoinen ja tyylikäs tosikuvaajan taskuase.
https://casualphotophile.com/2018/01/08 ... ra-review/

[Maffer]

Kyllä tuo zoomi on hyvä. Se toimii digissäkin mainiosti. Eipä noista Zeisseistä paluuta ole kun alkaa kerran käyttämään. Jossain kohtaan jopa saattaa funtsia, että mihin tarvii edes automaattitarkennusta...

[Epilobium]

Kiistämättä teräviä kuvia!
Eiköhän kiinteäobjektiivi zeiss
kuitenkin anna paremman kuvanlaadun
kuin zoomi,
jos oikein ruvetaan hiuksia halkomaan.

[spege]

Kyllä tuo zoomi on hyvä. Se toimii digissäkin mainiosti. Eipä noista Zeisseistä paluuta ole kun alkaa kerran käyttämään. Jossain kohtaan jopa saattaa funtsia, että mihin tarvii edes automaattitarkennusta...

Hieman hankala kamera tuo muutoin loistava filmipokkari on, jos sen AF ei toimi kunnolla. Kamerassa ei nimittäin ole mahdollisuutta käyttää käsitarkennusta muutoin kuin lukitsemalla tarkennus äärettömään. Ainakaan Kameratorilla, josta sain tämän kameran käyttööni ei ole tarvittavia laitteita kyseisen kameran tarkennuksen korjaamiseen ja säätämiseen, minkä takia pokkarin palautus jäi mielestäni ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi.

Koska otan yleensä kaikki valokuvani käsivaralta, osaan antaa arvoa myös Nikon DSLR-objektiivieni kuvanvakaajille, jotka helpottavat heikossa valossa työskentelyä merkittävästi niin digitaalisessa kuin filmikuvauksessakin. Automaattitarkennus on tietysti ehdottoman tärkeä ominaisuus jalossa luonnonvalokuvauksessa, erityisesti sorsien valokuvaamisessa. Toki maisemakuvat onnistuvat yleensä ilman autofokustakin.

[T71]

Mutta eikö teekin Yashica T4 Zoom filmipokkarin Carl Zeiss-objektiivi nättiä jälkeä terävyyden, värien ja kontrastin suhteen? Harmi, että kameran automaattitarkennuksessa oli sen verran häikkää, että katsoin parhaaksi palauttaa sen takaisin Kameratorille. Alan nyt kuitenkin ymmärtämään hieman Mafferia ja muita hörhöjä, jotka ovat paasanneet täällä DC.netissä vuosikausia Zeiss-objektiivien ylivertaisista väreistä, kontrastista ja jopa siitä kuuluisasta 3D-efektistä!

Nyt kun se Zeiss 3D alkoi löytymään, niin paluuta tavalliseen ei ole. Onnen tunne palaa vahvempana kuin koskaan!
Nikonin optiikka alkaa tuntua valjulta, kuin saunarantaan viikonloppuna unohtunut iltakalja ja vanhan keltamustan Nikon kamerahihnan kevyt kosketus niskavillaan ei vastaa sitä täyteläistä painavalla Zeiss Otus objektiivilla varustetun DSLR rungon tuomaa kihelmöivää tehon ja suorituskyvyn tunnetta. Otuksen paino taivuttaa kevyessä kenttätyössä virttyneen saunamarsalkan kehon hienoiseen etukenoon ja kameran paukuttaessa kevyessä kulussa napakasti alavatsaan tehden oluella marinoituun marsalkan pötsiin Zeiss 3D mäisiä aaltoja ja pakaten verta kiihtyvän marsalkan nivusalueeseen, saa Zeiss Otus tuntemaan eläimellistä voimaa ja kuvaamisen riemua, värien loistaessa silmissä ja tuoreen ruohon keväisen tuoksun täyttäessä raikasta aamuilmaa keuhkoihinsa piehtaroivan marsalkan kaikki aistit, kuten Zeiss pinnoite vain voi täydellisesti täyttää kuvan sävyalueen ja tuottaa sietämätöntä nautintoa myös niille, jotka eivät usko Zeissiin, Nurkkapiirtoon ja Kolmedeehen, tuohon pyhään kolminaisuuteen, jonka nimiin vannovat kuvaajasukupolvet Zeiss savitaulujen ajoista alkaen. Aamen ja hyvästi Nikon, tule Zeiss elämäämme ja täytä näyttömme ja sielumme riemulla ja Valtavalla Onnen Tunteella.

[habannaama]

Mutta eikö teekin Yashica T4 Zoom filmipokkarin Carl Zeiss-objektiivi nättiä jälkeä terävyyden, värien ja kontrastin suhteen? Harmi, että kameran automaattitarkennuksessa oli sen verran häikkää, että katsoin parhaaksi palauttaa sen takaisin Kameratorille. Alan nyt kuitenkin ymmärtämään hieman Mafferia ja muita hörhöjä, jotka ovat paasanneet täällä DC.netissä vuosikausia Zeiss-objektiivien ylivertaisista väreistä, kontrastista ja jopa siitä kuuluisasta 3D-efektistä!

Nyt kun se Zeiss 3D alkoi löytymään, niin paluuta tavalliseen ei ole. Onnen tunne palaa vahvempana kuin koskaan!
Nikonin optiikka alkaa tuntua valjulta, kuin saunarantaan viikonloppuna unohtunut iltakalja ja vanhan keltamustan Nikon kamerahihnan kevyt kosketus niskavillaan ei vastaa sitä täyteläistä painavalla Zeiss Otus objektiivilla varustetun DSLR rungon tuomaa kihelmöivää tehon ja suorituskyvyn tunnetta. Otuksen paino taivuttaa kevyessä kenttätyössä virttyneen saunamarsalkan kehon hienoiseen etukenoon ja kameran paukuttaessa kevyessä kulussa napakasti alavatsaan tehden oluella marinoituun marsalkan pötsiin Zeiss 3D mäisiä aaltoja ja pakaten verta kiihtyvän marsalkan nivusalueeseen, saa Zeiss Otus tuntemaan eläimellistä voimaa ja kuvaamisen riemua, värien loistaessa silmissä ja tuoreen ruohon keväisen tuoksun täyttäessä raikasta aamuilmaa keuhkoihinsa piehtaroivan marsalkan kaikki aistit, kuten Zeiss pinnoite vain voi täydellisesti täyttää kuvan sävyalueen ja tuottaa sietämätöntä nautintoa myös niille, jotka eivät usko Zeissiin, Nurkkapiirtoon ja Kolmedeehen, tuohon pyhään kolminaisuuteen, jonka nimiin vannovat kuvaajasukupolvet Zeiss savitaulujen ajoista alkaen. Aamen ja hyvästi Nikon, tule Zeiss elämäämme ja täytä näyttömme ja sielumme riemulla ja Valtavalla Onnen Tunteella.

Parahin T71, se Valtaisa Onnen Tunne kyllä katoaa maailman tuuliin kuin se Marsalkan kaljaröyhy Joroisten saunan kuistilla vienossa kesätuulessa, kun sen Zeissin potentiaalin hukkaa kohiseviin filmihimmeleihin.

[T71]

Parahin T71, se Valtaisa Onnen Tunne kyllä katoaa maailman tuuliin kuin se Marsalkan kaljaröyhy Joroisten saunan kuistilla vienossa kesätuulessa, kun sen Zeissin potentiaalin hukkaa kohiseviin filmihimmeleihin.

Noup: muistahan Hasselblad.
Hasselin kuvissa on aina ollut sitä jotain. Kohinalla ja ilman... :)

[spege]

Nyt kun se Zeiss 3D alkoi löytymään, niin paluuta tavalliseen ei ole. Onnen tunne palaa vahvempana kuin koskaan!

Aamen ja hyvästi Nikon, tule Zeiss elämäämme ja täytä näyttömme ja sielumme riemulla ja Valtavalla Onnen Tunteella.

Saanen huomauttaa toveri seitsemääkymmentäyhtä, muita valokuvaupseereita ja koko DC.netin kamerakansaa siitä, että minulla on ollut Zeiss 3D käytössäni jo kaksikymmentä vuotta sitten. Suoritin silloin varusmiespalvelukseni Suomen Puolustusvoimissa Ruotuväki-lehdessä Helsingissä valokuvakapteenin vakanssilla.

Vaikka työskentelinkin pääosin Puolustusvoimien kamerakalustolla, johon kuului muun muassa maailman ensimmäinen CMOS-kennolla varustettu digitaalinen järjestelmäkamera Canon EOS D30, jonka hankkimisessa lehden käyttöön olin itse merkittävässä roolissa, kuvasin palvelukseni aikana myös omalla kalustollani filmille. Omistin silloin Contax G2-mittaetsinkameran ja siihen kolme Contax G Carl Zeiss-objektiivia, Biogon 28/2.8:n, Planar 45/2:n ja Sonnar 90/2.8:n sekä Contax TLA 200-salamalaitteen.

Otin kyseisellä, viime vuosina korkeaan arvoon käytettyjen markkinoilla nousseella Contax-kamerasetillä seuraavat kymmenen Zeiss 3D-valokuvaa. Vaikka näiden hiljattain Plustekilla digitoimieni värinegatiivifilmikuvien ottamisesta on aikaa jo 20 vuotta, ovat ne erityisesti tänä aikana hyvinkin ajankohtaisia ja näyttävät kansalle Carl Zeiss-objektiivien suoman korkean kuvanlaadun lisäksi sen, että ollos huoleton, poikas valveil' on!

Kuva 1


Kuva 2


Kuva 3


Kuva 4


Kuva 5


Kuva 6


Kuva 7


Kuva 8


Kuva 9


Kuva 10

[T71]

Omistin silloin Contax G2-mittaetsinkameran ja siihen kolme Contax G Carl Zeiss-objektiivia, Biogon 28/2.8:n, Planar 45/2:n ja Sonnar 90/2.8:n sekä Contax TLA 200-salamalaitteen.

Salama kyllä tappaa sen valon usein, mutta tuolla lasivalikoimalla saisi nykyään sen Valtavan Onnen Tunteen aika äkäseen, kun adaptoisi nuo johonkin peilittömään. Toki ripeästi käyvän peilikoneiston runkutuksenomainen latkutus tuo aivan oman vibraattonsa näihin poikienvälisiin kuvaushetkiin, mutta varttuneella marsalkalla voisi jo olla hieman arvokkuutta kokeilla myös äänetöntä kuvaustapaa, sikälikin, että nuorempi sotapoika voi jopa hieman säikähtää sotatouhuissa virttynyttä marsalkan miehekästä vartta siinä määrin, että luonnollisempi 3D näkymä tallentuisi pajukon katveesta kuvaten, salaa, hieman kuin varkain.

[temama]

Täyttä asiaa edelleen!! Hienoa, että laitat näitä esille.

Mitä tulee noiden filmiajan huippupokkareiden optiikan kuvanlaatuun, niin olen osittain samaa mieltä, mutta erityisen tyytyväinen olen aivan upouuden Tzony FE 28-60mm F4-5.6 tzuumiin

https://www.alphashooters.com/reviews/s ... -6-review/

joka on aivan naurettan skidi lasi, mutta tarjoaa kokoonsa nähden erittäin hyvän kuvanlaadun!! Jopa 42mp kinokennolle, ja A7RIV käyttäjät kertovat, että pystyy tarjoamaan kuvanlaatua ihan 61mp kinokennolle.
Tämä tuli vaan mieleen kun miettii mitenb pieniä laseja noihin filmikinopokkareihin saatiin aikanaan tehtyä! tOSIN KINOfilmi ANTAA ANTEEKSI REUNAPIIRTOA JOTA normaali suora digikenno ei tee.

[Maffer]

Contax G 90mm on partaveitsi peilittömässäkin. Tosin vaatii helikoidiadapterin koska tarkennushan on Contax G:ssä koko kakkulaa liikuttamalla.

[spege]

Pitkään jatkunut kireä maailmanpoliittinen tilanne ja sen äityminen täydeksi sodaksi Ukrainassa on vaikuttanut myös omaan valokuvaustyöskentelyyni täällä Suur-Savon sydänmailla, vaikka venäläisiä sotajoukkoja ei olekaan vielä näkynyt.

Pitkältä hiihtolomalta paluuni jälkeen olen joutunut jatkuvasti vastailemaan Suur-Savon alueen kameraseurojen puheenjohtajien lähettämiin telefakseihin ja sähköposteihin, joissa uutena ilmiönä on ollut se, että kameraseurojen jäsenet ovat alkaneet kiihtyvällä vauhdilla myydä kuvauskalustojaan pois ja hankkia niistä saaduilla rahoilla aseita jousipyssyistä aina hirvikivääreihin saakka Venäjän hyökkäyksen pelossa.

Joka tapauksessa myös oma kuvausintoni on kärsinyt suuren maailman ikävien tapahtumien takia. Onneksi olen saanut kuitenkin skannattua arkistojeni kätköistä lisää täysin ennen julkaisemattomia, vanhan hyvän ajan filmikuviani digitaaliseen muotoon. Näin ollen kykenen nyt ilahduttamaan DC.netin rauhaa rakastavaa kansaa näinä synkkinä aikoina oheisilla kahdeksalla luonnonvalokuvallani, jotka olen ikuistanut vuosituhannen vaihteen vuosina Canon FD- ja EOS-kuvauskalustoilla Fujin ja Kodakin diafilmeille.

Toivottavasti nämä kultaisen nuoruuteni luonnonvalokuvat Savon Pariisin alueen maisemista ja luontokappaleista tuovat esille sen, että kaunis isänmaamme on puolustamisen arvoinen sekä luovat uskoa DC.netin kamerakansalle siitä, että jokainen sota loppuu joskus tavalla tai toisella ja sen jälkeen voi hyvinkin koittaa auvoinen rauhan aika, jolloin ihmisten suurin huoli elämässä on jälleen se, onko uusi tyyris Rahalasta hankittu objektiivi maanantaikappale vai ei.

Kuva 1


Kuva 2


Kuva 3


Kuva 4


Kuva 5


Kuva 6


Kuva 7


Kuva 8

[T71]

Kuva 7

Hienon painostava, synkkä ja sähköinen tunnelma, aivan kuin uhmakas LGBTQIA kulkue kesäillassa matkalla Dnepr joelta kohti Ukrainan itärajaa.