Kesäkuvailut 2024

[mremonen]

Huh mitä settiä. Ukkosen kanssa ei kyllä ole leikkimistä hiilikuitujalustojen ja muiden vehkeiden vieressä.

[elmar]

Joo, kyl Matti_JH osaa taivaanilmiökuvailut. Mut ei kannata leikkiä hengellä, mikään kuva ei oo sen arvoinen.

[Matti_JH]

Kiitti.

Joo, ei sitä ehdoin tahdoin ukkosjohtimeksi mennä ja nytkin olin paljon autossa, joka on todella suojainen paikka ukkosella. Se on vaan sen verran arvaamaton tapaus tuo salama. Varsinkin nyt, kun salamointi loppui käytännössä kokonaan ja tosiaan, päätin mennä kameraa siirtämään, että saisin ehkäpä jonkun jäähyväisräpsyn talteen.

Salamointi oli silloin arviolta 5-10km päässä. Mutta, arvaamaton tuo ilmiö on. Joka kerta kun olen tärskyn saanut, on se tullut ns puskista. Ihan "väärästä" paikasta.

No, jatkossa taas vähän varovaisemmin. Se on salaman kanssa vaan ikävä tosiasia, että jos päivätaivaalta haluaa salaman kuvaan, ei se saa olla viittä kikometria kauempana. Mieluummin kolmen tuntumassa. Kaksi alkaa olemaan jo turha riski. Yhdestä puhumattakaan.

[Matti_JH]

Revontulia oli ennusteessa, mutta silti ne vähän yllättivät. Kävin kurkkaamassa takaovelta ja siellähän oli koko itäinen taivas täynnä kirkkaita säteitä! Hihkaisin perheen katsomaan, sen jälkeen toivotin heille hyvät yöt ja lähdin Aurajoelle.

Puin kahluuhousut jalkaan ja lähdin pimeään metsään, suunta alajuoksulle. Lämmin tuli. PVC-housut kun eivät pahemmin hengitä..

Tarkoitus oli kahlata aurajoen yli Nautelankosken suvannon kohdalta. Viime kesänä tämä temppu onnistui leikiten. Mutta nyt... Pohjassa upottavaa liejua, ympärillä kortetta ja mikä pahinta, vettä puoli metriä aikaisempaa enemmän.

Puoli tuntia joen rantavedessä telmittyäni totesin tilanteen toivottomaksi. Haavepaikka saa odottaa. Olin hiestä märkänä, väsynyt ja turhautunut. Yhtäkään revontulikuvaa ei ollut vielä kortilla.

Rannalle vihdoin päästyäni en jaksanut sen suuremmin enää järkeillä mitään mainittavaa. Kosken kuohut saisivat luvan olla kehyksenä revontulille.



Tuntui, että kuvaamisesta ei tullut mitään. Ensimmäinen pimeän taivaan kuvausretki moneen kuukauteen oli kuin tervan juontia. Onneksi sentään jotakin jäi muistoksi.



Kotimatkalla ihailin Jupiterin ja Marsin kohtaamista. Ennen kotipihaa poikkesin vielä ikuistamaan uudelleen syttyneen revontulikaaren pellon yllä, sekä vanhan viljakuivurin.



Sänkyyn pääsin puoli neljän maissa. Askelia tuli sellainen viisi tuhatta.
Parempi onni ensi kerralla...

[aikaarska]

Oikein hienoa ja nautittavaa tunnelmointia! Joskus on kiva elää&valvoa ihan kunnolla aamuyöhön saakka luonnon helmassa. Itsekin fiilistelin myöhään.

Saako udella, että millä kalustolla muuten otit nämä valokuvat?

Onko revontulia ollut aina näin paljon eteläisessä Suomessa? Jotenkin tuntuu, että nyt parina viimeisenä vuotena niitä on näkynyt aika usein, ja upean voimakkaana myös.

[Matti_JH]

Kiitti.

D850, 14-24 14-20mm.

Tämä ja vuosi, pari eteenpäin saadaan etelässäkin ihailla tulia melko taajaan. Sitten tulee sellainen ehkäpä 5-8 vuoden tauko.

Johtuu aurongonpiökkumaksimista. Tämä sykli on noin 11 vuotta, eli noin kymmenen vuoden välein saadaan sellainen 2-4 vuotta ihailla tulia etelässäkin, sitten tulee tasainen kausi.

Viimeksi revontulia näkyi paljon vuosina 2012-2016.