Samoilla linjoilla!Hannu KH kirjoitti:...Toivon että ei tarvittisi kuvata aiheita joissa tarvitaan isompaa ISOa.
ISO 50 & 100 olis mieluisimpia.
Ehdottomasti olisi oman kuvauksen kannalta mielenkiintoisempaa, jos pystyttäisiin menemään aidosti alaspäin tuosta ISO 100 -arvosta digijärkkäreilläkin.
Itse kuvaan eniten olosuhteissa (kts. nimimerkkini), joissa valoa on todella ylenpalttisesti käytettävissä, usein jopa liikaakin. Valotusvaran laajeneminen alaspäin olisi tervetullut lisä itselleni. ND-suotimien käyttäminen tietenkin auttaa, mutta oma vaivansa niistäkin on - sekä mahdollinen kuvanlaatua hiukan laskeva vaikutus.
Siltikin olisin enemmän kuin kiinnostunut käyttämään nuita korkeitakin ISO-arvoja tietyissä tilanteissa. 99,5%:sesti pyrin kuvaamaan vallitsevassa valossa. Ja tämä on se seikka, joka on jo muuttanut omaa kuvaustani jonkin verran. Nykyään pystyn käsivaralta kuvaamaan sellaisissa tilanteissa, joissa ennen olisi tarvittu kolmijalkaa.
Filmiajalla kun on oman kuvauksensa perusteet opitellut, niin yleensä sitä tekee melkein kaiken muun voitavan, ennenkuin alkaa ruuvaamaan ISO-arvoa suuremmalle.
Se missä raja menee nykyisellä 1-rungollani ("Karkki-Makkonen"), riippuu aika paljon kuvan sisällöstä. Joissakin kuvissa sinänsä runsas kohinakaan ei haittaa, vaan ikäänkuin "sulautuu" struktuuriin. Toisissa kuvissa kohina taasen tökkää silmään hyvinkin helposti. Oloni on kuitenkin jo melko epämiellyttävä, jos joudun nostamaan herkkyyden jonnekin ISO 800:aan.
Kohinaa en kaipaa kuviini, mutta usein etenkin mustavalkoisiin kuviin olisi hinku saada sellaista filmiajan rakeisuutta.
Sitä on vain käytännössä ihan hemmetin vaikea saada kuvankäsittelyllä aikaan siten, että tulos näyttäisi aidolta. Jos mainitsen taikasanat Kodak D-76, Tri-X ja Ilford Multigrade, niin osa kokeneemmista konkareista ehkä ymmärtää mitä tuolla kauniilla rakeisuudella ajan takaa... :-)