Eläimiä/lintuja luonnossa.

[marco_m]

Onkos helsingin lähiseuduilla / päivämatkan päässä mitään hyviä paikkoja, mistä löytäisi hyvällä todennäköisyydellä eläimiä kuvattavaksi, päivän mittasella kävelyreissun ohella?

[alsalus]

Toki, Vanhakaupunginlahdella törmää usein johonkin eläimeen, helppo päästä sinne ja takas - ja luonto on tosi monipuolinen. Keskuspuistosta voi yrittää yhyttää vaikkapa peuroja, jos on malttia - ja sitten on vielä Nuuksio kokonaisuudessaan.

[nmrl]

Seurasaaressa ja Hietalahden hautausmaalla voi esimerkiksi ruokkia pikkulintuja ja oravia kädestä. Pääsee kuvaamaan tosi läheltä.

[elmar]

Onkos helsingin lähiseuduilla / päivämatkan päässä mitään hyviä paikkoja, mistä löytäisi hyvällä todennäköisyydellä eläimiä kuvattavaksi, päivän mittasella kävelyreissun ohella?

Korkeasaari on hyvä paikka kuvata eläimiä. http://www.korkeasaari.fi/

[marco_m]

Korkeasaari on hyvä paikka kuvata eläimiä. http://www.korkeasaari.fi/

Jotenkin arvasin, että tuo vielä tulee :D

[elmar]

Korkeasaari on hyvä paikka kuvata eläimiä. http://www.korkeasaari.fi/

Jotenkin arvasin, että tuo vielä tulee :D

Ei se ollut vitsi, Korkeasaari on hyvä paikka kuvata vaikkapa petolinnuista sellaisia täydentäviä kuvia jotka ovat luonnossa vaikeita tai jopa mahdottomia otettavia. Esimerkiksi tiukat potretit ja lähikuvat tuovat mukavaa vaihtelua niille luonnossa otetuille väljille rajauksille.

[nmrl]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

[Airwalk]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

Ja mielestäni on aina hyvä mainita kun kuvia esittää jos kuvat ovat vangituista eläimistä. Ainakin itsellä kuvan arvostus tipahtaa reilusti.

[Avokid]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

Ja mielestäni on aina hyvä mainita kun kuvia esittää jos kuvat ovat vangituista eläimistä. Ainakin itsellä kuvan arvostus tipahtaa reilusti.

En ole kyllä koskaan nähnyt mainintaa siitä, mitkä olisivat eläintarhassa kuvattuja kuvia.

[nmrl]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

Ja mielestäni on aina hyvä mainita kun kuvia esittää jos kuvat ovat vangituista eläimistä. Ainakin itsellä kuvan arvostus tipahtaa reilusti.

Samaa mieltä.

[Nalle77]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

?

[nmrl]

Korkeasaaressa ei sitten saa kuvata kuin omaan käyttöön. Ei myytäväksi.

?

Korkeasaaren sivuilla on joskus lukenut jotain tuohon tyyliin. Muutaman minsan selailun jälkeen en kuitenkaan tuollaista tekstiä enää löytänyt.
Joku viisaampi voikin sitten kertoa että voiko sisäänpääsyn maksanut myydä kuviaan esim jossain kuvapankissa. En mä ainakaan myisi.
Erikseen on sitten eläintarhan ja median kanssa yhdessä sovitut jutut.

[Vocifer]

Ei se ollut vitsi, Korkeasaari on hyvä paikka kuvata vaikkapa petolinnuista sellaisia täydentäviä kuvia jotka ovat luonnossa vaikeita tai jopa mahdottomia otettavia. Esimerkiksi tiukat potretit tuovat mukavaa vaihtelua niille luonnossa otetuille :

Mitä helvettiä?



Ei kai tällaisia kuvia nyt oikeasti voi laittaa täydentämään luonnonvaraisten lintujen kuvia? Huijaustahan tuo on, jos nämä lintukuvien joukkoon tunkisi...

[Whig]

Ja mielestäni on aina hyvä mainita kun kuvia esittää jos kuvat ovat vangituista eläimistä. Ainakin itsellä kuvan arvostus tipahtaa reilusti.

Sama. Tästä joskus toisella foorumilla mainitsin ja sain vain kimppuuni narisijoita ja läjän haukkuja yms. v*ttuilua.

[elmar]

Hyvä tuo Vociferin kuva.

Ja mielestäni on aina hyvä mainita kun kuvia esittää jos kuvat ovat vangituista eläimistä. Ainakin itsellä kuvan arvostus tipahtaa reilusti.

Nimenomaan pitää mainita, se sanotaan SLK:n säännöissäkin selvästi. Ja kun se on sanottu : mitä väliä sillä on missä kuva on otettu?

Nuorille kuvaajanaluille sankaruus on tärkeää vaikkei se näy kuvassa mitenkään. On heroistista kertoa kuinka kiipesi neljä päivää tunturille, asui piilokojussa viikon omissa ulosteissa, paleltuneet varpaat amputoitiin ja sain vain yhden tärähtäneen kuvan tunturipöllöstä, senkin liian kaukaa.

Huono kuva muuttuu ihailtavaksi kun siihen liitetään sankarimainen suorittaminen, sotakuvaajilta löytyy monta esimerkkiä aiheesta. Mikäs siinä jos moinen uhrautuminen näkyy kuvassa, yleensä se ei vaan näy mitenkään joka tekeekin siitä naivia, kuvien selittämisestä nimittäin.

Tuli mieleen yksi hienoimmista eläinkuvasarjoista mitä olen nähnyt eli Hannu Hautalan parissakin kilpailussa palkittu visuaalisesti upea, yllättävä ja ymmärtävä kavalkadi ilveksestä. Kaikki kuvat oli otettu Ranuan eläinpuistossa.

[Vocifer]

Hyvä tuo Vociferin kuva.

Kiitos. Ähtäri on ihan mukava paikka, vaikka karhut ovat yhtä ahtaasti pakattuna kuin Korkeasaaressa ja sudet kiertää aitausta. Luulisi tuolla böndellä olevan lääniä tehdä vähän isompiakin karsinoita eläimille.

Nuorille kuvaajanaluille sankaruus on tärkeää vaikkei se näy kuvassa mitenkään. On heroistista kertoa kuinka kiipesi neljä päivää tunturille, asui piilokojussa viikon omissa ulosteissa, paleltuneet varpaat amputoitiin ja sain vain yhden tärähtäneen kuvan tunturipöllöstä, senkin liian kaukaa.

Huono kuva muuttuu ihailtavaksi kun siihen liitetään sankarimainen suorittaminen, sotakuvaajilta löytyy monta esimerkkiä aiheesta. Mikäs siinä jos moinen uhrautuminen näkyy kuvassa, yleensä se ei vaan näy mitenkään joka tekeekin siitä naivia, kuvien selittämisestä nimittäin.

Tuli mieleen yksi hienoimmista eläinkuvasarjoista mitä olen nähnyt eli Hannu Hautalan parissakin kilpailussa palkittu visuaalisesti upea, yllättävä ja ymmärtävä kavalkadi ilveksestä. Kaikki kuvat oli otettu Ranuan eläinpuistossa.

Mielenkiintoinen ja kunnioitettava näkökulma ammattilaiselta. En tiedä nuorista, mutta itse on tullut kaikki kuvaukseen liittyvä opittua kirjoista ja kantapään kautta. Kirjoja lukemalla ei ole voinut olla muodostamatta sitä kuvaa, että luontokuvaus pitäisi juuri olla tuollaista mainitsemaasi sankarimatkailua, että kuvia edes voisi sanoa luontokuviksi. Pitkällisen ja tuskallisen suorittamisen lisäksi tarvitaan sitten tietenkin myös kuukausien suunnittelu ennen matkaan lähtöä.

[Avokid]

Nuorille kuvaajanaluille sankaruus on tärkeää vaikkei se näy kuvassa mitenkään. On heroistista kertoa kuinka kiipesi neljä päivää tunturille, asui piilokojussa viikon omissa ulosteissa, paleltuneet varpaat amputoitiin ja sain vain yhden tärähtäneen kuvan tunturipöllöstä, senkin liian kaukaa.

Huono kuva muuttuu ihailtavaksi kun siihen liitetään sankarimainen suorittaminen, sotakuvaajilta löytyy monta esimerkkiä aiheesta. Mikäs siinä jos moinen uhrautuminen näkyy kuvassa, yleensä se ei vaan näy mitenkään joka tekeekin siitä naivia, kuvien selittämisestä nimittäin.

Tai ehkä niille nuorille kuvaajille on kuvaamista ja kuvia tärkeämpää ne kokemukset? He esittävät ehkä asian kuvaamisena, mutta oikeasti kaiken "selittämisen" takaa voikin ymmärtää, että se mikä heitä vie tunturille kuvaamaan onkin luonnon kokeminen, eikä ne kuvat.

Minusta luontokuvaaminen on yhtäpaljon tai enemmänkin luonnon ymmärtämistä kuin varsinaista kuvaamista, joten en arvosta tarhoissa otettuja kuvia luontokuvina. Ne voivat olla todella hyviä kuvia eläimistä, ne voivat todella tehokkaasti viedä eteenpäin sanaa eläinten merkityksestä jne., mutta ne eivät ole luontokuvia.


PS. rehellisesti sanottuna itsekin vain retkeilen luonnossa kameran kanssa ja nautin siitä. En minä pelkästään niiden kuvien takia sellaista tekisi.

[elmar]

Mielenkiintoinen ja kunnioitettava näkökulma ammattilaiselta. En tiedä nuorista, mutta itse on tullut kaikki kuvaukseen liittyvä opittua kirjoista ja kantapään kautta. Kirjoja lukemalla ei ole voinut olla muodostamatta sitä kuvaa, että luontokuvaus pitäisi juuri olla tuollaista mainitsemaasi sankarimatkailua, että kuvia edes voisi sanoa luontokuviksi. Pitkällisen ja tuskallisen suorittamisen lisäksi tarvitaan sitten tietenkin myös kuukausien suunnittelu ennen matkaan lähtöä.

Jos minuun viittasit, en ole ammattilainen vaan satunnainen sunnuntaiharrastelija.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että kaikista tyydyttävintä ja ajan myötä antoisinta on sen oman lähiympäristön tutkiminen ja tunteminen. Itse löydetty ja omannäköinen kuva takapihan käpytikasta on valokuvausmielessä paljon arvokkaampi kuin bongo-bongo-maassa lintuharrastajamassan mukana näpsästy pönötys jostain viherviheltäjästä. Hyvien kuvien kannalta on parempi olla pienen alueen ja sen vähäisen lajiston erikoisasiantuntija kuin palloilla joka paikassa pelkkänä turistina.

[jka71]

Omasta kokemuksesta voin sanoa että kaikista tyydyttävintä ja ajan myötä antoisinta on sen oman lähiympäristön tutkiminen ja tunteminen.

Tuohan on kuin minun suusta.Lähiluonto on se joka sytyttää ja antaa eniten.

[elmar]

Minusta luontokuvaaminen on yhtäpaljon tai enemmänkin luonnon ymmärtämistä kuin varsinaista kuvaamista, joten en arvosta tarhoissa otettuja kuvia luontokuvina. Ne voivat olla todella hyviä kuvia eläimistä, ne voivat todella tehokkaasti viedä eteenpäin sanaa eläinten merkityksestä jne., mutta ne eivät ole luontokuvia.

PS. rehellisesti sanottuna itsekin vain retkeilen luonnossa kameran kanssa ja nautin siitä. En minä pelkästään niiden kuvien takia sellaista tekisi.

Näinhän se on varmaan useimmille työkseen jotain muuta tekeville eli luonnon kuvailu on tapa nollata työviikko ja haukata vähän happea. Niillä kuvilla ole niin väliä, on vain nasta kuljeskella tutuissa ympäristöissä ja seurata vuodenkiertoa.

Mitä noihin kotimaisiin tarhalintuihin tulee niin esimerkiksi Korkeasaaren hieno pöllövalikoima ei ole huvin vuoksi pyydystetty ja häkkiin heitetty vaan jokainen niistä on jollain tavoin vammautunut eikä pärjäisi luonnossa. Kun lintu saadaan tolpilleen, se pääsee takaisin luontoon ja tilalle tulee toinen kuntoutettava. Sama meininki on mm. Heinolan lintutalossa.