Harakoita ja variksia

[jkkjkk]

Harakka ja varis näyttävät olevan yllättävän arkoja lintuja kameran edessä. Kumpaa ne pelkäävät: kameraa vai kuvaajaa? Asetan kameran jalalle yleensä aika lähelle kuvauskohdetta - parin metrin päähän - ja painan itse kymmenen metrin päässä lankalaukaisijan nappulaa.

Jotta ko. linnut uskaltaisivat paremmin lähestyä kuvauspaikkaa, pitääkö

a) asettaa kamera kauemmaksi, vai
b) hankkia toinen 10 metrin metrin jatkojohto lankalaukaisijaan, jolloin patsastelun voi hoitaa 20 metrin päässä? Se on kai jo aika kaukana?

[Munt]

Peitä kamera jollakin maastokuvioisella suojalla ja käytä radiolaukaisinta. Noita sa ebaysta ihan polkuhinnoin ja toimintasädettä tulee kymmeniä metrejä lisää. Kameraan nuo voivat tottuakin, mutta ihmistä ne vierastavat. Tulevat heti apajille etsimään leipäpalaa tai kalanperkeitä, kun menet sisälle kahville! :)

Variksen osalta kannattaa muistaa, että se ei ole tyhmä lintu, toisin kuin harakka. Siksi kannattaa ehkä totuttaa varikset siihen paikallaan nököttävään rättiin ilman kameraa päivän pari, mikäli saat kuvattua kotipihalla tai muuten uskallat jättää jalustan paikalleen ulkosalle. Ja ainahan kuulapäälle voi rakentaa kakkosnelosesta sellaisen häkkyrän, jossa tuo minipiilokoju kameraa varten on valmiina. Tällöin voit kuvailla sitten, kun valo on parhaimmillaan viemällä kameran aina toviksi koppiinsa väijymään.

..

[alsalus]

Kaikki elukat muuttuvat aroiksi ja epäluuloisiksi, kun huomaavat, että niitä tarkkaillaan. Linnut tietty vielä "kyylämäisen" luonteensa takia ajattelevat heti pahinta, kun joku osoittaa kiinnostusta niitä kohtaan. Varis ja harakka on sen verran tavanomaisia pihakavereita, että ne on totuteltavissa ihmisen läsnäoloon. Malttia vaan.

...Hauska juttu muuten meidän pihan variksesta, joka on röyhkeimpiä tapaamiani tyyppejä. Kun vie kissaa valjaissa ulos, tulee se tepastelemaan 40 cm päähän kissasta selvänä aikomuksenaan kiskaista hännästä. Ei mitään säädyllisyyttä - eikä itsesuojeluvaistoa:)

[Munt]

Varis ja harakka on sen verran tavanomaisia pihakavereita, että ne on totuteltavissa ihmisen läsnäoloon. Malttia vaan.

Taajamassa kyllä, mutta landella tuo haulikko on tuoreessa muistissa ja linnut toisinaan hyvinkin arkoja.
Osa yksilöistä kyllä on vailla mitään itsesuojeluvaistoa ja niitä kannattaakin kuvata, kun ovat niin pirun huvittavia... :)

..

[jkkjkk]

Kiitos hienoista vinkeistä. Linnut ovat tosiaan yllätyksellisiä. Fillaroidessa tuntuu siltä, että varikset eivät pelkää mitään. Harakatkin sietävät ihmistä suhteellisen lähellä. Kun niitä ryhtyy tarkoituksellisesti kuvaamaan, tilanne muuttuu.

Tänään odotin variksia puolisen tuntia. Mitään ei tapahtunut. Sitten isokokoinen varis istahti puuhun noin 50 metrin päähän; kuulosti siltä, että se antoi muille ohjeita. Yhtäkkiä pienikokoisista variksista koostuva parvi (20-30 lintua) hyökkäsi selkäni takaa kameran eteen asettamieni leivänpalojen kimppuun. Näytelmä kesti alle 10 sekuntia. Seuraavan tunnin aikana parvi kävi lähettyvillä pari kertaa, mutta ei enää asettunut kameran eteen. Uskaliain harakka pääsi metrin päähän leivänpaloista. Samoin kaksi parvesta erkaantunutta varista.

Linnuilla näyttää olevan luonteessa isojakin eroja. Olen kuvannut parvekkeella talitintteja. Useimmat niistä eivät (totuttuaan) kovasti kameraa hätkähdä. Joukkoon mahtuu kuitenkin aina yksi arkajalka, joka pomppaa ilmaan heti kun suljin särähtää. Hauskin tapaus on aivan peloton: se vain kallistelee päätään kun kamera laulaa vieressä.

Minkälaisia tapoja lintujen kuvaajat mieluiten käyttävät? Jalustalta ennalta valittuun kohteeseen vai vapaasti käsivaralta sinne, mihin lintu kulloinkin istahtaa? Jalustalta saa erinomaisia kuvia (pitkilläkin valotusajoilla), mutta varsin rajatulta alueelta. Käsivaralta saa hallintaan koko ympäristön, mutta kuvien laatu ei ole yhtä hyvä. Ja objektiivin on oltava toki tehokkaampi. Jalustalta riittää hyvin 200 mm. Toki unelmissa on 400 mm...

[elmar]

Linnuilla näyttää olevan luonteessa isojakin eroja. Olen kuvannut parvekkeella talitintteja. Useimmat niistä eivät (totuttuaan) kovasti kameraa hätkähdä. Joukkoon mahtuu kuitenkin aina yksi arkajalka, joka pomppaa ilmaan heti kun suljin särähtää. Hauskin tapaus on aivan peloton: se vain kallistelee päätään kun kamera laulaa vieressä.

Jep. Paras apu lintukuvaajalle on lintujen käytöksen tarkkailu. Siihen ei tartte edes kameraa, pelkät silmät ja pitkäjänteisyys riittävät.

Joka lintuparvesta löytyy arka yksilö joka pitää kokemuksellaan muutkin hengissä. Todennäköisesti se on joko saanut haulikosta tai joutunut jonkun pedon hyökkäyksen kohteeksi, mutta selvinnyt niistä. Yhden linnun kokemus siirtyy parven yhteiseksi ominaisuudeksi (ja pitkän ajan kuluessa perimään) sillä arka yksilö varoittaa herkemmin muita vaaran uhatessa. Tämän näkee selvästi varisparvissa jossa nuoret ja kokemattomat yksilöt ovat usein pelottomampia kuin vanhat, kaiken kokeneet jotka voivat olla hyvinkin arkoja ja raakkuvat varoituksiaan lähes joka asiasta. Näiden erilaisten yksilöiden yhteispelistä syntyy koko parven pakoherkkyys.

Lintujen asenne ihmistä kohtaan ei ole luontaisesti arka vaan enemmänkin utelias. Syy miksi ne pakenevat kaksilahkeisia, johtuu metsästyksestä. Tämä on helppo todeta kaupunkialueilla, jossa ampuminen on kielletty, kuinka luottavaisia ja pelottomia linnut ovat ihmistä kohtaan kun taas maaseudulla niiden pakoetäisyys = luodinkantama.

[MarkusL-a]

Tai sitten ne kaupunkien urpolinnut ovat niitä, jotka luontaisesti eivät pelkää ihmistä, koska kaupungissa ei pysty sellainen lintu lisääntymään, joka pelkää ihmistä. Eli tänne kaupunkiin periytyy se ympärivuoden talvehtiva pullasorsa, joka ei edes tee talvisin muuttomatkaa. Darwinismi...

Landella taas linnuilla on nähtävissä se normaali ja luontainen käytös.

[elmar]

Landella taas linnuilla on nähtävissä se normaali ja luontainen käytös.

Monet luulevat että lajien liioiteltu arkuus ihmistä kohtaan on "normaalia ja luonnollista". Ei ole, se on suurelta osin ihmisen aikaansaamaa ja näkyy samanlaisena kaikkialla. Miksi harakka pakenee ihmistä jo 100 metristä mutta käy silti urheasti ohilentävän kanahaukan kimppuun vaikka tietää saavansa nokkaan ja pahasti?

Jos jotkut Suomessa pesivät pikkulintulajit ovat suhteettoman arkoja, se ei johdu siitä että niitä uhattaisiin täällä vaan siitä että muuttomatkalla Afrikasta ja Välimeren rannoilta löytyy monta maata joissa niitä on syöty urakalla jo satoja vuosia. Joissain etelänmaissa on suurta hupia ampua muuttoparvia urheiluna : tappaa, haavoittaa ja vammauttaa kymmeniätuhansia lintuja ikäänkuin skeet-harjoitteluna. Kaikki tämä näkyy niiden käytöksessä Suomen pesäpaikoilla eli varmasti ovat arkoja.

Joku aika takaperin lehdissä ja töllössä oli mielenkiintoisia juttuja ja kuvia Papua-Uusi Guineasta (muistaakseni?) löytyneistä uusista, ihmiselle ennennäkemättömistä lintulajeista. Mikä oli "normaali ja luontainen käytös" näiden takuulla "landelajien" kohdatessa ensimmäisen kerran ihmisiä? Linnutpa eivät paenneet hysteerisinä kirkuen vaan tutkivat kiinnostuneena löytyykö retkikunnan jäsenten hiuksista ja vaatteista jotain syötävää. Ne tekivät täsmälleen sitä samaa mitä ovat tehneet tuhansia vuosia muiden karvaisten nisäkkäiden kanssa. Se on lintujen normaalia ja luonnollista käytöstä siihen asti kunnes äänettömässä metsässä kajahtaa laukaus.

[mattimi]

Hei!

Olen tarkaillut pidemmän aikaa variksia, jotka ovat tiellä raatojen kimpussa. Kun auto lähestyy, ne yleensä siirtyvät valkoisen reunaviivan oikealle puolelle odottamaan auton ohiajoa ja sitten takaisin raadon kimppuun.

Ei helpolla odottaisi, että linnut oppivat liikennesäännötkin. Varsinkin kun autoilijoille se on ylivoimaista.

Mikko

[Munt]

Linnutpa eivät paenneet hysteerisinä kirkuen vaan tutkivat kiinnostuneena löytyykö retkikunnan jäsenten hiuksista ja vaatteista jotain syötävää.

Toisaalta ei se olisi kivaa sekään, että aamulla autoa raapatessa olisi aina harakka päässä?

..

[nmrl]

Lintulaji vaikuttaa paljon että miten arkoja ne ovat. Esimerkiksi harakkaa on yllättävän vaikea kuvata koska se on niin säikky. Kuukkeli esimerkiksi on taas luonteeltaan todella utelias vaikkei ihmisiä paljoa olisi nähnytkään. Tulee hakemaan ruokaa helposti.
Se vähän ihmetytti kun muutin Pohjanmaalta Helsinkiin että miten kesyjä pikkulinnut ovat täällä. Pohjanmaalla ei voisi kuvitellakkaan että linnut tulisivat hakemaan ruokaa kädeltä. Täällä niitä on parhaimmillaan 3 kerralla.

Anyway lintuja kuvatessa kannattaa olla todella maltillinen ja totutella siihen että on paljon reissuja josta ei tuu yhtään käypää ruutua. Joskus on hyvä jumittaa yhteen paikkaan eikä säntäillä pitkin mettiä etsien lintuja. Kyllä ne lopulta tulee sun luokses.

Lintujen kannattaa antaa kuvaustilanteessa hieman totutella kuvaajaan ja lähestyä pikkuhiljaa. Esimerkiksi tänään kuvasin kahta hippiäistä ja ensiksi ne vierastivat mua paljon. Vartin totuttelun jälkeen toinen linnuista oli parhaimmillaan metrin päässä. Siinä meinasi loppua legendan tarkennusetäisyys kesken :D

400mm linssilläkin pärjää loistavasti jos haluaa melko tiukkoja rajauksia linnuista. Jos haluaa kuvaan vähän miljöötäkin mukaan niin 200mm on vielä hyvä. Riippuu vähän millaisia kuvia haluaa. Ennemmin hioo sitä kuvaustaktiikkaa kuin panostaa johonkin 500 tai 600milliseen(jos ei raha polttele liikaa taskuissa). Jos pikkulinnustakin haluaa koko ruudun täyttävän kuvan niin saa olla todella lähellä. Hieman isompia lintuja kärsiikin jo kuvata paljon kauempaakin.