jaava kirjoitti:Mitkä on "standardin mukaiset R-, G- ja B-valot"? Tuohonhan tarvitaan kapeakaistainen R-valo, jolla otetaan eri R-taajuuksilla kuvia, jotta saadaan kameran toistokäyrä. Sama koskee G- ja B-valojakin.
Jos tiedossa on toistokäyrien muoto ja herkkyys, riittää kun mittauksen suorittaa kullakin värillä yhdessä kapeassa taajuuspisteessä. Tähän saattaisi tällöin olla omiaan ihan perus LED-valonlähteet. Nehän ovat melkoisen kapeakaistaisia.
Nuo värit, jotka ovat RGB-värien ulkopuolella, mutta osa 390nm - 700nm spektriä, saadaan myös sekoittamalla, joten kameran vasteet voi laskea niille kun R-, G- ja B-vasteet on mitattu.
Samoin ne värit, jotka asettuu värikolmion, tai paremminkin hevosenkenkäkuvion reunojen sisäpuolelle, syntyvät sekoittamalla RG ja B värejä.
Jos sinulla on kaksi monokromaattista (= yhden aallopituuden) valoa, vaikkapa joku vihreä ja ja joku punainen, ja "sekoitat" niitä, on sinulla valoa, jossa on kahta aallonpituutta, mutta ei edelleenkään sitä keltaisen aallonpituutta.
Kun viet tämän jonkun suodattimen läpi, mittaat näiden kahden aallonpituuden läpäisyä, mutta et edelleenkään keltaisen läpäisyä. Silmäkin saattaa tulkita tämän keltaiseksi, koska silmässäkin on pääasiassa kolmea eri värialuetta havaitsevia antureita. Samoin kamera saattaa tulkita valon keltaiseksi. Spektrometrilla näkee tilanteen oikeasti.
Se että keltainen on koodattu RGB-väriasteikossa joksikin R- ja G-arvon yhdistelmäksi, ei tarkoita sitä, että punaista ja vihreätä valoa yhdistämällä syntyisi uusi aallonpituus.
Mutta eroa tulee, kun meillä on ainetta, joka heijastaa erityisesti keltaista, koska se reagoi oikeaan keltaiseen aallonpituuteen. Pelkää harmaatasapainon tuijottaminen ei riitäkään, koska harmaan idea on heijastaa kaikkia värejä. Piikikkään värispektrin valo toistuu siitäkin ja mittaus voi luulla valoa hyväksi, mutta värikartan muut väripinnat voivatkin olla mitä sattuu. Koko spektri pitää mitata.
Toki jos tarkoitat tuolla "kapeakaistaisella R-valolla" jotain sellaista, jossa voidaan siis oikeasti tehdä eri aallonpituuksisia valoa koko punaisen ympäristössä, niin sitten puhumme samasta asiasta. Kolmella yksitaajuisella RGB-valolla mittausta ei voi tehdä luotettavasti.
Värisuodattimet tyypillisesti päästävät läpi tietyn aallonpituusalueen jakauman. Läpäisy voi käyttäytyä esimerkiksi jonkinlaisen kellokäyrän muotoisesti, keskellä on vaikkapa joku punainen ja sitten läpäisy vähenee sen molemmin puolin. Tyypillisesti tämä käyrä ei ole mikään erityisen säännöllinen. Jos mitataan kolmella suodattimella on käyrien oltava osin "päällekkäin", jotta saataisin niitä väliarvojakin arvioitua. Ja nyt kannattaa huomata, että puhutaan spektrin (=aallonpituuden) mittaamisesta, ei mistään värinsekoitusopista.
Violetti on siitä hankala, että kun kamerassa on R, G ja B -suodattimia, sijoittuu violetti aallonpituudeltaan sinne sinisen yläpuolelle. R ja G -suodattimista tulee hyvin vähän violettia läpi ja pelkän vahvan sinisen signaalin avulla on vaikea arvioida, miten saturoitunutta tai millä aallonpituudella valo on. Asiaa on helppo kokeilla kuvaamalla lupiininkukkia kesällä ja katsoa minkälaiseksi kamera arvaa värin. Varsin usein tuloksena on sininen, eikä kukan oikea violetti.
Jotta tuollainen kameran kalibrointimittaus olisi järkevä, olisi käytävä koko spektri läpi oikeasti aallonpituutta vaihtaen. Juuri noita suodattimien toistokäyriähän siinä yritetään mitata. Jos ne ja kameran Bayer-algoritmi sekä kameran ohjelmallinen toistokäyrä tiedettäisiin, niin mitään mitattavaahan ei olisi?
Ja itse asiassa tässä tullaan siihen hassuun kohtaan. Kyllä valmistaja on nuo mitannutkin, ei sitä JPEG:iä saada muuten aikaan. Usein vain värejä pyritään korjaamaan "hyviksi väreiksi" tai niitä toistokäyriä on käytettävissä useita (neutral, vivid, nature yms). Lisäksi homma pilataan tekemällä "automaattikorjauksia" ja puristamalla homma 8 bittiin.
Joskus HP:n edustaja kertoi, kuinka heidän kameroissaan vielä otettiin jokaisella kameralla erikseen kuvat noin 20:sta varivalosta ja tehtiin kameran sisäinen korjausmatriisi, jotta (halpa) kenno tuottaisi tasavärisiä ja -valoisia tuloksia, kun suodattimet vaihtelivat kennon eri kohdissakin.
Raw:iin ei tehdä vielä mitään värien muodostusta. Konvertterissa on sitten oma Bayer-algoritmi ja toistokäyrät. Jotkut valmistajien omat softat käyttävät tässä samoja menetelmiä kuin kamerassakin, mutta eivät sitten julkaise niitä esimerkiksi Adobelle. Joten Adobe joutuu tekemään omia tai sitten innokkaat bittiharrastajat alkavat kalibroida kameraansa.
Itse käytän sitä, mitä Adobe antaa käyttöön ja luotan omaan silmääni siitä, mitä kuvasta haluan tehdä. Ei se Adoben käyttämä ole niin pahasti pielessä, että oma kalbrointi jotenkin tuottaisi jotain parempaa. Varsikin kun hyvä kuvaaminen ja muun näyttö- ja tulostusketjun kalibrointi tuottaa paljon helpommin "hyvät värit".
