300D:n helppokäyttöisyys

Canon 1300D, Canon 1200D, Canon 700D jne.
AnttiJak
Viestit: 65
Liittynyt: Heinä 08, 2004 21 : 46
Paikkakunta: Parainen

Kustannuksista

Viesti Kirjoittaja AnttiJak »

Ei digikuvaus taida ollakaan niin halpaa kuin kuvittelisi. Filmillä kuvatessa ilmeisesti hieman miettii ennen kuvan ottoa, että onko kohteesta edes mahdollista saada hyvää kuvaa, eikä tule vain "roiskituksi".

Olen ollut kuviini varsin tyytyväinen, vaikka muiden kuvia olenkin katsellut, koska tiedän mikä epäonnistuneissa on vikana.

Taidan kuitenkin edelleen pysyä tutussa ja turvallisessa filmikuvauksessa. Ehkä digin aika on sitten joskus, kun tämä kamera väsähtää tai filmin hinta nousee taivaisiin.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
JarnoH
Viestit: 179
Liittynyt: Tammi 22, 2004 15 : 04
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja JarnoH »

Odottamalla säästät 100 ekeä kuussa, sillä hinnat tippuu koko ajan! Se vasta säästöä onkin. Joskus on kuitenkin hypättävä kelkkaan, sillä filmin lähtölaskenta on alkanut ja kiihtyy kiihtymistään.

Edut oikeastaan huomaa vasta kun itse kuvaa digillä. Itse pidän suurimpana etuna kuvaustuloksen tuloksen välittömän tarkastelun. Sen voi tehdä aika hyvin jo kameran omalta näytöltä, jos käyttää INFO-tilaa. Epätarkkuutta ei tosin pääse katsomaan edes zoomilla. No, kyllähän sillä ne aivan varmasti epätarkat saa karsittua, mutta ei 100% varmuuteen pääse kuitenkaan.

Lisäksi etuna pitäisin monipuolisia valotuksen haarukointi mahdollisuuksia. Voit esim. yli- ja alivalottaa joka ruudun varmuuden vuoksi, ja vielä aivan ilmaiseksi. Tuohan oli filmiaikaan ylellisyyttä lähinnä ammattilaisille.

Nimimerkillä,
Jo digiin haksahtanut
Gamma
Viestit: 1783
Liittynyt: Tammi 13, 2004 14 : 14
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gamma »

JarnoH kirjoitti: Edut oikeastaan huomaa vasta kun itse kuvaa digillä. Itse pidän suurimpana etuna kuvaustuloksen tuloksen välittömän tarkastelun. Sen voi tehdä aika hyvin jo kameran omalta näytöltä, jos käyttää INFO-tilaa. Epätarkkuutta ei tosin pääse katsomaan edes zoomilla. No, kyllähän sillä ne aivan varmasti epätarkat saa karsittua, mutta ei 100% varmuuteen pääse kuitenkaan.

Lisäksi etuna pitäisin monipuolisia valotuksen haarukointi mahdollisuuksia. Voit esim. yli- ja alivalottaa joka ruudun varmuuden vuoksi, ja vielä aivan ilmaiseksi. Tuohan oli filmiaikaan ylellisyyttä lähinnä ammattilaisille.

Nimimerkillä,
Jo digiin haksahtanut
Joo, itsekin haksahdin digipokkariin kolme vuotta sitten ja digijärkkäriin talvella. En siis mitenkään vastusta digikuvausta mutta sen perustelu kustannussäästöllä ei toimi. JarnoH:n mainitsemat seikat ovat ehdottomasti digin hyviä puolia. Filmikamerassa on vielä jouluna laitettu filmi mutta digikuvia on kertynyt sen jälkeen muutama tuhat.
Asikainen
Viestit: 93
Liittynyt: Syys 18, 2003 15 : 01

Viesti Kirjoittaja Asikainen »

JarnoH kirjoitti:Edut oikeastaan huomaa vasta kun itse kuvaa digillä. Itse pidän suurimpana etuna kuvaustuloksen tuloksen välittömän tarkastelun.
Ostin digikuvauksen harjoitteluun sopivan pokkarin (A 75) ja ensimmäisten mielikuvien joukossa yksi vahvimpia on se, että digillä kuvatessa kuvaaminen on enemmän kokeilua kuin suunnittelua. Kun kamerassa on diafilmi, saatan kiertää samaa kohdetta hyvinkin pitkään ja odottaa sopivaa valoa ennen kuin otan siitä harkitusti haarukoiden kuvat. Kuvaustilanne jää elävästi mieleen ja kun heijastan ensimmäistä kertaa kuvat seinälle, niiden katsomiseen liittyy suuria tunteita ja tiukkaa analyysiä. Digillä - ainakin digipokkarilla - se viimeinen terä jää puuttumaan. Syystä tai toisesta kuvanottotilanne ei ole yhtä intensiivinen kuin dialle kuvatessa. Ja kun kuvat saa näytölle, niin eivät ne suuria elämyksiä tarjoa. Suuri seinälle heijastettu kuva on toista.

Se mitä kirjoitit digin välittömästä palautteesta on ehdottomasti totta, mutta eri asia on sitten se, että miten sen palautteen pystyy hyödyntämään. Jaksatko sinä katsoa monta sataa otin varmuuden vuoksi tämänkin -kuvaa? Itselleni on tullut sellainen olo, että enemmän oppii kymmenestä hyvin suunnitellusta kuvasta kuin 250 kohtalaisesti suunnitellusta kuvasta. Määrä ei takaa oppimista, oppiminen vaatii myös ajatustyötä ja paneutumista asiaan. Sattumalta voi toki saada aikaan loisto-otoksenkin, mutta jos ihan oikeasti haluaa yrittää kehittyä kuvaajana, täytyy siihen keskittyä.
Lisäksi etuna pitäisin monipuolisia valotuksen haarukointi mahdollisuuksia. Voit esim. yli- ja alivalottaa joka ruudun varmuuden vuoksi, ja vielä aivan ilmaiseksi. Tuohan oli filmiaikaan ylellisyyttä lähinnä ammattilaisille.
Olen hyvin köyhä ikuisuusopiskelija ja kyllä minulla edelleenkin on varaa haarukoida dialla. En tosin ota kuvia impulsiivisesti ja kunhan katsotaan tyyliin vaan harkiten. Myönnettävä on sekin, että minua kiinnostavat vain sangen harvat aihepiirit, joten en tiedä yleiskuvaajien kuluista yhtään mitään. Kuvaukseni on hyvin kausiluontoista.

Kysäisen vielä lopuksi, että mitä ihmettä te muut teette niille lukuisille kuville, joita digiaikana kertyy kuin pölyä sängyn alle? Hautaavatko ne toinen toisensa vai miten pidätte ne aktiivisina? Poimitteko parhaat joukosta ja sijoitatte ne omaan aihepiiriin tai aikakauteen ja tuhoatteko loput vai säilytättekö niitäkin varmuuden vuoksi?
Asikainen
Viestit: 93
Liittynyt: Syys 18, 2003 15 : 01

Viesti Kirjoittaja Asikainen »

Gamma kirjoitti:En siis mitenkään vastusta digikuvausta mutta sen perustelu kustannussäästöllä ei toimi.
1000 euron digirungon hinnalla saa kehitytettyä esimerkiksi n. 4500 ruutua diaa (Sensiaa). Se on aika paljon harrastelijalle jos ei ole taipuvainen räpsimiseen. Väkisinkin itselleni on tullut mieleen, että filmijärkkärin omistavan köyhän ei vielä kannata sijoittaa digijärjestelmään vaan mieluummin ostaa vaikka uusi objektiivi ja kuvata edelleen filmille. Objektiivit kun lienevät käyttökelpoisia tulevaisuudessa digirungoissakin (toivottavasti) ja lisäksi rungot halpenevat ajan myötä (toivottavasti), niin kokonaisuutta tarkasteltaessa kenties jää voitolle. Jo yhden runkopäivityksen väliinjättäminen on jonkinlainen säästö. Eri asia on sitten se, jos rakastaa kuvankäsittleyä ja osaa antaa arvoa niille tuhansille kuville, joita digillä voi ihan ilmaiseksi ottaa.
askomiko
Viestit: 202
Liittynyt: Heinä 09, 2004 19 : 23
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja askomiko »

JarnoH kirjoitti:Kysäisen vielä lopuksi, että mitä ihmettä te muut teette niille lukuisille kuville, joita digiaikana kertyy kuin pölyä sängyn alle?
Raakasti deleteä vaan. Jätän pari parasta per aihe. Tapahtumia tallentaessa en kylläkään karsi juuri mitään pois. Karsimista pitäisi harrastaa enemmän myös kinolta kehitetyille kuville.. Mutta kun ei raaski, nehän on jo maksettu. ;)
JPu
Viestit: 1732
Liittynyt: Kesä 03, 2004 14 : 50
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja JPu »

Asikainen kirjoitti:1000 euron digirungon hinnalla saa kehitytettyä esimerkiksi n. 4500 ruutua diaa (Sensiaa). Se on aika paljon harrastelijalle jos ei ole taipuvainen räpsimiseen.

Eri asia on sitten se, jos rakastaa kuvankäsittleyä ja osaa antaa arvoa niille tuhansille kuville, joita digillä voi ihan ilmaiseksi ottaa.
Ostin 4350 egeä maksavan rungon viime viikolla ja nyt olen kuvannut 1100 kuvaa, eikä läheskään kaikki ole vielä selvillä. Harjoittelu ja vasteen saaminen välittömästi kuvan oton jälkeen on ehdottomasti se tie millä opitaan kuvaamaan. Yksikään filmimies ei pärjää harjoittelun tasossa digimiehelle, (paitsi se joka on jo kuvannut monia vuosia ja tuhansia kuvia). Silti digiin siirtyessä on jokaisella mahdollisuus kehittyä lisää, koska palaute on välitön verrattuna kuvien odotteluun liikkeestä. Millään muulla kuin harjoittelulla ei tulla hyväksi, eikä ns. filmiä pidä säästellä.. kun kuvaa digillä pystyy harjoittelemaan tuhansia otoksia ajatuksella lyhyessä ajassa, eikä opittua ehdi unohtamaan. Lisäksi kamera tallentaa exif-tietoihin paljon sitä mikä meni pieleen, jos meni.

Suosittelen digijärkkäriä (300d, 10D, tms) jos yhtään on varaa sijoittaa harrastukseen, tai jopa mielummin parempi runko. Uskoisin, että vuodessa parissa erotus fimikustannuksille on saavutettu, koska puute kuvaamiseen on aina ollut se, ettei raaski kuvata tarpeeksi. Enkä tarkoita nyt räpsimistä, vaan järjellistä harkittua kuvaamista tavoitteena testata mitä tapahtuu kun sommittelen näin tai valotan tuon mukaan jne.. joka kohteesta voi haarukoida parasta aivan surutta digillä ja poistaa kokeilut.
Asikainen
Viestit: 93
Liittynyt: Syys 18, 2003 15 : 01

Viesti Kirjoittaja Asikainen »

JPu kirjoitti:kun kuvaa digillä pystyy harjoittelemaan tuhansia otoksia ajatuksella lyhyessä ajassa
Voi olla. Itselläni vain yhden kuvan idea saattaa pyöriä päässä useita päiviä, jopa viikkoja tai kuukausia, enkä ymmärrä, miten digi tilanteessa auttaisi, kun matka ideasta kuvaksi on niin pitkä. Ammattilaisten tapauksessa ymmärrän digin tarpeen hyvin, mutta satunnaisesti harrastavalle se ei ole mikään välttämättömyys.

Tekstinkäsittelyohjelmakin antaa välittömän palautteen, mutta ei se tee minusta hyvää kirjoittajaa. Kyllä siihen tarvitaan jotain muuta. Ei näkemys, taiteellinen ote, nopeasta palautteesta kehity. Perustekniikan hallinta saattaa kehittyä, mutta sen oppii filmilläkin.

Olen sitäpaitsi niin lahjatonkin, että en usko digijärkkärin auttavan yhtään. Minun taiteellisuuteni yltänee parhaimmillaan hienosävyisiin maisemakuviin, tekotaiteellisiin pläjäyksiin ja toisten matkimiseen, mutta mihinkään raflaavaan ja uutta avaavaan tuskin koskaan valokuvauksessa pystyn. Synkkä tosiasia, mutta totta kuitenkin.

Jos olet ihan oikeasti hankkinut 4350 euroa maksavan rungon sommittelu- ja valotusharjoituksiin, niin olet ilmeisen omistautunut valokuvaukselle. Itse tyytyisin vähempään ja kävisin mieluummin vaikka erilaisia kursseja.
JarnoH
Viestit: 179
Liittynyt: Tammi 22, 2004 15 : 04
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja JarnoH »

Molemmilla pärjää ja kehittyy, jos vain on aikaa ja tahtoa!
heikkisj
Viestit: 193
Liittynyt: Joulu 01, 2003 17 : 27

Viesti Kirjoittaja heikkisj »

Itse siirryin digikuvaukseen puoli vuotta sitten ja perusteena on nimenomaan säästö, uskokaa tai älkää. Kuvaan nimittäin sekä omaan arkistoon että pariin eri lehteen. Kuvaaminen näyttelyissä filmille on tuskastuttavaa, porukkaa lappaa kuviin ja valaistusolosuhteet ovat keinovalon ansiosta ongelmallisia. Digitaalin ansiosta minun ei tarvitse ottaa samasta kohteesta viittä kuvaa ja sitten kotona heittää neljää pois kun kameran ja kohteen väliin on kävellyt ulkopuolinen. Tai ei tarvitse arpoa suotimia, viisi rullallista kellertäviä näyttelykuvia harvemmin naurattaa. Sitäpaitsi lehtien toimitukseen on helpompaa (ja halvempaa) lähettää romppu kuin viiden sentin kuvanippu.
Myönnetään ett alkuinvestointi (kamera, muistikortit, vara-akkuja jne) oli iso mutta toisaalta ennen kuvaukseen kului noin 150€/kk, ts. noin vuodessa digiostokseni maksaa itsensä takaisin. Sitten voin säästyneellä rahalla ruveta realistisesti haaveilemaan sitä L-objektiivia...
Mutta myönnetään että minulla on romanttinen kaipuu filmiinkin. En aio luopua vanhastakaan kalustosta, käyttö vaan on romahtanut ihan käytännöllisyyssyistä.

PS. Nuo julkaisut ovat muuten lähinnä aattellisia että kuvauspalkkioilla ei tätäkään harrastusta rahoiteta.
Vastaa Viestiin