Julkiset paikat?

[Iletys]

Onko olemassa jotain niinsanottua ohjetta siihen mistä tietää mikä on julkinen paikka ja mikä yksityinen tai muuten vaan paikka mihin tarvitsee kuvausluvan?

Esim. Helsingin seurasaaressa kuvaamiseen (ainakin kaupalliseen tarkoitukseen) pitää kaiketi pyytää lupa koska paikka kuuluu museovirastolle. Voin olla väärässä. Jossain luki, että kaikki paikat mihin on periaatteessa vapaa pääsy on julkisia paikkoja. Siten esim. linnanmäelläkin saisi kuvata ilman lupaa koska sinne pääsee tänäkin kesänä ilmaiseksi.

Poikkeuksia tässäkin asiassa on, niinkuin kauppakeskukset. Eli mitä tehdä... Pitääkö aina olla lupia kysymässä/kaavakkeita tyrkyttämässä jos haluaa nimenomaan kaupalliseen tarkoitukseen kuvansa käyttää?

Asia tuli mieleen, kun kuvasin yhtä kirkkoa ulkoapäin. Tuntuisi hassulta jos sellaisenkin kuvan julkaisemiseen tarvittaisiin lupa. Sisältäpäin en sitten uskaltanutkaan lähteä kuvaamaan. Olisi ollut poliisit varmaan perässä.

Olen jo varmaan liian hysteerinen näissä lupa-asioissa.

[adapteri]

Tuosta asiasta keskusteltiin jokin aika sitten täällä ihmiskuvauksen yhteydessä. Silloin tulin siihen tulokseen, että netti on pullollaan "asiantuntijoiden" virallisenkin näköisiä juttuja siitä, milloin kuvia saa ottaa tai julkistaa. Suurin osa niistä oli virheellisiä. Jos haluat olla varma, tee ensin niinkuin minä tein: lue kaikki lait, jotka voivat koskea asiaa sekä niihin liittyvät asetukset. Sitten kannattaa vielä kysyä asiaa lakimieheltä, jotta hän tulkkaisi ne lait, joita asiasta löytyy.

Minun mielestäni julkisia paikkoja ovat sellaiset, joihin ihmisillä on lupa mennä ilman kutsua. Kuvaamisen voi kieltää, mutta jos silti kuvaat, ei kieltäjällä ole mitään mahdollisuuksia estää sinua. Esim kaupasta henkilön ulos ajaminen on hankala juttu. Ei kauppias oikein saa käyttää väkivaltaakaan. Minä en suosittele riitelyä, joten kannattaa tietysti totella vienoakin kehotusta, mutta tottelemispakkoa ei ole. Kuvien julkaisu on tietysti eri asia.

Esimerkkinä muuten julkisista paikoista voisivat olla esim koulut ja yliopistot. Niiden opetus on julkista, joten luokkaan saa mennä kuuntelemaan opetusta tai luentoa ihan ilman lupaa ja kuka vaan. Hyvät tavat tietysti edellyttävät luvan kysymistä ja asiasta sopimista, mutta kieltoperusteet ovat todella vähissä.

Kirkot ovat julkisia rakennuksia. Kirkkoja saa kuvata ja kuvat julkaista kaupallisestikin. Rakennuksien kuvaamiseen on kyllä olemassa esteitäkin, esim kotirauhaa koskeva laki. Teknisin laittein ei saa kurkata sisälle. Kiellettyä on esim kiikarilla katsoa asunnon ikkunasta sisälle, samoin kameran etsimen läpi. Jossain muodossa myös työpaikat ovat samanlaisen suojan kohteena. Jos tätä lakia noudattaisi tarkemmin, kuin mitä laki edellyttää, yhtään asuintaloa Suomessa ei voisi kuvata. Siihen laki ei ilmeisesti pyri.

Ravintoloissa saa kuvata, kirkoissa, kauppakeskuksissa, sairaaloissa jne samoin. Kuvien julkaisussa ongelmaksi tulee henkilökuvissa tilanne ja sen loukkaavuus. Jos kuvaa voidaan pitää loukkaavana, kyse voi olla kunnianloukkauksesta. Muuta perustetta julkaisukiellolle ei voi olla. Yksityisyydelle on suojansa, mutta sen rajat löytää laista.

Digikameranetin uutisissa oli mainittu Petteri Järvisen kokemat kuvauskiellot. Minusta lentoaseman kuvaamisen kieltäminen ei ole lentokoneen kapteenin asia. Voisinhan minäkin kieltää kuvaamasta Helsingin kauppatorilla. Lentoasema on julkinen paikka. Kyllä sen saa kuvata. Eri asia on, jos lentokentällä on sotilasaluetta. Sen kuvaaminen taas on hankalampien määräysten takana.

Jos päiväkoti on kunnallinen, siellä saa kuvata. Eri asia sitten taas on kuvan julkaiseminen. Jos kuvaa myy tai itse esittää, joku voi kokea sen asiayhteyden loukkaavaksi. Minusta lastenjuhla ei voi olla loukkaava. Minä olen joskus kuvannut päiväkodeissa ja kouluissa, enkä kysynyt lupaa. En kysy seuraavallakaan kerralla. Toivottavasti oikeusturvavakuutukseni kattaa asianajokulut...

[Iletys]

On vaikeaa. Kiitos vastauksesta. Eiköhän tässä pidä mennä eteenpäin maalaisjärjellä ja pienellä varovaisuudella.

[olli R]

Kannattaa erottaa kolme eri asiaa:

1. Ihmisten kuvaaminen ilman lupaa on suojattu yksityisyyden suojalla (rikoslain salakatselupykälät). Se sisältää kotirauhan, virastorauhan, intiimit paikat ja ns. huonoon valoon asettamisen.

Jos kuvassa ei ole ihmisiä, niin yksityisyyden suojaan ei voi vedota. WC:tä saa kuvata, jos ensin estetään, ettei yleisö tai muut ihmiset mene sinne. Äskettäin oli esillä tapaus, jossa lehtikuvaaja oli käynyt kuvaamassa julkkiksen kesämökkiä. Kuvaaja oli ensin käynyt kolkuttelemassa, ketään ei ollut kotona. Oikeus tulkitsi, että kotirauhaa ei oltu rikottu, koska kuvissa ei ollut ihmisiä tai muuta henkilökohtaista ja asiasta oli varmistuttu ensin.

Ihmisten kuvien käyttö kaupallisessa käytössä on sinänsä aika tiukkaa. Käytännössä lupa julkaisuun kannattaa pyytää lähes aina, jos kyse ei ole ihan uutiskuvasta tai ihmiset esitetään joukkona. Ns. taiteellinen käyttö on myös hiukan vapaampaa. Mainoksiin aina lupa, kun joku on tunnistettavissa. Kirjalliset luvat ovat HYVÄ asia.

Pelkkä kuvaaminen on edellisiä poikkeuksia lukuunottamatta sallittu, mutta on kohteliasta kysyä lupa, jos kuvataan yksittäistä ihmistä. On muuten hyvä huomata, että salakuuntelussa on huomattavasti tiukemmat rajat: "salaa" videointi äänen kera voikin olla kiellettyä jopa julkisella paikalla.

2. Tekijänoikeuslaki suojaa teoksien toisintamista. Rakennuksia ja julkisia kiinteitä taideteoksia saa kuvata ja useimmiten julkaistakin. Kuvataidetta tai vastaavaa ei saa kuvata kuin omaan käyttöön. Esittävän taiteen videointi tai äänittäminen on kiellettyä. (Nyt muuten Pikselin tekijänoikeuslakimies sanoi, että musiikkiesityksen valokuvaus ei ole toisintavaa tallennusta, jollei siihen liity jotain erityistä graafista teosta.)

3. Sitten taas yksityisissä tiloissa kuvaamisessa on enemmänkin kyse omistamisen suojasta (pohjautuu perustuslakiin ja isoon joukkoon lakeja).

Julkinen paikka ei ole sama asia kuin paikka, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tämä asia on ihan laissakin.

Periaatteessa tilan omistaja, haltija tai vastuullinen voi rajoittaa tilan käyttöä järjellisissä rajoissa, jos kysymys ei ole syrjinnästä. Ja tämä koskee myös paikkoja, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Tälläisestä on hyviä esimerkkejä esim. koirien sisään viennin kieltäminen tai vaikkapa eväiden syömisen kieltäminen. Se, että tilan omistaa valtio tai kunta ei muuta tilannetta mitenkään.

Kuvaaminen on asioita, joita tilan omistaja voi kieltää, eikä siihen oikein erityistä syytäkään tarvita. Jotenkin vaan tilojen omistajat ovat yliallergisia kameroille. Kohtelias perusteltu pyyntö saada kuvata yleensä tuottaa tulosta.

Ehkä julkisen paikan jotenkin voisi määritellä, että sitä ei ole erityisesti rajattu. Rajaus voi olla aidoilla, seinillä, kylteillä, erityisillä sisäänpääsyillä tms. Rajauksella pyritään jotenkin mahdollistamaan sisäänpääsyn estäminen. Tyypillistä on vaikka aukioloajan rajoittaminen.

Rajatapauksiakin on. Tori on julkinen paikka, vaikka rajaus olisi helppoa. Taas ns. huvialue ei ole enää julkinen paikka. Huvialueen tunnistaa järjestysmiehistä (jotka rajaavat paikan ;-). Huvialue voi olla vaikka Senaatintorilla.

Ns. jokamiehen oikeus antaa joitakin oikeuksia asumattomille alueille pääsyyn (vaikkapa yksityismetsään). Jokamiehen oikeutta ei oikeastaan taida olla tarkasti määritelty, vaan pikemminkin on kyse asioista, joita ei ole kielletty laissa ja näiden tulkinnasta.

Taas esim. kaupunkien järjestyssäännöt (jotka nyt korvautuivat järjestyslailla) voivat rajoittaa myös yleisen paikan käyttöä. Vastaavanlaisia on mm. määräyksissä luonnonsuojelusta.

[mikko]

Kiitos Olli kerrankin asiaa!

[teemupii]

Mitenkäs sitten vaikka Seiskassa voi olla kuva, jossa kaksi julkkista tappelee keskenään, vai onko Seiska silloin pyytänyt luvan kuvien julkaisemiseen? Entäs minkä lain mukaan menee paparazzien toiminta, kun illat pitkät kytätään pusikossa julkkista kamera valmiina?

[adapteri]

Julkisuuden henkilöt ovat eri asia. Katsotaan, että julkkikset ovat täyspäiväisesti julkkiksia ja heistä voi tehdä paljon enemmän juttua kuin yksityishenkilöistä. He tavallaan luopuvat yksityisyyden suojastaan ryhtyessään julkkiksiksi.

[teemupii]

Julkisuuden henkilöt ovat eri asia. Katsotaan, että julkkikset ovat täyspäiväisesti julkkiksia ja heistä voi tehdä paljon enemmän juttua kuin yksityishenkilöistä. He tavallaan luopuvat yksityisyyden suojastaan ryhtyessään julkkiksiksi.

Eli kaikki menestyneet ihmiset menettävät yksisyyden suojansa vain sen takia että ovat menestyneet.

[huikka78]

Julkisuuden henkilöt ovat eri asia. Katsotaan, että julkkikset ovat täyspäiväisesti julkkiksia ja heistä voi tehdä paljon enemmän juttua kuin yksityishenkilöistä. He tavallaan luopuvat yksityisyyden suojastaan ryhtyessään julkkiksiksi.

Entäs, jos joku ottaa yksityisestä sellaisen kuvan, että hänestä tulee julkkis? =)

Mutta vakavammin ottaen: kuinka julkisuuden henkilö määritellään, kun tuskin siihen mitään hakemuksia on?

[teemupii]

Vielä tuohon Ollin tekstiin viitaten. Voin siis ottaa kaupungilla kävelemässä olevista ihmisistä kuvia, ja sitten julkaista ne kotisivuillani ilman kysymättä lupaa? Kuvat ovat sellaisia missä kohteen kasvot näkyvät selvästi ja he ovat kuvassa yksin.

[mikko]

ilman kysymättä lupaa? Kuvat ovat sellaisia missä kohteen kasvot näkyvät selvästi ja he ovat kuvassa yksin.

Miksi et kysyisi myös kuvaus kohteilta lupaa heidän kuvansa käyttämiseen, tätähän Olli juuri tarkoitti.

Kohteliaalla toiminnalla vältät hankaluudet ja ikävyydet.

[olli R]

Voin siis ottaa kaupungilla kävelemässä olevista ihmisistä kuvia, ja sitten julkaista ne kotisivuillani ilman kysymättä lupaa? Kuvat ovat sellaisia missä kohteen kasvot näkyvät selvästi ja he ovat kuvassa yksin.

Periaatteessa kyllä.
Jos kuvaa voidaan pitää ajankohtaisen asian esittelynä, jonkinlaisena taiteena tai muuten kuva ei ole 'henkilökohtainen', niin julkaisukynnys on pienempi.

Tosin tuohon on nyt uutena tullut henkilörekisterilakikin mukaan. Jos kokoat suuren joukon henkilökuvia, ja julkaiset ne webissä, niin tuota voitaisiin pitää jonkin asteisena henkilörekisterinä: sivusto sisältää 'henkilökohtaista tietoa' ihmisistä, ihmiset ovat tunnistettavissa ja tietojenkäsittelyä on mukana.
Rajanveto on hankalaa. Lait eivät ole yksikäsitteisiä.

Luvan kysyminen on ihan hyvä asia, mutta ei aina kovin helppo toteuttaa.

Jos minusta tuntuu, etten haluaisi itseäni tai vaikkapa läheisiäni kuvan tilanteeseen, niin en julkaisisi kuvaa. Mitä laajemmalle leviävästä julkaisusta on kyse, niin sitä tarkemmin pitää miettiä.

Sanotaan nyt vielä, etten ole lakimies. Omat näkemykseni perustuvat finlex:n lakiteksteihin, lakiesitysten perusteluihin ja mm. tekijänoikeusneuvoston ratkaisuihin. Suomessa kiistatapaukset kuitenkin ratkaistaan vasta oikeudessa, eikä ennakkotapauksilla ole sellaista asemaa kuin esim. jenkkilässä.

[kurdt]

Onko festarit julkisia alueita ja miten niissä pitäisi menetellä? Tammerfestin sivuilla lukee esimerkiksi seuraavaa:

Kamerat ja nauhurit
Esitysten luvaton taltiointi on kielletty (Tekijänoikeuslaki § 2. ja 45.). Ammattimaisten kameroiden ja nauhureiden tuominen festivaali-alueelle on siis kielletty. Omaan käyttöön saa valokuvata.

Jostain syystä osaan jo kuvitella kuinka turvamies itkee minulle laukun tarkistettuaan ja sieltä Minolta Dimage 7:n löydyttyä miten se on ammattimainen kamera ja näin ollen kielletty. Onko tässä mitään tehtävissä? Omaan käyttöön olisin siis kuvaamassa.

[adapteri]

Festarialue ei ole "yleinen alue", koska sinne ei pääse ilman lippua. Paras tapa varmistautua kuvausluvasta, on hakea jostain festaritoimistosta lappu, jolla todistat, että kamerasi on harrastajakamera.

[kurdt]

Festarialue ei ole "yleinen alue", koska sinne ei pääse ilman lippua. Paras tapa varmistautua kuvausluvasta, on hakea jostain festaritoimistosta lappu, jolla todistat, että kamerasi on harrastajakamera.

Hyvin pääsin sisään ja turvanainen näkikin kameran ihan selvästi kun sen repusta pois otin kun hän sitä penkoi.

[JPu]

Miten saa toimia, kun taloa kuvatessani sisältä änkeää ihminen kysymään, että mitäs kuvaat, kuule tämä on yksityinen rakennus ja kuvia ei saa julkaista missään!

Minusta tuollainen kielto on silkkaa roskaa, jota ei tarvitse noudattaa. Tietysti on kohtuullsita, ettei kirjoita juttua missä ko. talo on tai kuka siellä asuu, mutta silti Haloo! hiukan on yksityisyys saanut suomessa "Amerikan elkeitä".

Eli mielipiteitä, saanko esittää kuvaa rakennuksesta, piittaamatta omistajan juoksupojan huomautuksesta. Kuvauksen tein julkiselta tieltä, en heidän pihastaan ja kukaan ihminen ei esiinny kuvissa?

[adapteri]

Ainoa lakiin perustuva rajoitus on yksityisyyden suoja. Salakatselu ikkunasta sisälle on kielletty. Jos yksityisasunnossa näkyy ihmisiä ikkunassa ja sinne päin tähtäilee kameralla, ollaan jo laittomuuden puolella.

Suomessa ei ole lakia eikä määräyksiä, jotka suoraan kieltäisivät minkään rakennuksen valokuvan julkaisemisen. Joku voi vedota taideteoksen kopiontisuojaan, mutta silloin pitäisi ensin todistaa, että rakennus on taideteos ja seuraavaksi, että valokuva on kyseisen taideteoksen kopio.

[hsm]

Ainoa lakiin perustuva rajoitus on yksityisyyden suoja. Salakatselu ikkunasta sisälle on kielletty. Jos yksityisasunnossa näkyy ihmisiä ikkunassa ja sinne päin tähtäilee kameralla, ollaan jo laittomuuden puolella.

Taitaa salakatselu olla salakatselua ilman teknistä apuvälinettäkin. Kulkekaa siis kaupungilla katse maahan luotuna.

[saNppa]

Kuuluuko auto kotirauhanpiiriin? Entäs virka-autot? Kuuluvatko ne julkisrauhanpiiriin?

Nämä kysymykset heräsivät tänään, kun katsoin uutisia, jonka uutiskuvan aiheena oli Suomeen tulleet, väärään laivaan eksyneet salamatkustajat. Uutiskuvaajat parhaansa mukaan zoomailivat autoon, jossa aasialaset maailmanmatkaajat olivat huostaanotettuina. Toimivatko uutiskuvaajat lain sisäpuolella?

[Santtu]

Eikös se mennyt niin, että jos autossa on nukkumapaikka, niin se on kotirauhan piirissä.

Eli henkilöauto ei ole kotirauhanpiirissä, mutta rekka, jossa on nukkumapaikka kuljettajalle taas on.

Ainakin näin sen olen ymmärtänyt.