trombi kirjoitti:Täytesalaman käyttö auttaa siihen dynamiikkaongelmaan varsin hyvin, jos ei pelkää lopputuloksen näyttävän epäaidolta. Sitä fläshiä voi ruuvata pienemmälle tapeen mukaan.
Itse en pidä kyllä yhtään täytesalaman aiheuttamasta epäaitouden tunteesta kuvaan. Heijastimella saisi varmaan paremman lopputuloksen :)
trombi kirjoitti:Täytesalaman käyttö auttaa siihen dynamiikkaongelmaan varsin hyvin, jos ei pelkää lopputuloksen näyttävän epäaidolta. Sitä fläshiä voi ruuvata pienemmälle tapeen mukaan.
Itse en pidä kyllä yhtään täytesalaman aiheuttamasta epäaitouden tunteesta kuvaan. Heijastimella saisi varmaan paremman lopputuloksen :)
Marko
Täytesalama auttaa osaan tilanteista, mutta ei läheskään kaikkeen, valitettavasti.
Tämä ongelma on sekä digeillä että filmillä, sillä mikään laite ei ole niin nerokas kuin ihmissilmä dynamiikan suhteen. Ihmissilmä korjaa jopa värivirheet.
Diafilkka on erityisen vaivalloista, mikä on puhki on puhki. Tummasta päästä saa kaivettua yksityiskohtia yllättävän hyvin. Kerran näin tehtävän pikimustasta ruudusta oikeansävyisen duplikaatin. Käsityötä. Kallista. Ammattilabrassa.
Negafilmillä on varsin hyvä valotusvara, mutta yleensä filmin koko toistokyky on vain niiden käytössä, jotka tekevät itse vedokset ja voivat osiin lisävaloa antamalla ja/tai varjokohtia vaalentamalla luoda sopivan kuvan. Harvapa vain värikuvia itse tekee. Kuvavalmistamoissa ei paljon katsota, mitä se automaatti suoltaa.
Digitaalisuus tuo sen edun, että kuvia voidaan ainakin käpistellä jälkikäsittelyssä. Kohinasta jauhaminen on liioiteltua. Usein kohinainenkin kuva on tyhjää parempi, ja kohinainenkin digijärkkärin kuva tuhannesti parempi kuin kohinainen pokkarin kuva.
Suo siellä, vetelä täällä. Täydellistä tekniikkaa ei ole eikä tule.
trombi kirjoitti:Negafilmillä on varsin hyvä valotusvara, mutta yleensä filmin koko toistokyky on vain niiden käytössä, jotka tekevät itse vedokset ja voivat osiin lisävaloa antamalla ja/tai varjokohtia vaalentamalla luoda sopivan kuvan. Harvapa vain värikuvia itse tekee. Kuvavalmistamoissa ei paljon katsota, mitä se automaatti suoltaa.
Digitaalisuus tuo sen edun, että kuvia voidaan ainakin käpistellä jälkikäsittelyssä. Kohinasta jauhaminen on liioiteltua. Usein kohinainenkin kuva on tyhjää parempi, ja kohinainenkin digijärkkärin kuva tuhannesti parempi kuin kohinainen pokkarin kuva.
Suo siellä, vetelä täällä. Täydellistä tekniikkaa ei ole eikä tule.
Negafilmistä saadaan helposti kaivettua sävyjä kunnon filmiskannereilla, samoin ilmeisesti Eirillä on käytössä kehityskoneita jotka tekevät sähköisesti maskeja ja näin tasaavat valotuksen kontrastia (siitä tosin ei ole omakohtaisia kokemuksia).
Juu, eirin premium kuvissa on juuri se idea, että huippuvalokohdistakin kaivetaan sävyt esille. Itse ole siellä kehittänyt joitakin vaikeimmissa paikoissa kuvaamiani filmejä, kun rahat riittää, ja hyvin on toiminut.
Tavallinen Ifi (ja moni muukin paikka, eirin halpakuvatkin ovat huonoja, vaikka ei niin huonoja kuin joku muu) kyllä pilaa vähänkin kontrastikkaammat kuvat helposti. Sitten ärsyttää, kun pitää jo pelkän kelvollisen kymppikuvan saadakseen kuitenkin itse scannata ja laittaa tulostukseen:(
jpp kirjoitti:Digin kuvajaan ei tartte alistua valotuksen pieneen dynamiikkaan, päinvastoin. Digin dynaamikka on erittäin hyvä. Jopa loistava. Tarttee vain kuvata nef:illä + korjata valotus ja väritasapaino NC:llä. Jopa alivalottuneen lumen sävyt saa jälikäteen näkyviin.
Nyt kyllä pomppas!
Kyllä digillä kuvaavan on valotettava tarkalleen oikein, jos tahtoo kuvistaan kunnollisia. Ainakin D 100:lla kuvaten nimenomaan dynamiikan vähyys on suurimpia ongelmia, eikä D 70 voi niin paljon parempi olla. Kun satasen varjopaikoista alkaa kaivamaan sävyjä, löytää vain pelkkää kohinaa.
Eipäs pompannut. Sama koskee myös D100:sta. Myös tämä kamera pääsee oikeuksiinsa vasta Nef -formaatissa. Oletko kokeillut korjata valotusta NC:llä ennen sävyjen kaivamista varjopaikoista?
