kunijo-1 kirjoitti:Minusta tässä puidaan paljon vääriä asioita. Mihin tarvitsee pitkää polttoväliä hautajaisissa, mihin paljon valoa antavia salamalaitteita? Onko se hyvä valokuvaaja, joka tekee parhaan mahdollisen teknisen suorituksen hautajaisissa? Sata kuvaa arkun äärellä?
Kuka haluaa tarkkoja lähikuvia hautajaisista, kuka haluaa nähdä jälkeenkin päin sen surun, itkun ja kyyneleet arkun äärellä?
Minä taidan tehdä testamentin ja määrätä siinä, ettei hautajaisiini päästetä yhtään kuvaajaa. Jos jollain ei ole minusta muistoa ilman hautajaiskuvia, ei hän niitä tarvitsekaan. Suku taas voi pitää tapaamisiaan muualla kuin minun haudallani teeskennellen, että minä olin heille jotenkin tärkeä. Jos minä en ollut riittävä syy kokoontumiseen eläessäni, en halua olla sitä kuoltuanikaan!
Salaman ei tarvitse välttämättä olla tehokas, mutta valotuksen säätö pitäis olla tarkka.
Teleoptiikkaa käytän jos kuvaan muistotilaisuudessa puhujaa, silloin ei tarvitse mennä niin lähelle toikkaroimaan. Muuten sitä ei tarvita. Laajakantti on tärkeämpi.
Tekniikka pitäis olla senverran hallinnassa, että mahdollisimman vähin häiriöin saisi asiallisia selkeitä kuvia, ei välttämättä taidekuvia.
Jos minä olisin hautajaisiin kuvaajaa tästä porukasta tilaamassa niin Hannu KH olisi selkeä valinta.
Mies tietää miten toimitaan ja turhat kikkailut veks.Itselläni n.arviolta 200 keikkaa tehtynä.
Musta puku,runko jossa sopiva laajis tsoomi ja salama.Laukussa vararunko.Näillä on menty ja pärjätty.
vileka kirjoitti:Jos minä olisin hautajaisiin kuvaajaa tästä porukasta tilaamassa niin Hannu KH olisi selkeä valinta.
Mies tietää miten toimitaan ja turhat kikkailut veks.Itselläni n.arviolta 200 keikkaa tehtynä.
Musta puku,runko jossa sopiva laajis tsoomi ja salama.Laukussa vararunko.Näillä on menty ja pärjätty.
Noh, samoilla linjoilla ollaan.
Senverran vuosien varrella on tapahtunut, että aina pitää olla varasuunnitelmat ja -vehkeet. Autojakin on 2 vanhaa kotteroa, että edes jommalla kummalla pääsee sovittuun aikaan paikalle, ainakin yritetään. Pappia yleensä odotellaan, kuvaajaa ei.
Kerran on vararunkoa tarvittu, äkkinäinen sadekuuro mykisti 20D:n ja piti hoidella Nikonilla loput;). Kerran piti käyttää D100:n pikkusalamaa täytevalona kun SB 80 DX poksahti totaalisesti.
Se muuten on aika oleellinen pointsi että paikalla pitää olla ajoissa.Pyrin aina lähtemään keikalle senverran ajoissa että jos esim. auto sanoo sopimuksen irti ehdin tilaamaan taksin hätiin.
kunijo-1 kirjoitti:Kuka haluaa tarkkoja lähikuvia hautajaisista, kuka haluaa nähdä jälkeenkin päin sen surun, itkun ja kyyneleet arkun äärellä?
Todella moni. Toimin itse hautausalalla ja myyn kymmeniä kuvauksia hautajaisiin vuosittain. Olen myynyt jopa videointeja. Jotkut tekevät albumin, missä on kuvat vieraista arkun äärellä, vähän kuin vieraskirja. Todella harvat haluavat vain yleiskuvia. Hautajaiset joihin liittyy itku, suru ja kyyneleet arkun äärellä kuuluvat elämään. Miksi ne pitäisi piilottaa tai miksei niitä saisi tallentaa? Eikös valokuvia yleensä oteta, jotta tallennettaisiin elämää? Suosittelen lukemaan Lindstedtin kolumnin "Arkku auki" (Suomen Kuvalehti 5/08), kolumnista varmasti huomaat mistä ajattelusi johtuu.
40D - EF-s 17-55 IS USM - EF-s 17-85 IS USM - EF 70-200 4L USM - Speedlite 430EX
Kerronpa tähän samaan ketjuun myös omasta ensimmäisestä hautajaiskuvauksesta.
Olin viime viikonloppuna tyttöystävän vaarin hautajaisissa. No homma alkoi siitä että aamulla vainaja tuotiin vielä käymään kotona. Otin siinä muutamia kuvia, kuten oli alunperin ollutkin puhetta.
Sen jälkeen lähdettiin siunauskappelin suuntaan... Jätin kameran autoon koska paikalle oli tulossa ammattikuvaaja. Siinä vaiheessa kun tilaisuuden alkuun oli 5-10 minuuttia ei kuvaajaa näkynyt missään anoppikokelas tuli sanomaan että viitsisinkö hakea kameran ja ottaa kuvia kun oikeaa kuvaajaa ei näy.
Kun tuli kukkien laskun aika otin kuvia pilarin takaa piilosta. Se oli oikeastaan paras paikka ottaa kuvia alttarin suuntaan. Ainoa oli että penkeistä katsottuna kirkon oikean puoleinen seinä oli lasia ja aurinkoisena aamuna sieltä tuli auringon valo suoraan kappeliin. Jouduin kuvaamaan melkeinpä vastavaloon. Jossain kuvissa missä porukkaa oli paljon myös ikkunat näkyvät kuvattavien takana.
Kuvaaja tuli kuitenkin paikalle noin 25min myöhässä tietenkin sen jälkeen kun kaikki lähimmäiset omaiset olivat jo käyneet laskemassa kukat. Olin juuri ottamassa kuvaa alttarilta kun kaveri vaan törkeästi tulee minun eteen ja rupeaa napsimaan kuvia. Tyylin että mitäs hittoa sinä täällä teet, minähän täällä se valokuvaaja olen.
Sitten mentiin haudoille, laskettiin arkku ja kukat. Kai se joitain kuvia siinäkin otti. Sen jälkeen kun hauta oli kukitettu ja kerrottu muistotilaisuudesta porukka rupesi liukenemaan pois haudalta. Ei varsinaiselle kuvaajalle tullut mieleen pyytää omaisia vielä kukitetulle haudalle yhteiskuvaan. No minä jouduin sitten pyytämään ja huutelemaan porukat takaisin kuvaan. Otin siinä sitten kuvia niin kyllä "oikea" kuvaajakin tuli sitten siihen räpsimään.
Eipä näkynyt ammattilaista muistotilaisuudessa vaikka niin oli sovittu.
että se näistä ammattilaisista. Kuvaaja oli hautaustoimiston kautta. Kuten joku aikaisemmissa viesteissä mainitsikin ei kuvausta kannata jättää hautaustoimiston vastuulle.
No täytyy katsoa mitä saa LightRoomilla tehtyä. Onko halukkaita editoijia? Kamerana oli siis Nikon D80 & 18-200 VR ja kaikki kuvat löytyvät raw +jpeg
kostiant kirjoitti:
että se näistä ammattilaisista. Kuvaaja oli hautaustoimiston kautta. Kuten joku aikaisemmissa viesteissä mainitsikin ei kuvausta kannata jättää hautaustoimiston vastuulle.
Ikävä tapaus. Vaan todistaako tuo, että kaikki ammattilaiset käyttäytyvät kyseisellä tavalla. Olisi kai ollut reilumpaa sanoa, että "se tuosta ammattilaisesta" kuin että " se näistä ammattilaisista".
Ikäviä on nää kuvaajan myöhästymiset, eikait niitä kukaan voi 100%:sti välttää, mutta kaikinkeinoin täytyy silti yrittää.
Kun ei kerkiä olemaan monessa paikassa yhtä aikaa, niin pitää välillä myydä ei-oota.....kerran kun jouduin tekemään sen, niin seuraavan viikon paikallislehdestä sai lukea harrastelijakuvaajan anteeksipyynnöt kun ei ollut ehtinyt/muistanut(?) mennä paikalle, juuri siihen tilaisuuteen josta jouduin kieltäytymään.
Vaikka olenkin ateisti niin sanottakoon luojan kiitos tästä ketjusta!
Päivän varotusajalla tuli kuvauspyyntö tädin miehen hautajaisiin. Olen ollut aijemmin useissa hautajaisissa vieraana, mutta niissä kuvaaminen on jäänyt muutamaan räpsyyn. Onneksi löysin tämän ketjun, jonka vinkkien avulla suoriuduin tehtävästä ainakin kohtalaisesti.
Saavuin tuntia aijemmin paikalle titysti asianmukaisesti pukeutuneena. Paikalla kyselin papilta ja suntiolta tilaisuuden kulusta joitakin perustietoja. Lisäksi suunnittelin liikkumistani seremonian aikana, jotta en kiinnittäisi liikaa huomiota ja ehtisin oikeaan paikkaa oikealla hetkellä.
Otin mukaan varalta suurinpiirtein kaikki omistamani kameravarusteet: 350d, 50mm/1:4, 17-55mm/2.8, 70-300 4.0-5.6 IS, Salama + härpäkkeet ja jalusta.
Vallitseva valo oli kohtalaisen hyvä ja kirkko oli enimmäkseen valkeaksi maalattua puuta sisältä. Salaman käyttö tuntui minusta liian huomiota herättävältä, joten päätin tyytyä vallitsevaan valoon. Ihmisryhmiä kuvatessa halusin tarpeeksi syväterävyyttä, minkä vuoksi päädyin kuvaamaan koko seremonian 17-55mm lasilla. Suurimman osan ajasta asetukset olivat Iso 800 aukko 4.0 ja valotus 1/30s.
Tilaisuuden alettua tapahtumat etenivät odotetusti ja seuraavaan paikkaan ehti rauhallisesti kävellen. Pietin kuvauksessa välillä taukoja ja yritin välttää kuvaamasta täysin hiljaisina hetkinä, jotta en herättäisi liikaa huomiota. Suurin vaikeus kirkossa oli päästä optimaaliseen kohtaan ottamaan kuva seppeleen laskijoista. Alttarin viereen ei ahtauden vuoksi ollut mahdollista kävellä. Jalusta jäi käyttämättä(lukuun ottamatta muutamaa miljöö kuvaa) vaikean liikuteltavuutensa takia, mutta monopod voisi olla hyvä hankinta jatkossa.
Hautuumaalla sää oli puolipilvinen ja useat kuvat ylivalottuivat hieman, valkea arkku ja mustat puvut voi voi. En myöskään osaa ottaa ihmisistä/ryhmistä kokovartalokuvia ;(
Haluaisin palautetta kuvista, mutta niiden julkinen esittäminen ei tietystikään ole soveliasta. Mikäli joku proo haluaa neuvoa aloittelijaa, niin voisin laittaa yv:nä linkin.
Aina oppii uutta. Olin eräässä aiheeseen liityvässä tapahtumassa ja juttelin kymmeniä vuosia ammatikseen kuvanneen ihmisen kanssa tällaisiin kuvauksiin liittyvistä asioista. Kyseltyäni käyttökelpoisista RAW-konverttererista ja niiden hyvistä puolista, kuvaaja sanoi ettei hän tiedä niistä juurikaan mitään, koska assistentti hoitaa nuo kuvien jälkikäsittelyt. :-S
*Fotoingenjöröverstelöjtnant, Suur-Sawon valtakunnan valokuvamarsalkan armollisella ylennyksellä*
Todella mielenkiintoinen aihe. Ihan kaikkia viestejä en ole vielä lukenut, joten voi olla että osa ajatuksistani tulee toiseen kertaan, mutta kerron hieman omista kokemuksistani ja näkemyksistäni.
Ainakin ketjun alkupäästä sain sellaisen käsityksen, että dokumentaariset kuvat ovat yleisen käsityksen mukaan helpompia ottaa ja häviävät "rahallisessa arvossa" ja työmäärän osalta selkeästi "taiteellisemmille kuville". Eli häiden kuvaamista pidettiin huomattavasti haastavampana. Ja onhan hääkuvaus haastavampaa, en sitä väitä ollenkaan. Mutta mielestäni se johtuu lähinnä juhlan luonteesta: mitä enemmän ihmiset liikkuvat ja mitä enemmän on ohjelmaa, sitä valppaampana täytyy kuvaajan olla. Mutta:
Itse pidän kyllä hautajaisten kuvaamista sekä haastavana, että tärkeänä. Haastavuutta tietenkin lisää se, että vaistomaisesti pyrkii olemaan häiritsemättä kenenkään viimeisiä bileitä. Itse koen kuitenkin myös niin, että kunkin ihmisen hautajaiset ovat oikeasti kertaluontoinen tapahtuma, toisin kuin häät.. vaikka tietenkin nekin tavallaan ovat.
Ja kuten joku jo mainitsikin, että miksi muka surua ja itkua ei tulisi tallentaa? Tämä on tietenkin ihmisestä kiinni, mutta ainakin monille iäkkäille leskeksi jääneille naisille, eli mummoille on kuvakirja ollut merkittävä väline surutyössä, aivan kuten muiutkin vanhat valokuva-albumit. Ja jos itseäni kohtaisi suuri suru vaikkapa jonkin perheenjäsenen menettämisen muodossa, haluaisin ehdottomasti hautajaisista mahdollisimman monipuolisen, mielellään mustavalkoisen kuvasetin edellämainitusta syystä.
Eikä mielestäni hautajaisissa kannata todellakaan keskittyä pelkästään laajiksella reproamiseen. Esimerkiksi multakasassa sojottavat lapiot, papin kädenliikkeet ja kappelin takaseinällä roikkuvat Jeesukset antavat valtavasti ruokaa sommittelullisille ja näille "taiteellisille" ratkaisuille. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun leski heittää viimeisen kukkasen kuoppaan ennenkuin hauta luodaan umpeen. Ja jos umpeenluominenkin tehdään edes osittain lapiolla, saadaan taas rajattua todellisia ainutkertaisia tunteita todellisuudesta dokumenteiksi ja vieläpä taiteellisesti.
Loppuun sanon vielä, että niissä tilanteissa, joissa valokuvaaja on palkattu, tai sukulaispoikaa nimenomaan pyydetty toimimaan tilaisuudessa kuvaajana, niin jos homman ottaa vastaan, se täytyy tehdä niin hyvin kuin osaa. Silloin kirkossa loksahtelee sulkimen ääni ja liikuskelee kameramies. Jos se jotakin häiritsee, niin sitten häiritsee, mutta kuvaajan tehtävä on toimia annettujen ohjeiden mukaisesti siinä miten häissäkin.
Kuolema on erittäin olennainen osa elämää. Ja onko se muka surullista, jos vaikkapa 10 vuotta Alzheimerista kärsinyt ihminen vihdoin pääsee tuskistaan?
Oman vaarini kohdalla 7 vuotta sitten aloitin "hautajaissetin" kuvaamisen paria kuukautta ennen kuolemaa sairaalassa. Ennen varsinaisia hautajaisia otettiin vielä viimeinen ryhmäpotretti ruumishuoneella.
Etsin aivan jotain muuta haku-toiminnolla, mutta nyt kun tämä tuli vastaan, niin kerronpa miten itse toimin.
Nämähän on tilanteita joihin ei kukaan halua joutua, ei ainakaan jos kyseessä on oma veli joka menehtyy äkillisesti alle 4-kymppisenä. Alusta alkaen oli selvää että otan kameran mukaan, jotta saadaan niitä muistoja talteen, muistoja ne on ikävät muistotkin.
Itse kuvasin sekä kirkossa, että muistotilaisuudessa D7000+35/1.8 yhdistelmällä. Salamaa en halunnut ottaa mukaan, koska tällä yhdistelmällä pärjää hieman huonommassakin valossa. Aukko oli suht isona ja päätin luottaa automaattitarkennukseen, vaikken sitä muutoin käytäkään. Yllättävän hyvin tuo osasi poimia "oikeat" kohdat joihin tarkentaa, tuli niitä ohiampumisia myös, mutta niitä tulee muutenkin.
Tälläisissä oloissa kun kuvaa, kaipaan ainakin itse ominaisuutta jossa voisi itse määrittää pisteet joita käyttää tarkennuksesta, nythän joutuu tyytymään yhteen ja se ei aina toimi. Taikka sitten olisi pitänyt ottaa vähemmän tarkennuspisteitä käyttöön. Kuvat käänsin mustavalkoisiksi, koska sopii mielestäni tälläisen tilaisuuden tunnelmaan.
Televisiosta katsoessa presidentti Ahtisaaren hautajaisia pisti silmään kirkossa muutama älypuhelimen kanssa heiluva vieras. Viralliset kuvaajat ainakin televisiolähetyksen perusteella osasivat olla näkymättömiä.
On se hölmön näköistä kun siellä kirkonpenkistä joku yrittää älypuhelimella kuvata jotain pystyvideota arkun kantamisesta. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3740 ... 6822122bf3
kuvankka kirjoitti: ↑Marras 10, 2023 16 : 56
Televisiosta katsoessa presidentti Ahtisaaren hautajaisia pisti silmään kirkossa muutama älypuhelimen kanssa heiluva vieras. Viralliset kuvaajat ainakin televisiolähetyksen perusteella osasivat olla näkymättömiä.
On se hölmön näköistä kun siellä kirkonpenkistä joku yrittää älypuhelimella kuvata jotain pystyvideota arkun kantamisesta. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3740 ... 6822122bf3
Niin...Se mikä oli kenties paheksuttaa joskus, onko se enää? Ihmiset kuvaavan nykyään kaikkea mahdollista. Miksi niin luonnollinen asia kun ihmisen kuolema ja hautajaiset täytyisi olla poikkeus? Heitän tämän vain ajatuksena, itse en viitsisi kuvata kirkossa ainakaan arkun kantoa. Eri asia, jos minut olisi pyydetty/palkattu dokumentoimaan tilaisuus.
Ehkä kuvaamiskielto täytyisi kertoa etukäteen kirkon ovella?
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
