Digikuvauksen osuus ammattikäytössä?

[jkataja]

Työpaikalla heräsi keskustelu lähinnä lehtikuvaajien digikameran käytöstä. Osaako joku sanoa prosentuaalisesti digikameroiden osuuden? Onko digikameroissa jotain sellaista, mikä hidastaa niiden leviämistä tähän käyttöön? Miten esimerkiksi kustannukset jakautuvat pitemmällä tähtäimellä verrattuna perinteisen järjestelmäkameran käyttöön?

[htc]

Samoin vastausta/faktaa odottaen, mutta olettaen samalla; Ovat kaikki siirtyneet digiaikaan jo aikaa sitten! Ainoastaan kylän ilmaijakelulehdessä vielä sinnitellään. On lanseerattu "kuvaavien toimittajien" ammattikunta joilla on varusteena joku G2-5 -laite. Kalliimman laitteiston hankintaa kuvaajille on perusteltu pimiöpuolen unohtamisella ja prosessin lyhenemisellä (okei, tuohon lyhenemiseen uskoo ken haluaa ;-).

[fangio]

Joku jumi avustaja saattaa vielä papereita tai dioja kiikutella, mutta lehdet käyttävät tietääkseni järjestellisesti digejä jo ihan nopeuden takia. Valtavasti kun kuvataa, niin myös filmikuljen säästö on todella merkittävä.

[barcoder]

Lehtikuvaajat ovat siirtyneet pääosin digiin, ulkomailla, esim. hiekka-aavikkokeikoilla tai jossain pakkasalueilla pidetään kyllä filmikameraa, ja monella lehtikuvaajalla on vara-kamerana joku pikku filmikamera. Jos digi pettää niin ei jää kuvat ottamatta.

Mainos-, muoti- ja tuotekuvaajat käyttävät filmikameraa ja digiä rinnakkain. Vaativissa kuvaustöissä palkkikamerat filmiperällä ovat edelleen kova sana. Samoin jos tarvitaan isokokoisia kuvia.

Taidekuvaajat käyttävät näyttelymateriaalin kuvaamiseen enimmäkseen filmiä, mutta digitoivat kuvat heti kehityksen jälkeen. (kuka tahansahan voi tituleerata itseään taidekuvaajaksi, mutta tarkoitan tässä tutkinnon suorittaneita valokuvataiteilijoita, tästä asiastahan sitten voi vääntää peistä monenkin viestiketjun verran)

Kävin näistä ja monista muista asioista erittäin mielenkiintoisen keskustelun kun kävin haastattelemassa TaiK:un valokuvataiteen yksikön henkilökuntaa ja oppilaita. Haastattelu on seuraavassa Pikselissä.

[xxxx]

Vai oikein tutkinnon suorittaneita virallisia ja päteviä valokuvataiteilijoita, jotka ovat etuoikeutettuja elämään yhteiskunnan apurahoilla. Kyllä kauneus on katsojan silmässä eikä tutkinnossa ja apurahoissa.

[barcoder]

taiteen tekeminen ja virallinen yhteiskunnallinen taidejärjestelmä ovat kaksi eri asiaa! Kuka tahansa voi tehdä taidetta, jopa hyvää sellaista, myös ilman tutkintoja tai koulutuksia.

Mutta jos halutaan että tässä maailmassa on myös yhteiskunnan ylläpitämää taidetta, oli se sitten musiikkia, kuvaa, näyttämötaidetta, niin johonkin on pakko vetää rajat, että kuka on ns. oikea taiteilija ja oikeutettu "elämään yhteiskunnan siivellä". Muuten tuenhakijoita olisi niin paljon, että homma kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Itse pidän kaikenlaisesta taiteesta ja olen valmis antamaan osan veromarkoistani taiteen tukemiseen (ja tekemiseen), vaihtoehtona kun saattaa siten olla se, että taidekenttä "villintyy" ja kohta on toinen toistaan ihmeellisempää taiteilijaa rivissä eikä kukaan oikeasti pysty elättämään itseään sillä taiteentekemisellä.

Kyllä siinä taiteenteko kärsii jos joutuu istumaan valtsun kassalla kahdeksasta viiteen joka päivä. Jotta syntyisi korkeatasoista taidetta, täytyy taiteiljoiden pystyä tekemään sitä kokopäiväisesti eikä se tahdo oikein onnistua ilman yhteiskunnan apua.

Suurin osa niistä taiteilijoista, jotka tuottavat sellaista taidetta, joka muidenkin kuin parin kaverin mielestä on hyvää, on koulutettuja ihmisiä jotka ovat tehneet elämässään joskus vaikeitakin valintoja voidakseen toteuttaa omaa taidettaan, nostan hattua heille. (Ja kyllä, poikkeuksiakin tietysti on)

Tästä asiasta voi väitellä vaikka kuinka kauan ja kaikkine nyansseineen tuntuu että asiasta on olemassa yhtä monta mielipidettä kuin on niiden esittäjääkin. Itse olen kantani tuonut julki ja vetäydyn keskustelusta ainakin jos se uhkaa ajautua juupas eipäs väittelyksi (nimim. on tullut väiteltyä, ei jaksa enää)

[trombi]

etuoikeutettuja elämään yhteiskunnan apurahoilla

Harvoin kuulee/näkee näin valtavan puuttellisesti perusteltua, ylittämättömän yksisilmäistä ja erinomaisen punaniskamaista argumentointia. Oletko tullut ajatelleeksi, että saatuaan jonkin pienen apurahan, jolla summalla sinä et eläisi puolta vuottakaan, taiteilijat elävät sitten seuraavat neljä-viisi vuotta ilman?

Ei käy kateeksi yhtään niitä kuvaajia, jotka tuolle tielle lähtevät. Vastassa kun on toimeentulohuolien lisäksi täydellisen tietämättömien Neandertalin ihmisten armeija, joka ovat valmis ampumaan täyslaidallisen kuvaavan nimimerkin suojista.