Valokuva taiteella massasta erottuminen

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Valokuva taiteella massasta erottuminen

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Aluksi pohdin asiaa yleisellä tasolla, enkä puhu omista kuvistani tai kuvaamisestani! (toivon että pysyttäisiin asiassa eikä puitaisi minun tekemisiäni)

Tarjonta myös taidevalokuva puolella on räjähtänyt digin/netin ansioista.
Hemmetin hyvä laatuista kuvaa on netti pullollaan, sekä nuorten että vanhempien kuvaajien toimesta, mallia on otettu aikaisemmista ns. taidekuvasta ja käsitelty omia tai kuviteltuja demoneita.
Väri ja muoto tutkielmia löytyy vähän joka henkilöltä.

On tosiaan vaikea yksitäisen kuvan perusteella arvioida onko tekijä palkittu taidekuvaaja vai teini ikäinen?
Onko kuvan taustalla kovakin pohdinta, tulkinta, itsensä ilmaisu vai kopioidaanko vanhojen kuvien ulkonäköä ilman omaa sidettä kuvaan.
Voisiko olla jo taidekuvankin kohdalla että on muodostunut "sääntöjä" miltä taidekavan tulisi näyttää ja miloin se on taidetta, siis jos näin on en voi mieltää sitä enään taiteeksi.
Mutta tuon tietäminen on pelkkää kuvaa katsoessa suhteellisen vaikeaa.

Eli tullaan ulkovalokuvauksellisiin tekijöihinkö?
Henkilön karisma, tuuri, kontaktit, koulutuslaitos yms. luullakseni vaikuttavat siihen tuleeko kuvaaja tunustetuksi.

Ainakin näytää että fotofinlandialla on hyvin suuri merkitys esille tulemisen kannalta (puhun vain omista luuloistani), siis näytää että sen voitaminen tuo varsinaista julkisuutta.
Ainakin mitä olen jutellut ei valokuvaajien kanssa, niin tuntuu että kaikki tietävät ainakin Broheruksen.

No mielestäni ei ole hänen kohdalaan niinkään kyse poikeuksellisen loistavasta valokuvaamisesta vaan itsensä peliin laitamisesta ja taiteen tarjoamisesta kansalle siten että se on taviksesta sitä itseää ( taidetta).

Puhun nyt siis laajemmasta tunnetavuudesta kuin kultuuri elitiin esille nostamista.

Jos näin on, niin jokanen wannabee mietimään mikä olisi se juttu millä tulisi valokuviensa ulkopuoleta tunnetuksi jotta valokuvat tunetaisiin siinä peesissä.

Yksi voisi olla pitkän peseytymättömyys kauden jälkeen kuvata ratikassa vierustoverien paheksuvia ilmeitä. (Idea vapaana saa käyttää)

Tai nainen joka kuvaisi läpikuultavassa paidassa miesten kasvoja ja sitä miten katsekontakti hakeutuu väkisin rinta kontaktiksi ja siinä olisi oiva sarja esitää miesten ajatusmailma?(Idea vapaana saa käyttää)
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
adele
Viestit: 5117
Liittynyt: Kesä 01, 2003 23 : 09

Viesti Kirjoittaja adele »

Entä jos ei ole halua ryhtyä valokuvauksen Kola-Olliksi, vaikka olen koulutettu, karismaattinen, jolla on tuuria ja kontakteja?

Onko mitään syytä kuvata, jos ei omaa pyrkyä valokeilaan? Ovatko mestariotokseni arvottomia, jos en halua jakaa niitä tolvanoiden kanssa? Onko nerouteni jotenkin huonompaa, jos se ei ole yleisessä tietoisuudessa?

Kauniksi lopuksi kysyn mikä on ihmisen ja Universumin suhde? Olemmeko sattumanvaraisten tapahtumien pyörteissä, vai voimmeko vaikuttaa siihen mitä meille tapahtuu? Jos voimme, kuinka paljon voimme, ja paljonko kello on?
”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.”
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

adele kirjoitti:Entä jos ei ole halua ryhtyä valokuvauksen Kola-Olliksi, vaikka olen koulutettu, karismaattinen, jolla on tuuria ja kontakteja?

Onko mitään syytä kuvata, jos ei omaa pyrkyä valokeilaan? Ovatko mestariotokseni arvottomia, jos en halua jakaa niitä tolvanoiden kanssa? Onko nerouteni jotenkin huonompaa, jos se ei ole yleisessä tietoisuudessa?
Siis onko syytä kuvata?
Se on ihan sinun ja sinun henkilökohtainen asia ja saat sen ihan itse itsellesi perustella kuten haluat.
Viittaat varmasti minuun kola-Ollina, mutta kuten alustin niin ei taaskaan ole kyse minusta vaan tunustetuista taitelijoista kuten Broherus ja kumppanit/ selaiseksi tulemisesta.

Kuitauksesi on suhteelisen hauska, mutta veranollinen siihen että kirjoitainsin nikon osuuteen jossa arvotaan kumpi nikkorin lasi on parempi : että ei koske minua koska kuvaan canonilla:D
adele
Viestit: 5117
Liittynyt: Kesä 01, 2003 23 : 09

Viesti Kirjoittaja adele »

jari siren kirjoitti:
adele kirjoitti:Entä jos ei ole halua ryhtyä valokuvauksen Kola-Olliksi, vaikka olen koulutettu, karismaattinen, jolla on tuuria ja kontakteja?
Viittaat varmasti minuun kola-Ollina, mutta kuten alustin niin ei taaskaan ole kyse minusta vaan tunustetuista taitelijoista kuten Broherus ja kumppanit/ selaiseksi tulemisesta.
(Miten niin varmasti? Tiedän, että hapokas välillä maistuu Porvoossa ilman, että liika happoisuus haittaisi lainkaan tahtia.

Näen tässä megalomanista paranoiaa, joka on hyvin yleistä. Kuten ihminen, joka pelkää pimeää. Hän ajattelee, että murhamies tai ties mikä örkki vaanii häntä jossain siellä pimeyden keskellä tarkoituksena käydä kimppuun, ymmärtämättä, että ei kukaan ole hänestä kiinnostunut. Ei kukaan. Että hänen elämänsä on yhtä merkityksellistä kuin bakteerin aivastus Tasmaniassa. Suuruudenhulluuden harhaa.


-Eli en siis tarkoittanut.)

Mikä kiinnostaa on nykytaviksen pyrky tulla kuuluisaksi, keinoja kaihtamatta. Mikä helvetin mittari se on? Tai eliitin tai niin sanotun älymystön hyväksyntä. Mikä helvetin mittari se on? Muistan vielä 60- ja 70-luvulla suomen "älymystön" älyttömyydet. Oltiin innostuneita jostain, joka rakentui täydelliselle valheelle.

Mikään määrä kuuluisuutta, taitoa, hyväksyntää, ihailua ei auta, jos ei itse ymmärrä mistä tässä kaikessa on kysymys.
”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.”
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

varmasti oli harkitsematon sanonta ja vedän sen takaisin, sillä enhän minä voi tietää ajatuksiasi sen enempää kuin sinä minun, vai onko parempaa tietoa?
Siis ei kai itse kuuluisuudella tee mitään?
No jos tulee taide idos niin ehkä sitten.
Ymärsin että nyt vaikka tämä Elina B, saa elantonsa valokuvauksesta, minkä luulen olevan ainakin jonkun tavoite?
No mutta jatketaan nyt toistemme väärin ymmärtämistä?
Nappe1
Viestit: 1393
Liittynyt: Heinä 08, 2005 0 : 03
Paikkakunta: Kotka / Savitaipale

Viesti Kirjoittaja Nappe1 »

adele kirjoitti:Onko mitään syytä kuvata, jos ei omaa pyrkyä valokeilaan? Ovatko mestariotokseni arvottomia, jos en halua jakaa niitä tolvanoiden kanssa? Onko nerouteni jotenkin huonompaa, jos se ei ole yleisessä tietoisuudessa?
oma mielipiteeni on että tietenkin on. valokuvaus kun on siitä hieno laji että sitä voi harrastaa ihan vaikka issekseen. Itsensä voittaminen on se kaikkein hienoin palkinto. Joka kerta kun tulokset tuntuvat täydellisiltä, menee hetki ja onnistut vielä paremmin.
adele kirjoitti: Kauniksi lopuksi kysyn mikä on ihmisen ja Universumin suhde? Olemmeko sattumanvaraisten tapahtumien pyörteissä, vai voimmeko vaikuttaa siihen mitä meille tapahtuu? Jos voimme, kuinka paljon voimme, ja paljonko kello on?
Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, eli lopullinen vastaus on 42.

Kukaan ei tosin tiedä lopullista kysymystä, koska jokin aiheutti maapallo nimisen supertietokoneen 16 miljoonaa vuotta kestäneessä ajossa keskeytyksen. ( D. Adams: - Linnunradan Käsikirja Liftareille.)
pikkuego
Viestit: 159
Liittynyt: Tammi 08, 2007 13 : 00
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja pikkuego »

Nappe1 kirjoitti:Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, eli lopullinen vastaus on 42.

Kukaan ei tosin tiedä lopullista kysymystä, koska jokin aiheutti maapallo nimisen supertietokoneen 16 miljoonaa vuotta kestäneessä ajossa keskeytyksen. ( D. Adams: - Linnunradan Käsikirja Liftareille.)
Eikös tuon trilogian viidennessä ja viimeisessä osassa selvinnyt se kysymyskin, kun kirjainpalikoita vedettiin sokkona pussista? Muistaakseni niistä tuli: "Paljon on kuusi kertaa seitsemän"

Itse aiheeseen: Kampela.
Nappe1
Viestit: 1393
Liittynyt: Heinä 08, 2005 0 : 03
Paikkakunta: Kotka / Savitaipale

Viesti Kirjoittaja Nappe1 »

pikkuego kirjoitti:
Nappe1 kirjoitti:Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, eli lopullinen vastaus on 42.

Kukaan ei tosin tiedä lopullista kysymystä, koska jokin aiheutti maapallo nimisen supertietokoneen 16 miljoonaa vuotta kestäneessä ajossa keskeytyksen. ( D. Adams: - Linnunradan Käsikirja Liftareille.)
Eikös tuon trilogian viidennessä ja viimeisessä osassa selvinnyt se kysymyskin, kun kirjainpalikoita vedettiin sokkona pussista? Muistaakseni niistä tuli: "Paljon on kuusi kertaa seitsemän"

Itse aiheeseen: Kampela.
ah niin olikin... päässyt unohtumaan jo.
Konditiona
Viestit: 6454
Liittynyt: Helmi 07, 2006 20 : 28
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Konditiona »

Nappe1 kirjoitti: Kukaan ei tosin tiedä lopullista kysymystä, koska jokin aiheutti maapallo nimisen supertietokoneen 16 miljoonaa vuotta kestäneessä ajossa keskeytyksen. ( D. Adams: - Linnunradan Käsikirja Liftareille.)
Lisäys: kyseessä on siis neliosainen trilogia jonka kaikkia viittä teosta suosittelen lämpimästi yleissivistävänä katsauksena peiliin jokaisella lukutaitoiselle. Kannattaa lukea aikajärjestyksessä.
ahz
Viestit: 1519
Liittynyt: Helmi 15, 2004 4 : 15
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Valokuva taiteella massasta erottuminen

Viesti Kirjoittaja ahz »

jari siren kirjoitti:Ainakin näytää että fotofinlandialla on hyvin suuri merkitys esille tulemisen kannalta (puhun vain omista luuloistani), siis näytää että sen voitaminen tuo varsinaista julkisuutta.
Ainakin mitä olen jutellut ei valokuvaajien kanssa, niin tuntuu että kaikki tietävät ainakin Broheruksen.
Voi olla että tuo fotofinlandia on se kynnys mikä tuo kuvaajan valtavirtamedian tietoisuuteen, mutta kyllä nuo voittajat aina ovat olleet taiteen kentällä tunnettuja ja menestyneitä jo ennen kyseistä palkintoa.

Hieman epäilen että lähitulevaisuudessa kyseistä palkintoa ei tulla nousevalle nettinuorisolle myöntämään. Esimerkiksi vuoden luontokuvanhan nuorisopokkarikuvalla voi voittaa, ehkä vielä joskus fotofinlandiankin. Taide vaan on hyvin konservatiivinen ja hitaasti muuttuva alue.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Re: Valokuva taiteella massasta erottuminen

Viesti Kirjoittaja jari siren »

ahz kirjoitti:
jari siren kirjoitti:Ainakin näytää että fotofinlandialla on hyvin suuri merkitys esille tulemisen kannalta (puhun vain omista luuloistani), siis näytää että sen voitaminen tuo varsinaista julkisuutta.
Ainakin mitä olen jutellut ei valokuvaajien kanssa, niin tuntuu että kaikki tietävät ainakin Broheruksen.
Voi olla että tuo fotofinlandia on se kynnys mikä tuo kuvaajan valtavirtamedian tietoisuuteen, mutta kyllä nuo voittajat aina ovat olleet taiteen kentällä tunnettuja ja menestyneitä jo ennen kyseistä palkintoa.

Hieman epäilen että lähitulevaisuudessa kyseistä palkintoa ei tulla nousevalle nettinuorisolle myöntämään. Esimerkiksi vuoden luontokuvanhan nuorisopokkarikuvalla voi voittaa, ehkä vielä joskus fotofinlandiankin. Taide vaan on hyvin konservatiivinen ja hitaasti muuttuva alue.
Siis tuohan on vain kiinni raadista?
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Ihan vain mielenkiinosta, tuleeko kenelekään mieleen joku kuuluisa taiteilija joka oli/on väritön persoonna?
Tarkoitan siis laajasti tunettua!
Siis uskon edeleen että taiteilijan taiteen ulkopuoliset teot vaikutaa enemän kuin työt!
Siis todella hyviä kuvaajia on kymmeniä tuhansia ja sieltä erottuu persoonat ja ulkovalokuvauksellisien seikkojen mukaan joitakin.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Heikki Kartier Päärssön käy esimerkistä -aikas huomaamatonen heppu. Joka muuten ei myöskään tiennyt hittojakaan omista kuvistaan.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
ahz
Viestit: 1519
Liittynyt: Helmi 15, 2004 4 : 15
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Valokuva taiteella massasta erottuminen

Viesti Kirjoittaja ahz »

jari siren kirjoitti:
ahz kirjoitti:Hieman epäilen että lähitulevaisuudessa kyseistä palkintoa ei tulla nousevalle nettinuorisolle myöntämään. Esimerkiksi vuoden luontokuvanhan nuorisopokkarikuvalla voi voittaa, ehkä vielä joskus fotofinlandiankin. Taide vaan on hyvin konservatiivinen ja hitaasti muuttuva alue.
Siis tuohan on vain kiinni raadista?
Ei se ole ihan pelkästään raadista kiinni. Siinä missä muu yhteiskunta on onnistuneesti demokratisoitunut, taide on vieläkin tieteen tavoin (hieman huonommin tosiun) säilyttänyt hierarkiset rakenteensa.

Taidepalkintoja jaetaan menestyneille taiteilijoille, tai erikoistapauksissa lahjakkaille aloitteleville taiteilijoille. En näin suoraltakädeltä muista tähän sääntöön poikkeusta.

Onhan tuo internet varmasti lisännyt tiedeharrastuksiakin, mutta tuskin menee lähitulevaisuudessa Nobel-palkintojakaan nuorisolle, siitäkään huolimatta että nuorison tieteellinen kunnianhimo usein keskittyy Nobelin ydinosaamisalueelle eli räjähteiden valmistukseen.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

OskuK kirjoitti:Heikki Kartier Päärssön käy esimerkistä -aikas huomaamatonen heppu. Joka muuten ei myöskään tiennyt hittojakaan omista kuvistaan.
Ollakseni rehelinen niin ei kyseisen hepun kuvat enään nykyisisn hetkauta, vähänkuin venäläiset romaanit joita on muka sivistynyttä väittää lukeneensa?
Heikki hukkuisi tämän massaan jos kuvaisi nyt kuin peiru saharaan?
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Re: Valokuva taiteella massasta erottuminen

Viesti Kirjoittaja jari siren »

ahz kirjoitti:
jari siren kirjoitti:
ahz kirjoitti:Hieman epäilen että lähitulevaisuudessa kyseistä palkintoa ei tulla nousevalle nettinuorisolle myöntämään. Esimerkiksi vuoden luontokuvanhan nuorisopokkarikuvalla voi voittaa, ehkä vielä joskus fotofinlandiankin. Taide vaan on hyvin konservatiivinen ja hitaasti muuttuva alue.
Siis tuohan on vain kiinni raadista?
Ei se ole ihan pelkästään raadista kiinni. Siinä missä muu yhteiskunta on onnistuneesti demokratisoitunut, taide on vieläkin tieteen tavoin (hieman huonommin tosiun) säilyttänyt hierarkiset rakenteensa.

Taidepalkintoja jaetaan menestyneille taiteilijoille, tai erikoistapauksissa lahjakkaille aloitteleville taiteilijoille. En näin suoraltakädeltä muista tähän sääntöön poikkeusta.

Onhan tuo internet varmasti lisännyt tiedeharrastuksiakin, mutta tuskin menee lähitulevaisuudessa Nobel-palkintojakaan nuorisolle, siitäkään huolimatta että nuorison tieteellinen kunnianhimo usein keskittyy Nobelin ydinosaamisalueelle eli räjähteiden valmistukseen.
Tuli komentistasi "deja vuo", mutta taiteilijaksi on juuri nyt niin suuri tunku että inflaatio paukahtaa varmasti lähitulevaisuudessa.

Raskaansarjamestari nyrkkeilijälle voi sanoa että varmasti tulee joku parempi, mutta fotofinlandian voitajalle voi sanoa että suomestakin löytyy tuhansia parempia?
Siis ei ole mielestäni mitään täysin ylivertaisia kuvaaajia ja kun harastajien määrä lisääntyy niin todennäköisesti tulee paremmaman tasoisia koko ajan.
Ennen hyvinvointi yhteiskuntaa taidetta harrastivat pääasiassa varakaidenperheiden kakarat jotka haki olemassa ololeen tarkoitusta ja nyt kun yhteiskunnan tuella tuo sama mahdolisuus on lähes joka jätkällä/pimulla niin mä haluun olla henkilöitä löytyy ja menestyminen on pelkkä sattuma tai taiteen ulkopuolinen itsensä markkinointikyky?
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Kyllä kaikkien taiteenalojen harjoittajina on ollut kautta aikojen ihmisiä kaikista sosiaaliryhmistä. Kaikissa taiteenlajeissa on myös niitä joista itse pitää, ja niitä joista ei. Kaikissa ihmisryhmissä on myös niitä jotka haluavat "korjata" tilannetta ja myös niitä, jotka eivät käsitä mitä edellinen oikein taas katkeruuttaan sössöttää -eikös sillä ole mitään oikeita maailman ongelmia mietittävänä?

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

OskuK kirjoitti:Kyllä kaikkien taiteenalojen harjoittajina on ollut kautta aikojen ihmisiä kaikista sosiaaliryhmistä. Kaikissa taiteenlajeissa on myös niitä joista itse pitää, ja niitä joista ei. Kaikissa ihmisryhmissä on myös niitä jotka haluavat "korjata" tilannetta ja myös niitä, jotka eivät käsitä mitä edellinen oikein taas katkeruuttaan sössöttää -eikös sillä ole mitään oikeita maailman ongelmia mietittävänä?
Aikaisemmin ei ollut kaikilla aikaa elannon hankimisesta taiteilla, saati varoja maaleihin yms.
katkeruutaan sösöstää? No minä en ole ainakaa katkera vaan kiinostunut ajatuksien vaiholla prosesoimaa omia ajatuksiani, joten on pakko päätellä että sinä olet se katkera?
Oikeista ongelmista:D
Olen elänyt myös sen ajanjakson kuin paransin mailmaa ympäsitöjärjeistöissä yms.
Paihimman tuskan lauettua tajusin oman tekemiseni merkityksettömyyden.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Kuitenkin puhut vähintään joka toisessa "keskustelussa" siitä miten Suomessa on taideinstituutioissa paljon vikaa ja haluat korjata asiaa.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

OskuK kirjoitti:Kuitenkin puhut vähintään joka toisessa "keskustelussa" siitä miten Suomessa on taideinstituutioissa paljon vikaa ja haluat korjata asiaa.
Viihteensä kullakin.
Vastaa Viestiin