saltikov kirjoitti:
Lisää asianvierestä. Onko kokemusta uusista NiMh kennoista, jotka menttävät varaustaa huomattavasti hitaammin kuin "vanhat" vastaavat kennot?
Tuota ne kyllä sais parantaa reippaasti.
Hitto jos seisoo kamat pidempään, niin akut on ladattava uusiks. Ne hukkaa miltei kaiken virran pois itsestään.
saltikov kirjoitti:
Lisää asianvierestä. Onko kokemusta uusista NiMh kennoista, jotka menttävät varaustaa huomattavasti hitaammin kuin "vanhat" vastaavat kennot?
Tuota ne kyllä sais parantaa reippaasti.
Hitto jos seisoo kamat pidempään, niin akut on ladattava uusiks. Ne hukkaa miltei kaiken virran pois itsestään.
Tyypillisesti varauksesta katoaa n. 1% vuorokaudessa.
Tipe kirjoitti:Tuota ne kyllä sais parantaa reippaasti.
Hitto jos seisoo kamat pidempään, niin akut on ladattava uusiks. Ne hukkaa miltei kaiken virran pois itsestään.
Tuossa(kin) mielessä CR-V3 -litiumparistot ovat kuluneen talven mittaan alkaneet tuntua helpon houkuttelevilta, joskaan eivät liene mikään kustannustehokas tai ekologinen ratkaisu verrattuna MiMheihin.
Niinhän asia tuppaa olemaan, että pidemmän kuvaussession tai -reissun alla on varmuuden vuoksi "pakko" kierrättää NiMhit laturin kautta.
Tuossa harrin mainitsi 1% hävikin/vrk, mutta esimerkiksi vaiko nimenomaan (moneen kertaan sättimäni) Konnoc Professionalit valahtavat vajaatehoisiksi alta ajatuksen: huomattavasti nopeammin kuin minkään muun "merkkiset" käyttämäni NiMhit.
Itselläni sanoi kolmisen vuotta palvelleet GP:n 1800:set sopimuksensa itrti. Potkua riittää vain hetkeksi. Niitä on kylläkin grillattu GP:n 30min pikalaturissa jokusia kertoja (aina) että en yhtään ihmettelekkään.
Canon 5D mkII, 1D Mark II, 50mm/1.4, 17-40/4L, 200mm/2.8 L II, Elinchrom quadra http://www.tommikappi.com
Kokeilin saamieni loistavien ohjeiden innostamana ladata noita neljää "kuollutta" LaCrossen hylkimään GP akkua. Heitin akut Vartaan. Kuinka ollakaan kolme kuolleista heräsi LaCrosessa henkiin parin tunnin Varta latauksen jälkeen. Sen yhden vainajan, jätin yön yli Vartaan. Sekin aamuisella näytti olevan hengissä, tai ainakin LaCrossen näyttö näytti FULLia. Miten jatkossa käy saas nähdä.
Tämän perustella herää jatkokysymys. Miksi juuri nuo suurikapasiteettiset akut purkautuvat täysin tyhjiksi, mutta muut eivät? Onko tämä vain GP:n ominaisuus tai vika? Yleensä käytän akkuja numeroituina setteinä, mutta kun joku kuolee, tulee käyttettyä sekasettejä. Näistä sekaseteistä ainakin LaCrossen mukaan "kuolee" juuri suurikapasiteettiset ensin.
Ongelma kuolleista tuli esiin, kun salamia syödessäni otin kuvia useilla canonin salamilla Canoninkaukarin (ST-joku?) ohjaamana. Yksi salamista ei saanut kytkentää kaukolaukaisimeen. Käsin ohjattuna tai kamerään kytkettynä salama toimi ihan ok. Vaihdoin paristosatsin toiseen salamiin. Vika siirtyi siihen. Toimi kameran kanssa tai käsin laukaistuna, mutta ei saanut yhteytää kauko-ohjaimeen. Kun vein paristot LaCrosseen yksi akusta näytti olevan kuollut. Joka tapauksessa uusi tieto on, että kaukarin kanssa jokaisen pariston pitää olla temmissä.
NiMH-kennojen yksi ongelma (muiden ohella) on se, että kun akut kytketään laitteissa, esim. salamassa, aina sarjaan, tapahtuu käytön loppupuolella helposti niin, että joku/jotkut kennoista tyhjenee ennen muita ja kääntä lopuksi napaisuutensa ympäri ja ennenpitkää tuhoutuu.
Tätä napaisuuden kääntymistä NiCd-kennot kestävät huomattavasti paremmin, joskaan ei se niillekään hyvää tee.
Miksi sitten joku kenno tyhjenee ennen muita ?
No ihan vaan siksi, että kennoissa on huomattavan suuria yksilöeroja (=lue kymmenien prosenttien) mm. kapasiteetissa, sisäisessä resistansissa ja latausajassa.
Mm. LaCrosse lataa kennot erikseen juuri siksi, että kennojen latausajoissa on suuria eroa.
Sitten taas laitteissa käytön ajaksi sarjaan kytkettäessä syntyy siis mainittu ongelma, joka johtuu kapasiteettieroista=purkuaikaeroista.
Lisäksi kennot vanhenevat yskilöittäin eri tavalla, vaikka samaan pakettiin laitettaisiin identtisiä kennoja.
NiMH-kennot ovat juuri näitten ongelmatilanteiden suhteen paljon herkkähipiäisempiä, kuin NiCd-kennot.
Ja mitä enemmän kapasiteettia niihin saadaan kehitettyä sitä enemmän ongelmia.
Jos kennot valittaisiin yksilöllisesti, kuten RC-puolella on käytännössä pakko, nousisi kennopaketin hinta moninkertaiseksi, eikä tämäkään poistaisi NiMH-kennojen perusongelmia.
Lopputulema : Lisäkapasiteetin hinta on valitettavasti käytännössä lyhyt kennojen elinkaari.
Tuo sarjaankytkemisen ongelma ei kyllä kovin helposti toteudu (polariteetinvaihdokseen asti) kameroissa (tai muussakaan käytössä jossa vaaditaan kohtuullista purkuvirtaa ja jänitettä) koska kamerat eivät enää siinä vaiheessa kun huonoin akku on noin lopussa saa muutenkaan tarvitsemaansa virtaa ulos akuista.
Tottahan se tietysti on, että huonoimman akun poiminen pois joukosta ja korvaaminen uudella nostaa akkupaketin käytännön kapasiteettiä huimasti.
Sinänsähän sarjaankytkemisen ongelma ei ole edes ni-mh akkujen ongelma. Se on yleinen ongelma, joka koskee kaikkia akkutyyppejä, silloin kun käytetään jännitteitä joissa niitä joudutaan kytkemään sarjaan... mm. kannettavien tietokoineniden akkuja jotka kaulttaaltaan ovat tänä päivänä litiumioni kennoista koottuja. Onpahan samantapaisia ongelmia myös autonkin aukuissa... nekin kun koostuvat useasta sarjaan kytketystä kennosta.
(ja (tässä tapauksessa täysin oftopicia...) rinnankytkeminen ei sekään olisi täysin ongelmatonta: niissa tulee sitten vaan kiertovirtoja... kun eriparisten kennojen välinen jännite-ero tasoittuu. Oikeastaan kaikki kytkemien on siitä ongelmallista että ongelmia voi syntyä... vaikkapa jo ihan vaan virran kytkeminen:)
-------------------------------------
Nykyään alkaa tulla noita ni-mh -akkuja joiden itsepurkautumisvauhdin mainostetaan olevan tosiaankin luokkaa 0,15%/vrk kuten tuossa saltikovin ansman -merkkisten akkujen mainokseen liittyneessä lainauksessa. Toisia vastaavia on kai sitten sanyon eneloopit. Noitahan tosiaan myydäänkin valmiiksi ladattuina, kuin pattereita.
Ilmeisesti on tosiaankin, niin että kun noitten akkujen kapasiteettia on kilpailunomaisesti jatkuvasti nostettu, niin siinä laikissä on sitten muut ominaisuudet jääneet aikalailla sivuun. Kun varusta säilövän sisällön määrää on nostettu, on samalla jouduttu vähentämään sitä puolta sisällöstä joka estää itsepurkautumista ja pitää muutenkin akun ominaisuuksia stabiilina.
Nyt kun sitten taas palataan noin 2000mAh kapasiteetteihin uusimmalla tekniikalla valmistettuna onkin käsissä akkuja jotka eivät pahemmin itsepurkaudu, ja ovat (sen perusteella mitä eglanninkielisiä foorumeita olen lukenut, ei omaa kokemusta) muutenkin erittäin sopivia digitaalikamerakäyttöön. (=säilyttävät kapasiteetin lisäksi ajan mittaan myös virranantokykynsä.)
Minunkin kokemukseni mukaan yli-isokapasiteettisten ni-mh akkujen toinen ongelma itsepurkautumisen lisäksi on se, että ne alussa antavat hyvin virtaa, mutta vähän käytettyinä vanhennuttuaan eivät enää annakkaan kameran tarvitsemia hetkellisiä virtamääriä: Vaikka periaatteessa kapasiteetti olisikin tallella, ne eivät toimi enää kunnolla käytössä jossa virtaa otetaan kerralla kohtuullisen paljon. (Kennojen epätasaisen vanhemisen ongelma liittyy tähän tietysti myös mukaan)
