Onko ammatilaisuus se tavoite?

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

Rahan perässä tapahtuva kuvaaminen on 99,9% huoraamista, jossa kuvat tehdään asiakkaan ehdoin. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, varsinkin kun teet kuvausta ilman pidempiä kirjallisia sopimuksia. Harrastaja on näistä kahleista totaalisen vapaa ja oikeutettu kuvaamaan ihan miten tahnsa. Kukaan ei sano, että nyt loppu leivän tulo/tuossa on 'lopputili', kun otitkin nuo kuvat noin.

Omansa voi jokainen tuoda kuviin ja jos sinulla on tietty tyyli kuvata joitakin asioita ja joku siitä nimenomaisesta tyylistä kiinnostuu, niin ilmeisesti hän myös odottaa sen tyylisiä kuvia saavansa. Tilaajalla on oikeus vaatia sitä, mitä hän haluaa ja jollei hän sitä sinulta ammattilaisena saa, niin joku muu ammattilainen sen tarjoaa.

Tietenkin jollei oikeasti tiedä, mitä tyylillä tässä tarkoitan, niin ei ehkä kannata yrittää edes ymmärtää mitä yllä kerrotiin.

Onneksi ei ole leipä kuvaamisesta kiinni, vaan sivutulona pienimuotoisen toiminimen pyörittäminen. Jos tulot loppuu, niin eiku toimari keskeytykseen siihen asti, että tuloja taas irtoaa.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Tipe kirjoitti:Rahan perässä tapahtuva kuvaaminen on 99,9% huoraamista, jossa kuvat tehdään asiakkaan ehdoin. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, varsinkin kun teet kuvausta ilman pidempiä kirjallisia sopimuksia. Harrastaja on näistä kahleista totaalisen vapaa ja oikeutettu kuvaamaan ihan miten tahnsa. Kukaan ei sano, että nyt loppu leivän tulo/tuossa on 'lopputili', kun otitkin nuo kuvat noin.

Omansa voi jokainen tuoda kuviin ja jos sinulla on tietty tyyli kuvata joitakin asioita ja joku siitä nimenomaisesta tyylistä kiinnostuu, niin ilmeisesti hän myös odottaa sen tyylisiä kuvia saavansa. Tilaajalla on oikeus vaatia sitä, mitä hän haluaa ja jollei hän sitä sinulta ammattilaisena saa, niin joku muu ammattilainen sen tarjoaa.

Tietenkin jollei oikeasti tiedä, mitä tyylillä tässä tarkoitan, niin ei ehkä kannata yrittää edes ymmärtää mitä yllä kerrotiin.

Onneksi ei ole leipä kuvaamisesta kiinni, vaan sivutulona pienimuotoisen toiminimen pyörittäminen. Jos tulot loppuu, niin eiku toimari keskeytykseen siihen asti, että tuloja taas irtoaa.
vanhana Helsinkiläisenä olen huolissani toimarin=(toimitusjohtajan) keskeytyksestä, niin siis onko sinulla palkattu toimari kuviasi varten?
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

jari siren kirjoitti:vanhana Helsinkiläisenä olen huolissani toimarin=(toimitusjohtajan) keskeytyksestä, niin siis onko sinulla palkattu toimari kuviasi varten?
No tuo selittikin paljon... aikoinaan lähtenyt kuin kuppa Töölöstä ja poriin muuttanut.

Etkö muuta keksinyt, vai olitko ihan oikeasti ymmärrystä vailla ?
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Kyllä kyllä.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Kas, on vähän aikaa pois niin täällä käsitellään taas "kysymystä". Se onkin pikkuperjantai, joten mikä ettei.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

Niin kuin eräs elokuvaohjaaja sanoi murskakriiikistään, että pakko on tehdä muutama paskaleffa, että olisi taas rahaa tehdä se hyvä.

Hyvää pikkuperjantaita kaikille!

Kapa
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Mutta siis aikuisten oikeesti, niin on tullut selainen kuva että ammatilaisuus on monien mielestä se viimeinen etappi.
Nämä haaveet sitten syö niiden onnettomien leipää jotka on heitäytynyt tuon ehkä yhden epävarmimmista ammatin varaan.
Kalastaminenkin on ihan kivaa hommaa, mutta päivittäinen rysällä yms. käynti alkaa maistua puulta.

Itse olen kuvannut sen verran ihmisiä että tiedän että en haluaisi tehdä sitä ammatikseni.
Kun sitten lisäksi miettii tuon ammatin vaatimuksia, niin henkseleiden paukuttaminen tuo aina hymyn huuleen.
sourander
Viestit: 1114
Liittynyt: Loka 23, 2006 10 : 13
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sourander »

jari siren kirjoitti:Mutta siis aikuisten oikeesti, niin on tullut selainen kuva että ammatilaisuus on monien mielestä se viimeinen etappi.
Nämä haaveet sitten syö niiden onnettomien leipää jotka on heitäytynyt tuon ehkä yhden epävarmimmista ammatin varaan.
Kalastaminenkin on ihan kivaa hommaa, mutta päivittäinen rysällä yms. käynti alkaa maistua puulta.

Itse olen kuvannut sen verran ihmisiä että tiedän että en haluaisi tehdä sitä ammatikseni.
Kun sitten lisäksi miettii tuon ammatin vaatimuksia, niin henkseleiden paukuttaminen tuo aina hymyn huuleen.
Niinpä niin. Toisilla on intohimo, joka pakottaa valokuvauksen äärelle vaikka verta lentäisi. Toisilla ei. Eipä tässä nyt ole kyse kuin näkökulmasta, ja eri näkökulmia on suunnilleen sama määrä kuin keskustelijoita, yleensä. Näkökulmat voi kuitenkin jakaa kahteen pääryhmään: Perusteltuihin ja perustelemattomiin.

Jos luovuudesta puhutaan, niin itse väitän, että varsinaisesti luovia ihmisiä on todella vähän. (Riippuu tietenkin käytetäänkö sanaa kansalle ominaisessa merkityksessä, vai psykologien käyttämässä merkityksessä. Itse viittaan lähemmäs jälkimmäistä. Tarkempaa määritelmää en aio pyynnöstä kirjoittaa, vaan passitan kirjastoon.) Täten väitän että valokuvaajistakin vain osa on luovia, eikä menestys ole synonyymi luovuudelle. Menestys on niin monesta asiasta kiinni.

Jos taas paremmuudesta puhutaan, niin sekin on tarkastelukulmasta kiinni. Voi vertailla meriittejä tai vaikkapa suosiota (kansan, harrastajien, ammattilaisten, kuvatoimittajien tai ties minkä kesken). Jokaisella tarkasteluvaihtoehdolla päässee hieman erilaiseen tulokseen.

Hylkään puheesi "paremmista" kuvista kunnes keksit päteväksi todettavan barometrin asialle.

Edellä on ollut puhetta siitä, kuinka valokuvausharrastaja on vapaampi. Tämä on lähes jokaisen kohdalla totta. Tässäkin on tosin taas - kuten yleensä - monta eri puolta. Itselläni ammattikuvaus ruokkii harrastekuvausta ja toisin päin. Ammattikuvauksen rajoittuneisuus opettaa arvostamaan harrastekuvauksen vapautta. Harrastekuvaus taas antaa vertailukehtaa ammattikuvaukselle, jolloin osaa vaatia vapauksia.

Jos minulta kysytään, kumpaan käytän enemmän taitoa, joudun myöntämään että molempiin yhtä paljon. Taidot vain painottuvat hieman eri tavoin. Todeksi myönnän silti sen, että jos haluan kummassakaan menestystä, minun pitää pysyä joidenkin rajoitteiden sisällä. Liian poikkeavalla materiaalilla on vaikea miellyttää ketään. Kakkaa sataa niskaan helposti. Ammattilaisella on se etu, että "pätemisen ja menestyksen" voi hoitaa ammattikentällä, jolloin se amatöörien lappaama kakka ei niskassa haittaa menoa.

Molemmille löytyy siis oma paikkansa ja arvostuksensa - ja jokaisen elämässä omansa. Piste.
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

jari siren kirjoitti:Mutta siis aikuisten oikeesti, niin on tullut selainen kuva että ammatilaisuus on monien mielestä se viimeinen etappi.
Nämä haaveet sitten syö niiden onnettomien leipää jotka on heitäytynyt tuon ehkä yhden epävarmimmista ammatin varaan.
Kalastaminenkin on ihan kivaa hommaa, mutta päivittäinen rysällä yms. käynti alkaa maistua puulta. ...
Kun sitten lisäksi miettii tuon ammatin vaatimuksia, niin henkseleiden paukuttaminen tuo aina hymyn huuleen.
Tuossa Jarilta tuli kerrankin asiaa. Itse olen se onneton, jolle tuo oli päämäärä. Taide tuli (siitä kannata tässä yhteydessä alkaa kinastelemaan, mitä se on) elämän kylkiäisenä. Ammattityö jäi ja kapea leipä tuli tilalle. Silloin tällöin, harvakseen vielä joitakin keikkoja hoitelen osaamisalueeltani (arkkitehtuurikuvaus) .

Siis mitä yritän sanoa pikkuperjantaina tai jo seuraavan päivän aamuna. Unohtakaa koko juttu. Harrastakaaa ja nauttikaa, ostakaa putkia, jos haluttaa, tai jos on varaa, sillä ei ole väliä, onko ne älliä vai sigmoja tai jopa nikkoreita. Ja jos ei ole varaa ostella, niin kuvatkaa niillä, joita teillä on. Kuvatkaa kuitenkin sillä, mikä teillä on siellä silmienne takana.

Kapa

P.s.

Jo meinasin delata, mutta menköön tämä viskin piikkiin (oli sentään mallasta, siis single-sellaista, ja savuista)
sourander
Viestit: 1114
Liittynyt: Loka 23, 2006 10 : 13
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sourander »

saltikov kirjoitti:Kannattako ammattilaista ja amatööriä edes verrata toisiinsa. Ehkä mielekkäämpää on verrata eri ammateja keskenään - tai harrastuksia.
Itse hyväksyn ja näen jopa tärkeänä, että saman valokuvauksen osa-alueen sisällä tehdään vertailua teosten kesken (osa-alueita on esim. muotokuvaus, mainoskuvaus, maisemakuvaus, dokumenttikuvaus jne). Jokainen osa-alue jakaantuu julkaisun mukaan käyttökuvaksi tai taidekontekstin kuvaksi. (huomaathan, että tietyillä taiteen määrityksellä käyttökuvakin on/voi olla taidetta. Tarkoitan tässä taidegallerioita, julkisia muita näyttelytiloja yms.)

Yleensä löytyy joku, joka on tehnyt jotain samankaltaista ja paljon kauemmin kuin itse. Häneen itseään vertaamalla voi oppia, vaikka ei seuraisikaan jalanjälkiä kuin nöyrä orja.

Ja jos teistä ei kukaan mitään palautetta halua, eikä tulla vertailluksi mihinkään, niin miksi näytätte kuvia täällä? Ja jos haluatte tulla paremmiksi, niin miten voitte luulla tulevanne paremmiksi, jos ei ole vertailukohtaa? Huomaa että sana parempi sisältää jo vertailun.

Valokuva on vähän kuin ruokaa. Aina voi ottaa uutta suuntaa ja tehdä hyvin massasta poikkeavia ruokalajeja, mutta silloinkin ruokaa verrataan johonkin. Ruoka maistetaan aina entisten kokemusten pohjalta. Ja ruoan makuun vaikuttaa sen ulkonäkö, ja jopa koken olemus ja maine. Samoin valokuvassa. Nimellä on joskus harmillisenkin paljon vaikutusta tuotteet vastaanottamiseen.

Lisäksi ammattikokeilta on täysin ymmärrettävää, että ruokaa tehdessään huomioidaan se, että enemmistön makutottumukset eivät ole liian kaukana ruoan mausta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ammattikokki olisi sinällään tietoinen asioista, joita normaali keittiössä hääräävä tunari ei edes miettisi. Ammattikokki tekee viikon aikana enemmän ruokaa kuin yksikään kotiäiti. Toki tässä syntyy myös kaavamaisia toimintamalleja, mutta ei voi väittää, etteikö hänen tarkkuus ruoan valmistamisessa olisi jotain, mihin kotiäiti tuskin ikinä yltää.

Ammattilaisen ja harrastajan erottaa kohderyhmä, eikä valokuvauksen osa-alue tai tyyli.
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

sourander kirjoitti:Valokuva on vähän kuin ruokaa. Aina voi ottaa uutta suuntaa ja tehdä hyvin massasta poikkeavia ruokalajeja, mutta silloinkin ruokaa verrataan johonkin. Ruoka maistetaan aina entisten kokemusten pohjalta. Ja ruoan makuun vaikuttaa sen ulkonäkö, ja jopa koken olemus ja maine. Samoin valokuvassa. Nimellä on joskus harmillisenkin paljon vaikutusta tuotteet vastaanottamiseen.

Lisäksi ammattikokeilta on täysin ymmärrettävää, että ruokaa tehdessään huomioidaan se, että enemmistön makutottumukset eivät ole liian kaukana ruoan mausta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ammattikokki olisi sinällään tietoinen asioista, joita normaali keittiössä hääräävä tunari ei edes miettisi. Ammattikokki tekee viikon aikana enemmän ruokaa kuin yksikään kotiäiti. Toki tässä syntyy myös kaavamaisia toimintamalleja, mutta ei voi väittää, etteikö hänen tarkkuus ruoan valmistamisessa olisi jotain, mihin kotiäiti tuskin ikinä yltää.
Harvinaisen osuva vertailu tuo ammattikokki vs. ammattikuvaaja.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Ei valokuvaus juuri suorituksena eroa riipumatta kohteesta, korostetaan sommitelaan rajataan ja räps.
Eli jos on silmää niin on aivan sama on etsimessä karhu vai kioski, siis kun ne on siinä etsimessä.

Sitten on olemassa erinlaisia taipumuksia mitkä on hyödyksi eri alueilla, vaikka luontokuvaamisessa kärsivällisyys ja ihmisten kuvaamisessa sosiaaliset taidot.
Kun sitten silmä ja taipumukset yhdistyvät voi tulla jotain.

Amattilaisuudesta ei pari lyhyttä sijaisuutta paikalislehdessä tee vielä ammatilaista?
sourander
Viestit: 1114
Liittynyt: Loka 23, 2006 10 : 13
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sourander »

jari siren kirjoitti:Ei valokuvaus juuri suorituksena eroa riipumatta kohteesta, korostetaan sommitelaan rajataan ja räps.
Eli jos on silmää niin on aivan sama on etsimessä karhu vai kioski, siis kun ne on siinä etsimessä.
Ei se suoritus, mutta se mitä on on pään sisällä.
asm
Viestit: 2235
Liittynyt: Heinä 06, 2004 11 : 41
Paikkakunta: Siuntio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja asm »

jari siren kirjoitti: Eli jos on silmää niin on aivan sama on etsimessä karhu vai kioski, siis kun ne on siinä etsimessä.
Mulla kioski voisi olla lähempänä....
*********************
spesialisti
gmail(at)sakari.fi
artur
Viestit: 3531
Liittynyt: Huhti 24, 2003 15 : 41
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja artur »

Ammattilaisen ja harrastajan ero voi olla pieni. Palkka kuvauksesta. Ammattilainen voi ihan yhtä hyvin nauttia kuvauksesta kuin harrastajakin.

Esimerkki:

Pekka on harrastanut valokuvausta jos vuosia ja nauttii siitä kun kävelee puistossa ja nappaa linnuista kuvia. Eräänä kauniina päivänä Korkeasaari ottaa Pekkaan yhteyttä ja pyytää häntä ottamaan omista linnuista kuvia Korkeasaaressa. Kuvia pitäisi ottaa joka viikko ja palkkaa tulee.

Eikö tämä tee Pekasta ammattikuvaajan? Pekka nauttii lintukuvauksesta ja nyt vielä saa siitä rahaakin. Hän yhä edelleen kuvaa lintuja vapaa-aikanaan.

Eli alkuperäiseen kysymyksessä olevaan kommentiin: Jos ammattilaisuus pilaa oman harrastuksen niin se on kuvaajan ongelma. Itse näen sen niin, että jos joku maksaisi mulle siitä että otan hänestä potrettikuvan niin silti ottaisin vaimostani ja lapsistani muotokuvia vapaa-aikanani.
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

artur kirjoitti:Pekka on harrastanut valokuvausta jos vuosia ja nauttii siitä kun kävelee puistossa ja nappaa linnuista kuvia. Eräänä kauniina päivänä Korkeasaari ottaa Pekkaan yhteyttä ja pyytää häntä ottamaan omista linnuista kuvia Korkeasaaressa. Kuvia pitäisi ottaa joka viikko ja palkkaa tulee.
No tolla nyt ei hirveesti ole tekemistä oikean lintukuvauksen kanssa, tai edes sillä mitä sieltä ne kuvaajat yleensä 'saa' henkisenä tyydytyksenä. Toi on reproamista/tuotekuvausta sanan varsinaisessa merkityksessä, kun häkkilintuja kuvataan.
ahz
Viestit: 1519
Liittynyt: Helmi 15, 2004 4 : 15
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Onko ammatilaisuus se tavoite?

Viesti Kirjoittaja ahz »

jari siren kirjoitti:Usein keskusteluista käy selväksi että ammatilaisuu se on jotakin tavoiteltavaa.
Itsellä se ei ole mielessäkään, miksi pilata jotain mukavaa rupeamalla amattilaiseksi?
Millä perusteella amattilainen olisi parempi kuin intohimoinen harrastaja?
Vanha Zen sanonta kuuluu jotenkin niin, ett' mik''n ei ole tylsemp'' kuin taiteilijan k'siala tai kokin valmistama ruoka.

En muista aivan t'sm'llisesti, en ole Zensanontojen ammattilainen.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Siis jos joku haluaa yritää ammattikuvaajana niin se on ok, mutta ei hän muutu suuremaksi asiantuntijaksi saadessan palkkioita?

Alkuperäinen tarkoitukseni oli ottaa kantaa tähän kuvitelmaan aloittelija, harrastaja, ammattilainen joka on se tavoite joillakin.

Kuitenkin luulen että nykyisin on hankalampaa saada leipä tuosta kuin koskaan aikaisemmin, ilmeisesti johtuen wannabee tyypeistä, ei kaukana ole se että kuvaajat alkavat itse maksamaan että saavat kuvansa johonkin?

Valokuvaajan ammatista on hilpeän romattisia kuvitelmia, ulkomaan matkoja ja kauniiden mallien kannsa tuohuamista.
Vaikka todellisuus on aivan toista.

Väitäisin lisäksi että 60% pidempään vakavasti harrastaneista voi astua pröö saapaisiin koska vain.
Nappe1
Viestit: 1393
Liittynyt: Heinä 08, 2005 0 : 03
Paikkakunta: Kotka / Savitaipale

Viesti Kirjoittaja Nappe1 »

tähän on helppo vastata:
- en aio ammattilaistua. minulla on jo yksi harrastuksesta ammatiksi muunnettu leipätyö, jota ei enää jaksa vapaa-aikana harrastaa. Siksi kuvaaminen on ja pysyy harrastamisena, tapana irroittautua siitä leipätyön oravanpyörästä.
Vastaa Viestiin