Näyttelyt ja niiden rutiinit

[jari siren]

Ajattelin tuossa ajankulukseni vääntää näyttelyn ja kysyisin kokeneimilta seuraavia asioita.

Yleisin kuvien määrä mitä on näyttelyissä?
Mikä olisi vedosten hyvä koko?
Mikä olisi hävä vedostus tapa ja mitä ne maksaa kpl?
Miten käytänössä teoksia myydään näyttelystä?

Siinä aluksi.

[veshut]

Yleisin kuvien määrä mitä on näyttelyissä?

Riippuu täysin teemasta, ripustuksesta ja seinäpinta-alasta. Todennäköisesti joudut karsimaan esillepanon vuoksi muutaman kuvan ajatellusta kokonaisuudesta kun tila loppuu kesken. Mieluummin vähän kuin liikaa, sanoman tiivistäminen on näyttelyssä oleellista.

Mikä olisi vedosten hyvä koko?

Riippuu täysin näyttelyn ideasta ja ripustuksesta ja kehystyksestä. Isoon tilaan isot kuvat, pienessä menee pienemmät. Luontokuville miniminä voi pitää A3:sta, 50x70 on usein ok mutta jos resoluutiota ja terävyyttä riittää niin stailisti kehystetty A1 on upea näky seinällä.

Mikä olisi hävä vedostus tapa ja mitä ne maksaa kpl?

Tuleeko lasi ja minkälainen? Onko printti matta vai kiiltävä? Tuleeko paspis vai pelkät kehykset? Kannattaa kokeilla kehystysliikkeessä eri versioita ja solmia samalla hyvät asiakassuhteet johonkin tiettyyn liikkeeseen. Sieltä saatava asiantuntemus on iso apu onnistuneelle näyttelyripustukselle.

Miten käytänössä teoksia myydään näyttelystä?

Näyttelyn ilmoituksessa tai lehtisessä tulee olla maininta että se on nimenomaan myyntinäyttely. Samalla pitää ilmoittaa montako vedosta kustakin teoksesta on myytävänä ja numeroida ne jos niitä on useita. Teosten varauksen voi hoitaa vieraskirjan vieressä olevalla varausvihkolla tai pyytämällä ottamaan erikseen yhteyttä tiettyyn numeroon tai osoitteeseen. Jos näyttelyssä on valvoja niin hän voi myös ottaa ylös varauksia ja merkitä jo myydyt taulut mikäli näyttelysopimuksessa niin voi määrätä.

Muuten sanoisin että tämä(kin) on typerä kysymys. Näyttelyä ei polkasta pystyyn viikonloppuna pläräämällä kovalevyä kotona ja kyselemällä netissä onko kiva näyttelykuva? Näyttelylle pitää olla tilaus, vahva teema ja idea jota kaikki jatkossa tehtävät ratkaisut (teema-tarina-kuvat, näyttelytilan valinta, vedostus, kehystys, ripustus, valaistus, kaikki muu sälä teksteineen..) tukevat ja tuovat esiin. Sitä ei voi tietää kuin kuvaaja itse.

[asm]

Näyttelystä ei kuitenkaan pidä tehdä elämää suurempaa juttua ja projektia, joka kaatuu omaan mahtavuuteensa. Nykyisellään on paljon pieniä näyttelytiloja, kuten kahviloita, liikkeitä, kirjastoja, ostoskeskusten tai vanhainkotien auloja jne. joissa voi helposti pitää pienimuotoisemmankin näyttelyn. Olen ollut Laterna Magicassa avajaisissa, ja näyttelyssä siellä kellarin perukoilla oli 5-6- kuvaa. Jo 15 hyvin valittua voisi olla hyvä kokonaisuus, 20 riittää vaikka kuinka hyvin. Harvalla kuvaajalla onkaan yli 20 kuvan sarjaa, jossa ei olisi toistoa. Useimmissa 40 kuvan koosteissa, jotka olen nähnyt, on kolmasosa toistoa, rinnakkasruutuja jne. Luontokuvissa vielä jotenkin menee sarja pajulintu oksalla - käpylintu oksalla - pikkulintu oksalla jne., mutta esim. henkilökuvissa toisto turruttaa katsojaa. Toisaalta sekin toki voisi olla tyylilaji ja näyttelyn sisältö: Maire sohvalla, Mirkku sohvalla, Mimmi sohvalla ....

A3 tai vähän sitä isompi on hyvä koko, jos kuvia aikoo myydä. Taiteilijoiden 1x2 m vedokset ovat näytäviä, mutta niitä on vaikea sijoittaa yksityisasuntoihin. A3-vedoksista syntyy jo ihan passeli näyttely, joku erinomaisempi teos voi olla suurempikin, näyttelytilasta riippuen.

Näyttely on aina kuitenkin iso ja pitkä projekti, mutta antaa myös harrastukselle syvyyttä ja panee työskentelemään kuviensa kanssa ihan tosissaan. Semmoisena aina myös hyvin opettava. Silloin kun tuntuu siltä, että ei etene harrastuksessaan, on aika polkaista projekti pystyyn. Riittävä aika, puoli vuotta vähintään ja ei kun projektisuunnitelmaa aikatauluttamaan.

- tulemme kyllä sitten joukolla Porvooseen katsomaan...

[reksi]

Sinulla kun Jari korvien väli ei ole umpiluuta eikä -puuta, vaan osaat ajatella luovasti, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, älä tyydy ripustamaan töitäsi perinteisellä ja totutulla tavalla siististi seinäkoukkuihin, vaan lattiaan, kattoon, rekvisiittaan ja vaikka eläviin avustajiin ja mahdollisesti näyttelyvieraisiinkin.

Tässä vinkki viime maanantaisesta näyttelykuvauksesta, jossa kamerani olisi voinut särkyä Manfrotton jalan kiinnityssoljen helan napsahdettua yllättäen poikki. Onneksi kuulin ja ehdin napata kiinni ennen kuin setti olisi lähtenyt kaatumaan.

http://www.tiikasalo.fi/albums/userpics/orn.jpg