Laitetaas muutama kuva Imatranajojen harjoituksista. Muisti tarjoilee sellaista, että olin jossain toimitsijatehtävissä tapahtumassa, ja kuvaamaan ennätin vain perjantain harjoituksissa, mutta toisaalta aika paljon on tässä ensimmäisessä kuvassa katsojia? Sen verran vielä kuvista, että olin aika vahvasti mukana Imatran Moottorikerhon toiminnassa tuolloin, ja sain amatöörikuvaajana liivit, ja pääsin kuvaamaan samoilta paikoilta kuin ammattimiehetkin silloin harjoituksissa. Ei sinne pelkällä kameralla päässyt enää tuohon aikaan, mutta ei toisaalta samanlaista etukäteen rekrytointia, allekirjoitettua vastuuvapautta ja vakuutuksia tarvinnut niinkuin nykyisin isoissa urheilutapahtumissa.
Kuparisen moottoripyöräilysuvun keskimmäistä polvea taitaa olla kuski, ja takana Imatran Yhteislyseon rakennukset. Niitä yritin käydä, pahasti jäi kesken... PS. Kävin lunttailemassa, Esko Kuparinen, Honda ja luokka Superbike, sanottiin siellä!
Maailman tähtiä aseman ässämutkan toisessa osassa. Luokka 250cc, numero 4 Carlos Lavado, 27 Christian Sarron ja 6 Jean-Louis Guignabodet. Lavado Venezuelasta, toiset Ranskasta. Guignabodetin pyörä taitaa olla Kawasaki, muut Yamahoita, arvelen, tietolähteessä ei ollut näille merkkejä.
Liukupala oli jo polvessa tuohon aikaan. Sillä voi ottaa hetkellistä tukea tiestä, kun renkaat joskus luistavat vähän tarkoitettua enemmän. Kuski on Didier de Radiguez, Ranskasta, luokka 250cc ja pyöränä tietolähteen mukaan Chevallier?
Tässä on sormi osunut kameran laukaisimeen melko oikeaan aikaan.
Kuvassa kuljettajana skotti Jock Taylor ja kyytiläisenä ruotsalainen Benga Johansson. Sunnuntain kilpailupäivänä alueen yli kulki muutama raivoisa rankkasade, ja Taylorin sivuvaunullinen nousi kohtalokkaaseen plaaniin Vuoksen suoran jarrutuksen alussa. He osuivat radan laidassa olleeseen puhelinpylvääseen, ja kun pelastusmiehistö oli irrottamassa Tayloria, heihin osui vielä toinen kilpailijapari, joka oli samalla tavalla menettänyt pyöränsä hallinnan. Taylor menehtyi vammoihinsa muutama tunti myöhemmin sairaalassa.
Taylorin elämä päättyi seuraavan kuvan pylvääseen, ja samalla Imatran radan tarina korkeimman MM-tason kilpailunäyttämönä. Euroopan mestaruuskisoja ajettiin vielä neljä vuotta, ja sitten moottorien melu vaikeni 30 vuoden ajaksi. Imatranajoja ajetaan taas, tosiaan IRRC-sarjan, eli katuradoilla ajettavan sarjan osakilpailuna.
Laitetaas ikävien muistojen perään vielä yksi hyvän mielen kuva. Äitini käsi ja pihaorava:
Kaikki kuvat ovat samasta negatiivipussista, tässä vielä linkki likkeriin:
https://flic.kr/s/aHBqjC7xzy
Kuvat eivät ole valokuvataidetta, jotain dokumenttiarvoa voi olla jollekin. Laitoin kaikki likkeriin, kun saatan näitä jakaa imatralaisille tutuillekin; joku voi löytää itsensä niistä vapun ja viikon avajaisten kuvista.
Kameran, Canon AE-1 Program, olin ostanut edellisenä syksynä. Vähän epäilen, että nämä kuvat eivät ole samasta rullasta, vapusta elokuuhun kyllä kului enemmän filmiä, oli silloin sen verran intoa? Linsseinä käytettynä ostetun kameran mukana tuli Canonit 35/3.5, 50/1.8 ja 70-210/4.0, millä luultavasti kaikki nämä kuvat otettu. Kaapissa tallella kaikki.
Jaakko
Ja siis näitten filmikuvien alkuperäinen ottovuosi on 1982.
