mvert laittanut lahesta kuvia, missä kaupungin metsurit on kaatanu puita virkistysalueilta. Saman tapaseen ilmiöön törmättiin meillä tänään, harvennushakkuuseen. Liekkö ollut ees luvat kunnossa tällä porukalla?
"No niin no, kyllä on kauniisti kaadettu..."
"...mutta mite se nyt tuoho suuntaa rojaht? Saapiks sen uittoporukka tuosta matkaasa, no ei vissiin saa!"
"Ja nyt Matti, ko hää on pitkä, asettuu mittakepiks! Häntä suoran, etutassut ojennettun, ja sen mittasiks pätkiks koko puu! Sitte pätkät porukassa rantaa, mistä uittoporukka jatkaa!"
"Nonnii pojat! Alkaa olla niin valosaa, että nyt pannaa pillit pussii enneko tänne alkaa tulla niitä kaiken maailman hiippareita! Lähetää ens syömää, ja sit huilaamaa, ja tästä taas illalla jatketaa! (..kun se tili tuli lauantaina!)"
"Mut tää kuva myö hommataa talveks ruokasali seinälle, tää on taidetta!"
Suuret kiitokset kommenteista (ja etenkin kuvan mainitsemisesta talonherralle)!
Vähän omia ajatuksia asiaan liittyen; vain niille, jotka jaksavat lukea kahta lauseen puolikasta pidempää tekstiä:
Tuo PHy:n kirjoittama ajatus oli aika vahvana meillä kummankin kulkijan nupissa. Miulla oli lapsuusajan mökkerömaisemissa mahdollisuus seurata noita veijareita, ja vähän oppiakin niitten tavoista kertyi. Nyt vielä kertasin kirjoista ja netistä, mutta ei löydetty patoa ei pesää, tosin aika maltilla kuljettiin. Se, että ovat vielä näin myöhään talven painaessa päälle rakennuspuuhissa, viittaisi häätöön edellisestä asunnosta? Majavaa saa metsästää Suomessa aika vapaasti, kovasti soisin heidän löytävän pysyvän asuinpaikan noista maisemista, mitkä nyt olisivat kohtuullisella vaivalla eli maltillisella autolla ajelulla ja kävelyllä tavoitettavissa, ja suuri haave olisi päästä seuraamaan ja kuvaamaankin heidän touhujaan. Nyt pidämme matalaa profiilia, täytyy vain toivoa että saavat asumuksensa talviasuttavaan kuntoon vielä, ja pärjäävät kevääseen!
Pieneltä alueelta oli viety paljon haapoja ja leppiä, suurin osa sellaista sormen ja ranteen paksuuden välistä, mitkä viedään asunnon ruokavarastoon talven varalle. Mutta rakennustarpeitakin on jonkin verran otettu, jotain siellä nyt tapahtuu. Niin kauan kun järvi on sula, ne veijarit kuljettavat tarvitsemansa aika pitkiäkin matkoja, mutta jalkapatikassa ei heillä kovin reippaasti matka edisty. Vähän niinkuin itsellänikin, paitsi että minulla ei edisty myöskään uiden...
Nyt kotona puhuimme, ettemme häiritse heidän puuhiaan. Jos keväällä maisemiin jälkiä ilmestyy vielä, sitten paneudutaan asiaan paremmin.
Yleisesti majavat rakentavat pesänsä ja patonsa johonkin järvestä laskevaan puroon. Padolla pidetään ensisijaisesti pesän kulkuaukko pinnan alapuolella. Ihanteellinen paikka on sellainen virtaava puro, missä on pitkähkö suvantovaihe, jonkinlainen laakso vielä, sen alapäähän pato, ja pesä johonkin siihen alavalle pätkälle. Kun uinti on sen vahva laji, puron vierellä kasvavat lehtipuut ja pensaat muodostavat ruokakaupan. Kun ruoka alkaa vähetä, tehdään patoon korotus, vesi valtaa isomman alan alavasta laaksosta, ja taas löytyy ruokaa niin, ettei tarvi pitkiä matkoja könytä maalla petojen saaliina! Metsänomistajat ovat heitä vihanneet, kun tuhoavat metsää nostamalla veden pintaa, eikä mökkiläisetkään tietysti saunaan tulvivasta vedestä isommin ilahdu. Jossain on majaville annettu rauha, mutta padon korotus on putkitettu ja veden pinnan nousu estetty; yhteiselo on löytänyt jonkinlaiset muodot. Suomen majavakantahan kävi aika pohjalukemissa metsästyksen ja pesien ja patojen hävittämisen vimmassa, mutta on elpynyt Kanadasta tuotujen serkkujen istutuksilla. Kanadanmajava ja eurooppalainen serkkunsa ovat eri lajeja, Suomessa kanukit muodostavat kait jo valtaosan kannasta.
Itse en pystyisi tuollaista sympaattista eläintä ampumaan, en mitenkään. Mutta kait niinkin on, että ilman ihmisen puuttumista voisi kanta kasvaa liiaksikin, majavia metsästämään pystyviä petoja ei meillä kuitenkaan niin mahdottoman paljoa ole.
Tällaisia ajatuksia meillä. Paikan tilannetta seurataan sivusta, vähän kauempaa, ja harvakseltaan, toistaiseksi.
Jaakko ja kanssaeläjänsä
PS. Tuo taidekuva, niinkuin arvata saattaa, syntyi ihan vahingossa. Muutenkin pystyssä pysyminen kuvatessa on enemmän ja enemmän hakusessaan ilman tukevaa nojaa tai istuinta, ja pehmeä soinen maaperä vähän tukijalan alla antoi periksi laukaisun hetkellä, mistä seurasi ns. heittolaukaus...
Ei majava välttämättä sitä pesäkumpua tee, se on nähty kun veden pinta kestää paikalla muuten vakiokorkeudessa. Jyrkkään korkeaan rantapenkereeseen olivat puiden juurien alle tehneet pesän, sen paljasti ainoastaan pinnan alla näkyvät kuorettomat puut. Ja joskus niitä tuli kuvattua alle metrin päästä rannalla istuen, ei ne aina arkoja ole. Kerran käveltiin niiden kanssa samaa matkaa puron vierellä, se oli kyllä kallis keikka, Tapiola maksoi kuvauskaluston korjauksista toista tonnia.
