Wanhojen kuvien restaurointi AI:n avustuksella

[Matti_JH]

muoks. 18.3.2024 Uudet kuvat ja juttua täällä:
https://www.digicamera.net/keskus/viewt ... 5#p1437075





Innostuin retusoimaan vanhoja kuvia. Ja varsinkin nyt, kun erilaiset AI -ohjelmat ovat nostaneet päärään. Niistä nimittäin on paljon apua.

Laitoinkin jo yhden kuvan toiseen ketjuun
https://www.digicamera.net/keskus/viewt ... 4#p1436734
, mutta jatkelen täällä.

Eli, isäni isä, suunnilleen vuodelta 1920.





Avasin kuvan photoshopissa ja terävöitin sitä hiukan sekä lisäsin summittain värit. Tämän jälkeen heitin kuvan tänne:
https://canvas.krea.ai/apps/image/enhancer

Sieltä tulikin ihan ok kuva ulos, mutta silmät sekä huulet olivat täysin epäsopivat. Ja ne silmät eivät parantuneet mitään ai-parametria muuttamalla. No, tein ne sitten käsin. Samoin huulia ja niiden muotoa jouduin korjailemaan melko reippaasti. Korvaa täytyi myös käsitellä erikseen, sen muoto ja väri olivat hiukan pielessä.
Myös värejä joutui säätämään käsin, lisäilemään paikotellen sinne tänne jne.

Urakan jälkeen rajasin kuvasta pään erikseen, suurensin sen ja laitoin sen tänne:
https://www.artguru.ai/photo-enhancer/
, jossa sain ihoon yksityiskohtia lisää. Tämän jälkeen photoshopissa pää ja vartalo takaisin yhteen.
Sen jälkeen vielä photoshopissa pikkuista viilausta värien ja yksityiskohtien kanssa.

Mutta, pidemmittä puheitta, lopputulos tässä:



Sitten vielä rajatut kuvat:





Mitä tähän mennessä olen oppinut? Sen, että ai -ohjelmat voivat olla tosi hyviä, mutta eivät alkuunkaan valmiita. Käsityötä joutuu tekemään vielä todella paljon. Mutta, opettavaista puuhaa joka tapauksessa!

[janne.]

noi silmät tekee tästä kuvasta semmoisen uncanny valley -kuvan

[temama]

noi silmät tekee tästä kuvasta semmoisen uncanny valley -kuvan

Joo nää on huikkasen vaarallisia nää nykyiset AI avusteiset ohjelmat kun ne tekee näennäisesti kivan näköistä kuvaa, mutta ei vaan voi sanoa retusoinnin menneen välttämättä mennyttä todellisuutta vastaavaan suuntaan.
Yksi mahdollisuus olisi AI joka osaisi lukea useasta kuvasta saman henkilön piirteet ja retusoisi niiden pohjalta yhtä haluttua kuvaa.

Mutta onhan tää hyvää kokeilua! Kiitos jakamisesta

[Matti_JH]

Sinänsä hassua, että nuo silmät ovat juurikin se, mitkä tein eniten käsityönä, kuten ylhäällä kirjoitin

Eli tuo silmän muoto, korkeat kulmat ja isohkot silmäluomet olivat ai:lle suuri haaste, josta se ei suoriutunut. Ja sellainen ehkä hiukan väsynyt katse. Ai päätti lisätä kuvaan silmät, joissa oli pienet luomet ja silmät olivat muutenkin yli-isot. Sekä niiden muoto oli muutenkin ai:n generoimana liian pirteä. Myös silmäpusseja ai tarjoili joka kerta...

Mielestäni tuo silmän muoto on nyt hyvinkin lähellä alkuperäistä. Toki, väri, ripset ym, niistä ei voi sanoa kovinkaan paljoa.
Huulet ai teki myös liian paksuiksi ja heleiksi. Nekin tuli tehtyä pitkälti käsin.
Mutta yhden kuvan perusteella on hankala tehdä tämän kummempaa. Isoisästä kun ei oikein muita kuvia taida olla, ainakaa Euroopan puolella Atlanttia.

Se, missä ai auttoi, oli ihon yksityiskohdat ja hiukset sekä kuvan yleinen tarkkuus. Viimeksi mainittua joutui sitäkin entraamaan photarissa. Kuva kun ei ollut tasaisen tarkka/epätarkka, vaan näytti kuvaushetkellä olleen kamerassa epäkesko optiikka, tai sitten aavistuksen pitkä suljinaika.

Jos jotakin yksittäistä kohtaa tulen parantelemaan vielä, se on varmasti hiukset. Nyt hiukan liian kiiltävät.

[elmar]

Jos jotakin yksittäistä kohtaa tulen parantelemaan vielä, se on varmasti hiukset. Nyt hiukan liian kiiltävät.

Kokonaisuus ihan hyvä. Korjaa myös oikean käden peukalo (vasemmalla), se on aika outo.

[MattiH]

Usein on kerrottu, että yksi keino tunnistaa AI-kuva on katsoa tarkasti ja suurennettuna silmää. Erityisesti mustuainen tai pupilli tuottaa ongelmia. Tähänkin on tullut parannusta.

Mielestäni tällaiset projektit ovat vain hyvästä. Vanhat kuvat heräävät aivan eri lailla henkiin. Automaattikorjailut nappia painamalla ovat sitten kokonaan eri asia. Varsinkaan jos mitään ei AI:n jäljiltä korjata. Tai jollei toisteta niin kauan, että saadaan kelvollista jälkeä. Ihminenhän tässä vielä on Kapteeni.

[Matti_JH]

Usein on kerrottu, että yksi keino tunnistaa AI-kuva on katsoa tarkasti ja suurennettuna silmää. Erityisesti mustuainen tai pupilli tuottaa ongelmia. Tähänkin on tullut parannusta.

Mielestäni tällaiset projektit ovat vain hyvästä. Vanhat kuvat heräävät aivan eri lailla henkiin. Automaattikorjailut nappia painamalla ovat sitten kokonaan eri asia. Varsinkaan jos mitään ei AI:n jäljiltä korjata. Tai jollei toisteta niin kauan, että saadaan kelvollista jälkeä. Ihminenhän tässä vielä on Kapteeni.

Juurikin näin. Vielä on ai:lla paljon opittavaa.

[saloma-3]

En ole ollenkaan varma että kyseessä on restaurointi. Alkuperäisessä kuvassa ei ole mitään vikaa. Kaikkea voi ja saa silti tehdä.

[Matti_JH]

Tämä on varmasti sellainen kokonaisuus, joka ulkopuoliselle vaikuttaa joko yhdentekevältä, turhalta tai huonosti tehdyltä. Näin ainakin monien kommenttien perusteella voi päätellä.

Kuitenkin itselle ja sukulaisille nämä kuvat ovat tuntuneet olevan todella paljon (positiivisia) tunteita herättäviä. Kuvista näkee, millaisia kauan sitten poismenneet perheenjäsenet ovat todennäköisesti olleet. Värien, hiussuortuvien ynnä muiden ilmestyminen kuviin on ollut itselle hämmentävä kokemus. Kerta toisensa jälkeen tulee katseltua noita kuvia ja mietittyä heidän elämää. Ihmeteltyä, että mikä osa tuosta lähes sata vuotta sitten kadonneelta henkilöstä katsoo peilistä. Ynnä muuta.

Mutta kuten sanoin, ymmärrän, että tämä vaatii varmasti jonkinlaisen ns henkisen yhteyden kuvien kohteisiin. Eli, jatkan kuvien työstöä suurella mielenkiinnolla ja toivottavasti koko ajan uutta oppien. En toisaalta usko, että niitä tuotoksia tämän enempää tänne jakelen, kiinnostus niitä kohtaan kun on näinkin nuiva. Toisaalta ymmärrän. Mutta, ei siitä tämän enempää
Toivottavasti edes joku kuitenkin saa tästä kipinää ja kokeilee, millaisia omista tai isovanhempien albumeista löytyvistä kuvista saa aikaan. Se tunne, kun valmista kuvaa katsoo, on parhaimmillaan yllättävän raju. Väitän, että kuvan henkilöön syntyy paljon aiempaa vahvempi yhteys. Tai näin ainakin omalla kohdalla tapahtui.

[mremonen]

Tämä on varmasti sellainen kokonaisuus, joka ulkopuoliselle vaikuttaa joko yhdentekevältä, turhalta tai huonosti tehdyltä. Näin ainakin monien kommenttien perusteella voi päätellä.

Kuitenkin itselle ja sukulaisille nämä kuvat ovat tuntuneet olevan todella paljon (positiivisia) tunteita herättäviä. Kuvista näkee, millaisia kauan sitten poismenneet perheenjäsenet ovat todennäköisesti olleet. Värien, hiussuortuvien ynnä muiden ilmestyminen kuviin on ollut itselle hämmentävä kokemus. Kerta toisensa jälkeen tulee katseltua noita kuvia ja mietittyä heidän elämää. Ihmeteltyä, että mikä osa tuosta lähes sata vuotta sitten kadonneelta henkilöstä katsoo peilistä. Ynnä muuta.

Joo… kuten itsekin toteat, näitä kuvia (kuten kaikkia kuvia) voi tulkita ja katsoa monella tapaa. Sinulle ja sukulaisille kuvissa on jo pois mennyt henkilö, johon liittyy muistoja ja tunteita. Eli koetaan enemmän niitä tuntemuksia kuin sitä kuvaa. Meille muille taas kyse on vain jostain random-henkilöstä ja ainoa mitä katsotaan, on tekninen laatu ja se, että onko henkilö kuvassa luonnollinen vai ei. Varsinkin näinä tekoälyn aikoina.

Lisäksi noissa tekoälyparannuksissa on edelleen se vaara, että kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se näyttää toki paremmalta, mutta ei ehkä ole sen oikeampi kuin se alkuperäinenkään.

Saatan itse kokeilla vastaavaa metodia kuvaan, missä isäni on joku 4-5 vanha 1930-luvun alussa. Jos sen teen, laitan kuvan tänne.

Mutta kuten sanoin, ymmärrän, että tämä vaatii varmasti jonkinlaisen ns henkisen yhteyden kuvien kohteisiin. Eli, jatkan kuvien työstöä suurella mielenkiinnolla ja toivottavasti koko ajan uutta oppien. En toisaalta usko, että niitä tuotoksia tämän enempää tänne jakelen, kiinnostus niitä kohtaan kun on näinkin nuiva. Toisaalta ymmärrän. Mutta, ei siitä tämän enempää
Toivottavasti edes joku kuitenkin saa tästä kipinää ja kokeilee, millaisia omista tai isovanhempien albumeista löytyvistä kuvista saa aikaan. Se tunne, kun valmista kuvaa katsoo, on parhaimmillaan yllättävän raju. Väitän, että kuvan henkilöön syntyy paljon aiempaa vahvempi yhteys. Tai näin ainakin omalla kohdalla tapahtui.

Niin. Toki teet niin kuin teet, mutta kyllähän tällä ketjulla on arvoa myöhemminkin vaikka sen arvioimiseen, miten tekoäly (ja sinä tekoälyä komentamassa) kehittyy ajan saatossa. Koska tällä hetkellä tekoäly on saavuttamassa jotain Mooten lakia vastaavaa ja tulee kehittymään lyhyissä aikajaksoissa tosi paljon.

[Matti_JH]

Edit.

[jaava]

Tuo muutos kuvassa on järkyttävän raju hyvällä tavalla. Kysymys on työkalujen kyvystä ja niiden käyttäjän näkemyksestä: millaiseen ilmaisuun hän pyrkii. Minä yllätyin ja varmasti moni muukin ja saa useamman odottamaan kieli pitkällä tulevia työkaluja.
Tuollainen muutos olisi ollut vielä 20 vuotta sitten täysin mahdoton.

Tämä on varmasti sellainen kokonaisuus, joka ulkopuoliselle vaikuttaa joko yhdentekevältä, turhalta tai huonosti tehdyltä. Näin ainakin monien kommenttien perusteella voi päätellä.

Ulkopuolisella tunneside jää tasolle "suomalainen mies". Kunnon telaketjufeministille kuva saattaisi edustaa punaista lippua härälle.
Lisäksi nykytilanteessa vaikuttaa muutosvastarinta (AI), joka kehittää osalla ihmisistä järjenvastaisia muotoja. Tekoäly koetaan liian vaikeaksi ymmärtää, hyväksyä ja sitä pelätään ... viekö se valokuvaajalta/ihmiseltä jotain.
Jos et olisi kertonut käyttäneesi AI-työkaluja, vaste olisi ollut toisenlainen (luulen).

Lisäksi noissa tekoälyparannuksissa on edelleen se vaara, että kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se näyttää toki paremmalta, mutta ei ehkä ole sen oikeampi kuin se alkuperäinenkään.

Valokuvan oikellisuus
Tämä on kysymys, johon liittyvä keskustelu tulisi käydä pohjamutia myöten. Filmiajoista tähän päivään, meidän mahdollisuutemme kuvan tuottamiseen ja muokkaamiseen on muuttunut peruuttamattomalla tavalla.
Enää ei ole itsestäänselvää mikä on kuvan alkuperäinen muoto - onko se (alkuperäinen muoto) edes kuvitteellisen äärettömällä resoluutiolla varustetun kennon (jokainen fotoni omassa senselissä, joka tallentaa tarkasti fotonin energian = väri), joka on muodostunut ideaalisen optiikan kautta. Ja miten se saadaan ihmisen katseltavaan muotoon pilaamatta alkuperäisen/tallennetun kuvan "aitoutta".

Minusta me joudumme hyväksymään valokuvan ihmisten katseltavissa olevan muodon nykypäiväävääkin laveammin tulevaisuudessa. Erityisesti tuo mielikuva (jopa vaatimus) valokuvasta todellisuuden ideaaliena kuvaajana ja aitoutena kokee kolauksen.
Minusta valokuvan tulisi kertoa selkeäti se, mitä valokuvaaja ja kuvankäsittelijä on tavoitellut. Tulkinnat on sitten toinen juttu

[mremonen]

Lisäksi noissa tekoälyparannuksissa on edelleen se vaara, että kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se näyttää toki paremmalta, mutta ei ehkä ole sen oikeampi kuin se alkuperäinenkään.

Valokuvan oikellisuus
Tämä on kysymys, johon liittyvä keskustelu tulisi käydä pohjamutia myöten. Filmiajoista tähän päivään, meidän mahdollisuutemme kuvan tuottamiseen ja muokkaamiseen on muuttunut peruuttamattomalla tavalla.
Enää ei ole itsestäänselvää mikä on kuvan alkuperäinen muoto - onko se (alkuperäinen muoto) edes kuvitteellisen äärettömällä resoluutiolla varustetun kennon (jokainen fotoni omassa senselissä, joka tallentaa tarkasti fotonin energian = väri), joka on muodostunut ideaalisen optiikan kautta. Ja miten se saadaan ihmisen katseltavaan muotoon pilaamatta alkuperäisen/tallennetun kuvan "aitoutta".

Minusta me joudumme hyväksymään valokuvan ihmisten katseltavissa olevan muodon nykypäiväävääkin laveammin tulevaisuudessa. Erityisesti tuo mielikuva (jopa vaatimus) valokuvasta todellisuuden ideaaliena kuvaajana ja aitoutena kokee kolauksen.
Minusta valokuvan tulisi kertoa selkeäti se, mitä valokuvaaja ja kuvankäsittelijä on tavoitellut. Tulkinnat on sitten toinen juttu

Joo, no tekisin kuitenkin eron olemassa olevasta valokuvasta tehdystä parannuksesta ja sitten kahdesta samaan aikaan eri tekniikalla otetusta kuvasta. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan ajatella, että meillä on olemassa (lähes) ääretön määrä dataa, mistä se kuva jollakin laitteella muodostetaan ja tallennetaan. Ensimmäisessä tapauksessa meillä on olemassa vain hyvin rajallinen määrä dataa sen uuden kuvan muodostamiseksi.

Esimerkin kuvassa värit on lisätty jälkeenpäin. Miksei pusero voisi olla punainen? Silmät harmaat. Jotain voidaan toki päätellä ja jotain tietää, kuten silmien väri. Mutta silti tekoäly, tai jälkikäsittely, luo tyhjästä jotain uutta.

Jo lukion matematiikassa ja fysiikassa opetettiin, ettei lopputuloksen tarkkuus voi olla lähtöarvoja suurempi.

[Matti_JH]

Esimerkin kuvassa värit on lisätty jälkeenpäin. Miksei pusero voisi olla punainen? Silmät harmaat. Jotain voidaan toki päätellä ja jotain tietää, kuten silmien väri. Mutta silti tekoäly, tai jälkikäsittely, luo tyhjästä jotain uutta.

Kaikki värit olen lisännyt itse. Silmien ja hiusten väri tiedetään, puvun väriä ei. Todennäköisesti se on ollut musta / harmaa, mutta kokeilin ruskahtavaa.

Jo lukion matematiikassa ja fysiikassa opetettiin, ettei lopputuloksen tarkkuus voi olla lähtöarvoja suurempi.

Mistä lähtien valokuvaus ja kuvataide on ollut rajattua matematiikkaan ja luonnontieteisiin? Muistaakseni kuvaamataito oli erillinen aine, joka ei ollut sidottu matemaattisiin aineisiin (pl. perspektiivin opetus, mutta sitten tuli naivismi, kubismi ja tusina muuta vastaavaa oppia).

Recognizing Pablo Picasso in a train compartment, a man inquired of the artist why he did not paint people the way they really are. Picasso looked confused and said, “What do you mean?” The man opened his wallet and took out a snapshot of his wife saying, “that’s my wife.” Picasso responded, “Isn’t she rather small and flat?”

[jaava]

Jo lukion matematiikassa ja fysiikassa opetettiin, ettei lopputuloksen tarkkuus voi olla lähtöarvoja suurempi.

Ja kun lähdetään opiskelemaan eteenpäin, pyydetään hylkäämään jotakuinkin kaikki aiemmin kerrottu.
Pienenä esimerkkinä: Cernin touhusta ei tulisi mitään, jos miljoonalla mittauksella ei saisi tarkempaa tulosta kuin yhdellä.

Tekoälyn kyvyt perustuu aivan älyttömän suureen opetus-datan määrään. Yksi sen kehityksen kulmakivistä olikin internet ja sieltä ammennettava tieto.

Tekoäly muhentamassa ison määrän dataa:
Mulla on ollut menossa harrasteprojekti, jossa risti-nolla pelistä teen ensin version, joka pelaa kaikki mahdolliset pelit (3x3 ruudukko, 9! = 362880) ja sen jälkeen ajattelin opettaa ne tekoälylle. Oppiiko se yhtä hyväksi (ja millaisella hermoverkolla), kuin konventionaalinen ratkaisu.

PS.
Minusta valokuvan tulisi kertoa selkeäti se, mitä valokuvaaja ja kuvankäsittelijä on tavoitellut. Tulkinnat on sitten toinen juttu
Minusta sellaista ajatusta kuin "valokuvan oikellisuus", on turha pitää tapetilla tai ottaa ylipäätään mukaan, jos keskustelu ei koske yksinomaan tekniikkaa, jolla se on tuotettu.

[mremonen]

Jo lukion matematiikassa ja fysiikassa opetettiin, ettei lopputuloksen tarkkuus voi olla lähtöarvoja suurempi.

Ja kun lähdetään opiskelemaan eteenpäin, pyydetään hylkäämään jotakuinkin kaikki aiemmin kerrottu.
Pienenä esimerkkinä: Cernin touhusta ei tulisi mitään, jos miljoonalla mittauksella ei saisi tarkempaa tulosta kuin yhdellä.

Tekoälyn kyvyt perustuu aivan älyttömän suureen opetus-datan määrään. Yksi sen kehityksen kulmakivistä olikin internet ja sieltä ammennettava tieto.

Edelleenkin se lopputulos perustuu tilastolliseen arvaukseen, ei tietoon.

Cernin analogia ei oikein toimi, koska jokainen erillinen mittaus on eksakti. Voitaisiinhan sitä ottaa se yksi mittaus ja kysyä tekoälyltä niiden 999 999 muun mittauksen tulokset.

PS.
Minusta valokuvan tulisi kertoa selkeäti se, mitä valokuvaaja ja kuvankäsittelijä on tavoitellut. Tulkinnat on sitten toinen juttu
Minusta sellaista ajatusta kuin "valokuvan oikellisuus", on turha pitää tapetilla tai ottaa ylipäätään mukaan, jos keskustelu ei koske yksinomaan tekniikkaa, jolla se on tuotettu.

Tekoälyllä luodun kuvan kohdalla ei varsinaisesti liene kuvaajaa.

Kuinka paljon sallitaan tekoälyn keksiä? Voiko se tehdä passikuvasta kuvan, missä isovaari hiihtää lumipuvussa Syvärillä? Vaikka sitten vaari olisikin ollut joskus lumipuvussa Syvärillä.

[Matti_JH]

Vaikka sanoinkin, että en laita kuvia enempää, laitan silti

Työstin kuvaa lisää ja käydään läpi alkuperäinen, valmis ja ai:n antama versio. Tämä ehkä selventää, mikä osuus ai:lla on tässä työssä. Tai sitten ei, en ole enää varma.


Eli, alkuperäinen


Sitten reilun kymmenen tunnin työ. tässä on tehty mm silmän alueet uusiksi, koska en ollut tyytyväinen silmäluomiin ja kulmiin edeltävässä versiossa:



Tämäkään ei ole lopullinen.

No, millasita jälkea ai sitten ehdotti? Tällaista. Eli realistisuus heitettiin romukoppaan ja otettiin muotikuvasto esiin:



Ja tällasita

Tämä kuva on jo pitkälle muokatun kuvan perusteella tehty. Tästä kuvasta käytin aavistuksen ihosta sinne tänne. Hiukset todennäköisesti siirrän, ainakin osittain, myös valmiiseen kuvaan.

Kuvat sinänsä ovat ihan ok ja malliin vertaamatta, suht realistisen ihmisen näköisiä. Mutta kuten näette, kasvonpiirteet ovat alkuperäiseen kuvaan verrattuna täydellisesti väärät. Kuvat eivät esitä alkuunkaan samaa ihmistä. Nenä on erilainen, silmät liian isot, silmäluomet ja kulmat tyystin erit, huulet liian suuret ja symmetriset, poskipäät erilaiset, korva eri kokoa yms yms yms...



Eli, ai on kohtalainen renki, mutta isäntänä? Ei kummoinen. Kuvankäsittelijä on ohjaksissa ja tukevasti.

Osittain tein esimerkiksi silmäkulman ja nenän kohdan isäni nuoruuskuvien perusteella, samoin kun nenänvarren muodon. Ylähuuli ja nenänvarsi, niiden muotoon on otettu mallia myös peilistä.
Paljon on luonnollisesti oletettu, esimerkiksi ihon tasaisuutta ei pysty alkuperäisestä kuvasta päättelemään varmaksi, onko arpia yms..

Paljon tein niin, että alkuperäinen kuva oli tasona tuon värikuvan päällä ja vääntelin alatasoa ylätason näköiseksi. Eli vähän kuin voipaperille piirtämistä.

Kaiken kaikkiaan, hirveästi käsityötä. Ai avusti ihon, karvojen ja iiriksen, sekä ääriviivojen kanssa. Siinäpä se.

[aikaarska]

Tämä viimeinen versio on kyllä jo melkoisen hyvä!
(kun ottaa huomioon minkälainen alkuperäinen kuva on)

[Maffer]

Ugh toi AI:n ehdotus näyttää siltä Vastaamokeissin Kivimäeltä vaikkakin leuka tuossa maskuliinisempi.

[satmattini]

Vaikka sanoinkin, että en laita kuvia enempää, laitan silti

Työstin kuvaa lisää ja käydään läpi alkuperäinen, valmis ja ai:n antama versio. Tämä ehkä selventää, mikä osuus ai:lla on tässä työssä. Tai sitten ei, en ole enää varma.


Eli, alkuperäinen


Sitten reilun kymmenen tunnin työ. tässä on tehty mm silmän alueet uusiksi, koska en ollut tyytyväinen silmäluomiin ja kulmiin edeltävässä versiossa:



Tämäkään ei ole lopullinen.

No, millasita jälkea ai sitten ehdotti? Tällaista. Eli realistisuus heitettiin romukoppaan ja otettiin muotikuvasto esiin:



Ja tällasita

Tämä kuva on jo pitkälle muokatun kuvan perusteella tehty. Tästä kuvasta käytin aavistuksen ihosta sinne tänne. Hiukset todennäköisesti siirrän, ainakin osittain, myös valmiiseen kuvaan.

Kuvat sinänsä ovat ihan ok ja malliin vertaamatta, suht realistisen ihmisen näköisiä. Mutta kuten näette, kasvonpiirteet ovat alkuperäiseen kuvaan verrattuna täydellisesti väärät. Kuvat eivät esitä alkuunkaan samaa ihmistä. Nenä on erilainen, silmät liian isot, silmäluomet ja kulmat tyystin erit, huulet liian suuret ja symmetriset, poskipäät erilaiset, korva eri kokoa yms yms yms...



Eli, ai on kohtalainen renki, mutta isäntänä? Ei kummoinen. Kuvankäsittelijä on ohjaksissa ja tukevasti.

Osittain tein esimerkiksi silmäkulman ja nenän kohdan isäni nuoruuskuvien perusteella, samoin kun nenänvarren muodon. Ylähuuli ja nenänvarsi, niiden muotoon on otettu mallia myös peilistä.
Paljon on luonnollisesti oletettu, esimerkiksi ihon tasaisuutta ei pysty alkuperäisestä kuvasta päättelemään varmaksi, onko arpia yms..

Paljon tein niin, että alkuperäinen kuva oli tasona tuon värikuvan päällä ja vääntelin alatasoa ylätason näköiseksi. Eli vähän kuin voipaperille piirtämistä.

Kaiken kaikkiaan, hirveästi käsityötä. Ai avusti ihon, karvojen ja iiriksen, sekä ääriviivojen kanssa. Siinäpä se.

Viimeinen kuva näyttää kyllä hyvältä, isoin ero minkä nopeati katsottuna huomasin, oli hiukset korvan kohdalta tulee uudessa kuvassa huomattavasti alemmas.
Miten sitten kuvan realistisuus, kun kuvattu noin 100 vuotta sitten, varmaan makukysymys.
Itse en kyllä jaksaisi montaa minuuttia nähdä vaivaa kuvan paranteluun, mutta eiköhän nuo ohjelmat muutamassa vuodessa kehity niin paljon että homma helpottuu.