Focus Stacking kamerat

[T71]

Mafferin kommentti soljessa olevasta halosta on taas todellista pilkun nus...imista.

Kannattaa klikata sitä kuvaa, niin näet sen soljen isompana.

(vie hiirellä osoitin kuvan päälle ja paina hiiren vasenta nappulaa, vie sitten suurennuslasi valitsemaasi kohtaan ja klikkaa tätä kohtaa uudelleen)

Löytyy se halokin sieltä näillä ohjeilla, kun nyt et sitä ilmeisesti näe?

[JL Anttola]

Selkeästi tuo on fokuspinon ongelma, oikean asian Maffer nosti esille. Tuon esimerkkikuvan käyttötarkoituksessa sillä ei ole merkitystä, yleisesti fokuspinojen kohdalla on. Esitin tuon jälkimmäisen kuvan kameraseuran kuva-illassa äsken, ei siitä kukaan noita artifakteja huomannut ennenkuin opastettuna, mutta mielenkiintoa ilmiö jossain määrin herätti. Himmentämistä saatan testailla, jos joku päivä muistuu mieleen. Siinä tosin menettää sen pinoamisen tarkoituksen, kun oli yritys saada kohde läpiteräväksi ja silti lähellä oleva tausta sutuksi. Seuran tilaisuudessa tuli esille mahdollisuudet joko ottaa eri valotus taustasta, tai käyttää ohjelmallista suttausta sinne. Tuon kyseisen kuvan kohdalla kaikki älämölö on energian hukkaamista, sen tarkoitus oli toimia keskustelun herättäjänä. Esimerkiksi tuotekuvauksessa ei kait mikään pakko ole sen taustan olla heti 20 senttiä kohteen takana...

Ois mukava kuulla jonkun sellasen kommentti, kuka käyttää kuvauksessaan sitä Helicon pinoamisohjelmaa. Varsinkin, jos jollain ois tuollainen oikein runsaasti polttoväliään tarkentaessa muuttava linssi, ja sillä otettu erittäin ongelmallinen fokuspinon aihiosarja, ja näkis ja kuulis miten Helicon sellasta selvittää?

Siis mukava ois kuulla, vaikka tuskin itse tuotakaan tietoa missään ikinä tarvitsen...

Jaakko

[Maffer]

Ei se selviä siitä. Eikä se voikaan selvitä. Nämä on erikoisaiheita, joita varten pitää panostaa optiikkaan jossa on hommaan sopivat ominaisuudet eli kliininen, melkein ylikorjattu värivirheiden osalta ja focus breathing -ilmiö minimaalinen.

Sen sijaan todella lähellä kuvatessa (makro) tarkennuskisko on parempi. Eli tarkennus lukitaan ja kiskolla siirretään + otetaan kuva ja toistetaan kunnes pikku kohde kauttaaltaan kuvattu paloina. Polttoväli ei elä.

Maisemakuvissa usein riittää et valitaan sopivan himmeä aukko ettei pilata diffraktiolla kuvaa ja nappastaan 5-10 kuvaa. Nikonin Z-sarjassa on paras algoritmi siihen, et viimeinen kuva yltää aina äärettömään. Fuji ja Sony failaa tän melkein aina. Tällaisia kokemuksia maailmalta näkee ja Fujin puolesta allekirjoitan. Kameroiden omat fokuspinot on parempia maisemien tallenteluun suht nopsaan kuin lähellä könyämiseen.

Helicon Focus on ukrainalaisen koodarin tekemä jos kiinnostaa sitä kautta auttaa heidän taistelujaan.

[hkoskenv]

Kannattaa klikata sitä kuvaa, niin näet sen soljen isompana.

(vie hiirellä osoitin kuvan päälle ja paina hiiren vasenta nappulaa, vie sitten suurennuslasi valitsemaasi kohtaan ja klikkaa tätä kohtaa uudelleen)

Löytyy se halokin sieltä näillä ohjeilla, kun nyt et sitä ilmeisesti näe?

On se siellä, mutta kyllä tuo on 99% käyttötarkoituksiin riittävän hyvä kuva. Paljon parempi kuin mikään yksittäinen kuva voi olla. Sitten jos aletaan hifistelemään tosissaan, tarvitaan makrokisko ja siirtoautomatiikka. Äärimmäisen suorituskyvyn odottaminen joltain rungon pikaräpsytoiminnalta on pilvilinnapuolen juttuja. Täällä reaalimaailman puolella mitään hyvää ei saa helpolla tai halvalla.

[Maffer]

Kuvasin X100V-kestotestin kuvat suurimmaksi osaksi fokuspinoina, minkä yhdistelin Heliconilla. X100V on siitä mielenkiintoinen, et se tarkentaa todella lähelle ja fokuspino yltää tuhanteen kuvaan niin että kamera on kohtalaisen vakaa, vaikkakin kaatuilee joskus tuollaisilla määrillä.

https://mjkoski.1g.fi/kuvat/X100V+Torture+Test/

25 kuvan pino:


7 kuvan pino:


4 kuvan pino:


12 kuvan pino:


20 kuvan pino:


11 kuvan pino:


5 kuvan pino:


20 kuvan pino:


2 kuvan pino:


6 kuvan pino:


14 kuvan pino:


98 kuva pino aivan minimietäisyydeltä alkaen:


Sellainen käytännön vinkki, et jos kyseessä ei ole tilanne jossa halutaan läpiterävää maisemakuvaa, älkää viekö tarkennusta ikinä kohteen perälaidan ohi. Tällöin mikään pinoamissofta ei ikinä sekoa taustan ja kohteen perälaidan kanssa vaan tausta häviää luonnolliseen linssin epäterävyyteen kohteen takana.

100mm telellä (K-1 + 100mm Macro WR) Helicon sarja. Ei telekään tarkoita sitä, etteikö sillä saisi läheltä kauas skarppia.


Lopuksi luurankomaisemakuva GFX-systeemin GF30mm laajiksella. 14 kuvan pino (Helicon):


--

Lopuksi musta hevonen eli Zeiss 28/2. Sen tarkennusalue lähietäisyydellä on melkein puolipallon muotoinen ja se on yksi ainoista kunnon 3D-kuvaa piirtävistä objektiiveista kun se poimii kuvasta kohteen aivan eri tavalla kuin kliininen lättänälle tasolle optimoitu moderni kakkula. Tällä saa fokuspinon kohteesta riippuen yhdellä kuvalla joka kerta:



Jokaisella kinopeilittömän ja Nikon F / Pentax K -rungon omistajalla pitäisi olla tämä lasi joko natiivisti tai adaptoituna. Itsellä löytyy parempia aikona odottamassa .ZK ja .ZF versio Leitax bajoa vaihtamalla.

--

Menetelmien vertailuun sitten tietysti Canon 90mm TS-E:llä otettu swing-säädöllä tehty lähellä - kaukana kuva:



Tämä on oma valinta näistä kaikista vieläkin. Kameran liikuilla tehty terävyysalueen kääntö. Se o ny jäbät laajistyypin kuva otettu 90mm telellä ja aukolla f/8. Nyt jorpakkoon ne tavalliset vehkeet ja tilt-shiftejä laukut pullolleen jos kerran putkia tarvitsee olla paljon. Canonilla on koko sarja tarjolla.

[aikaarska]

Upeita esimerkkejä mafferilta!

Tässä vähän toista laitaa, hutiloiden, eli kokeilin huvikseen Sony A7RII+100mm makron kanssa tälläistä käsivaralta, jotka yhdistin sitten Helicon focus ohjelmalla. Pinottu vain 7 kuvasta. Otin kuvat nopealla sarjakuvauksella ja käänsin tarkennusta manuaalisesti sarjakuvauksen aikana.

Tässä kuva ilman focus stackingiä, eli yksi valotus:

focustest by Mr. Arska, on Flickr

Tässä taas pinottu kuva:

focusstack2 by Mr. Arska, on Flickr

...Kertonee jotakin Helicon focus ohjelman tehokkuudesta. Käsivaralta kuviin tuli paljon sommittelu heittoa, mutta ohjelma kohdisti kuvat hyvin. Eikä lopputulos ole kuitenkaan umpisurkea.

[erilainen]

Upeita esimerkkejä mafferilta!

erittäin!

nämä ja aiemmatkin mafferin kuvat antavat mielestäni painoarvoa kommenteille, jotka tuntuvat jakavan mielipiteitä kuin karhun lenkkarit juoksijoiden keskuudessa

[Maffer]

Ne o kuvattu pipo kireellä. Siksi en välttämättä koskaan palaa järkkärillä kuvaamiseen. Se otti enemmän kuin antoi.

[JL Anttola]

No ei noitten veli Mafferin kuvien kanssa voi kuin silmät ymmyrkäisinä ja huuli pyöreenä kattoo kunnioittaen!

Vähän löysemmällä pipolla nuo esimerkiks miun kameran tarjoamat kamerassa pinoamiset vois tollasissa ulkokuvauksissa kuitenkin tarjota jonkinlaisen oikotien; niiko veli Mafferkin totesi, ei noissa jääkuvissa tai yleensäkään maisemissa välttämättä ees tarkemmin kattoessa näe, onko haloota vai maisemaan kuuluvaa joku flare tai muu artefakti. Jonkun tuotteen tai muun määrämuotosen kohteen kuvauksissa tarkempi silmä näkee sitten ongelmat.

Mistä sitten johtukin ajatus eteenpäin. Puhuttiin, että ongelman aiheuttaa "focus breathing", ilmiö, että objektiivin polttoväli muuttuu, kun tarkennusta siirretään.

Mutta perspektiivi ei muutu, kun polttoväliä muutetaan. Ja kamera osaa pinota kuvan, vaikka kuvaaja heiluu tai polttoväli muuttuu; jos kuvassa olevien kohteitten keskinäinen suhde - eli perspektiivi - muuttuu, silloin pinoamisohjelma on ongelmissa. Periaatteessa, jos polttoväliä muutetaan, mutta kamera ja kohde eivät liiku, ei pitäisi perspektiivinkään muuttua. Mutta jos kohde tai kamera liikkuu, silloin muuttuu perspektiivi.

Miksi sitten makrokuvauksessa saavutetaan parempi tulos siirtämällä kameraa kiskoilla? Eli kyse ei ole kameran polttovälin muutoksesta, vaan kyse on objektiivin piirtovirheistä, mitkä muuttuvat tarkennusmatkan muuttuessa? Vai?

Se, että tarkennettaessa polttoväli muuttuu, ei aiheuttaisi mitään ongelmaa, jos objektiivi piirtää ympyrät ympyröiksi nurkkia myöten kaikissa tarkennusasennoissa, eikö niin?

- pohdiskeli joutessaan Jaakko -

PS. Noissa miun kanuunan kuvissa ensimmäinen pois suljettava aiheuttaja, jos haluaisi testata pidemmälle, on ukon heilunta; laittamalla kamera jalustalle ja toistamalla koe, oltas askelta viisaampia, mutta en taija enää jaksaa, ainakaan just nyt...

Ja vielä PS2. Tuo aikaarskan punanen kukka ja selvästi sen kertoo, että meille puusilmille riittävää tulosta tulee käsivaralla otetuista sarjoistakin aika monessa paikassa, ehkä joskus tulisi jopa ihan kamerankin kokoamilla sarjoilla?

[jopisalo]

Tervehdys
Jaakolle : katsos siitä 60mm makron kyljestä kuinka rajusti kuvasuhde muuttuu kun lähdetään 1:1 suhteesta viemään tarkennusta kauemmas, kuvattava kohde pienee kennolla nopsaan. Makrokiskolla tuota suurennus, tai oikeastaan pienennyssuhteen, muutosta ei tapahdu.

[Maffer]

Tuota dilemmaa on hyvä vaikka itse tarkastella niin, et ottaa makrolla läheltä täydellä aukolla kohteesta kuvan jostain selkeästä kohteesta ensin niin et tarkentaa kohteen etuosaan ja sit takaosaan. Sen jälkeen pistää kuvat päällekkäin vaikka photoshopissa / gimpissä ja säätää hieman päällimmäisen layerin läpinäkyvyyttä että voi katsella kuvia päällekkäin. Siitä näkee vähän minkälaisen miinan eteen fokuspinon kasaava softa joutuu jos ja kun suurennos sekä polttovälikin vähän elää. Sitten ei tarvitse miettiä mistä halot ja artifaktit tulee.

Hyvä askellus pinoon on sellainen, et terävät alueet kuvissa on hieman päällekkäin.

[Torsti547]

Kieltämättä Mafferilla on leveet henkselit mitä paukutella.

Ehkä se pinoaminen on sittenkin parempi tehdä vasta tietokoneella. Pitää vaan ottaa kuvasarjojen väliin joku suttukuva että on helpompi hahmottaa jälkikäsittelyssä missä kohtaa sarja vaihtuu, ettei yritä pinota kahden lähes samalaisen sarjan kuvia keskenään.

[©pjm]

Hyvä askellus pinoon on sellainen, et terävät alueet kuvissa on hieman päällekkäin.

Asia joka on ollu esillä muidenkin pohdiskeluissa netin sivuilla, sillee päivänselvä asia ettei tuu porrastusta tarkan ja epätarkan alueen takia. Omakohtainen kokemus nolla kun meen vaan kertalaukauksilla loittojen, tötteröiden ja aukkoarvojen orjana.

[janne.]

noi halot tulee siitä kun softa ei osaa tunnistaa kuvan epäterävää aluetta terävästä. polttovälin (tai oikeastaan kuvakulman [asteissa mitattuna]) muuttuminen pinon edetessä on vain kohdistuskysymys.

[©pjm]

Jälkimmäisessä kuvassa on haloa monessa kohtaa, ei sentään niin ku ykköskuvassa.

Lisäys vielä, mielenkiinnosta kytkin edellisen "UltraSoft" näytön koneeseen ja katsoin Jaakon jälkimmäistä kuvaa suurentamatta, eipä näy objektiivin numeroiden haloja. Uudella näytöllä näkee suurentamattakin kyllä. Paljon on siis näytöstäkin kiinni jos ei suurenna kuvaa.

[Maffer]

noi halot tulee siitä kun softa ei osaa tunnistaa kuvan epäterävää aluetta terävästä. polttovälin (tai oikeastaan kuvakulman [asteissa mitattuna]) muuttuminen pinon edetessä on vain kohdistuskysymys.

Juu, kyllä. Siksi kehotin kokeilemaan mitä epäterävä alue tekee kahdella kuvalla kun niitä vähän vertaa päällekkäin. Mut jos se polttoväli muuttuu paljon ja softa on vähän vasurilla tehty, tulee pehmeitä alueita kuvaan. Zerene Stacker on omaan silmään parempi jos polttoväli elää enemmän. Noissakin on valittavissa molemmissa erilaisia tapoja tehdä se kasaus ja jokaisella tavalla saa valittavaksi useamman parametrinkin.

Kannattaa kuitenkin muistaa et jalusta kuuluu tähän työskentelytapaan. Käsivaralta saa pääosin junakolarin aikaiseksi. Ihan sama mikä sitä heilunutta pinoa koittaa kasata jos funtsii et kuva 1 on vinossa, kuva 2 tärähränyt, kuva 3 perspektiivi paskana, kuva 4 tarkennus ohi kohteen jne. Älkää ny kuitenkaan sokeasti luottako siihen et joku kameran valmis-jpg algoritmi selviää tuosta niin et lopputulos on yhtään teknisesti hyödyllisempi kuin joku noista osakuvista.

--

Esimerkki missä etualan kohde ei istu taustaan pinottuna sitten millään. Tausta ja etuala on kuvattu f/11 mutta 90mm tele on vain liikaa että Helicon selviäisi siitä.



Puun rangan ääriviivat ja taustan metsä ei oikein natsaa teknisesti kohdalleen.

[aikaarska]

Ja vielä PS2. Tuo aikaarskan punanen kukka ja selvästi sen kertoo, että meille puusilmille riittävää tulosta tulee käsivaralla otetuista sarjoistakin aika monessa paikassa, ehkä joskus tulisi jopa ihan kamerankin kokoamilla sarjoilla?

Joo, kohteena oli muuten kellokanerva ja otettu 100mm makrolla, eli aika pienistä kukista kysymys.

Silti käsivaralta, aika hutaistuna, sai melkein käyttökelpoisen. Tai riippuu tosiaan käyttötarkoituksesta, kuten kirjoitit.

Täytyy kokeilla tässä jossain vaiheessa ihan tosissaan jotain järkevää kohdetta.

[JL Anttola]

Varsinaisesti tähän liittymättä - tai kaikkeen muuhunkin toheltamiseen varsinaisesti liittyen. Aamulla metsän läpi Saimaan ylle nouseva aurinko puners taivaanrantaa; hain kameran ja ajattelin ikkunan takaa - ei palenna - ottaa auringonnousukuvan. Panin ISOt 200 - OM:ssähän on maailman paras vakaaja - ja otin muutaman kuvan, seinään nojaten mutta käsivaralta. Se 60 mm makro sattu olemaan kamerassa kiinni.

Äsken otin kortin kamerasta ja rupesin tietsikalla kattomaan niitä auringonnousuja. Ihmettelin kun osa oli aika suttuja. No mie olin ennen joulua kuvaillu niitä vanhoja filminegoja sen VALOIn tötterön kanssa; kamerassa oli otettu vakaaja kokonaan pois päältä! Ois se vaikeeta painaa siitä OK napista, mikä tuo takanäyttöön SuperControlPaneelin, mistä parilla silmäyksellä näkee kaikki perusasetukset ja vähän muutakin...

Mitähän kaikkea oon tässä välissä kuvannu vakaajaan luottaen... tinttejä ainakin ikkunan takaa. Eikäku niille on yhessä Customikohassa kiekossa oma ohjelma; nuo Customipaikat kääntää kaikki asetukset niille laitettuihin. Muuten vakaajan puutteen ois niissä kuvissa varmasti nähny, kun 600 kinomilliä vastaavalla kuvakulmalla on käsivaralta ottanu tinttikuvia.

Niin vielä se ensimmäinen auringonnousukuva aamulla tuli focus stackingillä, eilisen kanuunan potretin jäliltä. Kertatulelle laitoin sen ekan kuvan jälkeen, mitään muuta en ollu kattonu.

Oiskohan aika jo jäähä näistä harrastuksistakin eläkkeelle?

Jaakko

[JL Anttola]

Kieltämättä Mafferilla on leveet henkselit mitä paukutella.

Ehkä se pinoaminen on sittenkin parempi tehdä vasta tietokoneella. Pitää vaan ottaa kuvasarjojen väliin joku suttukuva että on helpompi hahmottaa jälkikäsittelyssä missä kohtaa sarja vaihtuu, ettei yritä pinota kahden lähes samalaisen sarjan kuvia keskenään.

Onkohan se just tota varten laitettu se pinottu kuva kameran pinouksissa jiipekiks, että on helpompi löytää...

Eikäku oikeesti noissa sarjoissa, kun ottanu varmuuden vuoks samasta jutusta pari sarjaa, sitte jälkeenpäin pikkukuvista tuhruten yrittäny ettiä vaihtokohtia. Täytyy yrittää muistaa seuraavalla kerralla tosiaan ampuu vaikka etutulpasta kuva välimerkiks.

[Maffer]

Ei kai Jaakko sitä eläkkeelle sentää tartte. Sitä kannattaa kokonaisuutena kuitenkin miettiä mikä kuvausmenetelmä sopii elämän tilanteeseen. Ankara metodismi o kuluttavaa ja siksi vaihdoin kevyempään SER-jätteeseen. Kalliimpi SER-jäte vain vaatii ne metodit hanskaan et pärjätään kevyemmälle SER-jätteelle teknisesti. Muuten saa vain järjettömän rahareiän ja aikasyöpön sekä teknisesti hyöty on pyöreä nolla.