Filmien digitointia - Valoi easy35 kokemuksia

[hkoskenv]

En kai sanonut että se olisi liian pimeä. Ennemmin funtsin sitä et päivällä kirkasta taivasta vasten hurjasti ylivalottuneesta mustavalkonegatiivista näkee vielä detaileja mihin tuo Epsonin HDR-skannikaan ei pysty vaikka se muuten jo sokaisee jos erehtyy kannen alle katsomaan.

Vähän siis kieli poskessa saattaisin yrittää virittää tuota skannaussysteemiä tykimmäksi. Mustavalkofilmissä on oikeasti aivan posketon dynamiikka.

Fotonien keräämisen kannalta on sama kerätäänkö kirkasta valoa lyhyt aika vai himmeämpää valoa pitkä aika. Kirkkaammalla valolla voi siis vain lyhentää valotusta tai vaikuttaa jonkin takanäytön toimivuuteen. Mutta toisaalta sitten taas moderneja kameroita hehkutetaan siitä miten yölläkin voi kuvata takanäytöltä, joten onko se todellinen ongelma. Varsinkaan aavistuksenomaisiin eroihin kirkkaassa päässä valon lisääminen ei vaikuta. Jos ei kennon dynamiikka riitä, sitten voi pinota kuvia. Hyvin pimeissä kohdissa voi tulla eteen jotain kohinaongelmia, mutta jos ei mennä kymmenien sekuntien valotuksiin, nekin lienevät merkityksettömiä muuten kuin hifisteille. Ja vanha kinofilminegatiivi tuskin on hifistelyn arvolle sopiva lähtökohta muutenkaan.

[Maffer]

Öh. Kun ei se niin toiminut ollenkaan. Liian pienellä taustavalon kirkkaudella ja paksulla MV-negalla sai pitkällä valotuksella vain tummasta kohdasta lisää harmaata tasaista pintaa. Lisää kirkkautta taustavaloon, niin sieltä löytyy detailejakin mitä kameralla voi poimia. Nää MV-negat kyseessä Fomapan 100 ja Ilford Delta 100 Pro 4x5.

Paras dyny tuntuu irtoavan molempien yhdistelmällä, tarpeeksi kirkas valo ja pitkä valotus.

[hkoskenv]

Öh. Kun ei se niin toiminut ollenkaan. Liian pienellä taustavalon kirkkaudella ja paksulla MV-negalla sai pitkällä valotuksella vain tummasta kohdasta lisää harmaata tasaista pintaa. Lisää kirkkautta taustavaloon, niin sieltä löytyy detailejakin mitä kameralla voi poimia. Nää MV-negat kyseessä Fomapan 100 ja Ilford Delta 100 Pro 4x5.

Paras dyny tuntuu irtoavan molempien yhdistelmällä, tarpeeksi kirkas valo ja pitkä valotus.

Tuossa on joku tekninen ongelma. Veikkaan valovuotoa negatiivin ohi. Mitään fysikaalista selitystä tuollaiselle epälineaarisuudelle ei ole.

[JL Anttola]

.

[temama]

Oliskohan näistä VALOI digitoinneista noussut turhan iso haloo?

Tarkoitan väribalanssiltaan vaihtelevia tuloksia mistä ollaan nyt puhuttu.

Kamera tekee hyvin käsittelyä kestävän RAW tiedoston (digikennon kohina ei ole ongelma, koska sitä ei juurikaan tule matalalla herkkyydellä ja kohtuu lyhyillä suljinajoilla). Siitä kannattaa kääntää esim. TIFF joka edelleen kestää hyvin käsittelyä - eli väribalanssia pystyy säätämään kuntoon.

Mä funtsin, että VALOi on parhaimmillaan juurikin liukuhihnamaisessa negojen digitoinnissa. Yksittäisiä ruutuja on voi sitten myöhemmin säädellä kuntoon ajan kanssa.

[hkoskenv]

Oliskohan näistä VALOI digitoinneista noussut turhan iso haloo?

Tarkoitan väribalanssiltaan vaihtelevia tuloksia mistä ollaan nyt puhuttu.

Tämä muutaman ihmisen asiallinen keskusteluko on joku "iso haloo"? Jos on, niin mitä muuta siihen voi sanoa kuin: haloo.

Kamera tekee hyvin käsittelyä kestävän RAW tiedoston (digikennon kohina ei ole ongelma, koska sitä ei juurikaan tule matalalla herkkyydellä ja kohtuu lyhyillä suljinajoilla). Siitä kannattaa kääntää esim. TIFF joka edelleen kestää hyvin käsittelyä - eli väribalanssia pystyy säätämään kuntoon.

Mä funtsin, että VALOi on parhaimmillaan juurikin liukuhihnamaisessa negojen digitoinnissa. Yksittäisiä ruutuja on voi sitten myöhemmin säädellä kuntoon ajan kanssa.

Kai olet huomannut, että ihmisten vaatimustasoissa on valtavia eroja. Varmaan tämä laite sopii joillekin ja joillekin ei, niin kuin kaikki muutkin kuvan tuotantoon liittyvät välineet. Ei vanhan negatiivin tai skannatun vedoksen värien säätäminen ole helppoa edes minun kaltaiselle puusilmälle. Aina sitä tuntuu, että jos säätää jotkut värit kuvasta kohtalaisiksi, jotkut muut menevät täysin metsään. On helppo uskoa, että värien säätö on vaativimmille kultasilmille todella työläs ja tuskaisa homma, jonka joutuu tekemään monta kertaa, kun negatiivit ovat ikääntyessään muuttuneet eri tavoilla.

[Maffer]

Öh. Kun ei se niin toiminut ollenkaan. Liian pienellä taustavalon kirkkaudella ja paksulla MV-negalla sai pitkällä valotuksella vain tummasta kohdasta lisää harmaata tasaista pintaa. Lisää kirkkautta taustavaloon, niin sieltä löytyy detailejakin mitä kameralla voi poimia. Nää MV-negat kyseessä Fomapan 100 ja Ilford Delta 100 Pro 4x5.

Paras dyny tuntuu irtoavan molempien yhdistelmällä, tarpeeksi kirkas valo ja pitkä valotus.

Tuossa on joku tekninen ongelma. Veikkaan valovuotoa negatiivin ohi. Mitään fysikaalista selitystä tuollaiselle epälineaarisuudelle ei ole.

No onpas. Kato ny film density vaikka googlella. Vaikuttais ihan logaritmiselta ongelmalta. Et jos valottaiskin 10 minuuttia sitä negaa sekunnin sijaan niin alkaakin detailia löytymään. Ja sit se palaa kuitenkin puhki kameran toimesta. Eli kirkkaus ja tarpeeks pitkä valotus pitäis saada sopivaksi molemmat. Tuskin myös Epsonin skannausohjeessa olisi turhaan maininta siitä että laitteen pitäis antaa lämmetä hetken ennen käyttöä. Syystä että? No jos se lamppu ei ole tarpeeksi kirkas heti kylmänä ajettaessa.

https://www.filmscanner.info/en/Dichte.html

Tuolla oli hyvää infoa. Eli heittäkää Valoi jorpakkoon ja ostakaa rumpuskanneri. Alkaa irtoomaan se detaili varjoista tai huippuvaloista.

Mut se mitä Gamma totesi et Photoshop & Lightroom loppupelissä toimii on asiallinen vinkki. Ei taida olla ees sitä puoli-ilmaista lounasta.

[hkoskenv]

No onpas. Kato ny film density vaikka googlella. Vaikuttais ihan logaritmiselta ongelmalta. Et jos valottaiskin 10 minuuttia sitä negaa sekunnin sijaan niin alkaakin detailia löytymään. Ja sit se palaa kuitenkin puhki kameran toimesta. Eli kirkkaus ja tarpeeks pitkä valotus pitäis saada sopivaksi molemmat.

Filmin valottuminen on epälineaarinen ilmiö. Mutta valottuneen ja kehitetyn filmin kuvaaminen lineaarisella kennolla ei ole. Kennolle tulee fotoneja filmin läpäisyn mukaan. Normaaleilla valon voimakkuuksilla filmin läpäisy ei riipu valon voimakkuudesta. Käytännössä ensimmäinen intensiteettiä lisättäessä vastaan tuleva epälineaarinen efekti on se, että filmi alkaa kuumenemaan niin paljon, että sen läpäisy muuttuu. Silloin se on pilalla ja lopputulos ei ole varmasti toivottu.

Tuolla oli hyvää infoa. Eli heittäkää Valoi jorpakkoon ja ostakaa rumpuskanneri. Alkaa irtoomaan se detaili varjoista tai huippuvaloista.

Harvoin tulee eteen vanhoja valokuvia, joiden varjoista tai huippuvaloista löytyy mitään kiinnostavaa tietoa kuvan kohteesta. Kyllä ennenkin on osattu heittää pilalle menneet kuvat roskiin. Mutta tekniselle täydellisyyden tavoittelijalle varmaan kallein rumpuskanneri kultauksin ja timanttiupotuksin on ainoa välttävä valinta. Tavalliselle puusilmäkuolevaiselle voi antaa enemmän iloa vaikka ostaa herkkuja joulupöytään ja syödä ne pois, niin ei jää romua autotalliakaan täyttämään.

[temama]

Oliskohan näistä VALOI digitoinneista noussut turhan iso haloo?

Tarkoitan väribalanssiltaan vaihtelevia tuloksia mistä ollaan nyt puhuttu.

Tämä muutaman ihmisen asiallinen keskusteluko on joku "iso haloo"? Jos on, niin mitä muuta siihen voi sanoa kuin: haloo.

Ei, ei.

Ilmeisesti ymmärsit väärin.

En tarkoittanut kenenkään yksittäisiä kommentteja vaan mielikuvaa mitä tästä yleisesti saa tällä hetkellä tätä ketjua.

VALOI easy35 itsessään on hyvin toteutettu laite.

SE koostuu laadukkaista rakenteista jotka on erittäin hyvin päällystetty (ei heijastele). Ja;

Unlike cheaper solutions, the easy35 has a light system based around a powerful and high-quality light source.

Powerful light output, with shutter speeds typically between 1/40s-1/200s
CRI 95 rated for great colour reproduction
Bi-colour LED adjustable to different colour temperatures
Plexiglas © secondary diffuser specifically designed for LED diffusion guaranteed for 30 years against yellowing
2-3 hour battery life
USB-C charging
Chargeable while on for long scanning sessions
Replaceable light source unit for a long life time
Internal reflector for an even light in a small footprint

VALOI on ihanteellinen nopeaa digitoimiseen. Kunnon macro-objektiivilla myös terävyys/tarkkuus on hyvä. Väreihin saattaa jäädä tuunaamista, mutta sen voi tehdä ajan kanssa myöhemmin niille tärkeille ruuduille.

Kukaan ei ole väittänyt, että tälläisellä tsydeemillä saisi maailman laadukkaimmat digiskannaukset negoista!

Haluan silti huomauttaa, että 200€ hintaan VALOI easy 35 ei ole erityisen halpa laite, toki kaikki on suhteellista.

Jos sinulle riittää hitaampi digitointi, niin esim Plustekin filmiskannerit tekevät hyvää jälkeä ja toimitetaan asiallisella ohjelmistolla:

https://www.fotonordic.fi/product/10495 ... iaskanneri

Ja jos kuvaat uusia valotuksia filmille, niin voin lämpimästi suositella vaikka fotoyks liikettä. Filmin kehityksen yhteydessä voit ostaa filmi digitoinnin. Fotoyks käyttää laadukasta Noritsu skanneria negojen digitoimiseen ja toimittaa valmiit TIFfit suoraan sähköpostiisi (latauslinkki).

[Maffer]

Ei se ny Hannu kuules vaikuta lineaariselta. Kun sä ny valotat ja kehität sen filmin, se miten mikäkin kohta on valottunut yli/ali/sopivasti vaati ihan erilaisen lähestymistavan HDR-kuvalle. Ei auta mikään +-2 aukkoa vaan tyyliin +-5-10 aukkoa että ne ääripäät sieltä löytyy.

[hkoskenv]

Ei se ny Hannu kuules vaikuta lineaariselta. Kun sä ny valotat ja kehität sen filmin, se miten mikäkin kohta on valottunut yli/ali/sopivasti vaati ihan erilaisen lähestymistavan HDR-kuvalle. Ei auta mikään +-2 aukkoa vaan tyyliin +-5-10 aukkoa että ne ääripäät sieltä löytyy.

10 aukkoa on noin 1000-kertainen ero. Esim. 1/100 s ja 10 s valotukset hoitavat sen. Siihen väliin vielä 0.5 tai 0.25 s valotus niin saa keskialueelle enemmän dataa interpolointiin. Tuo vaikuttaa ihan järkevältä aikaskaalalta valotuksiin. Filmin valottumisen ja mustumisen välinen epälineaarisuus hoidetaan sitten laskemalla noista digitaalikuvista. Mutta ei se epälineaarisuus toistu, kun päästetään valoa kehitetyn filmin läpi. Epälineaarisuus johtuu filmin valottumisen yhteydessä tapahtuvista kemiallisista reaktioista. Kehitetyn filmin läpivalaisu on puolestaan ihan normaali lineaarinen fotonien absorptioprosessi.

1:1000 kirkkauden säätöskaala on puolestaan jokseenkin mahdoton tai ainakin äärimmäisen epäkäytännöllinen ja kallis toteutettavaksi millään normaalilla valonlähteellä. Tuollaisiin säätöihin liittyy aina spektrin muuttumisia ym. ei-toivottuja ilmiöitä.

[hkoskenv]

En tarkoittanut kenenkään yksittäisiä kommentteja vaan mielikuvaa mitä tästä yleisesti saa tällä hetkellä tätä ketjua.

Mielikuvat riippuvat aina ihmisen optimismista. Mutta tekninen laitekeskustelu keskittyy aina ongelmiin ja sellaista tietoa etsivien pitäisi ymmärtää se asia.

VALOI on ihanteellinen nopeaa digitoimiseen. Kunnon macro-objektiivilla myös terävyys/tarkkuus on hyvä. Väreihin saattaa jäädä tuunaamista, mutta sen voi tehdä ajan kanssa myöhemmin niille tärkeille ruuduille.

Varmaan se toimii käytännön hommissa, jos laatutaso on järkevä. Mutta ei sellainen ihminen ole mikään tekniikkaharrastaja. Ja tuskin ottaa nokkiinsa tekniikkaharrastajien juputuksista.

[Maffer]

Ei se ny Hannu kuules vaikuta lineaariselta. Kun sä ny valotat ja kehität sen filmin, se miten mikäkin kohta on valottunut yli/ali/sopivasti vaati ihan erilaisen lähestymistavan HDR-kuvalle. Ei auta mikään +-2 aukkoa vaan tyyliin +-5-10 aukkoa että ne ääripäät sieltä löytyy.

10 aukkoa on noin 1000-kertainen ero. Esim. 1/100 s ja 10 s valotukset hoitavat sen. Siihen väliin vielä 0.5 tai 0.25 s valotus niin saa keskialueelle enemmän dataa interpolointiin. Tuo vaikuttaa ihan järkevältä aikaskaalalta valotuksiin. Filmin valottumisen ja mustumisen välinen epälineaarisuus hoidetaan sitten laskemalla noista digitaalikuvista. Mutta ei se epälineaarisuus toistu, kun päästetään valoa kehitetyn filmin läpi. Epälineaarisuus johtuu filmin valottumisen yhteydessä tapahtuvista kemiallisista reaktioista. Kehitetyn filmin läpivalaisu on puolestaan ihan normaali lineaarinen fotonien absorptioprosessi.

1:1000 kirkkauden säätöskaala on puolestaan jokseenkin mahdoton tai ainakin äärimmäisen epäkäytännöllinen ja kallis toteutettavaksi millään normaalilla valonlähteellä. Tuollaisiin säätöihin liittyy aina spektrin muuttumisia ym. ei-toivottuja ilmiöitä.

Jos on lineaarinen tuo fotonien läpäisy, niin miksi ääritumman kohdan valotus ei anna mitään järkevää tulosta edes tolkuttomalla valotuksella kameran päästä (vaikka keskisävyt tulee läpi verrattain nopealla suljinajalla) mutta katsominen erittäin kirkasta valoa vasten loopilla paljastaa sieltä detaileja? Eli paras tapa olisi kuvata se negatiivi lasin läpi sinistä taivasta vasten keskipäivällä.

Film density is a measure of the light-stopping ability of film and is related to the opacity and transmittance of the film. Transmittance is defined as the ratio of light transmitted by the film divided by the total amount of light incident on the film surface. When 50 percent of the incident light is transmitted through the film, the transmittance for that film is equal to 0.5. Opacity is defined as the reciprocal of transmittance, so a film having a transmittance value of 0.5 would have a corresponding opacity of 2.0. Density is defined as the logarithm of opacity, so that a film having an opacity of 2.0 will have a density of 0.3 and, as discussed above, will transmit 50 percent of light incident on the film surface. Film density is dependent upon the quantity of metallic silver present in the developed image.

https://micro.magnet.fsu.edu/primer/pho ... osure.html

[hkoskenv]

Jos on lineaarinen tuo fotonien läpäisy, niin miksi ääritumman kohdan valotus ei anna mitään järkevää tulosta edes tolkuttomalla valotuksella kameran päästä (vaikka keskisävyt tulee läpi verrattain nopealla suljinajalla) mutta katsominen erittäin kirkasta valoa vasten loopilla paljastaa sieltä detaileja? Eli paras tapa olisi kuvata se negatiivi lasin läpi sinistä taivasta vasten keskipäivällä.

Tuossa on pakko olla joku tekninen ongelma, joka sotkee pitkän valotuksen. Esimerkiksi valovuoto negatiivin ohi tai valon sironta objektiivissa tai kamerassa. Esimerkiksi vielä ääritummemmalta yötaivaalta löytyy ihan tavallisella kameralla muutaman kymmenen sekunnin valotukselta detaljeja, jotka ovat monen kertaluokan päässä silmin aistittavasta.

[Maffer]

Jos on lineaarinen tuo fotonien läpäisy, niin miksi ääritumman kohdan valotus ei anna mitään järkevää tulosta edes tolkuttomalla valotuksella kameran päästä (vaikka keskisävyt tulee läpi verrattain nopealla suljinajalla) mutta katsominen erittäin kirkasta valoa vasten loopilla paljastaa sieltä detaileja? Eli paras tapa olisi kuvata se negatiivi lasin läpi sinistä taivasta vasten keskipäivällä.

Tuossa on pakko olla joku tekninen ongelma, joka sotkee pitkän valotuksen. Esimerkiksi valovuoto negatiivin ohi tai valon sironta objektiivissa tai kamerassa. Esimerkiksi vielä ääritummemmalta yötaivaalta löytyy ihan tavallisella kameralla muutaman kymmenen sekunnin valotukselta detaljeja, jotka ovat monen kertaluokan päässä silmin aistittavasta.

https://www.aregeebee.net/negs/eneg.htm

Tuolla on hyviä esimerkkejä.

An overexposed negative that is normally developed will appear dense. There will be too much shadow detail and the highlights will all be compressed into areas of the film that print nearly pure white. Burning (adding more light to the affected area) and dodging (preventing too much light from the affected area at the printing stage) can rescue negatives like this if the overexposure is not too severe. These negs are always more grainy than a properly exposed negative. This negative was printed with a #1 1/2 filter and a lot of local printing in (burning in.)

An overexposed negative that is overdeveloped appears extremely dense and sooty and is laughing referred to as "bulletproof". The grain will be very excessive for the film used and the highlights will be unprintable. There is almost no way to make full scale prints from such a negative.

Ihan tasan sama ongelma on kun kuvaat sitä filmiä mikä tulee eteen kun teet filmistä printin. Noin kirkkaat alueet tarvitsevat naurettavan voimakkaan valonlähteen (ja/tai naurettavan pitkän valotuksen) että niistä saa mitään irti vrt. joku keskisävy.

[temama]

Tuossa on pakko olla joku tekninen ongelma, joka sotkee pitkän valotuksen.

Voisiko se 'tekninen ongelma' olla itse filmi ja tarkemmin sanottuna filmin materiaali/koostumus? Joka aiheutaa hämminkiä digiskannauksessa.

[JL Anttola]

Gamma kirjoitti: "Olisiko jo tässä vaiheessa hyvä viheltää peli poikki ja laittaa Valoi myyntiin?"

Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään muusta digitointimenetelmästä. VALOIn kanssa työskentelyyn olen pääosin tyytyväinen; kuvaaminen on helppoa ja nopeaa, ja valtaosa kääntyy Negative Lab Pro -ohjelmalla helposti.

Kuvaamiseen minun kamerani taitaa olla aika sattuva; automaattitarkennus osuu valtavalla prosentilla kerralla, ja milloin ei, apuvälineet helpottavat käsin tarkennusta. Olin kyllä testaavinani, että ilman mitään apuvälineitä, manuaalitarkennuksellakin pärjäisi, mutta hitaampaa on silloin? Pääsääntöisesti tuon VALOIn kanssa, kun yhden kuvan löytää, missä tarkennuksen saa huolellisesti kohdalleen, ei siihen ole tarvista puuttua koko session aikana?

Parin - kolmen rullan päivävauhdilla kameran akku kestää 1 - 2 viikkoa, ja toisaalta 2 ladattua on tuossa käden ulottuvilla...

Minulla historiapläjäys sisältää negoja 80-luvun alusta 2000 alkuvuosiin. Mutta tarkoituksessa saattaa olla eroja; minun kuvani ovat enimmäkseen aivan turistiräpsyjä. Päädyin kuitenkin siihen, että skannaan kaikki, käännän kaikki, enimmäkseen melko automaatilla. Ne kuvat, mitkä ovat jo alunperin valotettu tai tarkennettu miten sattuu, kuitenkin tallennan kaikki. Elettyä elämää, ihmisiä joita ei enää ole, ja lapsien kasvut. Niiden käyttötarkoitus ei ole valokuvataiteella fiilistely. Sitten ne kuvat, millä voi nähdä jotain muuta arvoa, tai ovat sattumoisin tarkentuneet ja valottuneet edes kohtuullisen hyvin, ansaitsevat paneutumisen käsittelyssä. Olen kaikki tägittänyt ja nimennyt alkuperäisen kuvauspäivän mukaan - joko tiedetyn tai arvatun - ja nyt kuvat ovat sitten tallessa digikuvina kronologisessa järjestyksessä, ja lisäksi myös hakusanoilla löydettävissä. Pöytäkoneen kovalevyllä ja varmuuskopio ulkoiselle kovalevylle vähän väliä - on tää sen verran työläs projekti. Noin 800 digitoitu ja kertomallani tasolla käsitelty, ainakin yhtä paljon odottaa vuoroaan. Noihin kerran tehtyihin tuskin palaan käsittelemään, jos ei jotain aivan erityistä tarvetta ilmene. Jokaisen kuvatun rullan käsittelen, ennenkuin tartun seuraavaan; on omat kokemukset tulevaisuuteen siirretyistä töistä...

Muutamien kuvien värien kanssa on ollut ongelmia. Mutta vieläkin olen taipuvainen ajattelemaan, että en ole päässyt kunnolla sisälle tuon Negative Lab Pro -ohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ja tuolle äärimmäiselle vaatimustasolle näitten kuvien skannaamisessa on turha edes yrittää, kun ne on huiskaistu filmillekin miten sattuu. Sitä vähän odotan, että tämän projektin päästyä maaliinsa rullaan johonkin museo-osaston kameroista filmin, ja paneudun kaikella tarmolla sen kuvaamiseen, ja sitten pääsen digitoimaan...

Tsemppiä veljille, temamalle ja gammalle, kyllä näitten kanssa ilo vielä koittaa, ja on koittanutkin pitkin matkaa!

Jaakko

[hkoskenv]

Voisiko se 'tekninen ongelma' olla itse filmi ja tarkemmin sanottuna filmin materiaali/koostumus? Joka aiheutaa hämminkiä digiskannauksessa.

En tiedä. Se olisi erikoista, että filmiin ei olisi valittu materiaaleja, joilla tuollaiset ilmiöt ovat merkityksettömän pieniä. Onko tuo ongelma siis negatiivifilmissä hyvin vaaleilla alueilla, jotka ovat kuvassa tummia? Silloin se voi olla kennon dynamiikan puutetta ja ratkaisu ongelmaan on kuvien pinoaminen.

[Maffer]

Dynyn puute on toki, mut edelleen se valottumisen määrä filmikuvan alueella ratkaisee.

http://www.sprawls.org/ppmi2/FILMSEN/#C ... 20CONTENTS

...A density value of 3 corresponds to a light penetration of 0.1% (10% of 10% of 10%). A film with a density value of 3 appears essentially opaque when trans-illuminated with a conventional viewbox. It is possible, however, to see through such a film using a bright "hot" light. Radiographic film generally has a maximum density value of approximately 3 density units. This is designated the Dmax of the film. The maximum density that can be produced within a specific film depends on the characteristics of the film and processing conditions...

Tässä käsiteltiin valotettua röntgenfilmiä(?). Mut tuo selitys täsmää just siihen mitä itse ihmettelin. Superkirkkaalla valolla saadaan kuvan kirkkaimmista kohdista detailia esiin. HDR-pinon joutuu kyll käsittelemään jo 32-bittisenä kuvana, ei riitä mikään LR:n romu HDR.

[hkoskenv]

Dynyn puute on toki, mut edelleen se valottumisen määrä filmikuvan alueella ratkaisee.
...
Tässä käsiteltiin valotettua röntgenfilmiä(?). Mut tuo selitys täsmää just siihen mitä itse ihmettelin. Superkirkkaalla valolla saadaan kuvan kirkkaimmista kohdista detailia esiin. HDR-pinon joutuu kyll käsittelemään jo 32-bittisenä kuvana, ei riitä mikään LR:n romu HDR.

Tuosa käsiteltiin käsittääkseni silmillä katsomista. Se vaatii kirkkaan valon, koska silmän valotusaika on mikä on, mutta kamera voi kerätä fotoneja kauemmin. Tuo "density 3" tarkoittaa että 1 tuhannesta fotonista pääsee läpi. Ei sillä ole väliä tulevatko ne nanosekunnissa vai minuutissa, läpäisytodennäköisyys on aina sama.