Aloitin ikuisuusprojektin; vanhojen filminegatiivien digitoinnin kotikonstein. Aikaa ainakin tärväytyy, sekä tekemiseen että tuloksien ihmettelyyn ja muisteloihin...
Laitan muutaman esimerkin; kuvat neljännesvuosisadan takaiselta ostosmatkalta! Alunperin Polaroid Color HD 4 200 filmille - tai niin lukee negatiivin reunassa? - Canon AE-1 Programilla ja luultavasti joko Canonin FD 50mm/1.8 tai 35mm/3.5 kalustolla kuvattu, tänään VALOI easy35 apulaitteen kanssa negasta kuvattu Olympus OM-1 rungolla ja 60mm/2.8 makro-objektiivilla, käännetty positiiviksi Negative Lab Pro -ohjelmalla Lightroomin Plug-in toiminnolla, ja säädetty oman osaamisen rajoissa Lightroomissa. Digitoimiseen löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja, jopa palveluna voisi teettää...
Niinkuin totesin, aikaa menee, ja aiheuttaa riippuvuutta.
Kuvan reissu - siis neljännesvuosisata sitten - suuntautui Saksaan, matkan aiheena oli osien haku veteraanimoottoripyöriin monesta eri paikasta. Keskellä Saksaa kauppaili silloin NSU-moottoripyöriin osia ja osaamista herr Motzke, ja hän halusi meille esitellä toista harrastustaan, vanhaa traktoria: Lanz Bulldog, yksisylinterinen 10 litrainen kuulasytytysmoottori! Toinen herroista kuvassa on suomalainen matkakumppani, itse olin kameran takana. Neljän veteraanimp-harrastajan porukalla silloin Saksanmaalla liikuimme.
Noiden kahden kuvan digitoinnin lopputulokseen olen aika tyytyväinen, mikä ei ole toteutunut ihan jokaisen kuvan kohdalla, ainakaan toistaiseksi... jos joku haluaa kokemuksiaan jakaa digitoinnista, luen mielelläni!
Kyseessähän ei ole mikään uusi keksintö tietenkään, mutta Valoi on hyvin toteutettu ja sen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kunnollinen sisäinen valonlähde negojen digitointiin.
Mikätahansa järkkäri käy, kunhan käytössä on 1:1 makrokuvaukseen pystyvä makro-objektiivi.
Järkkärillä negojen digitointi on nopeaa, ja näköjään myös tarpeeksi laadukasta.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Muutaman kuvan otin pixel shiftillä, jalustamoodilla, eli tuloksena tulee 80 megapikselin ruutu, 20 megapikselin kennolla! Mutta niiden kokeilujen perusteella en kuitenkaan tässä skannausprojektissa siirtynyt tuota käyttämään... eli nuokin esillä olevat kuvat on otettu normaalilla kertavalotuksella.
Ongelmia siinä, että tää vanha tietokoneen rutku tappelee edelleen ssd-levyn täyttymisen kanssa, eikä koneen käyttömuistiakaan ole liikaa; isojen kuvien kanssa mennee aikaa pöydän naputteluun entistä enemmän. Ne kuvat, mihin kokeilin, osottautu vielä sellasiks, missä filmikuvaajan kyvyt oli olleet rajalliset. Jos filminegaa kuvatessa ei oo ollu tarkennus kohallaan, tai ukko/akka/laps kenen käsissä on kamera ollu kuvanottohetkellä, on vapissu, tutissu tai heilunu, ei se rähmä kuva parane sillä, että digitoidessa nostaa pikselimäärää, usein käy päinvastoin. Ja prosessin läpimenoaika kasvaa kaikissa vaiheissa; kuvatessa vähän, siirtäessä vähän enemmän, ja varsinkin käsittelyssä aika lailla.
Nuo tähän esille laitetut kuvat on parhaasta päästä, mitä tähän asti on syntynyt. Suurin vaikuttaja on miun luulon mukaan alkuperänen filmikuva; kamera ei oo tutissu käsissä, tarkennus on sattunu ainakin jokseenkin kohilleen, ja valotuskin melko hyvin. Tuommosesta lähtökohasta voi HR-kuva kannattaakin? Kiitokset veljille muistutuksesta, kokeilen vielä ihan oikeesti joissain kohtuu hyvissä filmikuvissa tuota hooärrää.
Koneen päivitys ois ajankohtaista, mutta siinä pitäs ottaa selvää, kysellä, tehä päätöksiä ja kaikkee. Ennen ei ollu muita ongelmia kuin se, ettei ollu rahaa... tässä digitoinnissa on tähän asti haasteellisinta ollu sellaset kuvat, mitkä on otettu sisällä tai muuten haastavissa valotusolosuhteissa, eli jo alunperin valotettu pieleen; niitten kohalla usein värien saaminen edes jotenkin katottaviksi on vaikeeta. Oikein valotetut, ulkona ja riittävässä valossa otetut kuvat sen sijaan kääntyy Negative Lab Pron automaatillakin melkein valmiiks kuvaks, ehkä valkotasapainon säätimiä naksu suuntaan tai toiseen riittää.
Jos kuvan kääntää positiiviks niin, että tuo apuohjelma on Lightroomin Plug-in Extrana (voikohan sillä ees muuten tuoda?), on jälkikäteen Lightroomissa kuvaa säätäessä vielä sellainen haaste, että kaikki väreihin vaikuttavat säätimet toimivat väärään suuntaan, ja ovat vaihtaneet paikkoja, kirkkaat säätää mustia ja päinvastaiseen suuntaan, ja niin eespäin! Kun Lightroomissa - oli ruudussa mitä vaan - kone "näkee" raakakuvat sellasena kuin se on ohjelmaan ensimmäisenä tuotu, ja toimii sillä perusteella. Pientä treeniä tarvii, ja jos kenellä on tästä yhistelmästä - Negative Lab Pro ja Lightroom - kokemusta, olen neuvoista enemmän ko kiitollinen!
Suuret kiitokset kaikille tähän asti katsoneille ja kommentoineille, yritän jaksaa testata tuota HR-kuvausta joku mieluummin ei niin kaunis päivä, ulkoilun korvikkeena! Nuo kohtuu hyvin onnistuneet kuvat kuitenkin nostivat tunnelman kattoon, eivätkä positiiviset kommentit tilannetta ainakaan huonontaneet: kiitokset niistä erityisesti!
Resoluutiota ei pixel-shiftillä mahdottomasti saa kinokuvista mut värien erottelussa ei mikään sitä voitakaan. Jos sit aletaan skannaamaan digillä 120-filkkaa tai suurempia, niin superresoluutiolla saa kaiken irti mitä kuvitella voi.
Kuvasin yhen filmin High Resolution -toiminnolla digikuviksi, jalusta-asennolla eli 80 megapikselin kuvia. Ei tuu käsittelystä yhtään mittään miun tietsikalla; on oltava tilaa ja vääntöä enemmän koneessa! Menee ihan odotteluks tuo säätäminen, ja kun värien säädössä on ainakin miun tehtävä paljon kokeiluja, ei kestä sinni sitä oottamista. HR:n mahollisuuksiin syvennyn, kun saan tään tietsikan päivitetyks.
Toiseen asiaan filmikuvien kanssa. Osassa kuvista on päivämäärä kuvan oikeassa alareunassa. Eikös se filmikameroissa synny niin, että kamera polttaa sen fyysisesti filmiin samalla, kun kuva otetaan? Ja sillonhan kamerassa pitää olla joku jutska, missä se päiväys laitetaan kohilleen? Kun nyt otin käsittelyyn yhen pussin sisällön, se melko varmasti näyttäs olevan yks filmirulla - nehän on pätkitty neljän kuvan pätkiks - mutta osassa on päiväys, osassa ei? Kuvat on sellaselta ajalta, että oisin ollu varma, ettei huushollissa ollu muuta kameraa kuin mainittu Canon AE-1 Program, minkä kaivoin jo kaapista esille, mutta ei siinä oo mitään päivämäärän asetusjutskaa?
Voiskos joku valistaa tuon päivämäärän synnyn mekaniikasta... sen oon kyllä todennu muullonkin, että oman muistin tietojen varassa ei kannata ainakaan isoja vetoja mennä lyömään...
Canon AE-1 Program, kyllä sillä sai päiväyksen mutta vaati muistaakseni takakanteen semmosen lisärekkulan.
Epäilen vahvasti ettei ne kuvas oo sillä kameralla kuvattu.
Noihin päiväyksiin kuvissa. Osassa kuvista on päiväys, osassa ei. Ja juuri niin se on, että päiväyksettömät on tuolla Canonin järkkärillä kuvattu, ja päiväykselliset jollain sellaisella filmipokkarilla, missä on tuo päivämääräleimuri ollut. Minun muististani on vain tuollainen kamera pyyhkiytynyt unhon yöhön, vaikka selvät todisteet on, että itsekin olen sillä kuvia ottanut, esimerkiksi sellaisissa moottoripyörätapahtumissa, missä ei ketään muuta perheenjäsentä ole reissussa ollut. Tää on tätä...
Digitointiprojekti on edennyt tasaisesti. Mukavaa muisteltavaa putkahtelee välillä noista negoista. Nyt tuli vastaan 24 kuvan filmi, missä oli muutama kuva lapsista, mutta pääkohteena on ollut moottoripyörä. Sitä on kuvattu hartaasti molemmilta sivuilta, oikein haarukoitu valotustakin muutamalla askeleella suuntaansa. Kun on otettu museoajoneuvotodistukseen tarvittavat, määrämuotoiset kuvat! Taustaakin on harmonisoitu, tosin kehnoin tuloksin... Kamerana tässä taas varmaan järkkäri?
Pihalla kesän kovassa valossa otetut kuvat olivat taas helppoja kameralla skannattavia; niille ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään säätöjä Negative Lab Pron automaattiasetusten jälkeen! Laitan pari esille; toinen on näyte yhden talven tiiviistä tallissa asumisesta, toinen yrittää väittää, että kyllä sen ajan maailmassa muutakin tärkeätä oli kuin se moottoripyörä. Kuvat noin 30 vuoden takaa.
On kyllä todella siistin oloista filmivalokuvaa...Järkkärillä digitoiminen taitaa olla erittäin hyvä menetelmä. Nopea, ja näköjään laadukas - ainakin Valoi:lla.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Sanoisin, kun vierelle laittaa liukuhihnavalmistamosta ulos putkautetun kymppikuvan, että kameralla skannattu kuva tietokoneen ruudussa voittaa tarkkuudessa sekä sävyissä sen kymppikuvan kuus - nolla! Mutta filmeissä tai alkuperäisen kuvan ominaisuuksissa on isoja eroja; joitain sisällä ja salamalla otettuja kuvia on tullut vastaan, mistä en vain osaa laittaa värejä oikein mitenkään kelvollisiksi? Iso ongelma on Lightroomilla säätäminen, kun säätövivut tekevät mitä mikäkin, niistä on erittäin vaikeaa päästä perille - siis kontrastiin eri tavalla vaikuttavista kyse, ja värien korjaamisesta. Vika voi olla toki vain minussa. Ja joku filmi tuli sellainen vastaan, missä ulkona päivänvalossa otetut kuvat olivat ikäänkuin runsaasti yli saturoituneita, ja niidenkään säätämistä en oikein hanskannut.
Itse kuvaaminen VALOIn kanssa on nopeaa ja helppoa, eniten menee aikaa filmin sököttämiseen siihen uraan, eikä siihenkään paljoa mene! Kovasti olen tykännyt ja kiittänyt itseäni sen VALOIn tilaamisesta!
JL Anttola kirjoitti: ↑Marras 24, 2023 18 : 09
Digitointiprojekti on edennyt tasaisesti. Mukavaa muisteltavaa putkahtelee välillä noista negoista. Nyt tuli vastaan 24 kuvan filmi, missä oli muutama kuva lapsista, mutta pääkohteena on ollut moottoripyörä. Sitä on kuvattu hartaasti molemmilta sivuilta, oikein haarukoitu valotustakin muutamalla askeleella suuntaansa. Kun on otettu museoajoneuvotodistukseen tarvittavat, määrämuotoiset kuvat! Taustaakin on harmonisoitu, tosin kehnoin tuloksin...
Oot ollut kaukaa viisas! Nyt oli kiva valita sopiva haarukoitu valotus?!
Täytyy sanoa, että tää Tamperelainen Valoi laittaa häpeään monen ns. paremman digitointitsydeemin. Pitäis varmaan itekin hankkia. Sen vois laittaa Minoltan 100mm macron eteen ja tykittää kinojärkällä negat tigiaikaan!
Jos jotain haluaa valittaa, niin olisko nää huikkasen sinertävään päin värisävyiltään. Tai sit oon nauttinut liikaa yömyssyä ja silmät tekee tepposensa.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
Et veli temama puhu pötyä; varmaan sormi oli sini-kelta -kohassa valkotasapainon säädössä, ja jahkaili siinä kumpa naksu; ja oli jääny tuohon sinisemmälle! Siinä kohtaa omaan silmään ja omalta näytöltä tuntu, että se seuraava naksu on liikaa keltasen puolella... sitähän voi toki säätää vähemmänkin kuin naksun, mutta en mie niin tarkasti oo ruvennu koskaan. Miulla ei oo näyttöä kalibroitu koskaan, halbisnäyttö, mutta vielä suurempi muuttuja saattaa olla silmissä; jo pari vuotta sitten kaihin alut on paikallistettu. Näillä mennään, mutta tää digitointiprojekti on nyt innon puhkumisvaiheessa, kun muutama kuva on kuitenkin tullu odotettua parempia! Väriensäätökurssista oisin valmis vaikka Kamerastorelle, Negative Lab Prolle, Lightroomille tai jollekin muulle huikkasen maksamaan, täytynee vinkata heille? Siis koskien niitä kuvia, mitä en osaa vääntää oikein mitenkään ees käyttö- tai näyttökelposiks.
