Paras tapa säilyttää kuvat lapsille?

[Fish80]

Mikähän voisi olla paras tapa säilyttää parhaat kuvat lapsille? Kun esim. 20 vuoden päästä ovat aikuisia ja keksivät, että olisi kiva katsella omia lapsuudenkuvia ?

Nyt kuvat Macin Photosissa läppärillä ja varmuuskopio ulkoisella usb-c kovalevyllä. Osa kuvista maksullisella Google Photos tilillä. 20 vuoden päästä kun joku yrittää niitä avata niin törmää varmasti ainakin seuraaviin ongelmiin:

- Macin Photos ei aukea koska ei enää yhteensopiva silloista Macien kanssa
- Läppäri ei käynnisty
- Mistään ei löydy adapteria jolla saisi usb-c johdon kiinni
- Google mennyt konkurssiin kun tekoäly syrjäyttänyt hakukoneen tai joku unohtanut päivittää sinne luottokortin tiedot jolloin kuvat poistettu

Pitäisiköhän ostaa 2kpl ssd usb-c kovalevyä ja vaikka formatoida se ExFat muotoon (että aukeaisi windowssissa ja macissa) ja sinne kuvat vaan yksinkertaisiin kansioihin? Lisäksi muutama iFolorin kirja.

[hkoskenv]

Mikähän voisi olla paras tapa säilyttää parhaat kuvat lapsille? Kun esim. 20 vuoden päästä ovat aikuisia ja keksivät, että olisi kiva katsella omia lapsuudenkuvia ?

Kuvakirja tai nippu kuvia kenkälaatikossa toimii ilman minkäänlaista tietoteknistä panostusta. Kyllä 20 vuoden päästä nuo saa auki, jos käytät tämän päivän yleisiä ja pitkään käytössä olleita formaatteja, jos vain tallennusväline on kunnossa, mutta ehkä niitä liitäntöjä ei ole vakiona joka koneessa.

Pitäisiköhän ostaa 2kpl ssd usb-c kovalevyä ja vaikka formatoida se ExFat muotoon (että aukeaisi windowssissa ja macissa) ja sinne kuvat vaan yksinkertaisiin kansioihin? Lisäksi muutama iFolorin kirja.

Osta ennemmin pyörivä kovalevy. Magneettimuistit ovat paljon kestävämpiä kuin SSD-muistit. Kovalevyn mekaniikka ja elektroniikka muodostuu ongelmaksi 20 vuodessa. Ei minulle tule mieleen helppoa tapaa säilöä tiedostoja niin, että ne säilyvät 20 vuotta ilman minkäänlaista ylläpitoa.

Muistaakseni joku firma teki joskus CD tai DVD -levyjä kvartsista kultametalloinnilla pitkäaikaisvarastointiin, mutta en löytänyt sitä enää pikaisella haulla. Noita asemia saanee ulkoisina hyvin pitkään.

[SeppoK]

Minulla on kuvat talletettuna NAS-verkkoasemalle, jossa on kaksi 4 Gt kovalevyä, jotka tekevät kopiota toisistaan.

Parhaiten dokumentoituja ovat varmaan filmikansiot, joihin on myös kirjoitettu aiheesta. Nyt sukututkimusta tehneenä olen huomannut, että kuvan taakse pitäisi kirjoittaa mitä siinä tapahtuu.

[hkoskenv]

Minulla on kuvat talletettuna NAS-verkkoasemalle, jossa on kaksi 4 Gt kovalevyä, jotka tekevät kopiota toisistaan.

Parhaiten dokumentoituja ovat varmaan filmikansiot, joihin on myös kirjoitettu aiheesta. Nyt sukututkimusta tehneenä olen huomannut, että kuvan taakse pitäisi kirjoittaa mitä siinä tapahtuu.

Ainakin keitä kuvassa on ja koska kuva on otettu. Se harmittaa usein, kun löytää jostain ullakolta kuvia sukulaisista. Ei sen tarvitse olla kovinkaan etäinen sukulainen, kun ei kukaan elossa oleva tiedä kuka se on. Olen laittanut joihinkin teettämiini vedoksiin pienen raidan, jossa on mainittu kuvan henkilöt ja kuvauspäivä.

[kuvankka]

Olen laittanut joihinkin teettämiini vedoksiin pienen raidan, jossa on mainittu kuvan henkilöt ja kuvauspäivä.

Jos paperikuvia teettää Ifolorilta niin kuviin on mahdollista taakse kirjoittaa muutaman merkin teksti. Olen kuviin laittanut päivämäärän muodossa "7.3.2023". Vakioasetuksena kuviin tulisi kuvan tiedostonimi millä ei periaatteessa ole mitään merkitystä jos se on muotoa jotain "DSC845739". Menin muutamaan kuvaan kirjoittamaan kuvien aiheen niin lopullisten paperikuvien takana ääkköset eivät näkyneetkään eikä tästä varoitettu Ifolorin ohjelmassa mitenkään...

[mattimi]

Mikähän voisi olla paras tapa säilyttää parhaat kuvat lapsille? Kun esim. 20 vuoden päästä ovat aikuisia ja keksivät, että olisi kiva katsella omia lapsuudenkuvia ?

Kuvakirja tai nippu kuvia kenkälaatikossa toimii ilman minkäänlaista tietoteknistä panostusta. Kyllä 20 vuoden päästä nuo saa auki, jos käytät tämän päivän yleisiä ja pitkään käytössä olleita formaatteja, jos vain tallennusväline on kunnossa, mutta ehkä niitä liitäntöjä ei ole vakiona joka koneessa.

Pitäisiköhän ostaa 2kpl ssd usb-c kovalevyä ja vaikka formatoida se ExFat muotoon (että aukeaisi windowssissa ja macissa) ja sinne kuvat vaan yksinkertaisiin kansioihin? Lisäksi muutama iFolorin kirja.

Osta ennemmin pyörivä kovalevy. Magneettimuistit ovat paljon kestävämpiä kuin SSD-muistit. Kovalevyn mekaniikka ja elektroniikka muodostuu ongelmaksi 20 vuodessa. Ei minulle tule mieleen helppoa tapaa säilöä tiedostoja niin, että ne säilyvät 20 vuotta ilman minkäänlaista ylläpitoa.

Muistaakseni joku firma teki joskus CD tai DVD -levyjä kvartsista kultametalloinnilla pitkäaikaisvarastointiin, mutta en löytänyt sitä enää pikaisella haulla. Noita asemia saanee ulkoisina hyvin pitkään.

Tein 2000-luvun alkuvuosina kopiot kuvistani tavallisille cd-levyille, joita sai silloin kirjapaupoista ynnä muualta. Jouduin loppukesästä hakemaan sieltä muutamia kuvia. Luin noin 20 cd-levyä. Kaikki toimivat vielä normaalisti. 20 vuotta on näissä asioissa lyhyt aika, mutta ainakin sen ne näyttävät kestävän. Olen säilyttänyt levyjä pahvilaatikossa niiden alkuperäisissä muovikansissa tai parinkymmenen levyn pinoissa, jotka ovat muovitötterössä, jossa on levyn reiän kokoinen tappi keskellä.

Noin 10 vuotta siirryin ulkoisiin vanhanaikaisiin pyöriviin usb-kiintolevyihin.

[JL Anttola]

Vähän asian vierestä. Vasta karvan päälle seitenkymppisenä en oo kamalasti omia lapsuudenkuvia kaivannu, vaikkei niitä oo kun ihan muutama. Sen sijaan kuvia vanhemmistani olen kaivannut kovasti, ja varsinkin arkielämää kuvaavia. Nyt ei ole kuin joku hautajaispönötys, tai muu erikoistapauskuva olemassa... omalta lapsuudenajalta oikeastaan eniten kaipaisi sellaisia muistia tukevia kuvia, missä näkyisi asuinympäristöä ja muutakin elämänpiiriä, rakennuksia, pihoja, arkkitehtuuria, ammoin purettujen rakennusten sijaintia ja sellaista. Ihmisiä, ja niillä nimet. Ja määristä sanoisin, että sata hyvää kuvaa voi olla jo aika kattava, ja ne vois hyvinkin säilyä paperikuvina? Ja voisi olla arvokkaampi, kuin 30 000 digikuvaa, joiden seasta pitäs jonkun muinaistekniikkaan perehtyneen ja kalliin palvelunatarjoajan avulla etsiä ne sata...

En kirjottanu tätä siksi, että oon niin paljon viisaampi kuin toiset, vaan siksi, että itellä just ihan rempallaan tääkin puoli.

Jaakko

[Olaus]

Olen laittanut joihinkin teettämiini vedoksiin pienen raidan, jossa on mainittu kuvan henkilöt ja kuvauspäivä.

Jos paperikuvia teettää Ifolorilta niin kuviin on mahdollista taakse kirjoittaa muutaman merkin teksti. Olen kuviin laittanut päivämäärän muodossa "7.3.2023". Vakioasetuksena kuviin tulisi kuvan tiedostonimi millä ei periaatteessa ole mitään merkitystä jos se on muotoa jotain "DSC845739". Menin muutamaan kuvaan kirjoittamaan kuvien aiheen niin lopullisten paperikuvien takana ääkköset eivät näkyneetkään eikä tästä varoitettu Ifolorin ohjelmassa mitenkään...

Lyijykynällä kuvan taakse kirjoitettu kestää kauemmin kuin... ehkä ihmiskunta.

[kuvankka]

Lyijykynällä kuvan taakse kirjoitettu kestää kauemmin kuin... ehkä ihmiskunta.

Tämä "merkkaa lyijykynällä kuvien taakse" vinkki toimii vanhoihin valokuviin. Monet uudet valokuvapaperit ovat sellaisia ettei lyijykynä tai kuulakärkikynä tartu taakse.

[jaava]

Mikähän voisi olla paras tapa säilyttää parhaat kuvat lapsille? Kun esim. 20 vuoden päästä ovat aikuisia ja keksivät, että olisi kiva katsella omia lapsuudenkuvia ?

Tein 2000-luvun alkuvuosina kopiot kuvistani tavallisille cd-levyille, joita sai silloin kirjapaupoista ynnä muualta. Jouduin loppukesästä hakemaan sieltä muutamia kuvia. Luin noin 20 cd-levyä. Kaikki toimivat vielä normaalisti. 20 vuotta on näissä asioissa lyhyt aika, mutta ainakin sen ne näyttävät kestävän. Olen säilyttänyt levyjä pahvilaatikossa niiden alkuperäisissä muovikansissa tai parinkymmenen levyn pinoissa, jotka ovat muovitötterössä, jossa on levyn reiän kokoinen tappi keskellä.

Sekä paperiset valokuvat, että CD-levyt on herkkiä valolle (kummastakin hankittu myös kantapään kautta karvaita kokemuksia). Infrapunavalo menee useimmista pahveista ja muoveista läpi hulisten. Kunnon peltilaatikko olisi turvallisin.
Myös filminegatiivit ovat valolle/sähkömagneettiselle säteilylle arkoja (lähtee värit), nekin olisi hyvä säilyttää peltilaatikossa. (Mä olen yritellyt aika-ajoin löytää sopivaa peltilaatikkoa, mutta niitä ei oikein taida nykyään olla saatavilla)

Adoben julkaisema DNG-formaatti tulee elämään varmasti pitkään, mutta sitä käyttäessä kannattaa ottaa mukaan kuva-data myös alkuperäisessä (kameran omassa) formaatissa.
Jostain syystä Adoben Lightroom ei ole (ainakaan aikaisemmin) tehnyt tätä oletusarvoisesti (Embed Original Raw File) exportatessaan kuvia:

The default settings for DNG export are:
Use Lossy Compression: Off
Preview Size: Medium (1024 px long edge)
Embed Fast Load Data: On
Embed Original Raw File: Off
These settings cannot be edited.

Jos maailmanlaajuisesta netistä ei tehdä näinä hulttioaikoina silppua, niin on hyvin epätodennäköistä DNG:n tuen loppuvan vaikka Adobenkin taival katkeaisi; DNG:n speksit on kuitenkin julkiset.

Suurin ongelma onkin tallennusmedia, kun ei ole halpaa tapaa säilöä isoa määrää dataa staattisesti, ilman minkäänlaista päivitystarvetta.
Uskon nykyisten magneettisten tallennusvälineiden pitävän puolensa vielä kymmeniä vuosia (paras valinta jos datan voi päivittää uudelle levylle määrävälein), eikä flash-muistikaan ole aivan mahdoton.
Digitaalinen tallennus on tässä vahvoilla, se kun ei degeneroidu päivitettäessä data. Mutta paperikuvat ja filminegatiivit, joissa kuva-data on alttiina kemiallisille muutoksille, eikä niitä voi myöskään päivittää häviöttömästi, ei minusta ole paras ja kestävin tapa.
Jos on kuitenkin mahdollisuus ajaa päivitys vaikka viiden vuoden välein, niin digitaalisessa muodossa data säilyy häviöttömästi loputtomiin. Ja jos samalla formaatti on DNG, niin melkein loputtomiin. Olisko viiden vuoden päivitysväli yltiövarovainen

[jka71]

Minulle riittää, että omat kuvat käytettävissä niin kauan kun oma järki pelaa. Ja vaikka kuvat tuhoutuisi niin ei sekään mikään katastrofi olisi Joihinkin havainto tietokantoihin jää kuvia talteen jälkipolville. Niistä näkee lähinnä mitä eliöitä täällä on joskus ollut.