Luonto ja liikkuminen.

[AnHa]

AnHa mainitsi teräsritilät, ne on kyllä vihon viimeiset koirien kanssa liikkuessa.

Joissain paikoissa asia on koetettu ohittaa asentamalla ritilöiden päälle pitkoksia koirille. Mun valistunut mielipide on, että asiassa ei ole ehkä liikaa kyselty käyttäjäkunnalta eli koirilta.

Ja kyllä ne ritilät ovat ongelma koiralla. Koiran pitää oppia kulkemaan ritilän päällä, eikä se välttämättä käy kädenkäänteessä.

[Maffer]

Norjassa ei saa ajaa sähköavusteisella pyörällä missään kansallispuistossa. Ne luetaan siellä moottoriajoneuvoiksi.

[habannaama]

...moottoriajoneuvoilla, joksi sähköpyörä tulisi laissa mieltää...

Jos sähköpyörällä tarkoitat sähköAVUSTEISTA polkupyörää, et ole tainnut sisäistää sen mahdollisuuksia tai ylipäätään juurikaan ajaa sellaisella?

Loistavaa keskustelukulttuuria. Kun ei riitä argumentit, käännetään keskustelu keskustelijaan.

Jos osaat kirjoittamisen lisäksi lukea, saatat huomata, että allekirjoittanut on raapustanut aiheesta jopa julkaistun tekstin.

Ja kyllä: nopeammin, pidemmälle, useampi. Ei ole vaikea yhtälö sisäistää.

EDIT: Ja muutenkin ajassamme aivan typerä kommentti. Alleviivaa sitä, että just minun tekemisilläni yksilönä ei ole vaikutusta, koska muut TAI minä olen niin erinomainen.

EDIT2: Ihan pakko kysyä, että mikä oli se motivaatio – se tavoite – ohjata keskustelu tälle raiteelle? Tuliko siitä parempi mieli? Etevä olo? Kommentoitiinko rakasta harrastusta sopimattomalla tavalla?

Ei, en omista sähköavusteista maastopyörää, eli se siitä rakkaasta harrastuksesta.

Ihan en nyt täysin ymmärtänyt, miten niin argumentointini "ontuu"?

Annoit ymmärtää (voi olla, etten yksinkertaisesti tajunnut, eli olen hieman tyhmä), että "sähköfillari" pitäisi rinnastaa moottoriajoneuvoihin. Siis motocrossipyörä on aivan eri asia, kuin sähköavusteinen polkupyörä, sehän nyt on varmasti jokaiselle selvää. Joten miksi "sähköfillari" pitäisi rinnastaa moottoriajoneuvoon?

Omistan siis sähköavusteisen asfalttiajoon tarkoitetun polkupyörän, kuten omistan myös luomuläskin, joten kyllä, kokemusta löytyy kummastakin.

Kirjoitit, että "nopeammin, pidemmälle" ja jos tuolla tarkoitit sähköavusteisen ideologiaa, niin ei se ainakaan tuntemillani sähköavusteisten omistajilla mene noin, vaan heillä kuten itsellänikin se pointti on siinä, että se helpottaa juurikin sinne pidemmälle pääsemistä (unohdetaan se nopeus, koska pääsen luomulla nopeammin kuin sähköavusteisella) ja tätä kautta kokemuspohjaista fiilistelyä, edelleen se nopeus unohtaen.

Mm. tänään töistä kotiin fillaroidessani sähköavusteisella, kiersin ylimääräisen lenkin ja koska tykkään seurata tekemisiäni liikunnan kannalta mm. Stravaa ym. hyödyntäen, ajetun 20 km matkasta sähköavustuksen käyttöosuus oli ainoastaan niissä kohdin, kun jouduin selkeästi hiljentämään risteysalueilla ja vst, eli pidemmät ajo-osuudet sähköavustus oli pois päältä, koska keskinopeus oli n. 28km/h.

Miksi sitten ylipäätään sähköavustus?
No siksi, koska aina ei jaksa mennä veren maku suussa, vaan leppoisasti kruisaillen ja ja tällöin se on kiva, kun tarpeen tullen sitä avustuksen tason säätöä yhdistäen sopivaan vaihteeseen päästään sellaisille kilometri-leveleille, joita en henkilökohtaisesti jaksaisi luomulla, ilman että homma menisi taas suorituskeskeiseksi.

Olen muutaman kerran vuokrannut sähköavusteisen maastopyörän ja silloinkin käyttöfiilikset olleet henkilökohtaisesti samat, eli nousuissa avustus tuonut sen ilon, että niille helpommille osuuksille riittänyt enemmän paukkuja (unohdetaan edelleen se nopeus), jolloin matkan kokonaiskestoon ja fiilistelyyn jäänyt enemmän pateja ja näin ollen homman fiilisitely ollut erilaista, kuin esim. omalla luomuläskilläni.

Tämä siis oma henkilökohtainen kokemukseni ja tapani harrastaa, eikä luulisi närästävän ketään, koska kunnioitan ja arvostan luontoa ja muita siellä kulkevia.
Ymmärrän toki närästyksen, jos vastaan tulee tyyppi, joka revittelee joka ylämäen turbobuustilla niin, että nappularenkaista maa-aines lentää, tai vastavuoroisesti mennään alamäkeä kylkimyyryä jarrut pohjassa niin, että taas maa-aines vaihtaa paikkaa...

Kun syyskuussa tulee mittariin 60-v, niin oma käyttö ei ole mitään maastorymistelyä hampaat irvessä, vaan puhtaasti luonnossa fiilistelyä ja sen keston pidentymisen mahdollistaa sähköavustus, kun tietää, että ei ole vaarana yht´äkkinen hyytyminen, kuten oli viime viikonloppuna luomuläskillä, kun aiotun kolmen tunnin kuntolenkki vaativassa maastossa venyikin kuusituntiseksi, kiitos eksymisen (oudot tuntemattomat maastot) ja sen, että yksinkertaisesti fiilis oli mahtava ja täten tuli ahnehdittua.

P.s. Pahoitteluni pitkästä tekstistä, mutta avaan samalla omaa toimintamalliani, jotta samalla ymmärretään, ettei kaikilla se sähköavustus ole mitään luonnon raiskaamista, koska sitäkin pystyy hyödyntämään fiksusti, kuin mitä tahansa toimintaa millä tahansa segmentillä touhuttaessa.

[habannaama]

Norjassa ei saa ajaa sähköavusteisella pyörällä missään kansallispuistossa. Ne luetaan siellä moottoriajoneuvoiksi.

Oma fiilis tuon suhteen se, että tyypillinen sähkömaasturin käyttäjä sellainen, joka revittelee turbomoodi päällä joka mahdollisessa paikassa ja muuten mennään tuhatta ja sataa, koska se avustus mahdollistaa pidemmät matkat ja sitä myöden ns. "kustaan omille nilkoille".

Eli varsin ymmärrettävää.

[mattimi]

Sitten on se kokonaan toinen puoli eli sen "luonnon" ympärillä lähes kaikki muut paikat on otettu hyötykäyttöön. Meette minne tahansa, niin näiden muutamien tunnettujen kohteiden ulkopuolella metsät ja joet on valjastettu käyttöön. Karkeasti sadassa vuodessa. Se näkyy sitten siinä, että somen luontohehkutus massaltaan murskaa todellisuuden kokonaan ja ihmisten mielikuvista kaikkoaa kokoaan realismi. Ehkä se tavallaan on jopa tietoista eskapismia.

Jos haluaa löytää koskemattomia paikkoja, niitä on kyllä joka puolella. Yleensä vaikeakulkuisissa maastoissa, joissa ei ole mitään "nähtävää" ei kukaan liiku. Niitä ei myöskään ole otettu talouskäyttöön, jos niissä ei kasva mänty tai kuusi kunnolla.

[jperala]

Itse ajellut sähköavusteisella maasturilla koko kesän, maastossa, poluilla, kallioilla ja hiekkateillä. Alueella jossa kaikki muut liikkujat on PV:n väkeä eikä alueelle edes saa tulla ulkopuoliset.

Ei ole revitelty turbomoodeilla tai 125km/h nopeudella ja peloiteltu jalankulkijoita, niitä kun ei juurikaan ole. Tuo Lapin tie rakennus touhu tuntuu vähän rajulta kylläkin.

Mitään luontoa tuhoavia jälkiä ei ole vielään saatu aikaiseksi, kun ei ajeta pehmeillä alueilla.

[©pjm]

AnHa mainitsi teräsritilät, ne on kyllä vihon viimeiset koirien kanssa liikkuessa.

Joissain paikoissa asia on koetettu ohittaa asentamalla ritilöiden päälle pitkoksia koirille. Mun valistunut mielipide on, että asiassa ei ole ehkä liikaa kyselty käyttäjäkunnalta eli koirilta.

Ja kyllä ne ritilät ovat ongelma koiralla. Koiran pitää oppia kulkemaan ritilän päällä, eikä se välttämättä käy kädenkäänteessä.

Kaikki koirat ei suostu sille lauta/lankkureitille silti menemään kun avoin ritilä ihan vieressä. Meille ei tuo niin iso ongelma ole kun ärrieri sirpakka kooltaan ja painaa vaan 7 kiloa. Edellistä ärrieriä kantelin Saanan päällä raemyrkyssä goretakin sisälläkin pariin otteeseen.