Filminegat positiiveiksi, miten?

[JL Anttola]

No nyt se VALOI easy35 on kotona. Eli voin kuvata kameralla vanhoja tai uusia filminegatiiveja kohtuullisella vaivalla.

Entäs sitten? Onkos veljillä kokemuksia näiden negoista - mustavalkeista tai värillisistä - kameralla otettujen kuvien kääntämisestä ymmärrettäviksi kuviksi? Eniten kiinnostaa Adoben Lightroomiin kytkeytyvät mahollisuudet, kun sillä muuten kuviani käsittelen, ja oon ees alkeellisesti oppinu sen ohjelman metkut.

Netistä äkkiä löydetyt vaihtoehdot on kääntää manuaalisesti kaikki kolme RGB-kanavaa se kuvan läpi kulkeva halkaisija erisuuntaseks, ja sitten käsitellä kuvat manuaalisesti mieleisiks. Mahollista tääkin.

Yks mainostettu vaihtoehto on Negative Lab Pro -niminen Plug In -ohjelma Lightroomin kylkeen. Se tekkee suunnilleen paperikuvalabran tapasta jälkeä automaatilla, mistä voip sitte ite säätää mieleisekseen hieman vähemmällä työllä kun tuolla ensimmäisellä vaihtoehdolla. Sata dollaria on tään ohjelman hinta, 12 kuvan käsittelyyn oikeuttava ilmanen kokeilujakso on saatavilla.

Onko näistä vaihtoehdoista kokemuksia kellä, tai jotain muuta tarjolla? Satanen tai jotain sinnepäin oleva hinta ei oo este, ilmasta en oo välttämättä ettimässä, mutta kohtuu helppokäyttöstä ohjelmaa. Jos ostan jotain, mitä en opi käyttämään, harmittaa rahanhaaskaus tietysti, siks kyselen. Ilmasella koekäytöllä välttää rahanhaaskuun, mutta kun oppimisen kyky alkaa olla rajattu, toivois osuvan heti johonkin muuhun kuin itelleen mahottomaan vaihtoehtoon, siks neuvoja ja kokemuksia kyselen.

Jaakko Latvanen, vanhempi nyt tähän filmijuttuun höyrähtänyt harrastaja...

[kuvankka]

Onkos veljillä kokemuksia näiden negoista - mustavalkeista tai värillisistä - kameralla otettujen kuvien kääntämisestä ymmärrettäviksi kuviksi? Eniten kiinnostaa Adoben Lightroomiin kytkeytyvät mahollisuudet, kun sillä muuten kuviani käsittelen, ja oon ees alkeellisesti oppinu sen ohjelman metkut.

Netistä äkkiä löydetyt vaihtoehdot on kääntää manuaalisesti kaikki kolme RGB-kanavaa se kuvan läpi kulkeva halkaisija erisuuntaseks, ja sitten käsitellä kuvat manuaalisesti mieleisiks. Mahollista tääkin.

GIMP -ohjelmaa olen käyttänyt negatiivien muuntamiseksi positiivisiksi. Yläpalkista "Värit > Käänteinen" jolloin kuva muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Sitten rajaat kuvan ja klikkaat "Värit > Automaattinen > Valkotasapaino" niin kuva on usein lähes valmis. Sitten vielä vähän roskien poistoa Kloonaus -työkalulla.

[JL Anttola]

Kiitos kuvankka vinkistä, tutustun siihenkin! Yhen (rouvan) kuvan koitin LR:llä manuaalisäädöillä veivata positiiviksi, eli vedin RGBeet päinvastoin. Aikalailla jää senjälkeen käsisäätöjä tehtäväks, ja ainakin tuossa testikuvassa kuvan kohde kävi olkapään takana äsken, eikä ollu kuulemma tukka eikä naama oikeen väriset... No oikeesti, kyllä joku automaaggi pitää olla, on valtava homma alkaa joka ainut kuva vääntämään käsin? Nyt ahistaa taas tuo tietsikan liian pien ssd-levy; ei sinne oikein oo löytyny tilaa muuten kuin ostamalla lisää. Joko pelkkää muistia tai koko kone...

Ite skannaaminen vaikuttas olevan nyt alottamista vaille valmis, eiköhän tähän käsittelyynkin ajastaan ratkaisut löydy! Kokemuksia ja ajatuksia kyllä luen edelleen mielelläin, jos jollakin on ja on aikaa ja halua kirjoittaa!

Jaakko

[janne.]

raw therapeessa on juuri tähän tehty ominaisuus, joka ottaa huomioon filmin absorption epälineaarisuuden.

[Ara]

Oikein hyviä kokemuksia Negativ Lab Prosta.
Koronan aikaan keväällä 2020 aloitin perhekuvien digitoinnin, myöhemmin tytär innostui filmikuvauksesta, joten tuoreitakin negoja on ollut. 3000 kuvaa yhteensä.
Ohjelma on päivittynyt muutaman kerran, käyttöliittymä parantunut ja muuttunut lähemmäksi Lightroomin säätöjä.
Automaatti ei useinkaan riitä, mutta säätömahdollisuuksia on mukavasti.

[JL Anttola]

Juu, 1400 ruutua viime vuoden puolella digitoin, kaikki käännetty Negative Lab Prolla. Alun hakemisen jälkeen alkoi sujua melko mukavasti. Valmiit filmiprofiilit katsoin kannattavaksi ainakin joissain kuvissa kokeilla, siis eri mahdollisuuksia, jos ei ollut oikeata listassa. Tuolla Digikuvaus -topiikin alla on pitkälti ja paljon mielipiteitä ja juttua sekä kuvaamisesta että kääntämisestä. Sekä puolesta että vastaan...

Toinen loota negoja luultavasti vielä takavarastossa piileskelee jossain, mutta pakkasin välillä VALOIn tötterön pakettiin; eiköhän homma kohta puoleen taas jatku. Pari filmirullaakin hain kivijalasta, jos vaikka tuon oman kanuunan neljän vuosikymmenen takaa virittäis tulille? Sen verran tutkin, että 50mm/1,8 normilinssissä on himmentimen lehdykät jumissa sepposen selällään asennossa, pitäs toimittaa kait pojalle tutkittavaks se. Oli pien haave yrittää valottaa ja tarkentaa oikein huolellisesti yks filmi, ja myös panostaa digitointiin vähän enemmän, saa nähä realisoituuko vai jääkö suunnittelun asteelle, niiko yleensä kaikki...

Jaakko

PS. Linkki Kamerastoren touhuun kannattaa avata, jos haluaa inspistä filmikuvaamiseen välillä?
(Mikä tahansa muu valokuvausaihe -> Kameratorin...)

[Maffer]

Kyll se inspiraatio siitä lähtee raketoimaan kun pitkästä aikaa virittää kuvatun filmin kehityspönttöön, nuuhkaisee vähä fikseriä ja hölskyttelee kemiat läpi. Joka setti on vähä omanlaisensa lopputulos. Se jos mikä on ykkösten ja nollien jälkeen nastaa hommaa.

Ja sit jos haluu oikein haastetta ni kuvaa filmille uudestaan Valoilla jo kertaalleen kehitetyn filmin. Tulee oikeeta rekursiivista filmitaidekuvaa. Toistaa niin monta kertaa että on tarpeeksi tuhnu ja myy tonnilla per ruutu.

[JL Anttola]

Mafferille: Ja sit on uus ongelma sen tonnin kanssa, että mitä mitä mitä nyt...

[Maffer]

Vitsihän tässä oli se, et kun kuvaat negatiiville kehitetyn negatiivin, saat positiivin. Ei tartte arpoa kilikali-plugareiden kanssa skannauksen jälkeen. Kunnon tuhnu vaan digikuvaksi ja rakeet näkyy edelleen.

[JL Anttola]

Ihan ilman vitsiä niin tuliskos ne värit sinne oikein? Eli sen toisen negan vois laittaa diakehykseen ja kattoo heittimellä (jos ois sellanen), tai kuvata suoraan digillä valmiiks kuvaks ilman kääntöä? Mustavalkeesta taitas ainakin toimia? Mutta edelleen, jos sen kuvan möis, ois se ylimääränen tonni, ja joutus miettimään että mihinkähän tuonkin taas sullos...

Eikä taida edes olla mihinkään filmikameraan käypästä makrolinssiä, että pääsis kokeilemaan... Canonin 70-210/4 zuumi kyllä 70 millin päässä tarkkenee aika lähelle, mutta ei varmaan ihan tarpeeksi lähelle, eikä oo ees loittoa FD-bajonettiin... aina puuttuu jotakin!

Jaakko

[JL Anttola]

Kun vielä pohdin lisää, niin siihenhän tulis sillon tuplarakeet; oiskos se rakeenkatselijan taivas? Entäs jos se rae toimiikin niiko vastamelukuulokkeet, että söis ittensä...

[Maffer]

Tuollain on tehty positiiveja ennen. Kodakilla on muistaakseni ollut tähän tarkoitukseen optimoitua negatiivifilmiäkin missä on kirkas pohja eikä semmoinen oranssi.

[JL Anttola]

Se filmi oli nimeltään Kodak vericolor slide film SO-279. Jostain muinaisajan kaupasta saattas vieläkin löytää... Jonkun nettikirjottajan mukaan Agfallakin on ollu vastaava, mutta sitä ei pienellä selailulla tullu kyllä vastaan. Tuo Kodak on mainittu kaikissa asiaa koskevissa artikkeleissa, mitä löysin pienellä selaamisella. Valmistuksessa ei taida olla, mutta eiköhän sillekin kohta markkinansa löydy, ja joku ala tehdä?

Mutta pitääkö sitä ostaa kaks rullaa, eli otetaanko se ensin sillä samalla filmillä se kuva, kehitetään, ja sitten kehitetystä negasta otetaan uus kuva, filmikameralla ja edelleen sillä samalla filmillä, jotta saatais filmille suoraan positiivikuva? Mistä sitten otetaan digikameralla kuva, eikä tarvita mitään kääntö-ohjelmaa, vaan värit on heti oikein ja muutenkin loistava kuva...

Tuo on siis värinegatiivifilmi ilman sitä oranssia kalvoa filmin pohjassa, ja tehty aikanaan kuvien kopiointiin. Tuohon kysymykseeni en ainakaan pikaisesti löytänyt vastausta, että voiko tuolla filmillä kuvata mitä vaan kehitettyä värinegatiivifilmiä ja saada värit oikein, vai onko se sama filmi oltava molemmissa kuvauksissa. Noitten artikkeleiden mukaan, tai joidenkin kirjoittajien mukaan, prosessi toimii kuitenkin jollain tasolla ihan näillä C-41 -filmeilläkin, siis molemmissa kuvauksissa. Väreihin tulee silloin vääristymiä, mitkä on kuitenkin korjattavissa viimisessä vaiheessa eli digikuvan käsittelyssä. Siihen ei oikein kantaa löytynyt, onko tämä korjaus helpompi kuin kääntöohjelmalla tehtävä kääntö, mutta ainakin prosessi on paljon monimutkaisempi ja samalla mielenkiintoisempi!

Jos vielä ite kehittäs, niin sanosin, että alettas olla aika liki Maslowin tarvehierarkian ylintä porrasta... niin lähellä, että alko jo kiinnostaa!

Jaakko

PS. Sen verran mittailin, että VALOIn tötterössä kyllä pituus riittää tuon miun Canon 70-210/4.0 opiskan lyhimmälle tarkennusmatkalle, mutta tuleeko sillä matkalla 70 millillä 1:1 kuva, jäi vähän vielä epäselväksi, kun negalaatikko on siirretty varastoon, enkä jaksanu muita mittausmetodeja vielä kehittää - muissa zuumin asennoissa linssi tarkentuu vain reiluun metriin.

PS2. Ei riitä 1:1 suhteeseen, tarvis loiton... mutta ei miulla vielä oo sitä filmiäkään... ja jos prosessi etenee, ehkä se tyylin vuoksi vaatii myös filmikameraksi OM-1:n, ettei sotketa erimerkkisiä vehkeitä samaan prosessiin?

PS3. Pohdin vielä tuota tarvehierarkiaa. Voisi kyllä todeta, että ainakin omalla kohdallani, kaikki valokuvaukseen liittyvä askartelu on jo siellä ylimmällä tasolla; ikkunan läpi lintulaudalta kuvatut tintit eivät valmiina kuvina taatusti kiinnosta ketään, ei edes kuvaajaa, koko homman itu ja clou on vain se tekemisen prosessi! Miten joku homma voisi jollain toisella metodilla muuttua vielä turhemmaksi jo 100 prosenttisesti turhasta hommasta?

[jaava]

Se filmi oli nimeltään Kodak vericolor slide film SO-279.

Jos tuota filmiä saisi sen verran hitaana, että raekoko pienenisi 1/10 osaan, niin kuvattavan negan rakeet piirtyisi uudelle kuvalle luokkaa 10 x 10 kokoisiksi. Tokihan jo tuolla (100 "senseliä" per vanha rae) tunnistaisi vanhan rakeen, vaikka vanhojen hyödyllisyys olisi vain fiilistelyn puolella.
Tarkennus pitäisi digikameralla kuitenkin saada uuteen rakeeseen.

Miten joku homma voisi jollain toisella metodilla muuttua vielä turhemmaksi jo 100 prosenttisesti turhasta hommasta?

Ei muuta kuin turhuusasteikko uusiksi, jolloin vanha turhuuksien turhuus jää esimerkiksi 60% tasolle.
Vaikka sähkömagneettiselle säteilylle on sovittu (ei mitattu!) absoluuttinen arvo tyhjiössä, mitä ei voi ylittää (tää väite ei koske sovittua numeerista arvoa), niin 100 prosenttisesti turhaan hommaan ei ole arvoa, jonka yli ei voisi mennä. Saiskohan sen tutkintaan mistään apurahaa

[JL Anttola]

Voiskos sitä harrastelun asteikkoa mitatakin ihan uudella tavalla: Kun istun digikamera kädessä olohuoneen sohvan käsinojalle, otan vaikka ne 36 kuvaa talitintistä, käytän yhden iltapuhteen kuvien käsittelyyn. Sitten laitan ne kuvat flickriin. Minulla on siellä kolme seuraajaa, joista yksi katsoo ne kuvat kerran; itse saatan ensimmäisen viikon aikana käydä kolme kertaa katsomassa ne kuvat.

Sen jälkeen niitä kuvia ei katso kukaan koko maailmankaikkeuden näkyvissä olevan tulevaisuuden aikana...

Mutta jos kuvaankin tintit yhdelle filmille, ja kehitetyt negat toiselle filmille, ja siitä digikameralla ne digikuviksi. Ja luultavasti samanlainen käsittelyprosessi tässä vaiheessa kuin edellisessäkin vaihtoehdossa, ja jatkotapahtumat samat. Lopputulos on täsmälleen sama, mutta aikaa käytin - sanotaan arviolta - kymmenkertaisen määrän! Ja rahaakin varmaan ainakin kolminkertaisen määrän!

Eli samaan lopputulokseen pääsin, mutta harrastamista tapahtui jotain kolminkertaisen ja kymmenkertaisen väliltä enemmän!

Ehdottomasti suosittelen kaikille kuvattuun malliin siirtymistä. Ja jos tuo tinttigenre on vieras, siihen voi tilalle laittaa maisemat, kaupunkikuvauksen, muotokuvat läheisistä, tapahtumakuvauksen, tai pilalle menneen kuvan muuttaminen omassa nupissa taideteokseksi; genre ei sinällään vaikuta mitenkään lopputulokseen.

- vilosohvoi Jaakko -

[pantteri]

SILKYPIX Developer Studio ohjelmassa on pipetti, joka kohdistetaan negatiivin tyhjään kohtaan, niin ohjelma kääntää kuvan positiiviksi. Tässä huomioidaan negatiivin pohjan väri. Minulla on sellainen halpa diaskanneri, jossa oli filmipidikkeitä. Tein niiden reunaan reikiä, joihin kohdistin pipetin. Kuvata pitää sen verran laajasti, että kuvaan tulee myös reunaa mukaan.

[JL Anttola]

Onks tuo siis vastaava ko Lightroomin valkotasapainon perussäätö? Siinä ja kuvatun negatiivin reunasta haetaan kohta, missä on vaan sen negatiivin pohjan väri, ja osotetaan pipetillä. Siis ohjelmalle kerrotaan, että tässä kohtaa pitäs olla pelkkää valkosta, ja ohjelma säätää valkotasapainon sen mukaan. Ja tosiaan, kuvatessa pitää jättää reunoihin ylimäärästä, mikä miun kameralla on muutenkin pakollista, kun kenno on sivusuhteiltaan 4:3 ja filmikuva on 3:2.

Nyt kyllä palauduttiin ikävästi tekniikkaan; vilosohvointi on antosampaa... vilosohviassa on sekin hyvä puoli, että kaikki voi olla aina oikeassa!

Jaakko

[pantteri]

Siinä Silkypixissä olevassa pipetissä lukee: negative film inversion, joten kyllä tämä on muuta kuin tavallinen valkotasapaino säätö

[JL Anttola]

OK. Tuon Negative Lab Pron ohjeissa neuvotaan käyttämään Lightroomista löytyvää pipettityökalua sen valkotasapainon hakemiseen ensin, jos vain kuvasta löytyy sellainen kohta reunalta, ja kopioimaan tuo WB-asetus kaikkiin kyseisen filmin kuviin, ja vasta sitten käskemään NLP tekemään käännös. Joskus näin toimien tulee kerralla valmista, joskus joutuu pienesti vielä manuaalisäätöihin. Ja joskus suuresti, mutta onneksi vain harvoin.

Pipettityökalu löytyy Lightroomin WB-asetuksista, mutta voi olla, että se tuossakin vaikuttaa muihinkin väriasetuksiin, eli suodattaa sen filmin oranssin "pohjavärin" pois kuvista?

Jaakko

[hkoskenv]

Miten joku homma voisi jollain toisella metodilla muuttua vielä turhemmaksi jo 100 prosenttisesti turhasta hommasta?

Sitä voi aina muuttaa turhan turhaakin turhemmaksi. On siitä hyötyäkin. Jos joku urputtaa, että teen turhaa hommaa, niin voin aina selittää, miten voisin tehdä turhaakin turhempia hommia ja valehdella itselleni ja muille, että tekemiseni onkin hyödyllistä.

Saiskohan sen tutkintaan mistään apurahaa

Turhaa on anoa rahaa turhuuksiin.