Neulanreiästä

[jaava]

Aiemmin säikeessä mainittiin neulanreikäpäivä, mutten ymmärtänyt sellaisen olevan oikeasti (onko tämä joka vuosi?):

24.4. vietetään kansainvälistä neulanreikävalokuvaa juhlistavaa Worldwide Pinhole Photography Day -päivää.
https://www.scandinavianphoto.fi/inspir ... kakamerasi

Samassa paikassa on ohjeet neulanreikäkameran tekemiseksi, ja esimerkkikuva mustavalkofilmille otettuna.
Ei muuta kuin JL Anttola ostaa ensi kauppareissulla alumiinitölkillisen juomaa, millä notkistaa sormiaan sisäisesti, jonka jälkeen leikkaa siitä palan kameraa varten

Artikkelin ohje antaa myös laskukaavan reijän halkaisijalle (olisko Hannun mainitsema optimi):

Laske sitten kuinka suuri laatikon reiän täytyy olla sopiakseen juuri sinun kameraasi.
Laskukaava on d = c neliöjuuri f x l
missä:

• d tarkoittaa reiän halkaisijaa millimetreinä
• c on vakio (tavallisesti Lord Rayleighin vakio, joka on 1,9)
• f tarkoittaa polttovälin pituutta millimetreinä
• l tarkoittaa keltaisen/vihreän aallonpituutta ( = 0,00055 mm)

Esim jos kennosta on matkaa neulanreikälevylle 50 mm, niin d = 1,9 x neliöjuuri(50 x 0,00055) =>
d = 0,31507935508376298566591860998372 mm, ja pyöristettynä 0,32 mm

Kaavalla saa seuraavat neulanreijän halkaisijat polttoväleille 30 - 70mm:

• Kun polttoväli 30 mm, niin reiän halkaisija 0,24 mm
• Kun polttoväli 40 mm, niin reiän halkaisija 0,28 mm
• Kun polttoväli 50 mm, niin reiän halkaisija 0,32 mm
• Kun polttoväli 60 mm, niin reiän halkaisija 0,36 mm
• Kun polttoväli 70 mm, niin reiän halkaisija 0,37 mm

Parhaan reijän saa tietysti laserleikauksella - joten Teknofokuksen tarjontaa kannattaa tarkistaa.

PS. Onko neulanreikäkameralla filmille otettu valokuva autenttisin? Normikameroiden linssithän jättää valokuvaan omat jälkensä. Kuten tekee filmi, valokuvapaperi ja digitaalinen kenno.

[hkoskenv]

PS. Onko neulanreikäkameralla filmille otettu valokuva autenttisin? Normikameroiden linssithän jättää valokuvaan omat jälkensä. Kuten tekee filmi, valokuvapaperi ja digitaalinen kenno.

Autenttisuus on pitkälti mielipideasia, koska uskottavuus on tunne. Minusta puolijohdedetektori on autenttisempi kuin kemiallinen filmi, koska sen signaalin yhteys detektoriin tulleeseen valoon on fysikaalisesti paljon yksinkertaisempi ymmärtää ja mallintaa. Filmissä tapahtuvat kemialliset reaktiot ovat monimutkaisia, epälineaarisia ja niihin vaikuttaa paljon suurempi määrä ulkoisia tekijöitä.

Mutta minä ajattelen enemmän fysikaalisista ilmiöistä johtuvia häiriöitä ja vääristymiä. Tarkoituksellisia väärinkäytöksiä on selvästi hankalampaa tehdä filmille. Mutta silloin pitää olla se alkuperäinen negatiivi tarkasteltavana. Jos negatiivi digitoidaan ja julkaistaan mediassa kuvana, se menettää autenttisuusarvonsa. Ja nykyään filmien väärentäminen on ihan jokaisen poliittisen tai taloudellisen yhteisön, kuten puolueen tai mediafirman, ulottuvilla. Filmi voidaan valottaa piste pisteeltä värilasereilla samoin kuin valokuvapaperille tehdyt vedokset.

Lopulta kuvan uskottavuus tulee aina kuvan julkaisseen lähteen uskottavuudesta. Yksittäisellä kuvalla ei voi oikein todistaa mitään. Tiedä sitten onko koskaan voinut. Valokuvien retusointi on yhtä vanha tekniikka kuin itse valokuvaus. En usko, että sitä voidaan mahdollistaa edes millään teknisillä tempuilla.

[JL Anttola]

Veli jaava oli löytänyt nuo samat sivut, mitkä minut saivat hetkeksi innostumaan asiaan. Neulanreikäpäivä on tosiaan vuosittainen tapahtuma, ja heidän sivuiltaan pääsee sinne lähetettyjä kuvia katsomaan. Idea on, että kuvat otetaan neulanreikäpäivänä, ja se päivä on aina huhtikuun viimeinen sunnuntai, siis tänä vuonna oli 30.4. Kuukausi on aikaa lähettää kuvat järjestölle - en tiedä onko järjestö vain yksi ihminen vai joku organisaatio, mutta liekö edes oleellista se?

Katselin noita laskukaavoja myös, tosin vasta Teknofoton Hannun viestin jälkeen, kun selvisi, ettei se onni olekaan mahdollisimman pieni reikä... Ilmiö on tunnettu muutaman tuhat vuotta, laskukaavat ovat enemmän loppupäästä sitä ajanjaksoa. Kaavoja on muutaman sadan vuoden ajalta, ja niissä on myös jonkinverran eroja keskenään. Kaavaan kuuluva fysikaalinen ominaisuus on kuitenkin valon aallonpituus, eli optimiaukko ei ole sama kaikenväriselle valolle. Toinen jossain määrin hallitsematon asia on reiän pyöreys; sehän ei koskaan ole täydellinen.

Ehkä omaa intoani pidättelen seuraavaan pinholepäivään asti, toivottavasti muistan hyvissä ajoin hommata yhden tai kaksi laserleikattua reikää, vaikka muutamalle polttovälille? Teknisesti helpoin tapa taitaa olla hommata pieniä metallikappaleita, joihin tuo reikäosa on helppo kiinnittää, ja tehdä yksi runkotulppa sellaiseksi, mihin on taas tuo kokonaisuus helposti kiinnitettävissä. Jos vielä hankkii loittosarjan, onkin muuttujat olemassa, sekä polttovälille että reiälle!

Ainakin vielä tuntuu, että itse kuitenkin pidättäydyn digikamerassa, eli tallennan kennolle kuvia, mutta vannomatta paras; en vuosi sitten olisi sitäkään uskonut, että minulle alkaa kertyä kokoelmaksi filmikameroita koskaan!

hkoskenv tuossa edellä ansiokkaasti kirjoittaa kuvan totuusarvosta. Itse myös olen taipuvainen ajattelemaan, että kyse on enemmän kuvan tai kameran takana olevan ihmisen rehellisyydestä, kaikki tekniikat mahdollistavat huijaamisen. Kuva on aina totuudesta irroitettu, rajallinen palanen, jo pelkästään se, mihin nuo rajat laittaa, voi muuttaa kuvan kertoman kokonaan toiseksi, ilman mitään teknistä kikkailua. Neulanreikä voi auttaa kiinnostunutta kuvaajaa ymmärtämään valon luonnetta ja olemusta paremmin, tai sitten sen voi ottaa vaan ihan leikkinä, mitä ainakin me seniorikansalaiset kaipaamme elämäämme...

Pinholejärjestön sivuilla oli jo tältä vuodelta useitten suomalaisten pinholekuvaajien kuvia, joukossa oikeita helmiä! Jos asia yhtään kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa!

Jaakko

[JL Anttola]

Persetti, kun kirjoitusvirheitä korjatakseen vahingossa liksauttaa lainausmerkistä kynän kuvan sijaan, ja sitten tätä tuplaa ei saa millään pois täältä...

[Kapama]

"Ei muuta kuin JL Anttola ostaa ensi kauppareissulla alumiinitölkillisen juomaa, millä notkistaa sormiaan sisäisesti, jonka jälkeen leikkaa siitä palan kameraa varten "
Kyllähän se veli Jaava noinkin luonnistaa. Itse kylläkin ostaisin purkillisen viiliä ja huuhtelisin kannen puhtaaksi, ja sitten kovaa alustaa vasten hieroisin sen lusikan pohjalla sileäksi. Tulee ohuempi levy reiälle, mikä on aina plussaa.

[Maffer]

Miksei samantien koneista uutta koteloa kameralle ja siihen laserilla reikä. Pysyvä tuhnudigi.

[JL Anttola]

Tuliskohan pinholeopiska yhtä lailla jukurttipurkin kannesta? Viilistä en oo koskaan kovasti tykänny...

Aikuisen oikeesti pinholeasian suurin ongelma on nyt se, että ens keväänä, jos sattuu jostain pinhole vastaan, todennäkösesti hyökkään asiaan yhtä isolla innolla muistamatta mitään tästä keskustelusta sen enempää ko kokemuksistakaan...

[Maffer]

No teet valmiin reikälevyn olympus kierteellä ja laitat ison muistilapun seinään. Tai liimaat sen pysyvästi kameraan. Tuosta pysvästä tuhnukamerasta on se hyöty et aikalailla pakko ettiä nätti valo kuvaan jotta siitä saa jotain irti.

[jaava]

"Ei muuta kuin JL Anttola ostaa ensi kauppareissulla alumiinitölkillisen juomaa, millä notkistaa sormiaan sisäisesti, jonka jälkeen leikkaa siitä palan kameraa varten "
Kyllähän se veli Jaava noinkin luonnistaa. Itse kylläkin ostaisin purkillisen viiliä ja huuhtelisin kannen puhtaaksi, ja sitten kovaa alustaa vasten hieroisin sen lusikan pohjalla sileäksi. Tulee ohuempi levy reiälle, mikä on aina plussaa.

Tuo Kapaman huomio neulanreiän seinämän ohuudesta on minusta oleellinen. Taitaa olla tärkeämpi kuin reiän täydellisyyttä hipova pyöreys.
Jos tekee reiän sentin paksuun alumiinilevyyn, niin osa/suuri osa fotoneista törmäilee reiän sisäseiniin.

Olisko paras, jos tekee reiän ohuen ohueen folioon ja hioo sen reunat hiomatahnalla vielä partakoneen terän teräviksi ... vai meneekö hifistelyksi

[hkoskenv]

Olisko paras, jos tekee reiän ohuen ohueen folioon ja hioo sen reunat hiomatahnalla vielä partakoneen terän teräviksi ... vai meneekö hifistelyksi

Optisissa mittalaitteissa käytettävät raot tehdään noin. Nuo diffraktioon osallistuvat osat ovat mitoitukseltaan hyvin ronkeleita. Sitä en sitten tiedä kannattaako se hupihommissa. Reiän viimeistely on niin työlästä, että satasen tai parin tehdastekoinen optinen aukko on järkevämpi hankinta. Ainakin jos ei itse tekeminen ole jollain tavalla oleellinen osa harrastusta.

Pyöreä reikä lienee vain valmistustekninen valinta. Jos sitä alkaa virittelemään kovin ihmeellisiä laserleikkauslaitteistoja atomitarkan reiän tekemiseen, kannattaa uhrata vähän aikaa sen mallintamiseen mikä on optimaalinen muoto. Ainakin astronomit käyttävät tähtien peittämiseen villin muotoisia varjostimia, jotka on optimoitu tuottamaan juuri haluttu diffraktiokuvio. Joku suunnitelma on laukaista valtava tuollainen avaruuteen.

Tässä on yksi esimerkki Maan päälliseen kaukoputkeen tulevasta varjostimesta puolen välin tienoilla.
http://exep.jpl.nasa.gov/files/exep/Tec ... gFinal.pdf

[Maffer]

Kyll tää neulanreikäjuttu oli aikas hyvä loppupelissä. Tässähän ois hyvä haaste valokuvan kannalta. Nimittäin vielä vaikeempaa kun luurikuvaus ja kaapista löytyykin yksi Petnax K-5 jonka tulppaa voisi vähän pahoinpidellä viilipurkin kannella.

Kandee siis jokaisen kuvata ainakin kesä tämmösellä virityksellä haasteen kannalta.

[JL Anttola]

Jos polttovälissä tähtää johonkin 35...120 millin (kinomillin) väliin, tai kuvakulmassa tähtää suunnilleen tuolle alueelle, ei kennon kulmaankaan osuva säde kovin kummoisessa kulmassa tule. Reiän hiominen lähes nollaksi reunoiltaan voidaan tehdä aika jyrkälläkin kartiolla, lähes poran terällä; ohutta ei tarvita kuin just siihen reiän reunaan?

[jaava]

Tässä on yksi esimerkki Maan päälliseen kaukoputkeen tulevasta varjostimesta puolen välin tienoilla.
http://exep.jpl.nasa.gov/files/exep/Tec ... gFinal.pdf

Mä en saa toimimaan tuota linkkiä. Ei saa kuulemma sivustoon yhteyttä.

Se sai Veli Anttola mut hullantumaan ja piti pistää Saksaan kysely jos sais tilattua pari uutta neulanreikää tohon mun objektiiviin. Joku oikein ahdas luokkaa 0,1 mm ja yksi reilun kokoinen luokkaa 1mm. Mä luulen nykyisen olevan 0,2 - 0.3 mm.
Ihan vaan kokeillakseni diffraktion (liian pieni reikä) ja liian ison reiän vaikutusta.

[hkoskenv]

Mä en saa toimimaan tuota linkkiä. Ei saa kuulemma sivustoon yhteyttä.

https://web.archive.org/web/20111015153 ... gFinal.pdf

Se toimi näköjään jonkun arkistopalvelimen kautta.

[JL Anttola]

Jos oletetaan, että nuo laskentakaavat - esim. veli jaavan kaaviosta - pitävät paikkansa, nähdään, että optimiaukko muuttuu polttovälin muuttuessa, ja kaavan antama arvo vaatisi sadasosamillin tarkkuutta reiälle, ja reikiä pitäisi olla sarja. Entäs jos reikiä olisi joku kolmen - neljän kappaleen sarja, vaikka yhden tai muutaman kymmenesosamillin välein, ja laitettaisiinkin polttoväli hallitusti muutettavaksi suureeksi?

Sorvari sorvaa vaikka mustasta muovista rillukkasarjan: lyhyitä putkenpätkiä, mitkä menevät tiukasti sisäkkäin, niihin vielä o-rengasurat, saisiko niillä valon pysymään poissa? Ja joku säätömekanismi, millä tämän sarjan pituutta saa hallitusti, portaattomasti ja tarkasti muutetuksi, vaikka hienolla kierteellä toisissaan kiinni? Riittäisiköhän hieno kierre sinällään, ilman 0-renkaita tai muuta tiivistystä, pitämään valon kurissa sieltä kautta? Toinen pää runkotulppaan kiinni, toiseen päähän teline, mihin melko helposti voisi vaihtaa eri kokoisia neulanreikiä.

Tämä systeemi kiinni digikameraan, ja nyt voikin portaattomasti säädettävällä loitolla muuttaa polttoväliä, ja katsoa takatöllöltä samalla, millä polttovälillä kuva on terävimmillään kullakin eri kokoisella neulanreiällä? Ja avot, diffraktio hallinnassa!

Ottasko jopisalo tai teknofoto kopin tuon loiton valmistamisesta, jos saatais muutaman kappaleen sarja tilaukseen? Ilmottaudun yhdeksi, jos ei ihan satastolkulla maksa...

Jaakko

PS. Tuon loiton mitoista vielä. m43:lla eli miun vehkeillä rekisterietäisyys on muistaakseni hieman alle 20 milliä (normaaliobjektiivia kuvakulmaltaan vastaava polttoväli noin 25mm. Jos haluaisi kuvata neulanreiällä vähän laajakulman puolelta jonkin matkaa telen puolelle olevalla kuvakulmalla, olis rakenne jo tehtävä niin, että neulanreiän saisi lyhimmillään hieman runkotulpasta kennon suuntaan, ja siitä portaattomasti ehkä noin 30 milliä ulospäin, eli neulanreikää pitäisi pystyä liikuttamaan bajonettipintaan nähden väli noin -2 milliä...+25 milliä. Isompikennoiseen tai varsinkin peilikameraan taitaisi olla mittojen puolesta helpompi tehdä sopiva kierreloittoputki? Tai ei kait se olis ongelma, jos putkisarjan uloin olisikin halkaisijaltaan pienin, ja neulanreiän teline olisi hieman putken ulkopäästä sisäänpäin?

En vielä jaksanut piirtää kuvaa; siinä vaiheessa joskus huomaa, jos ajatus on lähtenyt alunperin vinksallaan liikkeelle... eli liekö mahdollinen teknisesti koko esitetty ajatuksenjuoksu?

[Maffer]

Portaattomasti säädettävä loitto = helikoidiadapteri. Peilittömille näkee paljon Leica M adaptoinnissa. Ei tartte siis haaveilla, senkun ostaa OM-kiinnitykselle tuollaisen ja kiinnittää sen perään vaikka millaisen laser-rimpulan. Hus ostoksille.

[JL Anttola]

Mitä äkkiä löysin, niin aika lyhyt tuo liike? Sen neulanreiän kiinnikkeen joutuisi tuohonkin loihtimaan vähän pidemmän kaavan mukaan, koska lähtöasennossa pitäisi se neulanreikä viedä bajonettipinnasta hieman kennon suuntaan, siis kameran sisään, loiton sisäpäästäkin vähän syvemmälle. Mahdollista on, ja voi olla, että oikealla portaattomalla loitolla pääsee helpommalla kuin tekemällä kokonaan itse. Ihan valmista ei taida kuitenkaan löytyä...

Kiitos veli Mafferille vinkistä, tää oli miulle kuitenkin tuntematon asia ennestään.

Jaakko

[Maffer]

Digikeskiformaatille on ollut joitain pitkällä liikeradalla olleita helikoideja. Miksei pienemmillekin formaateille? Kai joku kiinanpaja sellaisiakin on tehnyt. Tai sit vois purkaa jonkin kittizoomin missä on jäätävä teleskooppiliike (onkivapazoomi). Mieluiten joku kympin kameratoriromu 90-luvulta josta kaikki turha sisus pois.

[jopisalo]

Tervehdys pähkäilijöille
Ekana tuli mieleen erilaiset messinkiset putkinippelit. Supistusnippoja sisäkkäin ja yksi runkotulppaan kiinni. Tulppa on senverran pehmeäämuovia että saanee väännettyä hiukan ahtaaseen reikään ilman kierteentekoakin ellei elinpiirissä ole jollain putkikierretappeja. Laajakulmaisuus vaatinee hiukan erilaisen version kuin normaalista pidemmät. Saa soveltaa. Maessinkiä voi tummentaa, vähentää heijastuksia, antamalla suolakylpy ja tai voimakassuolainen voi- käsittelyn ja sitten uuniin, mieluusti kiertoilma,250 astetta hapettumaan, tummumaan. Mattamaalia kun jotkut täällä joskus kavahtivat, kennon likaantumista peläten.

Jos sattuu omistamaan t2 sovitteen kameraansa niin siihen löytyy monenmoisia mahdollisuuksia joista soveltaa,teknofokuksen sivuilla linkkejä.

[JL Anttola]

Järki toimii, tai sitten ei. Silloinkin kun toimii, niin hitaanpuoleisesti...

Kysymys ymmärtäjille, tai varmistus. Tähän asti koko ajan ajatellut, että kun kuva tallennetaan m43 kennolle, normaalipolttoväli on 25 milliä. Niinkuin se kuvakulmaa ajatellen onkin, siis sitä ajatellen, miten otettu kuva kennolle rajautuu, riippumatta siitä, tuleeko neulanreiästä vai hiottujen lasien kautta. Mutta tässähän koko ajan on kyse diffraktiosta, eli haetaan neulanreiän halkaisijalle ja polttovälille optimaalista suhdetta. Mitä pienempi reikä, sitä tarkempi kuva neulanreiästä. Paitsi että diffraktio sotkee tilanteen; kun reikä pienenee, suttu siltä osin kasvaa. Ja joku läpimitta on optimi kullekin polttovälille, missä suurenevan reiän suurentama "pikseli" lisää suttua, ja pienenevän reiän aiheuttama lisääntyvä diffraktio ja sen tuoma suttu ovat yhteisvaikutukseltaan pienimmillään.

Ja tuossa ajattelussa ei sillä, minkä kokoiselle filmille tai kennolle tai lasilevylle tai suoraan paperille kuva tallennetaan, ei ole minkäänlainen tekijä; siis neulanreiän halkaisijan ja polttovälin optimaalinen suhde on sama riippumatta kennon koosta.

Meniköhän nyt ajatus oikein?

- ihmettelleepi Jaakko -