Kauppalaki

[JL Anttola]

Kauppalaki tais muutama vuos sitten saada uutta sisältöä. Onkos kukaan joutunut kokemaan vaikutuksia? Esimerkiksi käytetystä kamerasta tai objektiivista tehdään kauppa kahden yksityisen henkilön kesken, ja sitten ostaja ei olekaan tyytyväinen ostokseensa? Mitä on huomioitava myyjänä, ettei joudu käräjille, entä ostajana, että saa mitä luulee saavansa?

[©pjm]

Se pitää muistaa että se laki ei ole kiveen kirjoitettu laki: Kauppalaki ei ole pakottava, vaan kaupan osapuolilla on sopimusvapaus

Onko joku kussut siuta silmään ku oot ostanut jotain yksityiseltä?

[JL Anttola]

Ei, päinvastoin minulla on vain hyviä kokemuksia kaupankäynnistä; välillä aika luottavaisesti suhtautunut kanssaihmisiin, eikä ole vielä pettymyksiä tullut vastaan. Tosin en merkittävillä summilla ole tällaista kauppaa käynyt, ainoastaan harmitus on riskinä, ei bankrotti, ollut.

Asia nousi esille tuolla merkkikamerafasessa, siellä oli tällainen linkki:

https://digi-kuva.fi/valokuvauslaitteet ... UfTj_FhoAI

No se nyt todettiin useammalla suulla, että potaskaa on tuo artikkeli, mutta kauppalaki muuttui muutama vuosi sitten niin, että tulkinnoista riippuen voi yksityiselle myyjälle tulla entistä enemmän velvollisuuksia kaupankäynnissä. Ostajan konsti on vain myyjän haastaminen käräjille, jos tuntee itsensä petetyksi, mikään kuluttajasuoja ei koske yksityisten välistä kauppaa. Mutta myyjälle on kirjattu enemmän sellaista velvoitetta, että harhauttaa ei saa, ja myös kertomatta jättäminen voidaan tulkita harhauttamiseksi. Näyttö tietysti aina toinen kysymys.

Kauppalain henki on kuitenkin jossain määrin muuttunut.

Jaakko

[JL Anttola]

Tässä vielä tietoa: https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tava ... GYcyozOJRc

[©pjm]

Paperille vaan että käytetty tuote myydään siinä kunnossa kun se on myyntihetkellä ja ostaja on suostunut siihen ehtoon tutustuttuaan tuotteeseen ennen maksua. Molempien nimet alle, myyjälle on sitte joku turva mahdollisille käräjille. Siis kun tehdään kaupat nenäkkäin mikä on varmin tapa molemmille.

[JL Anttola]

Ja tuossa uudessa versiossa on joissain kohdissa vesitetty todellakin vanhan roomalaisen kauppalain periaate: Pacta sund servanda, tehty sopimus pitää. Siinähän idea oli, että vaikka olisi tehnyt miten huonon sopimuksen, siitä joutuu pitämään kiinni. Kuluttajansuojahan on kokonaisuudessaan tuon periaatteen vastainen; velvollisuudet ovat kaupan toisella osapuolella paljon rankemmat kuin toisella. Ja vähän samaa henkeä on siirtynyt uudistuksessa kauppalakiin.

Tuskin nämä minua koskevat, olen oppinut huutoni vastaamaan. Kiinnostavat siksi, että olen näitä asioita opettanut insinööreiksi opiskeleville, vaikka en juristi olekaan, ja aikaisemmin oikeissa töissä jonkin verran erilaisia sopimuksia tehnyt, ja eläkeläisenä vähän konsultoinut esimerkiksi sopimustekstien sorvaamisessa. Kuten sanoin, tuskin minua koskevat, mutta taustan takia kiinnostavat. Ja käytettyä melko kallista kameraa myyvälle voi olla eduksi hieman tutustua materiaaleihin?

Jaakko

[JL Anttola]

Paperille vaan että käytetty tuote myydään siinä kunnossa kun se on myyntihetkellä ja ostaja on suostunut siihen ehtoon tutustuttuaan tuotteeseen ennen maksua. Molempien nimet alle, myyjälle on sitte joku turva mahdollisille käräjille. Siis kun tehdään kaupat nenäkkäin mikä on varmin tapa molemmille.

Tää on just se asia, mikä siinä uudessa kauppalaissa on vesitetty... mutta ei tarvi minua uskoa kenenkään.

[©pjm]

Ok, eli susi syntyessään.

[JL Anttola]

Niin minunkin mielestäni. Omaan käytökseen ja toimintaan voi vaikuttaa niin, että mieluummin annan mahdollisesti kiertoon laitettavat vehkeet vähän halvemmalla liikkeeseen vaihdossa tai käytetyillä kauppaa käyvään yritykseen, kuin otan riskiä siitä, että joutuisin jälkeenpäin setvimään asioita jonkun onnettoman ostajan kanssa.

Jaakko

[©pjm]

Oon tehny onneks kauppoja liki aina tuttujen kanssa ja aina sanonut että kaupat saa perua myöhemminkin jos siltä tuntuu. Viel ei sitä oo tapahtunu kertaakaan.

[JL Anttola]

Pitkälti viime vuostuhannen puolella oli eräässä yksityisemmässä koulutustilaisuudessa puhumassa kuluttajasuojan kanssa puljaava virkamies. Autokauppojen jälkiselvityksestä hän kertoi: "Ongelmia on kahta laatua, toinen on skodat ja ladat ja toinen mersut. Ensimmäisessä ostaja ostaa niin uuden auton, että luulee sen olevan virheetön, vaikka se on paljon uutta halvempi. Toinen on diiselimersut. Niissä ostaja ostaa niin kalliin auton, että luulee sen olevan uuden veroinen, vaikka sillä olisi ajettu jo miljoona kilometriä."

Varmaan kärjistetty tarina ollut silloinkin, mutta siitä on kysymys, kun kaupassa riitaannutaan jälkeenpäin: Ostajan oletus siitä mitä saa, ei vastaa todellisuutta. Syy voi olla todellinen; myyjä on johtanut ostajaa harhaan. Tai sitten ostajan odotukset ovat olleet alunperinkin täysin epärealistiset.

Vaikka tuo "siinä kunnossa kuin on" ei ole enää käytössä, voi myyjä turvata itsensä kirjoittamalla, että laite ei ole toimiva, se myydään varaosiksi. Siihen jos saa ostajalta allekirjoituksen, olen melko varma, että pitää kaikissa oikeusasteissa...

Jaakko

PS. Vielä korostan, että en ole itse ajautunut koskaan ongelmiin käytetyn tavaran kaupassa, en ostajana enkä myyjänä. Näinhän se valtaosin menee; ihmisten kanssa tulee toimeen, kun kellään ei ole tarvetta eikä aikomusta pettää. Jossain määrin perusteltukin lainsäädäntö vain voi luoda otolliset olosuhteet ammattivalittajille?