Habbaman naaman kuvaketju...
-
- Viestit: 22634
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Tsiii! Tuttu tunneli. Tuolta taitaa olla parikin luuriskuvaa. Kyllä se on autiobongarille käymisen arvoinen vallan.
Viljapeltokuva on yksinkertaisesti komia. Valoa ja draamaa piisaa. Joka vuosi tähän aikaa joku rölli muistuttaa alitajunnassa et nyt jäbä fotaa viljapeltoa ja äkkiä. Mut niin se taitaa tänäkin vuonna jäädä kuvaamati. Harvoin ne valot ihan kultaa kuitenkaan on, tai sitten joku on maistissa ajellu peltoon traktorilla epämääräiset urat pilaten maiseman.
Viljapeltokuva on yksinkertaisesti komia. Valoa ja draamaa piisaa. Joka vuosi tähän aikaa joku rölli muistuttaa alitajunnassa et nyt jäbä fotaa viljapeltoa ja äkkiä. Mut niin se taitaa tänäkin vuonna jäädä kuvaamati. Harvoin ne valot ihan kultaa kuitenkaan on, tai sitten joku on maistissa ajellu peltoon traktorilla epämääräiset urat pilaten maiseman.
-
- Viestit: 10649
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Yezz! Hyvää kuvaa Habikselta!
Komea vanha junatunneli. Onkohan milloin rakennettu?
Komea vanha junatunneli. Onkohan milloin rakennettu?
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Tunneli rakennettu 1927.
Sattumalta huomasin sen vuosiluvun tunnelin suuaukon yläosassa, joka siis näkyy tuossa yhdessä kuvassa, kun oikein zoomaa...
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Tulipa tehtyä viikonloppureissu Kökariin.
Alla oli juuri sairastettu korona (luonnollisesti varoajat huomioituna) ja sen verran jänniä jälkioireita, että välillä meinannut jaksaa kantaa koko kameraa mukana ja kun reissukin oli jo muutama kk takaperin sitten varattu/maksettu, niin mentävä oli, vaikka voimat jäivät Turkuun, toisin kuin jatkuva unen tarve...
Tarttui sitä silti jotain muistikortillekin...
Franciscuskappelin kattoa...
Kappelia sisältä.
Sen seinustaa kiersi vitriinit, joissa näyttelyesineistöä...
Källskär
Kreikkalasta Hermes-jumalaa esittävä pronssipatsas saaren rantakalliolla.
Kyseiselle saarelle, aikoinaan vapaaherra Göran Åkerhielmin teettämä välimerellinen puutarha.
Källskärin-kannu, joka on n. kolme metriä korkea, jääkauden muovaama ja hioma kivipaasi.
Alla oli juuri sairastettu korona (luonnollisesti varoajat huomioituna) ja sen verran jänniä jälkioireita, että välillä meinannut jaksaa kantaa koko kameraa mukana ja kun reissukin oli jo muutama kk takaperin sitten varattu/maksettu, niin mentävä oli, vaikka voimat jäivät Turkuun, toisin kuin jatkuva unen tarve...
Tarttui sitä silti jotain muistikortillekin...
Franciscuskappelin kattoa...
Kappelia sisältä.
Sen seinustaa kiersi vitriinit, joissa näyttelyesineistöä...
Källskär
Kreikkalasta Hermes-jumalaa esittävä pronssipatsas saaren rantakalliolla.
Kyseiselle saarelle, aikoinaan vapaaherra Göran Åkerhielmin teettämä välimerellinen puutarha.
Källskärin-kannu, joka on n. kolme metriä korkea, jääkauden muovaama ja hioma kivipaasi.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 22634
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
No tää kannu on kyll kohtuu harvinainen näkymä täällä päin. Mielenkiintoinen paikka, tarvii pistää muistiin.
-
- Viestit: 10649
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
on joo, hyviä fotoja ja todella mageen näkönen mesta. Kaikista kuvista ei edes uskoisi, että Suomessa. Helppo ymmärtää vapaaherra Göranin idea rakennella välimerellistä idylliä!
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 10649
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Kökarin lautta
Unohtui kysäistä, että mites muuten tuo lauttaliikenne Kökariin? Mistä lähtee, ja kannattaako autolla mennä saareen, jos noita paikkoja haluaa käydä läpi?
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 6448
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Hyvät kuvat herätti mielenkiinnon, jospa joskus myökin noihin maisemiin paikkoja ihailemaan.
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Menee astetta isompi lautta, mihin menee liuta autoja kyytiin ja lähtö Korppoosta.
Sen verran ainakin meidän vuokramökille matkaa yhdistettynä kahden ihmisen ja koiran kamat, että meille oma auto oli ainut vaihtoehto.
Ja kun kummatkin tykätään kuvata ja kamerat + koira aina messissä ja mökki lähinnä nukkumista varten, niin onhan se oma auto luonnikas väline sahata edestakaisin eri huudeille.
Mutta hyvinhän tuolla fillarillakin pärjää, varsinkin jos menee kiireettömällä mentaliteetilla, joten molempi parempi.
Sellainen huomio jos tuonne päin suunnittelee menevänsä, niin se palvelun taso ja ihmisten kiireetön ja mukava asenne, se on jo yksistään kokemisen arvoista, lämmin suositus.
Ja se että tuolta puuttuu kaikenlainen turismi-häslä, jotenkin rauhallisuus huokuu tuolla.
Sen verran ainakin meidän vuokramökille matkaa yhdistettynä kahden ihmisen ja koiran kamat, että meille oma auto oli ainut vaihtoehto.
Ja kun kummatkin tykätään kuvata ja kamerat + koira aina messissä ja mökki lähinnä nukkumista varten, niin onhan se oma auto luonnikas väline sahata edestakaisin eri huudeille.
Mutta hyvinhän tuolla fillarillakin pärjää, varsinkin jos menee kiireettömällä mentaliteetilla, joten molempi parempi.
Sellainen huomio jos tuonne päin suunnittelee menevänsä, niin se palvelun taso ja ihmisten kiireetön ja mukava asenne, se on jo yksistään kokemisen arvoista, lämmin suositus.
Ja se että tuolta puuttuu kaikenlainen turismi-häslä, jotenkin rauhallisuus huokuu tuolla.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 11328
- Liittynyt: Loka 07, 2003 9 : 18
- Paikkakunta: Suur-Sawo
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
On erinomaisen hienoa havaita, että jo vuodesta 2008 lähtien DC.netissä vakituisesti vaikuttanut ja foorumille yli 4000 viestiä kirjoittanut hapannaama on lopultakin, neljäntoista vuoden toivottomalta tuntuneen odotuksen jälkeen, oppinut lataamaan hienolla Sony-kamerallaan ikuistamiaan ja ilmeisesti peräti kalibroidulla Eizo-kuvankäsittelymonitorilla säätämiään valokuvia internetiin ja sen myötä nyt myös tänne suomalaisen valokuvauskulttuurin kehtoon, DC.nettiin. Tästä hapannaamalle kymmenen pistettä ja Lenin-pinssi rintapieleen.
Itse hieman yllätyin myös siitä, että toveri hapannaama osaa ottaa myös varsin mukiinmeneviä valokuvia, joiden visuaalisteknillinen laatutaso on selkeästi DC.netin keskimääräisen kuvatarjonnan paremmalla puolella. Valokuvat kunnianarvoisan hapannaaman jalosta tyttärestä ovat mielestäni tähänastisista valokuvista vaikuttavimpia. Erityisen mukava on nähdä näistä kuvista, ettei tytär ole perinyt kuin pieneltä osin isänsä hapanta naamaa, vaikka kasvojen ilme onkin monissa kuvissa melko vakava.
Toisaalta happamasta naamasta voi olla hyötyäkin monissa asioissa, kuten vakavahenkisessä valokuvaustyössä. Selkeästi on kuitenkin nähtävissä, ettei tähän mennessä julkaistuja valokuvia ole otettu aivan kevytkenkäisesti hutaisemalla, vaan kuvaukseen on jaksettu myös keskittyä ja Turun kameraseurasta saadut opit näyttävät olevan hyvin hallussa kuvien sommittelusta aina kuvankäsittelyyn saakka. Maisemakuvissa on tosin hieman haparointia, kuten horistontti keskellä kuvaa ja pari hieman harkitsematonta räpsyä, joissa katse etsii kuvasta selkeää kiinnekohtaa sitä löytämättä.
Toveri hapannaaman kuvien tekninen laatu edustaa varsin korkeaa tasoa, tosin tunnelikuvissa on havaittavissa pientä sinisyyttä, jonka voi tulkita tosin myös isänmaallisuuden osoitukseksi näinä vakavina aikoina. Kaiken kaikkiaan tämä on mielestäni oikein hyvä alku hapannaamalta ja selkeä merkki siitä, että mies osaa myös tuottaa valokuvia, eikä vain soittaa suutansa. Näkisin, että jatkamalla tähän malliin DC.netin kansa voi hyvinkin saada toveri hapannaamasta tulevaisuudessa vielä oikein pätevän uuden valokuvaupseerin.
Itse hieman yllätyin myös siitä, että toveri hapannaama osaa ottaa myös varsin mukiinmeneviä valokuvia, joiden visuaalisteknillinen laatutaso on selkeästi DC.netin keskimääräisen kuvatarjonnan paremmalla puolella. Valokuvat kunnianarvoisan hapannaaman jalosta tyttärestä ovat mielestäni tähänastisista valokuvista vaikuttavimpia. Erityisen mukava on nähdä näistä kuvista, ettei tytär ole perinyt kuin pieneltä osin isänsä hapanta naamaa, vaikka kasvojen ilme onkin monissa kuvissa melko vakava.
Toisaalta happamasta naamasta voi olla hyötyäkin monissa asioissa, kuten vakavahenkisessä valokuvaustyössä. Selkeästi on kuitenkin nähtävissä, ettei tähän mennessä julkaistuja valokuvia ole otettu aivan kevytkenkäisesti hutaisemalla, vaan kuvaukseen on jaksettu myös keskittyä ja Turun kameraseurasta saadut opit näyttävät olevan hyvin hallussa kuvien sommittelusta aina kuvankäsittelyyn saakka. Maisemakuvissa on tosin hieman haparointia, kuten horistontti keskellä kuvaa ja pari hieman harkitsematonta räpsyä, joissa katse etsii kuvasta selkeää kiinnekohtaa sitä löytämättä.
Toveri hapannaaman kuvien tekninen laatu edustaa varsin korkeaa tasoa, tosin tunnelikuvissa on havaittavissa pientä sinisyyttä, jonka voi tulkita tosin myös isänmaallisuuden osoitukseksi näinä vakavina aikoina. Kaiken kaikkiaan tämä on mielestäni oikein hyvä alku hapannaamalta ja selkeä merkki siitä, että mies osaa myös tuottaa valokuvia, eikä vain soittaa suutansa. Näkisin, että jatkamalla tähän malliin DC.netin kansa voi hyvinkin saada toveri hapannaamasta tulevaisuudessa vielä oikein pätevän uuden valokuvaupseerin.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
No mutta kiitosta vaan arvon Spege.
Sellainen huomio, että tuo mainitsemasi Eizo on saatettu jo parisen vuotta takaperin ansaittuun ser-jätteen hautausmaalle, kun ei enää kalibroinnitkaan auttaneet, kun koko sävybaletti alkoi olemaan aivan jotain muuta kuin luonnollinen.
Annettakoon kiitos temamalle, joka taannoin yleisellä tasolla peräänkuulutti foorumin näivettymisen mahdollisuutta, jos kaikki kanssakäyminen rajoittuu vain ja ainoastaan näistä himmeleistä kinasteluun, joten hänen innoittamanaan otin itseäni niskasta kiinni ja tässä sitä sitten ollaan...
Sellainen huomio, että tuo mainitsemasi Eizo on saatettu jo parisen vuotta takaperin ansaittuun ser-jätteen hautausmaalle, kun ei enää kalibroinnitkaan auttaneet, kun koko sävybaletti alkoi olemaan aivan jotain muuta kuin luonnollinen.
Annettakoon kiitos temamalle, joka taannoin yleisellä tasolla peräänkuulutti foorumin näivettymisen mahdollisuutta, jos kaikki kanssakäyminen rajoittuu vain ja ainoastaan näistä himmeleistä kinasteluun, joten hänen innoittamanaan otin itseäni niskasta kiinni ja tässä sitä sitten ollaan...
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Jaahas, piakkoin lähdössä Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän, moikkaamaan kummipoikaa
Pitää myöhemmin laittaa ketjuun kuvatuksia, mitä uudella Zeiss Batis 18/2.8:lla mahdollisesti saa.
Sääli kun ei tähän hätään ehtinyt tulla tilaamani PolarPro Peter McKinnon 77mm Signature Edition II Variable ND 6-9 stop filsua, sillä odotan combolta kyllä tulevaisuudessa paljon ja olisi ollut kiva matkalla pysähtyä testaamaan jalustaa hyödyntäen, mihin moisesta oikein onkaan...
Vielä kun jostain löytyisi tuohon Zeissiin uusi linssisuojus, meinaan on tuo originelli kyllä niin sysipas...ka laitos, ettei paremmasta väliä.
Hankala saada paikoilleen ja taitaa olla jo hieman epäkurantti rimpula, kun ei edes pysy kunnolla paikoillaankaan.
Pitää myöhemmin laittaa ketjuun kuvatuksia, mitä uudella Zeiss Batis 18/2.8:lla mahdollisesti saa.
Sääli kun ei tähän hätään ehtinyt tulla tilaamani PolarPro Peter McKinnon 77mm Signature Edition II Variable ND 6-9 stop filsua, sillä odotan combolta kyllä tulevaisuudessa paljon ja olisi ollut kiva matkalla pysähtyä testaamaan jalustaa hyödyntäen, mihin moisesta oikein onkaan...
Vielä kun jostain löytyisi tuohon Zeissiin uusi linssisuojus, meinaan on tuo originelli kyllä niin sysipas...ka laitos, ettei paremmasta väliä.
Hankala saada paikoilleen ja taitaa olla jo hieman epäkurantti rimpula, kun ei edes pysy kunnolla paikoillaankaan.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 22634
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Zeissin suojukset on ollut romua .Zx classic sarjasta alkaen. Joku fiksaatio niillä o sellaiseen löysään lerppaan. Osta digitarvikkeesta sigman suojus tilalle. Sigma tekee sentään hyviä linssinsuojia.
-
- Viestit: 5093
- Liittynyt: Marras 11, 2009 19 : 24
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Totta, Batis 18/2.8:n etutulppa on varmasti huonoin mitä löytyy.
Mun mielestä "paras" oli/on se vanhempi Sony Alpha suojus (oranssi "α") > https://external-content.duckduckgo.com ... f=1&nofb=1 . Ei liian korkea, rakenne paksua muovia, tukevat puristimet, suodinkierteeseen tiukasti istuva uritus, ei irtoa natise tai rämise. Ostin noita aikoinaan pinkan Romulan miljoonalaatikosta 2 e / kpl, joita käytän vielä nykyäänkin ja heitin Canonin omat rimpulat mäkeen.
Mun mielestä "paras" oli/on se vanhempi Sony Alpha suojus (oranssi "α") > https://external-content.duckduckgo.com ... f=1&nofb=1 . Ei liian korkea, rakenne paksua muovia, tukevat puristimet, suodinkierteeseen tiukasti istuva uritus, ei irtoa natise tai rämise. Ostin noita aikoinaan pinkan Romulan miljoonalaatikosta 2 e / kpl, joita käytän vielä nykyäänkin ja heitin Canonin omat rimpulat mäkeen.
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Anteeksi tyhmyyteni, mutta voisiko joku "realisoida" sellaisen suojan, mikä fyysisesti käy 1/1 tuohon Zeissiin?
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 22634
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Jaahas, Eläinsuojelukeskus Tuulispään case läpikäyty.
Käytetty objektiivi siis Zeiss Batis 18mm f2.8
Ei näillä kuvilla ole mitään "painoarvoa", kunhan julkaisin siksi, kun odotusarvo/mielenkiinto itselläni on/oli/on vieläkin (jotenkin outo tapaus tämä Zeiss) suuri tätä Zeiss:iä kohtaan.
Jaahas, ai tuonnepäin kuuluu kääntyä...
Ensimmäinen eläin bongattu ja fiilis, kuin peiliin olisi katsonut...
Villisika nimeltään Osku. Hän rakasti rapsutuksia...
Lapinlehmä Möömö mamma 18-v, nuoli allekirjoittaneen kaksi-vuotiasta kummipoikaa, nimeltään Sipuli, ihan antaumuksella.
Siis Möömö, joka oli ollut ennen 2021 Tuulispäähän tuloaan ilman nautaseuraa 15 vuoden ajan ja viisi vuotta pelkästään sisätiloissa.
Paikka, missä kattava määrä pelkästään kukkoja, jotka tulevat toimeen keskenään, koska seassa ei ole lainkaan kanoja.
Oli hauska kuulla niiden "hierarkiasta", kun nukkuvatkin kuulemma aina samoilla paikoillaan ja aina vieruskaveri sama ja oleilevatkin samoilla huudeilla samojen frendien kanssa.
(ISO 8000, 1/250, f2.
Tämä kaveri oli melko haastava kuvattava, nimittäin Mikko minkki.
Haasteensa siihen loi tuo verkko ja päädyinkin lyömään vvs:n verkkoon kiinni ja toivomaan parasta, sillä fakta on se, ettei 18mm:n Batis ole mikään noiden tilanteiden unelma-objektiivi.
Jaahas, ennen kotimatkaa, terveellinen proteiinipitoinen tankkaus, jotta taas jaksaa...
Seuraavat kuvatukset Hämeen Härkätien varrelta bongattuja...
Sellainen reissu tällä kertaa.
Pitänee todeta, että kun tottui tuon Zeissin edeltäjään, Sony 16-35/4:een, jossa vakaaja + zoomin mahdollisuus toi oman "aivot narikkaan autuuden", niin varmaan menee hetki, kun tottuu taas näin laajaan kiinteään.
Sillä jotenkin oli outo kokemus tämän kanssa kuvata noita eläimiä (yhdessäkään tapauksessa ei muuten eläimen silmätarkennus aktivoitunut, joka Sonylla oli melko selviö...)
Eihän tuo omien tottumusten vuoksi ole mitenkään optimaalinen kampe tämän tyyppisiin kuvauksiin ja maisemalasiksi tuon hankinkin, kunhan halusin tutustua kamppeeseen.
Olisiko se sitten tämän ja olemassa olevan Sigma 50/1.4 ART:in kumppaniksi joku 24mm tai 35mm seuraavaksi, mene ja tiedä, mutta jotain noiden millien väliin seuraavaksi jossain vaiheessa...
Kalustorunggarin matka jatkuu...
Summa summarum, jotenkin tykästyin tähän Zeissiin, sillä "luonteeltaan" täysin erilainen kuin edeltäjänsä Sony. Ei niitä varmaan rinnakkain tarkasteltuna erottaisi toisistaan, mutta tämä Zeiss pakottaa jo kuvaustilanteessa aktivoimaan kuvaaja eri lailla ja jälkikäsittelyssäkin tämä selkeästi vaatii tyystiin erilaiset toimenpiteet kuin se Sony.
Sony oli jollain määrittelemättömällä tavalla (siis oma mututuntuma, ilman minkäänlaista tieteellistä faktaa) simppelin kliininen, kun tämän luonne on hassunhauskan orgaaninen
Niin ja todettava vielä sellainen hätäinen huomio, että tämän f2.8 aukkoa voi melko huoletta käyttää tilanteessa kuin tilanteessa, sen verran takuuvarman skarppi tuo on.
Käytetty objektiivi siis Zeiss Batis 18mm f2.8
Ei näillä kuvilla ole mitään "painoarvoa", kunhan julkaisin siksi, kun odotusarvo/mielenkiinto itselläni on/oli/on vieläkin (jotenkin outo tapaus tämä Zeiss) suuri tätä Zeiss:iä kohtaan.
Jaahas, ai tuonnepäin kuuluu kääntyä...
Ensimmäinen eläin bongattu ja fiilis, kuin peiliin olisi katsonut...
Villisika nimeltään Osku. Hän rakasti rapsutuksia...
Lapinlehmä Möömö mamma 18-v, nuoli allekirjoittaneen kaksi-vuotiasta kummipoikaa, nimeltään Sipuli, ihan antaumuksella.
Siis Möömö, joka oli ollut ennen 2021 Tuulispäähän tuloaan ilman nautaseuraa 15 vuoden ajan ja viisi vuotta pelkästään sisätiloissa.
Paikka, missä kattava määrä pelkästään kukkoja, jotka tulevat toimeen keskenään, koska seassa ei ole lainkaan kanoja.
Oli hauska kuulla niiden "hierarkiasta", kun nukkuvatkin kuulemma aina samoilla paikoillaan ja aina vieruskaveri sama ja oleilevatkin samoilla huudeilla samojen frendien kanssa.
(ISO 8000, 1/250, f2.
Tämä kaveri oli melko haastava kuvattava, nimittäin Mikko minkki.
Haasteensa siihen loi tuo verkko ja päädyinkin lyömään vvs:n verkkoon kiinni ja toivomaan parasta, sillä fakta on se, ettei 18mm:n Batis ole mikään noiden tilanteiden unelma-objektiivi.
Jaahas, ennen kotimatkaa, terveellinen proteiinipitoinen tankkaus, jotta taas jaksaa...
Seuraavat kuvatukset Hämeen Härkätien varrelta bongattuja...
Sellainen reissu tällä kertaa.
Pitänee todeta, että kun tottui tuon Zeissin edeltäjään, Sony 16-35/4:een, jossa vakaaja + zoomin mahdollisuus toi oman "aivot narikkaan autuuden", niin varmaan menee hetki, kun tottuu taas näin laajaan kiinteään.
Sillä jotenkin oli outo kokemus tämän kanssa kuvata noita eläimiä (yhdessäkään tapauksessa ei muuten eläimen silmätarkennus aktivoitunut, joka Sonylla oli melko selviö...)
Eihän tuo omien tottumusten vuoksi ole mitenkään optimaalinen kampe tämän tyyppisiin kuvauksiin ja maisemalasiksi tuon hankinkin, kunhan halusin tutustua kamppeeseen.
Olisiko se sitten tämän ja olemassa olevan Sigma 50/1.4 ART:in kumppaniksi joku 24mm tai 35mm seuraavaksi, mene ja tiedä, mutta jotain noiden millien väliin seuraavaksi jossain vaiheessa...
Kalustorunggarin matka jatkuu...
Summa summarum, jotenkin tykästyin tähän Zeissiin, sillä "luonteeltaan" täysin erilainen kuin edeltäjänsä Sony. Ei niitä varmaan rinnakkain tarkasteltuna erottaisi toisistaan, mutta tämä Zeiss pakottaa jo kuvaustilanteessa aktivoimaan kuvaaja eri lailla ja jälkikäsittelyssäkin tämä selkeästi vaatii tyystiin erilaiset toimenpiteet kuin se Sony.
Sony oli jollain määrittelemättömällä tavalla (siis oma mututuntuma, ilman minkäänlaista tieteellistä faktaa) simppelin kliininen, kun tämän luonne on hassunhauskan orgaaninen
Niin ja todettava vielä sellainen hätäinen huomio, että tämän f2.8 aukkoa voi melko huoletta käyttää tilanteessa kuin tilanteessa, sen verran takuuvarman skarppi tuo on.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 5410
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Tuli käytyä Suomi/Norja maaottelussa ja todettava, että tällä kertaa tulos oli tasan 1-1.
Fiilis tuskin välittynee näin kapealla otannalla kuvista, mutta olipahan taas nähtävää ja koettavaa yllin kyllin.
Oltiin ajamassa Kangasalan halki, kun havaittiin jo ohiajaessamme jonkinlainen vanha tehdasalueen tapainen, jossa mittava määrä katutaidetta aivan laidasta laitaan. Tässä näyte siitä, mitä mesta piti sisällään.
Jotta ei vallan mahdottomaksi kuvatykitykseksi menisi (rehellisesti myönnettynä, kuvia niin mittava määrä tullut käytyä läpi, etten edes jaksa laittaa kuin muutaman tänne, sillä tuolta matka jatkui mutkien kautta (myös niissä "mutkissa" tarttui aina jotain nähtävää muistikorteille) muutamille ennalta suunnitelluille etapeille, kuten esim. pumpulikirkolle, Raatteentielle (kannattaa pysähtyä sinne, sillä ryssäkin pysähtyi...), Karhunpesäkivelle, ym, ym...
Pielpajärven erämaakirkko, jonne pääsi myös sisälle (sieltäkin, kuten itse taivaltamisesta kuvia).
Hippasen innokas apukuski haluaisi jatkaa jo matkaa, joten kuse siinä sitten...
Ehtoo jo sen verran pitkällä, että yövyttiin Rukalla...
Niin kuin kuvasta näkyy, ollaan oltu jo useampi päivä Norjan puolella ja tässä itseasiassa kävi niin, että mennessämme Slettnesin majakalle (maailman pohjoisin mantereella sijaitseva majakka), poikettiin sivutielle, joka johti kylälle keskellä ei yhtään mitään ja siellä tien päässä, joulumuseo =)
En tiedä mikä ihmeen fiksaatio mulla on kuvata kirkkoja, mutta niitä kuvia löytyy kovolta ja PALJON ja kaiken näköisiä. Tässä yksi.
Ja toinen...
Löydettiin eräänä iltana oiva yöpymispaikka, josta näppärästi koiran kanssa aamu-ulkoilu Tenojoen rannalla.
Matkalla jostain jonnekin...
Vuoreijassa ja siellä Steilneset muistomerkillä, tai oikeammin sen sisällä.
1600-luvun noitavainoistaan tunnettu Vuoreija rakennutti Steilneset-muistomerkin, jossa kaikkien yhdeksänkymmenenyhden teloitettujen noitien nimet tietoineen, laitettuna pitkän käytävän seinustoille.
Koko Vuoreija oli oikea rappiokulttuurinen monumentti kaikessa karuudessaan...
Tuohon tokavikaan kuvaan, jossa hahmot "naamarit" päässä liittyy sellainen yksityiskohta, että neljä vuotta takaperin ollessamme Lofooteilla, vastaan tuli autio omakotitalo (viimeinen kuva, otettu Fujilla), jossa saman taiteilijan tekemä teos.
Hamninbergiin johtavan "yksikaistaisen" (yhden auton levyinen poukkoilevan mutkikas asfalttitie), keskellä synkkääkin synkempää kuumaisemaa tien varrella.
Luovvtatin rullakivirannalla...
Hieno pienimuotoinen kävelymatka tuonne, varsinkin kun alussa ja lopussa satoi ja siinä välissä luonto kylpi auringonvalossa.
Itse rannalla niin kalman kylmä, että onneksi oli sumpit mukana ja koiralle toppapuku.
Se fiilis, kun ajat vuoren päällä olevaa tasankoa keskellä ei yhtään mitään, muutama kymmenen kilometria ja yht´äkkiä katsot että what, mikäs se siellä nököttää...
Ja näin olemme vihdoin päässeet matkallamme Silfarin kanjonille, joka siis yksi etukäteen mietityistä paikoista, jossa halusimme poiketa.
Kun omaan melko voimakkaan korkeanpaikan kammon, niin vähän pisti jännittämään, kun astelin reunalle kuvailemaan...
Huikea paikka.
Aaah, tukevaa asfalttia jalkojen alla =)
Oltiin jo ajelemassa takaisin Suomeen päin, kun vaimo tokaisi, että täältä Lakselvista on 40 km sinne "peikkorannalle", missä käytiin 4 vuotta takaperin.
Siihen meitsi välittömästi, että sinne ja poikettiinkin aivan toiseen suuntaan, eli 80 km eees taas, eli tuolla meidän etsi-koe-nauti-fiilis tyylillä ei mikään ihme, että tälläkin reissulla kilometrejä 5108, vaan mikäs sitä kun kerran fiilistellään ja ei muuta kuin kaasua, koska alkoi olla auringonlasku melko liki...
Tuossa sellainen saamelaistarina, että nuo kalliopaadet olleet aikoinaan peikkoja, jotka olivat kivettyneet tuohon, koska olivat liian kauan odottaneet laskuvettä, jotta pääsisivät etenemään.
Aamukahvit naamariin ja nyt kohden rajaa ja yli.
On muuten paras juomani pikakahvi ja alkaa muistuttamaan jo ihan kunnon kahvia.
Rakas kotimaa ja sen kaunista antia, nimittäin Auttiköngäs.
Hieno paikka maastossa kiertävine ulkoilureitteineen, jossa kaiken lisäksi todella hyvä laavu tulipaikkoineen ja näkötornineen.
Ja sitten se viimeisistä viimeisin, jonka jälkeen alkoi armoton rutistus kohden kotia, eli reilu 700 km raakaa ajoa...
Hähninmäen näköalatorni, jonka huipulla sijaitsee vuokrattavissa oleva mökki, jossa wc:tä/suihkua lukuun ottamatta kaikki mukavuudet.
Alhaalla terassi, jossa Weberin kaasugrilli, alueelta saa vuokrata sähköfättejä, erillistä tulipaikkaa, ym. ja kattavat hyvin hoidetut ulkoilureitistöt, eli siis erääänlainen liikunnallisen eräjormailijan unelmamesta.
P.s. Ihan eivät tainneet Norjan kuvat edetä kronologisessa järjestyksessä, vaan väliäkös tuolla...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, öitä kaikille tasapuolisesti, ikään, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta.
Fiilis tuskin välittynee näin kapealla otannalla kuvista, mutta olipahan taas nähtävää ja koettavaa yllin kyllin.
Oltiin ajamassa Kangasalan halki, kun havaittiin jo ohiajaessamme jonkinlainen vanha tehdasalueen tapainen, jossa mittava määrä katutaidetta aivan laidasta laitaan. Tässä näyte siitä, mitä mesta piti sisällään.
Jotta ei vallan mahdottomaksi kuvatykitykseksi menisi (rehellisesti myönnettynä, kuvia niin mittava määrä tullut käytyä läpi, etten edes jaksa laittaa kuin muutaman tänne, sillä tuolta matka jatkui mutkien kautta (myös niissä "mutkissa" tarttui aina jotain nähtävää muistikorteille) muutamille ennalta suunnitelluille etapeille, kuten esim. pumpulikirkolle, Raatteentielle (kannattaa pysähtyä sinne, sillä ryssäkin pysähtyi...), Karhunpesäkivelle, ym, ym...
Pielpajärven erämaakirkko, jonne pääsi myös sisälle (sieltäkin, kuten itse taivaltamisesta kuvia).
Hippasen innokas apukuski haluaisi jatkaa jo matkaa, joten kuse siinä sitten...
Ehtoo jo sen verran pitkällä, että yövyttiin Rukalla...
Niin kuin kuvasta näkyy, ollaan oltu jo useampi päivä Norjan puolella ja tässä itseasiassa kävi niin, että mennessämme Slettnesin majakalle (maailman pohjoisin mantereella sijaitseva majakka), poikettiin sivutielle, joka johti kylälle keskellä ei yhtään mitään ja siellä tien päässä, joulumuseo =)
En tiedä mikä ihmeen fiksaatio mulla on kuvata kirkkoja, mutta niitä kuvia löytyy kovolta ja PALJON ja kaiken näköisiä. Tässä yksi.
Ja toinen...
Löydettiin eräänä iltana oiva yöpymispaikka, josta näppärästi koiran kanssa aamu-ulkoilu Tenojoen rannalla.
Matkalla jostain jonnekin...
Vuoreijassa ja siellä Steilneset muistomerkillä, tai oikeammin sen sisällä.
1600-luvun noitavainoistaan tunnettu Vuoreija rakennutti Steilneset-muistomerkin, jossa kaikkien yhdeksänkymmenenyhden teloitettujen noitien nimet tietoineen, laitettuna pitkän käytävän seinustoille.
Koko Vuoreija oli oikea rappiokulttuurinen monumentti kaikessa karuudessaan...
Tuohon tokavikaan kuvaan, jossa hahmot "naamarit" päässä liittyy sellainen yksityiskohta, että neljä vuotta takaperin ollessamme Lofooteilla, vastaan tuli autio omakotitalo (viimeinen kuva, otettu Fujilla), jossa saman taiteilijan tekemä teos.
Hamninbergiin johtavan "yksikaistaisen" (yhden auton levyinen poukkoilevan mutkikas asfalttitie), keskellä synkkääkin synkempää kuumaisemaa tien varrella.
Luovvtatin rullakivirannalla...
Hieno pienimuotoinen kävelymatka tuonne, varsinkin kun alussa ja lopussa satoi ja siinä välissä luonto kylpi auringonvalossa.
Itse rannalla niin kalman kylmä, että onneksi oli sumpit mukana ja koiralle toppapuku.
Se fiilis, kun ajat vuoren päällä olevaa tasankoa keskellä ei yhtään mitään, muutama kymmenen kilometria ja yht´äkkiä katsot että what, mikäs se siellä nököttää...
Ja näin olemme vihdoin päässeet matkallamme Silfarin kanjonille, joka siis yksi etukäteen mietityistä paikoista, jossa halusimme poiketa.
Kun omaan melko voimakkaan korkeanpaikan kammon, niin vähän pisti jännittämään, kun astelin reunalle kuvailemaan...
Huikea paikka.
Aaah, tukevaa asfalttia jalkojen alla =)
Oltiin jo ajelemassa takaisin Suomeen päin, kun vaimo tokaisi, että täältä Lakselvista on 40 km sinne "peikkorannalle", missä käytiin 4 vuotta takaperin.
Siihen meitsi välittömästi, että sinne ja poikettiinkin aivan toiseen suuntaan, eli 80 km eees taas, eli tuolla meidän etsi-koe-nauti-fiilis tyylillä ei mikään ihme, että tälläkin reissulla kilometrejä 5108, vaan mikäs sitä kun kerran fiilistellään ja ei muuta kuin kaasua, koska alkoi olla auringonlasku melko liki...
Tuossa sellainen saamelaistarina, että nuo kalliopaadet olleet aikoinaan peikkoja, jotka olivat kivettyneet tuohon, koska olivat liian kauan odottaneet laskuvettä, jotta pääsisivät etenemään.
Aamukahvit naamariin ja nyt kohden rajaa ja yli.
On muuten paras juomani pikakahvi ja alkaa muistuttamaan jo ihan kunnon kahvia.
Rakas kotimaa ja sen kaunista antia, nimittäin Auttiköngäs.
Hieno paikka maastossa kiertävine ulkoilureitteineen, jossa kaiken lisäksi todella hyvä laavu tulipaikkoineen ja näkötornineen.
Ja sitten se viimeisistä viimeisin, jonka jälkeen alkoi armoton rutistus kohden kotia, eli reilu 700 km raakaa ajoa...
Hähninmäen näköalatorni, jonka huipulla sijaitsee vuokrattavissa oleva mökki, jossa wc:tä/suihkua lukuun ottamatta kaikki mukavuudet.
Alhaalla terassi, jossa Weberin kaasugrilli, alueelta saa vuokrata sähköfättejä, erillistä tulipaikkaa, ym. ja kattavat hyvin hoidetut ulkoilureitistöt, eli siis erääänlainen liikunnallisen eräjormailijan unelmamesta.
P.s. Ihan eivät tainneet Norjan kuvat edetä kronologisessa järjestyksessä, vaan väliäkös tuolla...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, öitä kaikille tasapuolisesti, ikään, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 658
- Liittynyt: Tammi 10, 2005 23 : 11
- Paikkakunta: Nummela
- Viesti:
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Kiitos, hyvää kerrontaa laadukkaiden kuvien kera.
Meidän seuraava Norjan reissu suuntautunee samoille seuduille, siinäkin mielessä mieluisaa katseltavaa.
Meidän seuraava Norjan reissu suuntautunee samoille seuduille, siinäkin mielessä mieluisaa katseltavaa.
-
- Viestit: 10649
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Habbaman naaman kuvaketju...
Nonniish! Tattista Habikselle kunnon kattauksesta valokuvia!!
Aika hyvin näistä saa käsityksen, että minkälainen objektiivi Batis 18 oikein on. Tasalaatuista kuvaa vaikuttaa tekevän.
Yksi huomio/kymysys kaikille ; onko näiden habannaaman kuvien kirkkaus vähän tumman puoleinen? Kysyn siksi, että haluan tarkistaa oman monitorini kalibrointia samalla. Omaan silmään nämä näyttävät nimittäin hieman tummilta. Ei paljon, eikä kaikki , mutta vähän kuitenkin.
Takaisin kuviin. Hauska huomata, että kokonaisen reissun voi kuvata vaikka 18mm kinolaajiksella. Toki sitä mietti jonkun aiheen kohdalla, että pidempikin polttoväli olisi voinut toimia hyvin, ellei jopa paremmin. Mitään erityistä bokehia ei laajiksen kanssa oikein saa. Batiksen kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että aika miellyttävän liukuman se tarjoaa terävyysalueelta taustan epäterävyysalueelle.
Kuvia on tosi paljon, mikä on oikein nasta juttu. Huomasin yhdestä kuvasta myös varttuneemman pariskunnan orastavaa reissu-erotiikkaa Arvaatko mistä kuvasta? Joukossa muutamia todella hyviä kuvia, ja sitten muutamia räpsyksi luokiteltavia reissukuvia. Jos pari helmeä näistä valitsisi, niin kirkkokuvat ovat hienoja, ja se yksi kuva missä harmaa pystyyn kelottunut kuusi jököttää kankaalla. Sitten villisika kuva on hauska ja hyvä, se missä poseeraa suoraan kameralle!
Myös erämaa-tyyppiset jokikanjoni kuvat ovat komiaa katseltavaa tässä' setissä.
Ja yksi tosi hieno on valokuva teidän koirasta siinä vesistön ja ruohikon rajalla. Siinä Sigman 50/1.4 toimii todella hyvin. Sigmalla otettuja kuvia olisi voinut olla enemmänkin Vaikuttaa olevan terävä lasi kuin partaveistsi, sanoisin!
Aika hyvin näistä saa käsityksen, että minkälainen objektiivi Batis 18 oikein on. Tasalaatuista kuvaa vaikuttaa tekevän.
Yksi huomio/kymysys kaikille ; onko näiden habannaaman kuvien kirkkaus vähän tumman puoleinen? Kysyn siksi, että haluan tarkistaa oman monitorini kalibrointia samalla. Omaan silmään nämä näyttävät nimittäin hieman tummilta. Ei paljon, eikä kaikki , mutta vähän kuitenkin.
Takaisin kuviin. Hauska huomata, että kokonaisen reissun voi kuvata vaikka 18mm kinolaajiksella. Toki sitä mietti jonkun aiheen kohdalla, että pidempikin polttoväli olisi voinut toimia hyvin, ellei jopa paremmin. Mitään erityistä bokehia ei laajiksen kanssa oikein saa. Batiksen kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että aika miellyttävän liukuman se tarjoaa terävyysalueelta taustan epäterävyysalueelle.
Kuvia on tosi paljon, mikä on oikein nasta juttu. Huomasin yhdestä kuvasta myös varttuneemman pariskunnan orastavaa reissu-erotiikkaa Arvaatko mistä kuvasta? Joukossa muutamia todella hyviä kuvia, ja sitten muutamia räpsyksi luokiteltavia reissukuvia. Jos pari helmeä näistä valitsisi, niin kirkkokuvat ovat hienoja, ja se yksi kuva missä harmaa pystyyn kelottunut kuusi jököttää kankaalla. Sitten villisika kuva on hauska ja hyvä, se missä poseeraa suoraan kameralle!
Myös erämaa-tyyppiset jokikanjoni kuvat ovat komiaa katseltavaa tässä' setissä.
Ja yksi tosi hieno on valokuva teidän koirasta siinä vesistön ja ruohikon rajalla. Siinä Sigman 50/1.4 toimii todella hyvin. Sigmalla otettuja kuvia olisi voinut olla enemmänkin Vaikuttaa olevan terävä lasi kuin partaveistsi, sanoisin!
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini