Marsalkka Spegen suuri valokuvaketju

[aikaarska]

Myös fotoyks myy filmejä.

Ja kameratori:

https://kamerastore.fi/collections/film

[hkoskenv]

Jos tuon kyseisen Leica-setin lähtisi nyt ostamaan käytettyjen markkinoilta, hintaa kertyisi helposti yli 10.000 euroa, kun taas toimivan Canon 1D mkII:n saisi nykyisin muutamalla kympillä!

Noista kuvistakin sen näkee, että jos kuvataan Leicalla, ajetaan riisikupilla. Jos ajetaan Mersulla, kuvataan riisikupilla.

[temama]

Jos tuon kyseisen Leica-setin lähtisi nyt ostamaan käytettyjen markkinoilta, hintaa kertyisi helposti yli 10.000 euroa, kun taas toimivan Canon 1D mkII:n saisi nykyisin muutamalla kympillä!

Noista kuvistakin sen näkee, että jos kuvataan Leicalla, ajetaan riisikupilla. Jos ajetaan Mersulla, kuvataan riisikupilla.

Niin, eikä tuossa hintaerossa ole mitään järkeä. Toi Vanha Canon on osittain kehittyneempi kamera kuin nykyiset Leicat. Esim . AF.
Noh, eiköhän homma tästä vielä käänny. Euroopan taloustilanne on menossa niin pas*aan suuntaan, että kohta täällä ei ole varaa tehdä ja ostaa kuin halpiskameroita!

[spege]

Jos tuon kyseisen Leica-setin lähtisi nyt ostamaan käytettyjen markkinoilta, hintaa kertyisi helposti yli 10.000 euroa, kun taas toimivan Canon 1D mkII:n saisi nykyisin muutamalla kympillä!

Noista kuvistakin sen näkee, että jos kuvataan Leicalla, ajetaan riisikupilla. Jos ajetaan Mersulla, kuvataan riisikupilla.

Kuuleppas kunnianarvoisa kenraali Koskenkorva, ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, vaikka ajaisin vielä joku kaunis päivä Mersulla, jonka apukuljettajan jalkotilassa, pienessä sievässä Billinghamin olkalaukussa lepäisi jälleen ihka aito Leica M-sarjan filmikamerasetti. Olen kuitenkin saanut jo haltuuni titaanirunkoisen, aidolla Carl Zeiss 3D-objektiivilla varustetun Contax TVS III-filmipokkarin. Siitä ei ole enää ylettömän pitkä matka takaisin Leicalla työskenteleväksi herrasmiesvalokuvaajaksi.

Leica M-sarjan kameroiden loistavuutta ja sielukkuutta eivät ymmärrä sellaiset valokuvaajat, jotka eivät ole koskaan päässeet käsiksi tähän kameroiden kuningasmerkkiin.

[Maffer]

Tee kompromissi. Zeissin Biogoneilla et kyllä menetä paljoa mitään mutta säästät isosti. M6 + 21/4.5 Biogon, 35/2 Biogon ja 50/1.5 C Sonnar. Toi 21mm on digimittapuussakin yksi terävimmistä kakkuloista vaikkakin digillä se kärsii mahdottomasta värisiirtymästä. Siinä on kunnon 3D-paketti millä poljetaan kaikki Sonit suohon tuosta vain.

[hkoskenv]

Kuuleppas kunnianarvoisa kenraali Koskenkorva, ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, vaikka ajaisin vielä joku kaunis päivä Mersulla, jonka apukuljettajan jalkotilassa, pienessä sievässä Billinghamin olkalaukussa lepäisi jälleen ihka aito Leica M-sarjan filmikamerasetti. Olen kuitenkin saanut jo haltuuni titaanirunkoisen, aidolla Carl Zeiss 3D-objektiivilla varustetun Contax TVS III-filmipokkarin. Siitä ei ole enää ylettömän pitkä matka takaisin Leicalla työskenteleväksi herrasmiesvalokuvaajaksi.

No sitten olet varakas herra.

Leica M-sarjan kameroiden loistavuutta ja sielukkuutta eivät ymmärrä sellaiset valokuvaajat, jotka eivät ole koskaan päässeet käsiksi tähän kameroiden kuningasmerkkiin.

Sinulla menee syy ja seuraus sekaisin. "Sielukkuuden" kokeminen (mitä sillä tarkoitetaankaan) on ihmisen psykologinen ominaisuus, joka vaihtelee valtavasti. Toiset eivät voi kokea sellaista käytännössä ollenkaan vaan pyrkivät tulkitsemaan havaintojaan objektiivisemmin ilman mitään tuollaista esoteeristä hömppää. He eivät ikinä ymmärrä "sielukkaiden" tuotteiden väitettyä paremmuutta eivätkä näe mielekkääksi ostaa sellaisia (jotkut ostavat rehvastellakseen, jos merkki on maineikas).

[hkoskenv]

Tee kompromissi. Zeissin Biogoneilla et kyllä menetä paljoa mitään mutta säästät isosti. M6 + 21/4.5 Biogon, 35/2 Biogon ja 50/1.5 C Sonnar. Toi 21mm on digimittapuussakin yksi terävimmistä kakkuloista vaikkakin digillä se kärsii mahdottomasta värisiirtymästä. Siinä on kunnon 3D-paketti millä poljetaan kaikki Sonit suohon tuosta vain.

Siinä lienee toinen, joka ei koe "sielukkuutta", kun ehdottelee kompromisseja. Jos joku havittelee tosissaan Leicaa, silloin ei kompromissit kelpaa. Kuvat ja niiden tekninen laatu ovat täysin toissijainen asia ja sillä tavoitellaan jonkinlaista hämärämpää tunnekokemusta, jota ei saa tekniikalla tai rahaa säästämällä.

[Maffer]

Eipä noista luonnetta puutu. Kontrasti vaan parempaa pl. 50/1.5C mikä on täydellä aukolla ihan ehta vaseliinipommi. Vanhat Voigtlanderit on sitten niitä "taidelaseja" ja Biogonejakin halvempia.

[temama]

Nyt ollaan ajelehtimassa syvissä vesissä.

Digissä sielukkuutta? Ei ole niin kauan kun kennot ovat tekniikaltaan samanlaista tavaraa. RAWista kuka tahansa voi kaivaa sopivan sielukkaat värit itselleen, merkistä riippumatta. Eri asia tietty, jos ei osaa. Silloin täytyy luottaa valmiiksi tehtyyn, ja voi vaikka unohtaa RAWin. Eri asia, jos oikeasti erillainen kenno, kuten foveon. Mutta sekin vain yhdenlainen kompromissi lisää.

Objektiivien sielukkuus? Okey, objektiivit piirtävät eri tavalla. Mutta peilittömiin sä voit naittaa melkein minkä objektiivin kiinni tahansa.

Leica? Ominaisuuksiin ja suorituskykyyn nähden suhteettoman ylikallis kamera. Sielukkuutta löytyy korkeintaan muotoilussa, käyttölogiikassa ja ergonomiassa. Eli ulkoisista asioista, ei kuvanlaadusta!

[habannaama]

Nyt ollaan ajelehtimassa syvissä vesissä.

Digissä sielukkuutta? Ei ole niin kauan kun kennot ovat tekniikaltaan samanlaista tavaraa. RAWista kuka tahansa voi kaivaa sopivan sielukkaat värit itselleen, merkistä riippumatta. Eri asia tietty, jos ei osaa. Silloin täytyy luottaa valmiiksi tehtyyn, ja voi vaikka unohtaa RAWin. Eri asia, jos oikeasti erillainen kenno, kuten foveon. Mutta sekin vain yhdenlainen kompromissi lisää.

Objektiivien sielukkuus? Okey, objektiivit piirtävät eri tavalla. Mutta peilittömiin sä voit naittaa melkein minkä objektiivin kiinni tahansa.

Leica? Ominaisuuksiin ja suorituskykyyn nähden suhteettoman ylikallis kamera. Sielukkuutta löytyy korkeintaan muotoilussa, käyttölogiikassa ja ergonomiassa. Eli ulkoisista asioista, ei kuvanlaadusta!

Niinpä.

[Maffer]

Leicalla tulee huomioida se, että onko se kalibraatio kakkulan ja rungon välillä kohdallaan. Ei siinä muuta pahempaa ole. Kaikista laseista tulee yllättäen tuhnuja jos rangefinder ei osu. Pieni hillomunkki sinänsä kävi kerran kun kaikki biogonit oli M9:ssä riittävästä kohdallaan.

[hkoskenv]

Nyt ollaan ajelehtimassa syvissä vesissä.

Digissä sielukkuutta?

Sielukkuus on epäilemättä huonosti määritelty ja hyvin yksilöllinen tunnekokemus. En usko, että se on kiinni tekniikasta. Digikennojen tavassa toistaa värejä, kohinassa jne. on paljon epätäydellisyyksiä, jotka ovat ainesta sielukkuudelle, jos on sellaiseen ajatteluun taipuvainen. Tai se voi tulla täysin ulkoisista tekijöistä, kuten välinebrändin historiasta, jostain henkilökohtaisista kokemuksista jne. Filmi on ihan yhtä tekninen tallennusväline fotokemiallisine reaktioineen ja muine kommervenkkeineen.

Leica? Ominaisuuksiin ja suorituskykyyn nähden suhteettoman ylikallis kamera. Sielukkuutta löytyy korkeintaan muotoilussa, käyttölogiikassa ja ergonomiassa. Eli ulkoisista asioista, ei kuvanlaadusta!

Ulkoiset asiat ja olosuhteet ovat erittäin tärkeitä psykologisten kokemusten muodostumisessa. Leica on varsin ainutlaatuinen brändi ja sen saadakseen pitää laittaa rahaa haisemaan, mikä edistää kokemuksia monilla.

[spege]

Nyt ollaan ajelehtimassa syvissä vesissä.

Digissä sielukkuutta? Ei ole niin kauan kun kennot ovat tekniikaltaan samanlaista tavaraa. RAWista kuka tahansa voi kaivaa sopivan sielukkaat värit itselleen, merkistä riippumatta. Eri asia tietty, jos ei osaa. Silloin täytyy luottaa valmiiksi tehtyyn, ja voi vaikka unohtaa RAWin. Eri asia, jos oikeasti erillainen kenno, kuten foveon. Mutta sekin vain yhdenlainen kompromissi lisää.

Objektiivien sielukkuus? Okey, objektiivit piirtävät eri tavalla. Mutta peilittömiin sä voit naittaa melkein minkä objektiivin kiinni tahansa.

Leica? Ominaisuuksiin ja suorituskykyyn nähden suhteettoman ylikallis kamera. Sielukkuutta löytyy korkeintaan muotoilussa, käyttölogiikassa ja ergonomiassa. Eli ulkoisista asioista, ei kuvanlaadusta!

En ole puhunut mitään Leican digitaalista kameroista, ne eivät minua kiinnosta eikä innosta.

Olen kuitenkin sikäli onnellinen ihminen, että minulla on ollut aikoinaan suuri ilo omistaa Leica M-sarjan filmikamerasetti, vieläpä valmistajan omilla loistavilla objektiiveilla. Ne jotka ovat hiemankaan enemmän perehtyneet kameroiden arvostukseen, kultaisessa nuoruudessani omistamani Leica M6 on ehdottomasti yksi maailman kaikkien aikojen arvotetuimmista valokuvauskojeista mitä on ikinä valmistettu ja sillä on otettu vuosien ja vuosikymmenien aikana maailmalla paljon hyvin arvostettuja valokuvia.

Leica M6:n sielukkuuden taustalla vaikuttavat vankka kokometallinen rakenne, kompakti koko, loistava mittaetsin ja se, että kamera on täysin mekaaninen. Vain kameran valotusmittari tarvitsee paristovirtaa, mutta ilman paristoakin voi kuvata täysin, jos vain hallitsee oikeat valotusarvot erilaisissa olosuhteissa. Täysmekaaninen metallirakenne tekee kamerasta lähes ikuisen ja vaikka kamera tulikin markkinoille jo vuonna 1984, siihen on saatavilla tehtaalta edelleen kaikkia varaosia, mikäli kamera jostakin syystä vioittuu ja lähin korjaamo on Tampereen Kameratori.

Leica M-sarjalaisten sielukkuutteen vaikuttaa paljon myös se, että kameralla on hemmetin kiva kuvata. Kameran käyttöergonomia on mainio, siitä saa tukevan otteen ja rungossa ei ole mitään turhia nappeja ja säätimiä, vähäiset säätimet toimivat saksalaisella täsmällisyydellä. Kameran laukaisuääni on erittäin hiljainen ja suljin niin värinätön, että melko pitkilläkin valotusajoilla saa käsivaralta helposti teräviä kuvia, vaikka kuvanvakaajaa ei ole sen enempää rungossa, kuin objektiiveissakaan. Toki kamera ei sovellu kovin hyvin nopean toiminnan kuvaamiseen ja varsinkaan telekuvaukseen, mutta maisema- ja ihmiskuvaukseen sitäkin paremmin.

Totta puhuen en ole kuitenkaan tällä haavaa lyömässä niin suuria summia rahaa tiskiin, että saisin Leica M-setin takaisin käyttööni, vaikka jonkinlaisena haaveena se on pyörinyt päässäni jo parin vuoden ajan. Työskentelen toistaiseksi jalon filmivalokuvauksen kunnian kentillä lähinnä erinomaisen monipuolisella AF-S Nikkor 24-120/4 VR-zoomobjektiivilla varustetulla Nikon F100 SLR-filmikameralla ja hiljattain hankkimallani, tälläkin hetkellä vyölläni alkuperäisessä nahkakotelossa lepäävällä, 30-60 mm Zeiss-zoomobjektiivilla varustetulla, peilittömällä Contax TVS III-jalokompaktikameralla.

Haluan kuitenkin huomauttaa vielä Leica-skeptisille tovereille temamalle ja hapannaamelle siitä, että maailman ylivoimaisesti kallein kamera on oheinen, vuonna 1923, eli lähes sata vuotta sitten valmistettu Leican prototyyppi, josta maksettiin hiljattain huutokaupassa lähes viisitoista miljoonaa euroa. Kamerassa on vain f/3,5 valovoimainen 50 mm normaaliobjektiivi, eikä puhettakaan mistään digikennosta, automaattitarkennuksesta tai -valotuksesta, kuvanvakaajasta tai edes vaihdettavista objektiiveista.

https://www.dpreview.com/news/821677468 ... at-auction

[JL Anttola]

Eikös missä hyvänsä kaupankäynnissä hinta ole oikea silloin, kun ostajan ja myyjän näkemykset kohtaavat. Siis yhden ostajan ja yhden myyjän; ei siihen kellään muulla ole puuttumista. Mielipide toki voi olla, ja sen voi ilmoittaakin, mutta sillä ei ole vaikutusta itse transaktioon.

[Maffer]

No muista että talvella kannattaa jättää Leica sisään. M9:n suljin hirtteli parin asteen pakkasessa ja tuskin M6:sta on tapahtunut isoa hyppyä noiden välillä

[spege]

No muista että talvella kannattaa jättää Leica sisään. M9:n suljin hirtteli parin asteen pakkasessa ja tuskin M6:sta on tapahtunut isoa hyppyä noiden välillä

M9:ssä ja muissa digitaalisissa M-sarjan Leicoissa on täysin erilainen, elektronisesti ohjattu sähköinen suljin. Legendaarisessa M6:ssa ja yhä edelleen valmistettavassa MP (Mechanical Perfection) filmikameroissa on sama, vuosikymmeniä tuotannossa ollut erittäin varmatoiminen, täysin mekaaninen suljin 1-1/1000 s + B valotusajoilla. Toki jos suljinmekanismin öljyt pääsevät jähmettymään kovassa pakkasessa, voi tulla ongelmia.

[spege]

Tänään, heinäkuun ja samalla kesälomani viimeisen päivän iltana, minulla on suuri ilo ilahduttaa koronan, sodan, inflaation ja orastavan energiakriisin sekä talouslaman ahdistamaa, rauhaa ja hyvinvointia rakastavaa DC.netin kansaa peräti kymmenellä lomani aikana ikuistamallani aidolla filmivalokuvalla.

Ikuistin kaikki nämä valokuvat Suur-Savon ammattivalokuvaajien päämajapaikassa ja samalla kotikunnassani Joroisissa, eli Savon Pariisissa. Ensimmäiset neljä kuvaa taltioin kunnan kenties merkittävimmästä kesätapahtumasta, puolimatkan Finntriathlon-teräsmieskilpailuista ja loput kuusi kuvaa esittelevät kaunista kotikuntaani eri puolilta kaikessa kesän väriloistossaan.

Kuvauskalustona käytin näissä kuvissa Nikon F100-filmikameraani pääosin AF-S Nikkor 16-35/4G VR-laajakulmazoomin kanssa sekä 30-60 mm Zeiss 3D-zoomobjektiivilla varustettua Contax TVS III-kompaktikameraani. Filmeinä olen käyttänyt näissä kuvissa peräti neljää eri materiaalia, Fuji Superia 400:aa sekä Kodak Ektar 100, ColorPlus 200 ja Portra 400 värinegatiivifilmejä.

Filmien kehitys ja skannaus entiseen malliin omatoimisesti ja kuvien säätö lopulliseen julkaisukuntoon Lightroom- ja Photoshop-ohjelmilla. Toivottavasti nämä kuvat riittävät tyydyttämään DC.net kansan laatuvalokuvien tarpeet pidemmäksikin aikaa, ettei ahkera työskentelyni kesälomani aikana ja käyttämäni lukuisat filmirullat menneet aivan hukkaan.

Kuva 1


Kuva 2


Kuva 3


Kuva 4


Kuva 5


Kuva 6


Kuva 7


Kuva 8


Kuva 9


Kuva 10

[Maffer]

Ei kyll menneet. Mukavan leppoista tunnelmaa ja ilmeisesti modernia laajistakin yhdistelty ladassa avokätisesti

Laiturikuvasta tulee mieleen vuosi -95 about. Tuolloin muistaakseni Vääksyssä istutettiin aivan posketon määrä n. kilon painoisia järvitaimenia lähirantaan ja ne jäivät sinne pyörimään useaksi viikoksi syystä tai toisesta. Parina iltana siellä oli koko katu kalassa junnusta vaariin kun mitään kieltojakaan ei ollut enää mailla halmeilla. Ja sitähän sitten piisasi iha sama millä härvelillä kalasti.

[temama]

Yep, on kyllä hienoo dokumentaarista käyttökuvaa filmille. Täytyy nostaa hattua spegen DIY himaprosessille, että tekee kaiken itse alusta loppuun, filmin kehityksestä aina digitointiin.

Kuvien värisävyt ovat taas 'filmimäisiä' , tykkää tai ei.

Olen itekin täsä jännän äärellä kun Kodak GOLD 200 filmirulla on yhtä valotusta vaille valmis. Mutta joudun valitettavasti luottamaan vain stadilaisen fotoyks liikkeen kehitykseen ja heidän Noritsu HS-1800-filmiskannerin (+ heidän ICE-korjausohjelman) tuloksiin. Eli saan filmikuvistani kehitetyt negat ja TIFF tiedostot takaisin.

[spege]

Yep, on kyllä hienoo dokumentaarista käyttökuvaa filmille. Täytyy nostaa hattua spegen DIY himaprosessille, että tekee kaiken itse alusta loppuun, filmin kehityksestä aina digitointiin.

Kuvien värisävyt ovat taas 'filmimäisiä' , tykkää tai ei.

Kun filmien kotikehityksen kaikki vaiheet oppii kunnolla, ei se ole kovin vaikeaa tai edes hidasta. Toki kehitysprosessiin sisältyy monta kriittistä vaihetta, joissa ei ole juuri varaa mokata. Mustavalkofilmien kehittäminen olisi helpompaa ja vähemmän tarkkuutta vaativaa, mutta toisaalta värinegatiivifilmien kehittäminen C-41 prosessilla on suhteellisen helppoa verrattuna dia-, eli väripositiivifimien vaatimaan hyvin kriittiseen E-6 prosessiin.

Oikeastaan ainut ongelma omatoimisessa filmien kehittämisessäni on ollut kehityksen jälkeisen huuhtelun jälkeinen kuivaus taloni lämpöhuoneessa, kun filmipintaan jää usein vesijohtovedestä peräisin olevia kalkkitahroja, joita joutuu sitten skannausvaiheessa puhdistamaan filmipinnalta, mikä voi aiheuttaa herkkään filmipintaan naarmuja. Olisiko valokuvakenraali Mafferilla ratkaisua tähän ongelmaan, kun Maffukka on itsekin kehittänyt paljon filmejä kotona.

Mitä valokuvieni värisävyihin tulee, haluan edelleen painottaa jo monta kertaa tässä ketjussa esille tuomaani seikkaa, etten suinkaan pyri vääntämään skannatuista filmikuvista väkisin kliinisten digikamerakuvien kaltaisia sieluttomia otoksia, vaan tavoittelen filmikuvauksen kautta kuviini sellaista vanhan hyvän ajan ilmettä, jolloin Euroopassa ja Suomessa vallitsi paksu rauha sekä kaikkinainen hyvinvointi, Urho Kekkonen oli vallankahvassa ja Suomella oli loistava YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa, eikä EU:sta ja Natosta ollut vielä tietoakaan.

Mikäli filmikuvieni värisävyt tuntuvat DC.netin savuttoman ja sivistyneen digikansan silmissä hieman erikoisilta, kannattaa kiinnittää huomiota värinegatiivifilmien suomaan mahtavaan sävydynamiikkaan. Toisin kuin digikamerakuvissa, filmikuvien sävyskaala on paljon luonnollisempi ja rauhallisempi, eikä huippuvalot pala puhki tai tummat sävyt mene tukkoon kunnon kontrastista huolimatta, kuten niin usein näkee käyvän tämänkin foorumin digikuvissa.