Paras polttoväli katukuvaukseen?

[mirrored]

Harvoin näkee katukuvauksen esimerkkinä maisemakuvaa/arkkitehtuurikuvaa kadulta.

[mirrored]

En ole tämän genren suurimpia faneja. Jonkin verran maailmaa nähneenä sanoisin, että paras polttoväli vaihtelee kaupungeittain. Jossain Nykissä pilvenpiirtäjien keskellä tai joidenkin vanhojen euroopan kaupunkien kapeilla kujilla 28mm olisi minun valinta. Näissä kotimaan tai pohjoismaiden kaupungeissa sitten 35mm+ ylöspäin toimisi paremmin omaan kuvaustyyliin.

Suomessa on aika erilainen suojavalli ihmisillä ja suunnilleen vain jossain festareilla voi päästä miljoonakaupungin tunnelmaan ihmisten itselleen olettaman psykologisen/sosiaalisen suojan suhteen.

35mm mennään ja päästään tilanteiden lähelle ja sisään eri lailla kuin 50mm.

Olin mukana kun Bruce Gilden näytti meille opiskelijoille kuinka hän toimii kadulla. Tapahtui Lahdessa.

Kyllä siinä meni fiilikset New Yorkin mestarilta kun meinasi turpaan tulla mummoiltakin. Ainakin rumia sanoja ja toruja. Ei silleen ihmisiä täällä vaan häiritä. Mutta olihan hällä varsin erikoinen toimintatyyli: salama, M-Leica ja 28 tai 21mm. Kulki muina miehinä mutta aivan 1-2 metrin päässä yhtäkkiä suuntaus kohdetta päin. Usein meni kyykkyyn samalla. Pelästyivät ihmiset arjen rauhassaan ja nimenomaan loukkaantuivat antaen sen kuulua. Bruce sai kulttuurishokin ja ymmärsi ettei hän osaa täällä toimia.

Sitten toisaalta klassinen esimerkki Suomesta on vaikkapa Jouko Leskelän Katutanssit. Ihan toisenlainen ja diskreetti. Tuskin on häirinnyt kohteitaan suuresti mutta kuvat ovat maittavia.

[mirrored]

Mitä tulee genreen, kyllä katukuvauksella on sen kehittymisestä ja eri tyyleistä huolimatta aina tarkoitettu yleensä tilannekuvausta ja varsinkin ihmiselämän kuvaamista julkisilla paikoilla.

Otsikkoon: Paras valita sellainen polttoväli joka omiin tarkoituksiin sopii.



(P.S. Tuo Gilden-episodi Lahdessa tapahtui joskus kai -90 tai -91. Tässä tuore juttu, jossa näkyy kuitenkin paljon vanhoja kuvia. https://www.magnumphotos.com/theory-and ... pirations/ )

[mvert]

En ole tämän genren suurimpia faneja. Jonkin verran maailmaa nähneenä sanoisin, että paras polttoväli vaihtelee kaupungeittain. Jossain Nykissä pilvenpiirtäjien keskellä tai joidenkin vanhojen euroopan kaupunkien kapeilla kujilla 28mm olisi minun valinta. Näissä kotimaan tai pohjoismaiden kaupungeissa sitten 35mm+ ylöspäin toimisi paremmin omaan kuvaustyyliin.

Suomessa on aika erilainen suojavalli ihmisillä ja suunnilleen vain jossain festareilla voi päästä miljoonakaupungin tunnelmaan ihmisten itselleen olettaman psykologisen/sosiaalisen suojan suhteen.

35mm mennään ja päästään tilanteiden lähelle ja sisään eri lailla kuin 50mm.

Olin mukana kun Bruce Gilden näytti meille opiskelijoille kuinka hän toimii kadulla. Tapahtui Lahdessa.

Kyllä siinä meni fiilikset New Yorkin mestarilta kun meinasi turpaan tulla mummoiltakin. Ainakin rumia sanoja ja toruja. Ei silleen ihmisiä täällä vaan häiritä. Mutta olihan hällä varsin erikoinen toimintatyyli: salama, M-Leica ja 28 tai 21mm. Kulki muina miehinä mutta aivan 1-2 metrin päässä yhtäkkiä suuntaus kohdetta päin. Usein meni kyykkyyn samalla. Pelästyivät ihmiset arjen rauhassaan ja nimenomaan loukkaantuivat antaen sen kuulua. Bruce sai kulttuurishokin ja ymmärsi ettei hän osaa täällä toimia.

Lahti onkin joskus jännä paikka ja turpaanveto keskellä kirkasta päivää on ihan todellinen vaara. Juuri kaupunkiin muuttamisen jälkeen kaveri tuli käymään täällä ja mentiin keskellä kesäpäivää syömään kaupungille. Yhtäkkiä kuului joku huudahdus ja kun käännyin niin vähän matkan päässä kadussa makasi nainen puolitajuttomana. Siinä oli ilmeisesti jotain riitaa tullut miehen kanssa ja se oli sitten tintannut suoraan naista naamaan. Ei muuta kuin kattomaan onko nainen hengissä ja samalla soittamaan hätäkeskukseen. Onneksi oli mies sen verran rauhoittunut, ettei tarvinnut sitä nippuun laittaa. Poliisi ja ambulanssi tuli muutamaan minuuttiin paikalle ja ottivat homman haltuun.

Tuollaiselle vähän äkkipikaisemmalle jos tuon Brucen tempun tekisi, niin musta silmä voisi olla täällä ihan todellisuutta

[aikaarska]

Harvoin näkee katukuvauksen esimerkkinä maisemakuvaa/arkkitehtuurikuvaa kadulta.

Joo, totta puhut jos tarkoitat minun edellisellä sivulla postaamiani luurikuvia, kyllä katukuvassa pitäisi selkeästi tapahtua jotakin inhimillistä touhua. Yleensä ihminen mukana siinä.
Ne minun kuvat oli tarkoitettu lähinnä esimerkiksi siitä, minkälaista jälkeä nykyluuri voisi tehdä katukuvauksessa, kuvanlaadun kannalta, eipä juuri muuta.

[mirrored]

Harvoin näkee katukuvauksen esimerkkinä maisemakuvaa/arkkitehtuurikuvaa kadulta.

Joo, totta puhut jos tarkoitat minun edellisellä sivulla postaamiani luurikuvia, kyllä katukuvassa pitäisi selkeästi tapahtua jotakin inhimillistä touhua. Yleensä ihminen mukana siinä.
Ne minun kuvat oli tarkoitettu lähinnä esimerkiksi siitä, minkälaista jälkeä nykyluuri voisi tehdä katukuvauksessa, kuvanlaadun kannalta, eipä juuri muuta.

Juu ei ja ok. Tarkoitan kiinnittää yleisellä tasolla huomiota katukuvauksen määritelmään, johon ei ole syytä sekoittaa kokonaan tarpeetonta ja kuviteltua yhdenmukaisuuden vaatimusta tai tiukkoja rajoja ja ruotuja. Semmoista sekoitusta huomasin edellä joissakin teksteissä.


Lähinnä vaan sitä että erilaisilla kuvauksen lajeilla on valmiiksi muodostuneet merkitykset eikä niitä termejä voi ihan tuosta vaan uusiksi laittaa. Muotokuvaus, maisemakuvaus, lintukuvaus, katukuvaus, muotikuvaus jne. Termit tulevat tarpeettomiksi jos ne eivät tarkoita jotakin edes hieman selkeää. On sitten eri asia kehittää ja muuttaa genreä mutta yhtymäkohta olisi löydyttävä totuttuun tai olla käyttämättä vanhaa nimitystä.

[temama]

Otin piruuttani tällä viikolla huiikasen katukuvan tapaista stadista! Objektiiveina samypjongin 35/1.4 ja zsonyn 28-60 katukuvauszuumi, naitettuna yhteen legendaarisen Sony A7ÄrrKakosen kanssa. 28-60 zuumilla käytin enimmäkseen laajempaa polttoväliä. Sekin tukee käsitystä, että ihanteellinen perus katukuvauspolttoväli saattaisi olla siellä 28-40mm välillä.

Mutta aivan uunituoreita kuvia ennen yksi koronamuistelo joulukuulta, tämä otettu 35/1.4 lasilla kans;



Onneksi maskeista voi pikkuhiljaa luopua.

Sitten tämän viikon kuviin!

1. heräämö?



2. rattoisaa huikan heittoa katupenkeillä. Penkkejäkin vielä löytyy vaikka huomattavasti karsittu pois. Jengin ei vissiin haluta notkuvan &chillaavan turuilla ja toreilla. Miksiköhän? Voisi liittyä seuraan, mut hemmetti Jallupoteli oli päässyt loppumaan!



3. MM-sapuskaa snägäriltä!



4.



5.



6.



7. Ei oo Tomppa Cruisea näkynyt?



8. Mun versioni Sibbe-monumentista



(käytetty zuumausta valotuksen aikana)

9. Turpiin vaan ja onnea näillä kuvilla, vai?



Lisää uusia kuvatuksiani täällä;

viewtopic.php?f=20&t=12768635&start=100

[JL Anttola]

Ensimmäisessä ikävästi joku volkkarillaan peruuttanut liikennevalotolpan vinoon; onkohan joutunu maksamaan? Mutta taattua temamaa koko sarja! Vaikka Sibben bokeh vähän silmiä rasittaakin...

Otetaas tässä kantaa tuohon polttoväliin, tai omiin kokemuksiin siitä. Mikkelin Kameraseuran fotowalkilla olin keskiviikkona illansuussa. Urpolan kartanon ja Urpolanjoen varrella kävelleksittiin pienellä porukalla kameroita kannellen. Raijasin takakontissa melkosen arsenaalin paikalle mm. luonnonsuojelualueen mahdolliset siivekkäät mielessä, mutta kuitenkin otin kävelylle vain pienen taskujärkkärin pannarizuumilla (Olympus E-PL 6 + 14-42). Otin kuvia kartanon maisemista ja luonnonsuojelualueen aika ahtaista rannoista. Kotona totesin, että kaikki kuvat mahtuivat milliväliin 14-18; ja aika monessa oisin kaivannu laajempaa lasia! (Siis m43 kenno eli roppikerroin 2.) Kotona ois ollu 9-18/4.0-5.6 laajistsuumi, ja nyt jäi sellanen olo, että just se ois ollu oikea vehjes tuohon reissuun. Siis kinomilleinä 18-36 suunnilleen. Jostain tarjoustarjouksesta tuon laajistsuumin aikoinaan ostin, eikä se ole paljoa töitä tehnyt; nyt tuli sellainen olo, että sille on annettava mahdollisuutensa! Tottahan toki on, että uusimmilla luureilla saman asian suunnilleen ajaisi, mutta jos tuollainen on valmiina, niin pärjää edelleen parilla sadalla vuosia sitten ostetulla luurilla, säästyneen tonnin voi vaikka varmuuden vuoksi vaihtaa Sveitsin frangeiksi inflaatiolta suojaan...

EDIT. Kun nyt tuon kuvausreissun mainitsin, niin laitan linkin likkeriin, jos ketä kiinnostaa: https://flic.kr/s/aHBqjzPr9e
Tusinakuvia, tai vajaa sekin, ei varsinaisesti esille laitettavia.

EDIT2. Kattelin tämän ketjun kuvia uudestaan. Ei kai vain temamalla ole ollut maksettu mannekiini mukana?

[Maffer]

Eikös Teknofokuksen Hannu tehny pullonpohjasta linssin? Siitä sit jatkoa jallupullosta.

[mirrored]

Eikös Teknofokuksen Hannu tehny pullonpohjasta linssin? Siitä sit jatkoa jallupullosta.

Meinaatko että 50cl olisi paras polttoväli?

edit. Ootte tunnistanut tuttuja kuvassa vasta hokasin?

[temama]

Kiitti kaiffarit!!

Kyllä 38% on paras polttoprosentti katukuvaukseen, kuten Jallupullossa!

[iikkoo]

Kolmonen. Son oikeaa kunnon kaupunkikuvasta, hyvä jottei kameraasi rikottu

[JL Anttola]

Vielä jäin pohtimaan katukuvauksen genreä, aidoimmillaan. Hienoja kuvia ovat sellaiset, missä ihmiset menevät omissa menoissaan ja askareissaan, eivätkä ainakaan kuvaa katsomalla näytä edes tietävän, että heitä kuvataan. Ja mielellään kuitenkin läheltä. Mistä tullaan siihen, että en voisi kuvitella itse kuvaavani tuntemattomia ihmisiä heiltä salaa, en läheltä enkä kaukaa? Ei ole minusta katukuvaajaksi, vain mukulakiviä voisin kuvata... en niinkään pelkää rettelöitä, en niitä tosin kaipaakaan, mutta toimintamalli nyt vain tuntuu hyvien käytöstapojen vastaiselta.

Emme tosin tiedä, mikä oli Vivian Maierin toimintamalli; aika usein ihmiset hänen kuvissaan näyttävät asettautuneilta. Ja eikös se yksikin maailmankuulu jäähyväis- tai tapaamiskuva, minkä kuvaajaa en muista, ja vaikka muistaisinkin en osaisi hänen nimeään sanoa enkä kirjoittaa, ole myöhemmin paljastunut feikiksi; näyttelijöitä olivat kuvassa, eikä mikään satunnaisotos ollut se!

Genren huippukuvaksi kuvittelen sellaisen, joka on otettu melko laajalla kuvakulmalla, jossa on lähellä kameraa jotain melko intensiivistä ihmisten välistä tai ihmisiin liittyvää tapahtumaa, ja lisäksi yleistä katunäkymää, arkkitehtuuria, ihmisiä, liikennevälineitä, mielellään jotain, mikä sitoo kuvan ajankohdan tunnistettaksi myöhemminkin. Ja omista ottamistani puuttuu tuo ensimmäinen ja kait tärkein elementti.

Tällaista ääneen pohdiskelua tällä kertaa...

[Maffer]

Luurilla vaan. Kukaan ei välitä enää ja ei vaivaannu. Se on oma ongelma jos tarvii roikottaa kilon GM:ää kaulassa.

[temama]

Hyvää pohdiskelua Anttola!

Se on kieltämättä pikku ongelma katukuvauksessa, tuo ihmisten yksityisyys.

Nykyään esim. luurilla on helppo ottaa 'salakuvia' koska jengi ei jaksa välittää luuriaan ojentelevista ihmisistä, se on niin normaalia. Mutta järkkärikuvaaja kyllä yleensä huomataan edes jollakin tasolla.

Katukuvaus oppaissa jopa neuvotaan miten salakuvaus onnistuu parhaiten. En oikein tiedä moisesta.

Probleema syvenee jos ryhtyy kyselemään ihmisiltä kuvauslupaa. Sen jälkeen kuvaustilanne ei näyttäydy useinkaan niin luontevalta, vaan mukaan tulee poseeraamista. Toki sillä tavalla voi saada parempia yksittäisiä ihmiskuvia kylläkin. Mutta onko se enää katukuvausta?

Käsittääkseni yleisillä paikoilla saa kuitenkin edelleen valokuvata. Ja niissä saa olla myös ihmisiä mukana. Ja käsittääkseni niitä saa myös julkaista ilman että kysyy ihmisiltä lupaa. Vai missä menee raja?
Jos kuvaat vaikka metron rullaportaissa ihmisjoukon tulevan rullaportaita ylös, niin täytyykö niiltä kaikilta 12 ihmiseltä kysyä lupa kuvan julkaisemiseen jos niiden lärvit näkyy? Ei kai?

[mirrored]

Käsittääkseni yleisillä paikoilla saa kuitenkin edelleen valokuvata. Ja niissä saa olla myös ihmisiä mukana. Ja käsittääkseni niitä saa myös julkaista ilman että kysyy ihmisiltä lupaa. Vai missä menee raja?

Kuvata saa yleisillä paikoilla mielin määrin. Pitää vain muistaa normaalit käytösnormit joista lakejakin voi löytää. Jos on vaikkapa riitaa kuvattavan kanssa jossa toinen kieltää ja ärsyyntyy, kyllä siihen varmasti jonkin lainkohdan keksii joka puoltaa kuvaamisen oikeutta tai toisen joka vastustaa sitä. Jos tarpeen eikä maalaisjärki riitä. Kuvaamiseen ei todellakaan tarvita lupaa keneltäkään. Tulkinnanvaraiseksi asia voi tulla jos kuuluu kielto. Ei kuitenkaan kovin herkästi. Kukin kelaa ja toimii ite omassa tilanteessaan.

Julkaista et saa sellaista mikä halventaa toista, on epäkunnioittavaa. Se on julkaisijan vastuulla ja itse tulkittava. Siinä vaikuttaa luonnollisesti myös julkaisumedia, sen yleisö ja ylipäätään konteksti.

[JL Anttola]

Minulle kysymyksessä on kaksi aika erillistä puolta, vaikka ne väkisin toisiaan leikkaavat. Taustalla on laki, asetukset, kaupungin järjestyssäännöt, yksittäisiin paikkoihin tai tilaisuuksiin liittyvät järjestyssäännöt, määräykset ja oikeudet. Toisaalla on oma kotikasvatus ja elämänkokemus, mikä on rakentanut tietynlaisen etiikan ja moraalin, ja mikä asettaa omalle toiminnalle jotkin rajat. Koen omalla kohdallani nämä itse itselle kehitetyt tai kehittyneet säännöt ongelmaksi; en voi ottaa sellaisia kuvia joita haluaisin ottaa. Siitä syntyy selvä ristiriita omaan nuppiin; osittain sellainen, johon olen itse tyytyväinen, mutta osittain sellainen, jota toivoisin voivani mieltäni pahoittamatta muuttaa. Siis siitä riippumatta, miten mahdollisesti muut suhtautuvat tai reagoivat tekemisiini.

[aikaarska]

Kieltämättä hankala keissi. Kaikki eivät pidä katukuvausta niin pahana kuin toiset...Siinä ei välttämättä kotikasvatus ja moraalikäsitykset auta kun julkista kuvaamista voi ajatella niin monella tavalla.
Mielestäni katukuvauksessa täytyy luovia hetki kerrallaan, ja jatkuvasti tuntosarvet hereillä, että mikä on sopivaa ja mikä ehkä ei niinkään. Samoin jos joku ihminen kadulla selkeästi ilmaisee paheksuntaa kuvausta kohtaan, niin sitten jättää kuvan ottamatta tai kuvan julkaisematta.

[Maffer]

Voi käyttää myös jyrkkää kontrastia ja tehdä kohteista silhuetteja jos ihmisiä. Niitä ei sitten voi enää tunnistaa.

[temama]

Voi käyttää myös jyrkkää kontrastia ja tehdä kohteista silhuetteja jos ihmisiä. Niitä ei sitten voi enää tunnistaa.

Varmaan jossain kuvassa toimii, mutta kyllä yleisesti ottaen kunnon katukuvassa täytyy myös ihminen näkyä. Mahdollisesti ilmeet ja kaikki.

Oon seurannut facessa toimivaa 'Helsinki vanhoissa kuvissa' ryhmää (vahva suositus!!), niin kyllä siellä näkee, että kunnon kaupunkikuvan/katukuvan täytyy näyttää ajan henki sellaisenaan, sensuroimatta. Niitä vanhoja kuvia on erittäin mielenkiintoista katsoa juuri sen takia. Ja tuskin ketään useamman vuosikymmenen jälkeen haittaa jos oma lärvi löytyy tälläisistä valokuvista . Melkeinpä päinvastoin, väittäisin!

Ne kuvat mitä me nyt otamme, ne vanhenee yllättävän nopeasti. Mutta esim tällä vuosikymmenellä syntyneitä ne voi kovastikin kiinnostaa joskus 30-60 vuoden kuluttua.

Tietty tää historia-aspekti on vain yksi osa katukuvaa.