ttuplai kirjoitti: ↑Marras 25, 2021 6 : 44
Maisemakuvilla ei oikeastaan voi todistaa kuin sen, et maisemakuvaaminen on aika turhaa hommaa. Ennemmin kandeis ottaa vaikka selfie ja siihen puhelin on kyl kätsympi.
Maisemakuvaaminen turhaa, hmmm...
Avaatko hieman ajatusmaailmaasi, millä tavoin sitten selfiekuvaaminen on merkityksellistä?
Selfieräpsyissä luuri on kyllä järkkäriä kätsympi, tai niin no, siinäkin nykyään ero kaventunut, kiitos kääntyvänäyttöisten kameroiden, siinä pienehkö kätsy laajis ja simmutarkennus niin homma paketissa ja laatua riittää vaikka lampaat söis.
Itse edelleenkin näiden useiden vuosien ja useiden kännyköiden jälkeen en ole oppinut pitämään kännykkää kuvaamisessa kädessäni, sen latuskan ergonomia ei taivu edes selfieen, tosin tällä naamalla sellaista ei kannata edes kokeilla ja kun kohta joku sanoo että se etukamera, mutta kun kerran ollaan olevinamme myös kuvalaatuteknisesti orjentoituneita ainakin jollain tasolla, niin kun ei se pääkameran laatu edes riitä, niin entä sitten se lusu etukamera.
En itseasiassa näe niissä juurikaan eroa, tai niin no, anteeksi, siinä mielessä näen että jos se puhelin on "jatkuvana käden jatkeena", jolloin se on kokoajan siinä metrin päässä omistajastaan, niin tällöin se on sitä.
Kameran taas moni joutuu kaivamaan jostain naftaliinista jne, sekin täysin riippuu käyttäjänsä tottumuksista, henkilökohtaisesti tiedän kamerani olemassaolon aina täysin tarkkaan, siellä se on foamilokerossaan kovasalkun uumenissa atk-pöydän kupeessa, kestää hakea/ottaa käyttökuntoon yläkerrasta noin minuutissa-kahdessa.
Ja aina kun menen jonnekin jossa vähäkään kuvittelen mahdollisesti että vastaan tulisi jotain kuvattavaa, mulla roikkuu kamera Peakin hihnassa mukana.
Melko kätsyä laittaa virrat päälle ja räps.
Hmmm, luuri, niin no joo, en välillä itsekään tiedä missä se on, välillä kaivan sitä taskusta jossa sen kuvittelin olevan, kotona taas ihmettelen että onko se alakerrassa jossain tai ehkäpä sitten yläkerrassa, onneksi on tuo Huawein älykello jossa toiminto etsi puhelimeni, sieltä se luuri sitten huutaa että täällä olen (Englanniksi siis). Mutta onko se juuri minulle kätsyä, ei koska mulle luuri on pakollinen paha, 90% ajasta se on jopa äänettömällä, koska tarvitsen luuria myös töissä, erillinen duuniluuri ja siihen sidottu 120% klo. 07-15.30 välisen ajan, niin se että olisin sidottu sellaiseen myös vapaa-ajallani, ei kiitos.
Siksi olen ingoorannut luurin vapaa-ajastani, ne tärkeimmät yhteydenotot luuri ilmoittaa mun älykelloo josta yhdellä vilkaisulla näen, kannattaako reagoida, yleensä ei, ahdistaa ajatuskin.
Mulle perhe on kaikki kaikessa, heidän kanssaan (jo aikuiset lapset ja omillaan) whatsapp-ryhmä ja yhteydenpito hoituu niin melko aktiivisesti käytännössä päivittäin, ollaan aika hullunkurinen huumorintajuinen keskenään pelleilevä perhe ja mun kännyelämä rajoittuu vapaa-ajalla siihen.
Mulle vasta kameran kaulaan ripustaminen toi sen totaalifiiliksen että nyt ollaan totaalisen vapaa-ajan suhteen asian ytimessä, silloin teen sitä mistä todella pidän ja se vapaa-aika todellakin kongretisoituu sanan varsinaisessa merkityksessä.
En silti ota sitä sellaisena että kameraa roikottaessani mun on pakko saada joku kuva, välillä tulee kuvattua, välillä taas ei, mutta silti se antaa sen saman mielihyvän tunteen, kuin esim. punttisali tai fillarilenkki tai vaikkapa hyvä olut, saunassa istuminen tai mikä nyt vaan vst voikaan olla.
Kuulee joskus että paras kamera on se mikä on mukana, on mullakin ollut tilanteita jossa ei järkkäriä messissä ja noituu että däm, kaivanko silloin luurin taskusta? En. Syystä että mulle se tilanne tuollaisenaan ei anna visuaalisesti kiksejä, koska osa sitä visuaalista nautintoa on myös tietynlainen kuvanlaatu ja vielä ei ole tullut omiin henkilökohtaisiin preferensseihini istuvaa kamerakännykkää ja tällöin koen että se jää näin ollen kertakäyttöviihteeksi (räpsy), jonka painoarvo itselleni kuvakerronnallisesti +-0, eikä ikinä tule jäämään kovalevyille.
Se se mulla on känny/järkkärikuvaamisen erojen ydin pääpiirteissään.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.