Ensin Olympus, nyt Panasonic?

[myllis]

Olympus on kuitenkin ikoninen nimi. Muistan ne ajat jolloin OM-1 tuli markkinoille. Olympus on kuitenkin aina ollut se altavastaaja nykyisessä Nikon/Canon maailmassa vähän niin kuin Pentax, silläkin merkillä on pitkä historia ja marginaaliasema markkinoilla nykyisin.

[ttuplai]

Montako sellaista kuvaa olet ottanut johon olet oikeasti tyytyväinen? Niinkun kuvaajana etkä sen kantilta että asiakas oli tyytyväinen?

Ei tuollaisia ole kuin muutamia per kuvaaja. Sellaisen paskoontuminen riittää aivan tarpeeksi.

Niit on aina kymmenen, mut ne eivät ole tänään samat kymmenen kuin kymmenen vuoden päästä - mut ei noiden kymmenen tallentaminen kauhisti tilaa viekään tai ne voi tallentaa vaikka 15-kertaan. Ja hävittää sitä mukaa, kun toi The Best of The Best of The Best muuttuu. En mä silti noidenkaan perään kauhiasti itke - menettäminen ny vaan on osa elämää - toki jos Odin langettas mun ylle nostalgiakirouksen eli en enää ikinä pystyisi tuottamaan yhtään uutta kuvaa tai kokisin parhaat vuoteni jo menneen ts. kaikki parhaat kuvat olen jo ottanut niin tilanne olis toinen. Nyt parhaat on edelleen ottamatta ja säilytyslaatikossa on vain muistoja.

[ttuplai]

Kukin tavallaan. Tää oli ihan ehdotus välillä tarkastaa mitä tallessa on ja toinen pointti oli et varmuuskopioinnista oli hyötyä. Siit seuraa lopulta se dilemma et digitaalisen median säilytys on kalliimpaa kuin keskimääräinen harrastajakalusto.

Tietenkin varmuuskopiointi on datan säilytyksen kulmakivi ja jos joka tiedosto on arvokas, kannattaa käyttää riittävän monelle levylle hajauttamista ja ohjelmia, jotka tarkistavat automaattisesti tiedostojen eheyden. Mutta tuo, että nuo maksaisivat enemmän kuin keskimääräinen harrastajakalusto, on liioittelua ja vaatii jollain tavalla epärealistisen esimerkin.

Jos puhutaan keskimääräisestä harrastajasta, puhutaan ehkä yhdestä teratavusta. Se menee alle satasen hintaiselle levylle. Jos käyttää kolmea levyä ja kolmen vuoden vaihtoväliä, se maksaa satasen vuodessa. Keskivertoharrastajan kuvankäsittelyyn välttävä tietokone maksaa käytettynä ehkä 200 € (siinä tulee Windowsin lisenssi mukana) ja perustoimistomonitori 200 €. Niille voi laskea 5 vuotta käyttöikää. Siitä tulee toinen satanen vuodessa lisää, kun huomioidaan pikkutilpehööri. Se on aika pihi harrastaja, joka käyttää kameroihin ja objektiiveihin alle 200 € vuodessa.

Sitten jos otetaan esimerkiksi enemmän kuvaava, vaikka himoharrastaja tai ammattilainen, joka tarvitsee kymmeniä teroja tilaa, kuvankäsittelytyöaseman, Photoshopin ja kalibroidun näytön, silloin on liki poikkeuksetta kamerakalustossa kiinni kymppitonneja.

Ja jos tarjoat tilalle filmiä, tilanne ei siitä muutu ainakaan filmin eduksi. Kuvien kopioiminen useammalle negatiiville, kaikkien manipulointivälivaiheiden arkistointi ym. maksaa paljon enemmän nykyisillä rakennusten neliöhinnoilla. Tuossa filmissäehdotuksessasi on vain se piilo-oletus, että kuvaaminen vähenee murto-osaan ja kuvien käsittely loppuu käytännössä kokonaan - eli kuvaus muuttuu tyypilliseksi harrastajan filmikuvaukseksi. Mutta digikuvausta voi harrastaa ihan samoin ja silloin kuvien säilytys ei maksa käytännössä mitään muuta kuin varmuuskopioinnin vaivan muutaman vuoden välein.

Mulla on kamerakalustossa kiinni n. 20k - edittikoneessa 3k - backup kovalevyissä 200-300 euroa. Käytössä 2 ulkoista joista vanhemman otan uusikäyttöön, kun nykyinen ulkoinen täyttyy (tai ostan uusia). Koneessa yksi hd ja kaksi ssd:tä (nvme) pelkästään kuva/videotyöskentelyä varten (toinen ssd videoproxyille - toinen sen vuoden työkuville). Noin karkeasti lasken kuvauskalustoon sellasen vajaat 1,5k / vuosi (20% arvonalennus / vuosi - 5v käyttöikä eli laskettu tosta 23k). Varmennuksissa on kiinni n. 60 euroa / vuosi. Noiden ero on aika massiivinen kaluston tappioksi. Mä en lupaa asiakkaille mitään kuvien ikuisuussäilytystä- toki sen vois erikseen hinnoitella, mut veikkaus on et moiselle ei ole lopulta kysyntää. Enempi tai ainakin saman verran on kysyntää kuvien hävittämiselle (kaikki eivät halua Jaskan hautajaiskuvien löytyvän mun jäämistöstä edes kryptattuna).

Toki voi keksiä jonkun mielivaltaisen varmennusjärjestelmän ilmastostabiloituine kassakaappeinen, jota vartio venäjän mafia yhdessä Naton kanssa - kuukausimaksu 3,7 miljoonaa, mut se on niinku itelle vähän turhan järee hyötyyn nähden. Toki menetykselle on vaikea laskea arvoa, koska se on kokonaan poistunut keskuudestamme. Oman kuolinpesäni lasken kuuluvan standardikategoriaan eli jälkipolvi kisaa siitä kuka ei joudu hävittämään kaikkea turhaa nurkkaan jäänyttä - ei siis Vivian Mayer-kuolinpesä josta tahkotaan rahaa.