jaava kirjoitti: ↑Loka 18, 2021 17 : 03
nsamppa kirjoitti: ↑Loka 18, 2021 13 : 44
jaava kirjoitti: ↑Loka 18, 2021 10 : 30 Surkeaa on se, että pääosa kuolleista on alkanut olla rokottamattomia. Tietämättömyydestä sakotetaan. Vai ovatko he vain harhaanjohdettuja uhreja.
Mitä surkeaa siinä on? Eiköhän siinä aikuiset ihmiset ole ottaneet tietoisen riskin ja välillä niistä tulee riskit maksuun. Mun mielestä se on pikemminkin reilua ja todennäköisyyksien mukaista.
Voihan sen toki noinkin ajatella. Jos haluaa ottaa hieman empaattisemman näkökannan sekä ihmistä, että yhteiskuntaa kohtaan, niin:
Surkeaa on ainakin 2 asiaa, jotka ovat siis turhia:
- Kuolema aiheuttaa läheisille henkisiä kärsimyksiä, jotka voi olla vakavia ja invalidisoivia. Ja usein järkyttää elämää pitkäksi aikaa.
- Me yhteiskuntana olemme investoineet jokaiseen kanslaiseen summan rahaa ja resursseja. Kuolleen osalta kärsitään tappiota - sinä ja minä.
Tottakai empatia on toivottava ominaisuus ihmisessä, niin saa ja kuuluukin olla.
Mutta sitten taas toinen näkökulma empatiaan, jos itse henkilökohtaisesti alkaisin "empatioimaan" jokaisen koronaan kuolleen vuoksi, sekin olisi aika "kylmän tiukka" linjanveto rajata empatia pelkästään heihin, noin humaanin ja empatiakykyisen yksilön luulisi kantavan aikamoista henkistä taakkaa sisällään, sillä en millään jaksa uskoa, etteikö hän samalla myös kokisi suurta empatiaa kaikkia kohtaan, jotka ylipäätään kuolevat johonkin sairauteen.
Korostan siis jälleen, että empatia on toivottava ominaisuus ihmisessä, mutta myös sellainen luonteenpiirre on suotavaa, että osaa tavallaan "rajata empatiaa" ja tällä tarkoitan sitä, että jos jokaisesta asiasta tuntee suurta empatiaa, mennään osa-alueelle, jossa oma psyyke saattaa kuormittua liikaa ja henkisen hyvinvoinnin balanssi saattaa tällaisella yksilöllä kärsiä.
Itselläni ainakin kun lapsuudessa sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, olen vuosikausien työn tehtyäni oppinut rakentamaan ympärilleni tietynlaisen suojamuurin jo ihan oman psyykeeni kannalta, on henkisesti liian raskas taakka olla jatkuvasti "liian tietoinen ympäristöstään"...
Kirjoitit näin: "Me yhteiskuntana olemme investoineet jokaiseen kanslaiseen summan rahaa ja resursseja. Kuolleen osalta kärsitään tappiota - sinä ja minä."
Oletko ystävällinen ja avaat tätä hieman tarkemmin?
Eikös samaan aikaan ole myöskin jonkinlainen oletusarvo siitä, että kaikki syntyneet ihmiset eivät elä lineaarista aikajanaa kehdosta hautaan tyyliin syntymähetki - "90"-vuotta, eli tilastollisesti ajateltuna aina tulee niitä kuolemantapauksia ja en tosiaan tiedä tilastoja, mutta en näkisi (jonkin verran kuitenkin tulee seurattua uutisia...) noin niin kuin mututuntumalta, että koronakuolemien osalta ollaan tilanteessa, jossa ne ovat maassamme hälyttävästi lisääntyneet.
Eri asia onkin sitten terveydenhuollon kuormittuvuus, se ei ole suotavaa ja itseasiassa se on todella kuormittanut sitä, joka on todella negatiivinen seikka, mutta se onkin sitten taas toinen juttu se.
Kyllä minä olen samaa mieltä siinä, että tietynlainen paapominen "täyspäisten" aikuisten kohdalla on hieman kyseenalaista, siitä on lyhyt matka siihen, että alamme kajoamaan yksilön itsemääräämisoikeuteen ja jos tällainen yksilö sitten sairastuu tietoisen valintansa seurauksena ja menehtyy, se ikävä kyllä on luonnon oma valinta.
Tässä nimenomaan käyttäisinkin termiä luonnon oma valinta ja miettisin sitä detaljia hieman kauaskantoisemmin, nimittäin ajatellaanpa tilannetta niin päin, että ihminen kehittäsi yhden ainoan pillerin kaikkiin maailman sairauksiin, hienoa ajatus äkkisltään, eikö?
Kaikki eläisimme terveinä "kehdosta hautaan", leikitäänpä nyt että vaikka 100-vuotiaiksi.
Niin, entä sitten tapamme elää ja olla täällä telluksella, leikitään ettei olisi edes sotia, humaania sekin, eikö?
Lisäisi kummasti elinajan odotuksen pituuttaa, vaan noin niinkuin maailmanlaajuisesti ajateltuna, miten kävisi humaanisti ajatellen lastemme, heidän lastensa tai heidän lastensa jne...
Tellus yksinkertaisesti tulisi siihen tilanteeseen, jossa luonnonvarojen ehtymätön kuluttaminen saavuttaisi huippunsa ja...
Niin, voidaanhan näitä skennaarioita rakennella mielin määrin, mutta itselläni tekee jo pelkästään lyhyempi aikajana pahaa, se miten minun omat lapseni tällä nykyiselläkin telluksella pärjäävät, saati sitten että tulisin ajatelleksi heidän henkistä hyvinvointiaan versus heidän ajatuksensa heidän omien lastensa kohdalla, jne...
Eli kyllä minä kannatan tietynlaista "luonnon omaa valintaa", niin "empatiakyvyttömältä" kuin kuulostankin.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.