Sony Alpha 1

[hkoskenv]

Miksi olet enemmänkin kiinnostunut RAW kuvasta, kun se ei ole lopputulos vaan alku. RAW kuvasta tehdään se lopullinen kuva, jotta sitten esitetään netissä, printeissä, lehdissä, kuvaesityksissä, julisteissa yms. Mutta jos nyt haluaa RAW kuvia katsella, niin netistä niitä kyllä löytyy kotikoneelle ladattaviksi.

Vastaan vain omasta puolestani. Koska olen kiinnostunut kohteesta tallentuneesta informaatiosta enkä kuvaajan henkilökohtaisista näkemyksistä. RAW-kuvassa on aina enemmän informaatiota kohteesta ja käsittely ja pakkaaminen jpegiksi hävittää sitä. Usein käsittelijät hävittävät informaatiota ihan tarkotuksella, kun tunkevat taiteellisia näkemyksiään kuviin tai tavoittelevat katsojassa esteettisiä elämyksiä tai propagandavaikutusta.

Ei se jpeg tai väritetty pahvinpala ole kuvausprosessin lopputulos paitsi harrastajaräpsinnässä, kun ketään kiinnostamattomat kuvat jäävät kovalevyille tai kenkälaatikoihin. Sinulle ammattikuvaajana lopputulos lienee enimmäkseen noita elämyksiä tai vaikutuksia (ja asiakkaan maksu niistä). Jollain tavalla asenteisiin tai käytökseen vaikuttamaan pyrkivien kuvien markkinat lienevät tuhansia kertoja suuremmat kuin kuvien, joiden (tärkein, usein tavoitellaan molempia jossain suhteessa) lopputulos on objektiivisen tiedon välittyminen.

[hkoskenv]

Eli et vain osaa kuvata muksuja.

Huoh. Yksi syy sille, miksi kuvausharrastukseni on jonkinlaisessa lamassa on se, että jossain iässä lapset näyttivät aina kieltä ja keskisormea kun näkivät minut kameran kanssa. No, syyttäköön sitten aikuisina itseään siitä, ettei heistä ole kuvia.

Joo, se on tietenkin minun taitamattomuutta. Minun olisi pitänyt hassutella hetki ja nauraa räkättää kielille ja keskisormille. Mutta kun en ole luonteeltani mikään hassuttelija ja minulla on kuvatessa mielessä vain miljoona teknistä seikkaa ja se, ettei päästä saa kasvaa esineitä, en pysty keskittymään muuhun. Parhaita ihmismalleja ovat insinöörit, jotka tarvitsevat passikuvaa.

Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane.

Tuo on kyllä totta. Mutta kun jotain pitää yrittää ja lasten vaihtaminen on niin hiton paljon hankalampi homma. Eikä omaan päähänkään yhteensopivia "joviaali hassuttelija" -moduuleja löydy mistään.

[nsamppa]

Eli et vain osaa kuvata muksuja.

Huoh. Yksi syy sille, miksi kuvausharrastukseni on jonkinlaisessa lamassa on se, että jossain iässä lapset näyttivät aina kieltä ja keskisormea kun näkivät minut kameran kanssa. No, syyttäköön sitten aikuisina itseään siitä, ettei heistä ole kuvia.

Joo, se on tietenkin minun taitamattomuutta. Minun olisi pitänyt hassutella hetki ja nauraa räkättää kielille ja keskisormille. Mutta kun en ole luonteeltani mikään hassuttelija ja minulla on kuvatessa mielessä vain miljoona teknistä seikkaa ja se, ettei päästä saa kasvaa esineitä, en pysty keskittymään muuhun. Parhaita ihmismalleja ovat insinöörit, jotka tarvitsevat passikuvaa.

Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane.

Tuo on kyllä totta. Mutta kun jotain pitää yrittää ja lasten vaihtaminen on niin hiton paljon hankalampi homma. Eikä omaan päähänkään yhteensopivia "joviaali hassuttelija" -moduuleja löydy mistään.

Täytyy kyllä hattua nostaa sun tyylille. ” Parhaita ihmismalleja ovat insinöörit, jotka tarvitsevat passikuvaa.” Huikeeta 😅

Ehkä toi muksujen kuvaus ei vaan oo sun juttu. En mä ikinä mene hassuttelemaan muksujen kanssa kameroineni vaan hassuttelut erikseen. Sitten kun ne touhuaa omiaan/leikkii jotenkin muuten/ovat keskittyneet johonkin muuhun kuin kuvaajana, niin silloin mä niitä kuvia räpsin. Se toki nyt on vain harrastusta eikä siinä liiku raha kuin Rajalaan. Siltikin väitän omien lasten kohdalla sitä että jos ne huomaa et kuvailen, on homma hyvin pitkälti menetetty.

[Maffer]

Kuvasin ennen lomia työkaverin perheen puupöntöllä ja kolme jo vanhempaa lasta hymyilivät aidosti tilanteessa. Heitä jopa kiinnosti se kuvausrutiini. No eihän se ihme ole kun menetelmä on aitoa 1800-lukua.

[nsamppa]

Sit ei muuta ku tilannekuvia ja vaikka jalkapallopelejä kuvaamaan puupöntöllä. Tai vaikka sinne lattialle vauvan eteen puupöntön kanssa. Siitä se ei varmasti häiriinny yhtään. Hyvä että on keinot kaikkeen👍🏻

[aikaarska]

Kieltämättä filmille olisi hauska kuvata taas vaihteeksi. Eikä se tarvitse edes puupönttöä. Ihan kinofilmijärkkäri (joita sattu olemaan kaapissa varmaan puoli tusinaa...) ja joku kiva filmi. Mustavalkoistakin voisi kokeilla...

[Maffer]

MV-filmillä on hyvä taas aloitella. Fomapan 200 vaan sisään, se on moderni ja helppokäyttöinen yleisfilmi. Tai sit Ilford HP5.

Se on terapeuttista rullailla filmi kehitysspiraaliin pimiösäkissä, vähän käännellä ja loristella kemikaaleja ja lopuksi ihailla mitä sattui pullahtamaan pihalle. Pikkanen variaatio on mukava mauste.

[aikaarska]

Joo, jokunen vuosi sitten mulla oli jopa tapana, että kuvasin muutaman rullan vuodessa, perhekuvia yms.. Että jäisi muistoksi muutakin kuin digitaalista dataa. Täytynee ihan oikeasti katsoa mikä noista filmijärkkäreistä toimisi parhaiten ...

[mvert]

Eli et vain osaa kuvata muksuja.

Huoh. Yksi syy sille, miksi kuvausharrastukseni on jonkinlaisessa lamassa on se, että jossain iässä lapset näyttivät aina kieltä ja keskisormea kun näkivät minut kameran kanssa. No, syyttäköön sitten aikuisina itseään siitä, ettei heistä ole kuvia.

Joo, se on tietenkin minun taitamattomuutta. Minun olisi pitänyt hassutella hetki ja nauraa räkättää kielille ja keskisormille. Mutta kun en ole luonteeltani mikään hassuttelija ja minulla on kuvatessa mielessä vain miljoona teknistä seikkaa ja se, ettei päästä saa kasvaa esineitä, en pysty keskittymään muuhun. Parhaita ihmismalleja ovat insinöörit, jotka tarvitsevat passikuvaa.

Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane.

Tuo on kyllä totta. Mutta kun jotain pitää yrittää ja lasten vaihtaminen on niin hiton paljon hankalampi homma. Eikä omaan päähänkään yhteensopivia "joviaali hassuttelija" -moduuleja löydy mistään.

Täytyy kyllä hattua nostaa sun tyylille. ” Parhaita ihmismalleja ovat insinöörit, jotka tarvitsevat passikuvaa.” Huikeeta 😅

Ehkä toi muksujen kuvaus ei vaan oo sun juttu. En mä ikinä mene hassuttelemaan muksujen kanssa kameroineni vaan hassuttelut erikseen. Sitten kun ne touhuaa omiaan/leikkii jotenkin muuten/ovat keskittyneet johonkin muuhun kuin kuvaajana, niin silloin mä niitä kuvia räpsin. Se toki nyt on vain harrastusta eikä siinä liiku raha kuin Rajalaan. Siltikin väitän omien lasten kohdalla sitä että jos ne huomaa et kuvailen, on homma hyvin pitkälti menetetty.

Parhaat lapsikuvat saa tosiaan silloin, kun ne ei huomaa niitä kuvattavan. Tämän huomannut lähipiirin muksuista kuvia napsiessa. Ja siinä hommassa nämä uudet peilittömät on lisänneet onnistuneita kuvia merkittävästi. Kameran voi laskea lasten silmien tasolle, ilman että tarvitsee itse mennä tetsausasentoon. Kääntyvä takanäyttö ja silmätarkennus on melkoinen mullistus sillä saralla (merkistä riippumatta).

[nsamppa]

Kääntyvä takanäyttö ja silmätarkennus on melkoinen mullistus sillä saralla (merkistä riippumatta).

Juurikin näin. Paljon tärkeämpänä mä noita pidän ku puupönttöä tai ISO 100 kestävää kännykkää joka kyllä ottaa hurjaa dynamiikkaa jos saa valottaa yli minuutin. Toki jokainen tyylillään.

[temama]

Näin on. Kyllä luurien käyttöergonomia on melkoisen hanurista

[Maffer]

No ei se sen enempää hanurista ole kuin GFX50R joka on huonompi kuin P20 Pro tavallisessa kuvauksessa.

[nsamppa]

Sit kannattaa kokeilla jotain järkkäriä. Esimerkiksi vaikka otsikon kameraa. Oikeat työkalut tehtävään.

[AnHa]

Tai sit Ilford HP5.

Mulla eräässä projektissa käytössä Ilford Delta 400:sta kinokoossa. On aivan tajuttoman hyvä filmi. Tykkään sen loivuudesta.

[Maffer]

Delta 100:sta on ollut ajossa, se on todella sileää jälkeä pitkiin valotuksiin ja poikkeaa monesta filmistä siinä et pitkissä valotuksissa selviää 5-10min vrt. useimmat 30min (resiprookki). Nyt on paljon hyvää tarjolla jos haluaa vaihtelua uusimpaan digiin.

[habannaama]

Kaunis talvipäivä metsäaukealla, josta kuvaan halutaan metsän siimeksen kohteita, lumista aukeaa ja taivaan näyttäviä pilvimuodostelmia.
Noita ei saa peruskameralla millään mahtumaan - yläpää palaa tai tumma pää jää vajaaksi.

Juuri tuollaista tarkoitin sillä tarkoitushakuisella rajojen rikkomisella. Tuohon tosin pitää lisätä se, että jos varjoja nostettaessa näkyy vähänkin kohinaa, kultasilmään tulee naarmu ja itkupotkuraivari triggeröityy. Jos tarkoitus on esim. dokumentoida siellä metsässä olevia kohteita, sen kun nostaa varjoja 5 aukkoa, niin saa selvää onko siellä karhu vai varpunen.

Mutta maailmassa lienee aika monta miljardia muuta kiinnostavampaa kuva-aihetta. Kuvaajan taitoa on osata myös valita kohde ja valaistus niin, että tekniikan rajat eivät ylity. Jokainen meistä osaa sen. 15 vuotta sitten se oli itsestäänselvää meille kaikille ihan tavallisissakin oloissa. Nyt kamerat ovat kehittyneet niin hyviksi, että pitää oikein etsimällä etsiä se kirkas luminen päivä ja pimeä luola, johon voi tehdä veistoksen grillihiilistä ja valittaa, kun ei Auringossa oleva lumiukko ja luolassa oleva hiilipeikko valotu kunnolla. Mutta onko tuo sellainen tarve, että valmistajat saavat kehityksestä omansa pois. En usko. Luurit voivat tehdä sen B-laadulla monivalotuksella, mutta järkkärihifistit alkavat ulista, jos yhden pikselin arvo on yhden yksikön pielessä tai kuvaan hiipuu "suttua", joten se ei toimi käytännössä.

Hyvin kiteytetty hkoskenv:lta, en voi kuin ihmetellä keskustelua nykyromujen dynamiikanpuutteesta, millaiset vaatimustasot ja kultasilmät teillä oikein on?

Enemmänkin itselleni tulee mieleen se, että olette liikaa katsoneet jonkin 1X-sivuston yltiökäsiteltyjä (myönnän, hienoja, mutta realismi ei silti kohtaa ja realismilla tarkoitan etteivät ole sama kuin ihmisen silmin nähty sävydynamiikka, kun läsnä on "jatkuvasti" elämää suuremmat sävydynamiikat/pastellisävyt) kuvia ja kun omat taidot eivät moiseen kuvakäsittelyyn taivu, odotatte kameran tekevän kaiken puolestanne.

Mieleen hiipii välillä lauma henkilöitä, jotka katsovat kuvaajan x kuvia ja sitten haltioituneena kyselevät että mikä kamera mun kannattaa ostaa että saan samanlaisia.
Siis hei haloo, mihin teillä on hävinnyt se tietoisuus arkirealismista kuvaamisen suhteen, mennyt koko touhu aivan älyttömäksi.

Aidostiko nykyään jo vanhat kuvaaja-jäärätkin ovat täysin pissiksiä, joille mikään ei riitä ja kaiken pitää olla valmiiksi pureksiltua bling blingiä?

Tulin juuri kahden viikon lomaturneelta, jossa viikko kierreltiin itä-suomea, kaukaisin paikka taisi olla Ilomantsi, mentiin siis teltta-meiningillä, toka viikko ahvenanmaalla ja mitä tuli kuvia perattua reissun tiimoilta, joita tuli siis otettua niin metsissä kuin taidenäyttelyissäkin, niin edelleen n. vuoden a7r III omistus-suhteen jälkeen, tämän kamppeen kyky taltioida lopputulosta saa hymyn huulille. Nykyvalokuvaaja-pissiksillä silmät varmaan vuotaisivat verta...

Mitä ihmettä te oikein odotatte laitteiltanne, tuntuu että kalustorunggerointinne ja valokuvaamisenne heittänyt kuperkeikkaa ja mittasuhteet menevät nyt niin, että kalusto näyttelee 95%:sti pääosaa ja itse kuvan osuus on se 5%:ia, kun millään muulla ei ole enää väliä.

[habannaama]

Heti kun meni tetsaamaan lattialle tiiliskiven kanssa, alkoi kohteella murjotus. Se ei tunnistanut enää ihmistä kameran takana vaan pelkäsi tilannetta.

Eli et vain osaa kuvata muksuja. Se on katsottava jo ennakkoon ja nopsaan näpsäistävä pois. Lisäksi nykykameroista löytyy kääntyvää näyttöä. Sitä kannattaa käyttää. Silloin ei tarvii olla kameran takana. Eli ennakointi, tilanteen ja valon lukeminen, kameran ominaisuuksien hyödyntäminen ja nopeus. Harjoittelua vaan ja kyllä se siitä. Voin sanoa omasta kokemuksesta että kuvaajien lapset on kaikkein vaikeimpia tapauksia. Jos niitä ei kiinnosta olla kuvattavana, ei siitä tuu mitään. Ja hyvin usein niitä ei kiinnosta. Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane. Tossakin tilanteessa mä katson mieluummin vähän heikompaa kuvaa teknisesti missä on hyvä meno ko 16 aukon dynamiikka ja murjottavaa lasta.

E. Et kai menny ottamaan kuvaa lapsesta jollain 120s valotuksella jotta mahtuu kuvaan kirkkaat ja tummat päät? Voin nyt jo sanoa että muksu ei pysy edes unissaan niin pitkän paikallaan.

Tämä tuli heti minullakin mieleen, sen verran kuvannut lapsia ihan maksuakin vastaan, että lapsia kuvatessa jos epäonnistuu, syytä katsoa peiliin.

[Miksus]

Heti kun meni tetsaamaan lattialle tiiliskiven kanssa, alkoi kohteella murjotus. Se ei tunnistanut enää ihmistä kameran takana vaan pelkäsi tilannetta.

Eli et vain osaa kuvata muksuja. Se on katsottava jo ennakkoon ja nopsaan näpsäistävä pois. Lisäksi nykykameroista löytyy kääntyvää näyttöä. Sitä kannattaa käyttää. Silloin ei tarvii olla kameran takana. Eli ennakointi, tilanteen ja valon lukeminen, kameran ominaisuuksien hyödyntäminen ja nopeus. Harjoittelua vaan ja kyllä se siitä. Voin sanoa omasta kokemuksesta että kuvaajien lapset on kaikkein vaikeimpia tapauksia. Jos niitä ei kiinnosta olla kuvattavana, ei siitä tuu mitään. Ja hyvin usein niitä ei kiinnosta. Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane. Tossakin tilanteessa mä katson mieluummin vähän heikompaa kuvaa teknisesti missä on hyvä meno ko 16 aukon dynamiikka ja murjottavaa lasta.

E. Et kai menny ottamaan kuvaa lapsesta jollain 120s valotuksella jotta mahtuu kuvaan kirkkaat ja tummat päät? Voin nyt jo sanoa että muksu ei pysy edes unissaan niin pitkän paikallaan.

Tämä tuli heti minullakin mieleen, sen verran kuvannut lapsia ihan maksuakin vastaan, että lapsia kuvatessa jos epäonnistuu, syytä katsoa peiliin.

👍

[hkoskenv]

Tämä tuli heti minullakin mieleen, sen verran kuvannut lapsia ihan maksuakin vastaan, että lapsia kuvatessa jos epäonnistuu, syytä katsoa peiliin.

Minulla on selvästikin huonot peilit. Aina kun joku käskee katsoa peiliin, kun valitan kohtaamistani ongelmista, teen niin, mutta sieltä vain vahtaa joku ruma ukko. Eikä se ole koskaan osannut vastata yhteenkään kysymykseeni siitä mikä meni pieleen ja mitä pitää tehdä, ettei se toistu.

Onko teillä Canonin L-peili punaisilla reunuksilla, joka osaa vastata kaikkiin kysymyksiin? Ovatko sellaiset kalliita, voisin harkita ostoa?

[Maffer]

Tuo on vain yleistä liirum laarumia. Jos annan tästä Fujin lapaseen tyypilliselle koon 7 -sonistille, katkeaa heinäkepin ranne alta viidessä minuutissa. Sonit taas, no niiden silmä-AF osuu about samalla todennäköisyydellä ripsiin kuin itse silmiin. Sonin omat demokuvat loistivat tässä.