Teleilyyn kyllästynyt

[Talini]

Istuin reilu kuukausi sitten kosteikon rannalla katsomassa nuolihaukka poikueen korento saalistusta ja odottelin josko ne saapuisi kuvausetäisyydelle.
Siinä istuessani rupesin miettimään miksi minun pitäisi ylipäätään saada kuvia niistä eikö riitä että saan rauhassa katsella noita hienoja lintuja.
Huomasin olevani totaalisen kyllästynyt raahaamaan painavia rojuja mukanani, teleromut jäi sen jälkeen vaatehuoneen hyllyyn.
Oli tosi vapauttavaa lähteä retkelle pelkkä kiikari kaulalla ja eväät repussa. Retkikohteetkin monipuolistui kun ei tarvinnut aina miettiä kohteita valokuvauksen ehdoilla.
Loppukesän aikana tuli muutamia tilanteita jolloin oli tarve saada tunnistuskuva linnusta, sitä varten hommasin Sonyn RX10 kameran reppuun sillä saa jonkinlaisen kuvan tunnistusta varten, kuvia tuohon on kolmen viikon aikana tullut kymmenkunta.
Kannattaa joskus kokeilla retkeilyä ilman kameraa.

[xorsa]

Kokeile joskus makroilua, virkistävää touhua lintujen kuvaamisen sekaan.

[jka71]

Kokeile joskus makroilua, virkistävää touhua lintujen kuvaamisen sekaan.

Kuvauskohteiden vaihtamista kannattaa tosiaan kokeilla.

Minulla ne vaihtuu luonnostaan vuodenaikojen mukaan. Keväällä on aina hirveä into kuvata lintuja. Normaalisti kausi alkaa maaliskuun puolivälissä. Väliin pitäisi keretä käydä katsomassa joko kyyt ovat heränneet. Yleensä tuo tapapahtuu maalis-huhti vaihteessa. Toukokuussa jo kalusto vaihtuu enemmän sopivaksi lintuihin ja päiväperhosiin. Kesä-heinäkuu meneekin pääasiassa päiväperhosissa. Elokuu aloittaa maisemakuvausjakson yöpilvi kuvauksilla. Syksy etenee sitten mahdollisilla revontulilla ja satunnaisella lintukuvauksilla. Sesonki päättyy ruskaan syy-loka vaihteeseen. Talvikaudella kuvaus kerrat harvenee. Ja riippuu ihan minkälainen talvi on säiden ja luonnonilmiöiden suhteen. Ja tietenkin mitä sattumalta tulee vastaan päiväretkillä.

Itseä ainakin inspiroi kohteiden vaihtuminen ja osin myös kalustonkin vaihtuminen niiden myötä. Toki kaikkien mainittujen kuvauskohteiden lisäksi aina kaikki muukin luonnossa nähtävä kiinnostaa. Joskus ajateltu pääkohde unohtuu kun vastaan tuleekin jotain yllättävää.

https://jarkko.1g.fi/Kuva-arkisto/

[Maffer]

Olen täysin samaa mieltä. Kamera vain pilaa 9/10 retkistä koska tällöin keskittyy johonkin tiettyyn asiaan tai detailiin eikä pysty edes ajattelemaan muuta vaikka lentävä karhu kaartaisi silmukkaa pään päällä tai muuta ihmeellistä sattuisi tapahtumaan. Luontokokokemukseen kuuluu aivan kaikki mitä voi aistia siinä hetkessä kun talsii menemään.

[jka71]

Olen täysin samaa mieltä. Kamera vain pilaa 9/10 retkistä koska tällöin keskittyy johonkin tiettyyn asiaan tai detailiin eikä pysty edes ajattelemaan muuta vaikka lentävä karhu kaartaisi silmukkaa pään päällä tai muuta ihmeellistä sattuisi tapahtumaan. Luontokokokemukseen kuuluu aivan kaikki mitä voi aistia siinä hetkessä kun talsii menemään.

Minulla retkistä 99/100 kohdistuu juuri sen vuodenajan "detaljiin". Ei se silti ole sulkenut pois kokonaan muita retkikokemuksia. Keväällä kun menee ensimmäistä kertaa lämpimänä päivänä perhosretkellä suolle niin sen tuoksu on lähes huumaava. Kurki huutaa toisella laidalla, että tämä puoli on varattu...minulle nämä tunteet retkestä riittää. En odota joka retkeltä mitään uutta ja tavatonta. Ja enkä mene kokoajan tele tanassa :D

https://jarkko.1g.fi/Perhoset+(Lepidoptera)/

[aikaarska]

Itsekin jossain vaiheessa hurahdin lintujen kuvaamiseen. ..Mutta realiteetit alkoivat tulla vastaan. Perhearki vei aikaa, ja pusikoissa kykkiminen alkoi tuntua jo melkein itsekkäältä puuhalta. Kun monesti se yksi 1-2 tuntia ei tosiaan riitä vielä mihinkään kun linnuilla on oma aikataulu ;-)
1-2 tunnissa ehtisi kuitenkin jo tekemään vaikkapa kunnon liikuntalenkin ja suihkussa käymään. Olisi ehkä aikalailla fressimpi olo kuin parin tunnin puskassa kykkimisen jälkeen, tuloksena pari melkein onnistunutta valokuvaa jostain lintusesta...

Ja sitten vielä välinekustannukset. Itselläkin pyöri pari 300/2.8 putkea, joita sitten vaihtelin erillaisiin megazuumiluontoputkiin ja takaisin. Rahaa paloi.

...Joten joo, en ihmettele jos jollakulla iskee kyllästyminen luonto-teleilyyn.

Nykyisin kuvaan lintuja satunnaisesti silloin kun huvittaa ja on aikaa. 300/2.8 ym putkista olen luopunut, jäljellä on muutama kompaktimpi tele-objektiivi, jolla saa satunnaiset lintukuvat tehtyä ihan hyvällä OK kuvan laadulla.

Moni kovemankin luokan luontokuvaaja on vanhemmilla päivillään siirtynyt esim. Sonyn RX10 "räksä" sarjalaisiin jonka laadukkaalla 24-600mm equiv. F2.4-4 zuumilla saa yllättävän hyvää jälkeä, ja kaikki on samassa paketissa. Myös AF erinomainen. Sitä on mukava kanniskella mukana, ja nauttia samalla myös luonnosta.
Jos rahatilanne olisi parempi, niin olisin jo varmasti hankkinut tuollaisen.

[jka71]

Itsekin jossain vaiheessa hurahdin lintujen kuvaamiseen. ..Mutta realiteetit alkoivat tulla vastaan. Perhearki vei aikaa, ja pusikoissa kykkiminen alkoi tuntua jo melkein itsekkäältä puuhalta. Kun monesti se yksi 1-2 tuntia ei tosiaan riitä vielä mihinkään kun linnuilla on oma aikataulu ;-)
1-2 tunnissa ehtisi kuitenkin jo tekemään vaikkapa kunnon liikuntalenkin ja suihkussa käymään. Olisi ehkä aikalailla fressimpi olo kuin parin tunnin puskassa kykkimisen jälkeen, tuloksena pari melkein onnistunutta valokuvaa jostain lintusesta...

Minä olen kuvannut lintuja 2004 lähtien. Viime vuosina on pitänyt nauttia enemmän matkasta kuin päämäärästä eli kuvasta. Harvoin saa linnusta kuvaa johon olisin erityisen tyytyväinen...keväässä tulee kerran tai pari hyvä tilanne ja silloin olisi onnistuttava. Tuohan on hyvä, jos saat joka parissa tunnissa parikin kuvaa :)

[aikaarska]

Joo, homma meni siihen pisteeseen, että kun kuvausreissut venyivät koko päivän mittaisiksi, niin eukolta alkoi tulemaan kitkerää kommenttia tyyliin, että "minkäslaisia tipujen per*eitä siellä on taas kuvattu"...Ei paljon kiinnostanut vaikka näytin, että tälläisiä...

[jka71]

Joo, homma meni siihen pisteeseen, että kun kuvausreissut venyivät koko päivän mittaisiksi, niin eukolta alkoi tulemaan kitkerää kommenttia tyyliin, että "minkäslaisia tipujen per*eitä siellä on taas kuvattu"...Ei paljon kiinnostanut vaikka näytin, että tälläisiä...

Meillä on jo niin tottunut ettei huomaa poissaoloani. Väliin toki "joutuu" tekemään yhteisretkiäkin. Ne on yleensä eväillä tai ilman jossain lähellä kotia tyylisiä ;)

Kuvia on käyttänyt markkinoinnissa ja yrityksen sisustamisessa, jospa ne on riittänyt korvauksena poissaoloistani. Tosin ei juurikaan lintukuvia ole tarvinnut :/

[Talini]

Olen kuvannut lintuja kymmenkunta vuotta, toistaiseksi saa teleromut olla hyllyllä. Lintujen seuraamista jatkan kyllä mutta ilman kameraa.
Luonnosss olen aina liikkunut tosi paljon ja kuvannutkin vuodesta -73 alkaen. Nyt keskityn taas vain luonnon seuraamiseen.
Maisemien ja luonnonilmiöiden kuvaaminen kiinnostaa edelleen.
Milloinkohan tulisi inspis digitoida kaikki vanhat negat ja diat?

[Maffer]

No mulla kävi sama juttu maisemien suhteen. En pysty esittämään niitä nykyisillä laitteilla niin kuin haluaisin ne esittää joten nyt on vähän jäänyt ne hommat.

[mvert]

Mulla on taas aina ollut se retkeily ja metsässä samoilu pääasia. Kamera kulkee mukana ja kuvia otetaan jos tulee vastaan jotain mielenkiintoista ja sattui olemaan vieä sopiva putki mukaan. Aika usein käy kyllä niinkin, että reissuilta ei ole yhtään kuvaa otettuna. Siitäkin huolimatta tulee kamera otettua matkaan lähes aina ja toistaiseksi muutamasta kilosta kameraa ja lasitavaraa ei ole tullut estettä retkeilylle ja samoilulle. Saa nähdä miten käy, kun ikää tulee parikymmentä vuotta lisää. Voi olla ettei jaksa enää ~3kg kalustoa niin pitkiä matkoja mukana raahata mitä nytten. Yleensä mukana kulkee vain yksi runko ja objektiivi. Putken pituus riippuu päivästä ja vaihtelee noin 16-600mm välillä.

[jka71]

Huomaa kuinka jokaisella on erilainen tapa harrastaa. Se kaikkia yhdistää, että on tarve ja halu liikkua luonnossa kameran kans tai ilman. Ja se on hyvä asia.

[AnHa]

Olen täysin samaa mieltä. Kamera vain pilaa 9/10 retkistä koska tällöin keskittyy johonkin tiettyyn asiaan tai detailiin eikä pysty edes ajattelemaan muuta vaikka lentävä karhu kaartaisi silmukkaa pään päällä tai muuta ihmeellistä sattuisi tapahtumaan. Luontokokokemukseen kuuluu aivan kaikki mitä voi aistia siinä hetkessä kun talsii menemään.

Olen aivan päinvastaista mieltä. Keskittymällä yhteen voi unohtaa muut ja olla vapaa olemaan kuvaamatta, kun ei ole tekemässä sitä yhtä valittua juttua. Voi vaikka retkeillä rauhassa. Vaihtoehtoisesti voi tehdä jotain toista projektia, ja keskittyä vain siihen. Lisäksi kyseenalaistan, voiko tuollainen all-in-one-kamera vapauttaa, koska sillähän voi silloin kuvata kaikkea ja kaikkialla koko ajan.

Yleisenä huomiona: nk. luontokuvagenressä tele on myyty tehokkaasti kuvaajilla ns. pakollisena hankintana. Melko harvinaista muissa genreissä.

[Talini]

Käytän tuota "räksää" vain ja ainoastaan jos tarvitsen vahvistusta kuvan muodossa linnun tunnistamiseen muuten se saa olla repussa.
Taidan syksyn pohjoisen reissuunkin ottaa vain rungon ja 24-70 lasin, ei paina rinkassa paljon.

[Matti_JH]

Joo, homma meni siihen pisteeseen, että kun kuvausreissut venyivät koko päivän mittaisiksi, niin eukolta alkoi tulemaan kitkerää kommenttia tyyliin, että "minkäslaisia tipujen per*eitä siellä on taas kuvattu"...Ei paljon kiinnostanut vaikka näytin, että tälläisiä...

Tästä syystä kuvaankin mielummin yötaivasta. Perhe nukkuu ja saa hyvällä omallatunnolla kuvata :D

[Maffer]

Tipujen per*eethän on aivan kirjaimellisesti oma tyylilajinsa. Kuvapalstallakin niitä on aina välillä. Nyt arska vaan joku vanhan koulukunnan 300/2.8 Soniin kiinni ja teet sarjan pyllistelevistä sorsista.

[aikaarska]

Tipujen per*eethän on aivan kirjaimellisesti oma tyylilajinsa. Kuvapalstallakin niitä on aina välillä. Nyt arska vaan joku vanhan koulukunnan 300/2.8 Soniin kiinni ja teet sarjan pyllistelevistä sorsista.

Ei, ei. Kyllä aidot tipujen *piip*kuvat otetaan 500millisellä peilitelellä. Silloin pääsee persuukset per*eenreikä rinkuloineen oikeuksiinsa!

mfday8 by Aika Arska, on Flickr

Kuva 15 vuotta vanha, mutta eihän klassikot vanhene koskaan ;-)

[elmar]

No, luontoa ei pitäisi kuvata jos ei ymmärrä sitä ja siksi se ei täysin kiinnosta. Kuvat ovat silloin pettymyksiä ja touhuun kyllästyy. Kannattaa pitää asiat yksinkertaisina ja kuvata sitä mikä natsaa omiin kuvioihin. Itsekin kuvaan välillä katukuvia, kaupunkia, ihmisiä yms. kun luonto alkaa v*tuttaa.

Ns. "luontokuvaajia" on ainakin stadissa nykyään aivan tajuton määrä, joka puskassa luuhaa joku 150-600-sigmansa kanssa. Mulla ei ole ihmisten harrastelua vastaan mitään, mutta touhusta näkee että face-insta-kuvaamisessa ei ole kysymys luonnon oppimisesta, ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta, vaan kuville pitää saada maksimimäärä peukkuja. Keinot ja kilpailu on sitten sen mukaista.👎

[temama]

mfday8 by Aika Arska, on Flickr

Kuva 15 vuotta vanha, mutta eihän klassikot vanhene koskaan ;-)

Jumaleizzon Arska!! cheers! Totta turiset. Täähän on hieno valokuva!

Siinä sorsa työntää epätoivoisena päänsä siiven alle, kun tulokaslaji on valloittanut koko tienoon! Ja foton visuaalinen ilme on yhtä absurdi kuin koko tilanne.