Muotokuvslinssistä

[aikaarska]

Itse asiassa parhaimmat muotokuvalinssit ovatkin kinokoon polttovälissä 85-105-135 mm. Mutta mielipide- ja makuasioita nämä on pitkälti.

Tämän takia suosittelinkin halpaa ja asialista 50 millistä APS-C kameraan, aloittelijan potrettikuvauksiin. Se vastaa APS-C kamerassa 75millistä kinokamerassa.

[hkoskenv]

Päivällä otin "muotokuvia" myös 20mm 1.4 Sigmalla, josta tykkään ihmeen paljon. Sopii etenkin lasten kuvaamiseen.

No jaa, näen tuossa kaksi mahdollisuutta. A) kuvausehtäisyys on lyhyt, lapsi läpsäisee limaisen kouransa etulinssiin ja B) kuvausetäsiyys on sellainen, että lapsi ei heti ylety kameraan, kuvan tunnelmaa latistaa se, että lapsi on piste, joka pitää ympyröidä ja kirjoittaa viereen "Jonnestiina", että sukulaiset tietävät mitä kuva esittää.

Minusta 800/5.6 piilokojusta toimii paremmin. Tai rakenteisiin piilotetut agenttikamerat. Mutta tuo saattaa tietyti olla sitä paljon puhuttua eroa kuvaajan taidoissa. Ei kameran käyttö ole se vaikea asia vaan kohdeihmisten käyttö, jos ihmisiä kuvaa.

[Sakke_K]

Teoriassa kysyn, että paljonko yli optimaalisen (50 mm APS-C-kennolla) polttovälin saa polttoväli olla, ettei vielä tule liikaa vääristymää? Esim käykö 100 mm vielä potretteihin vai leventääkö jo esim kasvoja?

Kuten edellinen kirjoittaja mainitsi, yleisimmin potreteissa käytetään lyhyehköä teleä eli kinovastaavina milleinä jotain luokkaa 85, 105, 135 ja sen sellaista. Ei ole mitenkään sanottua, että 50 mm olisi mitenkään optimi. Ei ole olemassa optimia, on vain erilaisia tarkoituksia, tilanteita, ihmisiä, tarpeita ja makuja. Joka tapauksessa etenkin croppikennoisessa 50-millinen on oikein passeli potrettilinssi, jolla saa oikein hyviä potretteja.

Vääristymään ei oikeastaan vaikuta polttoväli, vaan kuvausetäisyys. Et halua kauhean laajakulmaista linssiä, koska silloin joudut menemään tosi lähelle mallin kasvoja että saat kasvot täyttämään kuva-alan. Ihminen näyttää vähän kummalliselta 30 cm päästä katsottuna, ja kasvot näyttävät yleensä fiksummalta kun ne on kuvattu vähän kauempaa, luokkaa muutaman metrin päästä.

Jos kysyjä pyytää yhtä polttoväliä, siitä yhdestä tulee väkisin optimi. Turha siitä on vääntää, aina viisi objektiivia on monipuolisempi, mutta mitä se kysyjää auttaa :-)

Canonin, nimenmaan Canonin valikoimasta hyppäisin potreteissa 1.8:n yli ja suoraan vain 1.4. Mitätön ero käytetyissä ainakin kustannuksissa, tai mihin kukin vertaa, mutta edullisia ovat.

[T71]

Päivällä otin "muotokuvia" myös 20mm 1.4 Sigmalla, josta tykkään ihmeen paljon. Sopii etenkin lasten kuvaamiseen.

No jaa, näen tuossa kaksi mahdollisuutta. A) kuvausehtäisyys on lyhyt, lapsi läpsäisee limaisen kouransa etulinssiin ja B) kuvausetäsiyys on sellainen, että lapsi ei heti ylety kameraan, kuvan tunnelmaa latistaa se, että lapsi on piste, joka pitää ympyröidä ja kirjoittaa viereen "Jonnestiina", että sukulaiset tietävät mitä kuva esittää.

20mm on oikeasti loistava lasi miljöökuvauksiin ja etenkin lapsien kuvaamiseen ja se etualan vääristymä ja kohteen korostuminen ei haittaa ollenkaan.
Yleensähän lapsia kuvataan kohteen tasolta niiden omassa elinympäristössä, kuten vaikkapa hiekkalaatikolla ja 20mm + af on hieno yhdistelmä. Siinä pysähtyy lentävä ämpäri tai trampalla pomppiva piltti siihen paikkaan. Kitisijät ei ole vaan asiaa edes kokeilleet... ;)

Mutta mitä tässä kinaamaan, kuten joku ehti jo valitella, kuvatkaa millä tahdotte, mutta ottakaa mukaan mietintään myös vaikkapa vanhemmat 50mm ja 85mm 1.4 Sigmat, jotka pelaa kropissa keskialueella suht ok, jos ne vaan tarkentuu oikein.

[Joe-poika]

Jos kysyjä pyytää yhtä polttoväliä, siitä yhdestä tulee väkisin optimi. Turha siitä on vääntää, aina viisi objektiivia on monipuolisempi, mutta mitä se kysyjää auttaa :-)

Canonin, nimenmaan Canonin valikoimasta hyppäisin potreteissa 1.8:n yli ja suoraan vain 1.4. Mitätön ero käytetyissä ainakin kustannuksissa, tai mihin kukin vertaa, mutta edullisia ovat.

Samaa mieltä ainakin ensimmäisestä kappaleesta; kommenttini koski lähinnä tuota kysymystä "paljonko yli optimaalisen (50 mm APS-C-kennolla) polttovälin saa polttoväli olla, ettei vielä tule liikaa vääristymää?" Muotokuvissa ongelmallista vääristymää tulee lähinnä lyhyellä linssillä, ei niinkään pitkällä. Satamillinen siis toimii oikein hyvin cropissa myös jos vaan mahtuu tarpeeksi kauas kohteesta eikä halua näyttää kovin paljon ympäristöä.

Croppikennoisessa hakisin mieluiten muotokuvia jollain 50-80-millisellä, eli vastaavasti kinokoossa esim 85-135 mm. Nämä ovat ne klassikot jotka toimivat aina. Myös normaaliobjektiivit eli cropilla noin 30-milliset ja kinokoossa noin 50-milliset toimivat hyvin. Riippuu siitä mitä haetaan; pää ja hartiat-kuvaa vai koko kropan kuvaa jossa näkyy ympäristöäkin.

Objektiivin malli, valmistaja ja valovoima sitten tarpeen ja lompakon mukaan. Jos rahasta on tiukkaa, niin 50/1.8 on vaikea ylittää; jos rahaa on käytössä enemmänkin, 50/1.8 on helppo ylittää. Yleensäkin jos ihmisiä haluaa kuvata niin että jälki näyttää ns ammattimaiselta, niin muutaman kympin softbox salaman eteen parantaa lopputulosta enemmän kuin muutaman tuhannen euron lisäsijoitus linssiin. Tämä voi olla aloittajalle aivan turha neuvo (jos valoasiat on jo hoidossa) tai erittäin tarpeellinen neuvo (jos on ajatellut kuvata missä sattuu miten sattuu valaistuna ja saada hyvän näköistä jälkeä).

Itse olen harrastelija ja amatööri ja ikuinen aloittelija, mutta ottanut muutamia potretteja joihin ovat "asiakkaat" olleet tyytyväisiä ja jotka miellyttävät omaa silmää. Jos minun pitäisi alkaa potretteja työkseni kuvaamaan, käyttäisin käytössä olevasta rahasta 80% valoihin ja 20% optiikkaan. Tästä saa vapaasti olla eri mieltä ja moni täällä varmasti kuvaa minua enemmän, paremmin ja oikeammin ja saa vapaasti olla eri mieltä :D

[Maffer]

Eiköhän se isompi ongelma ole, et saako järkkärillä paremman lopputuloksen kuin uudella luurilla. Parhaat kuvat eilen 1v-skidin synttäreillä tuli taskusta repäistyllä kameralla GFX:n sijaan. Vakaajaa ei salaman kanssa niin tartte mut spontaanit potretit pihalla voi olla aika hankalaa saada paremmaksi jollain ritsalla kuin modernin luurin potrettimoodilla.

[hkoskenv]

Eiköhän se isompi ongelma ole, et saako järkkärillä paremman lopputuloksen kuin uudella luurilla. Parhaat kuvat eilen 1v-skidin synttäreillä tuli taskusta repäistyllä kameralla GFX:n sijaan. Vakaajaa ei salaman kanssa niin tartte mut spontaanit potretit pihalla voi olla aika hankalaa saada paremmaksi jollain ritsalla kuin modernin luurin potrettimoodilla.

Mikä ongelma se on? Uudella luurilla, vanhalla luurilla, uudella järkkärillä, vanhalla järkkärillä ja pokkarillakin saa teknisesti riittävän hyvän muotokuvan, jos kohde ei satu olemaan kameranörttipalstan lukija. Sen kun valitsee sen millä kuvaaminen tuntuu hauskimmalta. Jos se on luuri, niin sen kun kuvaa luurilla.

[Maffer]

Siittä vaan kuikuilemaan kroppijärkkärin etsimen läpi. Seuraavaksi sitten se dilemma mihin tarkennat, miten tarkennat, tarkentaako romut ylipäätänsä ja paljonko hutia tulee.

Modernilla silmätarkennusvehkeistöllä hommassa olisi joku tolkku ja jonkinmoinen etumatka. Paremmannäköistä kuvaa bokehin kannalta saa jo aataminaikaisella p20 prolla kuin mitä arskan esimerkeissä oli. Siittä vaan softasta slideri f/0.95 kohtaan ja profit. Kuva jo jaossa kun kroppihimmelillä on saatu yksi oikein tarkentunut kuva.

[aikaarska]

Vähän samoilla linjoilla Matin kanssa.

On tullut nyt kuvailtua jonninverran sellaisia 17kk ja 30kk vanhoja lapsia, eli melkoisia vipeltäjiä.

Täytyy sanoa, että olen saanut kännykällä varsin mainioita kuvia heistä, eikä ole oikein jaksanut edes järkkäriä aina ottaa esille.

Olen kuitenkin ottanut muutaman enemmän mietityn "lapsikuvan" /potretin heistä 85mm ja 135mm laseilla, ja niistä on kyllä tullut hienoja. Vanhemmat ovat tykänneet oikein paljon. Tuollaisilla laseilla ja kinorungolla on helppo erottua kännykän tekemistä kuvista.

[habannaama]

Eiköhän se isompi ongelma ole, et saako järkkärillä paremman lopputuloksen kuin uudella luurilla. Parhaat kuvat eilen 1v-skidin synttäreillä tuli taskusta repäistyllä kameralla GFX:n sijaan. Vakaajaa ei salaman kanssa niin tartte mut spontaanit potretit pihalla voi olla aika hankalaa saada paremmaksi jollain ritsalla kuin modernin luurin potrettimoodilla.

Miten tämäkin nyt liittyi kysyjän aiheeseen?

Onko kännykkä sama kuin järjestelmäkameran objektiivi, jollaiseen kysyjällä on tarve?

[habannaama]

Lapsia tullut jonkin verran kuvattua, omia kun olivat pieniä, sekä asiakkaille.

Sekottaisin yhtälöön sen, missä aiot myös kuvata, eli onko kyseessä ns. studio-tyyppinen työskentely, vai onko tarve ns. jokapaikanhöylälle, jossa kuvataan ahtaissa sisätiloissa ja ulkona jossa mahdollisesti enemmänkin tilaa.

Toki kaikki ovat näkemyksiä, kuka mistäkin tykkää lopputuloksen kannalta, mutta koska kyseessä potretti, jolloin pääsääntöisesti keskiössä on malli, niin harvoin jos koskaan sisätiloissa ympäristö niin mielenkiintoinen, että sitä tarvitsisi tolkuttomasti mahduttaa mukaan ja koska kuitenkin pääsääntöisesti halutaan potreteissa se tausta häivyttää, niin mitä vähemmän siellä on levottomuutta aiheuttavaa ylimääräistä sälää, sen parempi, jolloin valovoima on ylivoimaa versus kermainen bokeh, se antaa pelivaraa, eli lähtisin liikkeelle siitä että f1.8 on minimi, paljon mieluummin f1.4

Sen jälkeen pohtisin mitä ne kuvausympäristöt tosiaan ovat, jos mahdollisuus ainoastaan yhteen objektiiviin, jonka tarvitsisi soveltua moneen paikkaan.

Aikamoinen tila täytyy olla, jos esimerkiksi kuvaat lasta hänen omassa asuinympäristössään ja kyseessä on kinovastaavuudeltaan 135mm:nen objektiivi. Näin ollen rajaisin tuollaisen jo heti kättelyssä pois yhtälöstä, itse kuvasin sellaisella monta vuotta, mutta sen kanssa vision pitää olla selvä, se ei ole mikään joustava jokapaikanhöylä.

Siitä alaspäin mentäessä tuleekin sitten aikas monen kuvaajan yksi suosikeista potrettikäyttöön, eli 85mm. Siis kinokoossa, antaa jo huomattavan paljon enemmän liikkumavaraa kuin aiempi 135mm, kun sen käyttö sisätiloissakin huomattavasti mieluisampi työskennellä kuin 135:lla.

Sitten se jotenkin toinen "vakioksi" monella muodostunut 50mm, menee monessa paikassa, sisätiloissa kuin myös ulkotiloissa, pelivaraa suuntaan jos toiseen, saa tarpeen vaatiessa mahdutettua lokaation yksityiskohtia kuvaan, kuitenkin niin että intimiteetti kuvattavaan säilyy, jalkatyöskentely, eli "jalkazoom-varaa" on suuntaan jos toiseen, jolloin pystyy tarpeen vaatiessa kikkailemaan. 50mm:n huonoksi puoleksi jotkut kokevat tietynlaisen "tylsyyden", niin tuttu ja turvallinen, jotenkin "kliini" polttoväli.

Sitten se 35mm, oikein käytettynä, eli kun ei mennä täysin iholle, säilyttää vielä kuvattavan mittasuhteet oikeina, mutta pelivarassaan siinä mielessä vaarallinen, että jos haluaa rajata kohteen ulkopuoliset asiat pois, on mentävä lähemmäs kohdetta, jolloin vaarana jonkinasteinen mittasuhteiden mahdollinen vääristyminen, tosin sitten pitää jo olla melko "iholla".

Henkilökohtaisesti valitsisin joustavuutensa/monipuolisuutensa vuoksi 50mm:n, siis kinokoossa, mikä se sitten onkaan Canonin croppikoossa, sellainen tuttu ja turvallinen kompromissi polttoväliltään, joka taipuu itseasiassa kaikenlaiseen kuvamiseen.
Sellainen ollut prosentuaalisesti eniten itselläni käytössä, mitä tuli katsottua varsinaisia potrettikuvia vuosien varrelta, vaikka itseltäni löytynytkin 35mm, 85mm, ja 135mm objektiivit.

Tämä ei siis mikään totuus, vaan tosiaan henkilökohtainen mielipide, joku taas ei voisi ajatellakaan työskentelevänsä tuolla millimäärällä ja itseasiassa tunnen erään kuvaajan, joka kuvaa pääsääntöisesti potretteja ja hän ei edes omista 50mm:stä.

[Maffer]

Usein tarve on johtaa juurensa aivan eri asiaan mitä kysytään. Eiköhän se tarve ole saada niitä potretteja ja vielä sumentaa taustakin. Mitä tekemistä sillä on ylipäätänsä laitteen tyypin kanssa kunhan maaliin päästään? Huawein telekameralla on otettu jo monet passikuvat + muutamat muut viranomaistarkastuksen läpikäymät kuvat. Yhtään ei ole mennyt hylkyyn sen takia että olisi jotenkin epämuodostuneita tai muutoin kelvottomia.

[Joe-poika]

Potrettikuvaustakin on niin erilaista. Joku haluaa kuvata leikkiviä lapsia pihalla, joku haluaa klassista ja huolella valaistua muotokuvaa studiossa, joku haluaa eeppistä taustablurria ja joku hoitaa valaisulla ja taustakankaalla taustan haluamansa kaltaiseksi ja läpiteräväksi. Jollekulle riittää että menee passikuvatarkastuksesta läpi, joku haluaa luoda taiteellisia vaikutelmia.

Kamera on kamera vaikka se olisi puhelimen selkäpuolella eikä se varsinaisesti vaikuta kuvan oleellisiin asioihin. Polttoväliksi kuitenkin puhelinkamerallakin valikoitui tele, mitä se sitten tässä tapauksessa tarkoittaakin milleinä ja kinovastaavina milleinä ja rajattiinko kuvaa vai ei.

[hkoskenv]

Usein tarve on johtaa juurensa aivan eri asiaan mitä kysytään. Eiköhän se tarve ole saada niitä potretteja ja vielä sumentaa taustakin. Mitä tekemistä sillä on ylipäätänsä laitteen tyypin kanssa kunhan maaliin päästään? Huawein telekameralla on otettu jo monet passikuvat + muutamat muut viranomaistarkastuksen läpikäymät kuvat. Yhtään ei ole mennyt hylkyyn sen takia että olisi jotenkin epämuodostuneita tai muutoin kelvottomia.

Tuossa tapauksessa puhelin on varteenotettava työkalu. Mutta tarve saada kuvia on keskimäärin aika pienessä ja voimakkaasti ammattimaiseen tuotantoon painottuneessa roolissa näissä hommissa. Useimmille harrastajille tarve kokea mielenkiintoisia hetkiä kuvaamisessa on tärkeämpi kuin tarve saada kuvia. Usein niitä kuvia tarvitaan vain jonkin käsityksen muodostamiseen kuinka hyvin homma meni ja ne jäävät mätänemään kovalevylle ilman, että ketään koskaan kinnostaa. Aivan erityisesti niitä omasta mielestä hienoja kuvia, joissa on käytetty kalliin lelun hienoja ominaisuuksia kiinnostavaan kohteeseen. Järkkäri tekee siitä mielenkiintoisempaa, ainakin minulle. Se antaa keinot hallita kuvaamisen fysikaalista perustaa itse ja ymmärtää teknistä prosessia, joka johtaa havaittavan näkymän tallentumiseen mielenkiintoiset asiat dokumentoivaksi kuvaksi. Varmaan toisilla on toiset syyt ja joku minimalisti varmaan tykkää siitä, että saa otettua puhelimella samanlaisen kuvan kuin isolla kalliilla järkkärillä.

Arvokkaimpia (joskaan ei tarpeellisia vaan ennemminkin luksusta) ovat peheräpsyt ja niissä tieto siitä koska kuva on otettu ja ketä kuvassa on on kaikkein tärkein asia. Sillä onko kuva laakafilmille otettu gigapikselin kokoon skannattu, josta voi laskea jokaisen ihosolun erikseen, vai tulitikkuaskin kokoinen samea mustavalkokuva tai väreiltään haalistunut 70-luvun värikuva ei ole pienintäkään merkitystä, kun joku veljenpojan lapsi selailee 50 vuoden kuluttua albumia ja ihmettelee ketä noissakin kuvissa on ja koska ne on otettu. Ainakin meillä on paljon tuollaisia kuvia ja se harmittaa, että ilman tietoa keitä niissä on, ne ovat jokseenkin arvottomia. Ei sitä viitsi alkaa kysellä vanhoilta sukulaisilta, jotka ehkä muistavat, ehkä eivät.

Tuo, että tarvittavat kuvat saa puhelimella, on koko järkkärien kriisin takana. Suurin osa, jolle välineet tai tekninen prosessi eivät ole tärkeässä roolissa, vaan kuvat, ovat siirtyneet kuvaamaan puhelimilla.

[Maffer]

No onhan tuossa nyt valinnan varaa. Ei muuta kuin vaikka aloittamaan sillä Canon 50mm kiinteällä alkuun ja taskusta verrokkia jos siellä on ylemmän keskiluokan (vähintään) moderni luuri.

[hama]

Pitääkö kaikkien hankkia repullinen niitä vehkeitä, että saa kuvia otettua ?

[habannaama]

Pitääkö kaikkien hankkia repullinen niitä vehkeitä, että saa kuvia otettua ?

Tuskin se mikään pakko ole, ihan niin kuin elämässä yleensäkin, mikään ei ole pakko, esim. autokaan ei ole välttämättömyys, kävellen pääsee joka ikiseen paikkaan mitä kuvitella saattaa, satoi tai paistoi.
Ihminen tulee myös yllättävän vähällä ja simppelillä ruokavaliolla toimeen, monasti ja lähes poikkeuksetta itseasiassa juodaan muutakin kuin vettä ja aivan turhaan, ihminen ei tarvitse kahvia, teetä, alkoholia ja mitä näitä kaikkea nyt onkaan, elääkseen.

Emme myöskään tarvitse digikamera.net:ä elääksemme, jne, jne, jne, jne...

Se vaan että miksen lipittäisi kahvia kun tykkään siitä, kiva syödä välillä ravintolassa ohra-etanapuuroa, lähteä autolla ajelemaan ihan vaan huvikseen, samoin kiva välillä pähkäillä, otanko repusta 24mm, 50mm vai 70-200mm:n, koska mä voin, voisin ihan hyvin myydä noista kolmesta kaksi pois ja kuvata loppuelämäni sillä yhdellä ainoalla, mutta miksen vaihtaisi välillä, miksen?

Eihän mun olisi eilen ollut pakko käydä perheen kanssa kesäteatterissa, ihan yhtä hyvin olisin voinut pysyä kotona ja katsella ikkunasta ulos sen saman ajan kun tuli puudutettua hanuria siellä kovalla puuistuimella, mutta koska mä voin ja haluan, miksei siis?

[hkoskenv]

Pitääkö kaikkien hankkia repullinen niitä vehkeitä, että saa kuvia otettua ?

Ei pidä mutta jotkut haluavat. Yhä pienempi osuus ihmisistä, siksi kamerateollisuus on isossa kriisissä.

Jotain me kaikki haluamme. Jos et osta kameroita, ostat jotain muuta turhaa. Tai downshiftaat ja haaskaat aikasi turhaan lorvaamiseen. Vähemmän kuin yksi miljoonasta pystyy elämään minimaalisesti.

En minä pitäisi valokuvausvälineitä erityisen turmiollisena harrastuksena. Näissä on aika jäätävä kilohinta. Tavallisen ihmisen tuloilla ei kovin paljoa luontoa tuhota kameroita ostamalla. Halpaa arkikrääsää saa samalla rahalla monikymmenkertaisen massan, joka vaatii moninkertaisen rerurssien louhimisen, kuljettamisen, orjatyön ym. ympäristö- ja eettiset haitat. Kameran hinnalla saa myös aika monta tonnia Jet-A:ta, jos tykkää "immateriaalisesta" kansainvälisestä virusvaihdosta.

[hama]

Pitääkö kaikkien hankkia repullinen niitä vehkeitä, että saa kuvia otettua ?

Tuskin se mikään pakko ole, ihan niin kuin elämässä yleensäkin, mikään ei ole pakko, esim. autokaan ei ole välttämättömyys, kävellen pääsee joka ikiseen paikkaan mitä kuvitella saattaa, satoi tai paistoi.
Ihminen tulee myös yllättävän vähällä ja simppelillä ruokavaliolla toimeen, monasti ja lähes poikkeuksetta itseasiassa juodaan muutakin kuin vettä ja aivan turhaan, ihminen ei tarvitse kahvia, teetä, alkoholia ja mitä näitä kaikkea nyt onkaan, elääkseen.

Emme myöskään tarvitse digikamera.net:ä elääksemme, jne, jne, jne, jne...

Se vaan että miksen lipittäisi kahvia kun tykkään siitä, kiva syödä välillä ravintolassa ohra-etanapuuroa, lähteä autolla ajelemaan ihan vaan huvikseen, samoin kiva välillä pähkäillä, otanko repusta 24mm, 50mm vai 70-200mm:n, koska mä voin, voisin ihan hyvin myydä noista kolmesta kaksi pois ja kuvata loppuelämäni sillä yhdellä ainoalla, mutta miksen vaihtaisi välillä, miksen?

Eihän mun olisi eilen ollut pakko käydä perheen kanssa kesäteatterissa, ihan yhtä hyvin olisin voinut pysyä kotona ja katsella ikkunasta ulos sen saman ajan kun tuli puudutettua hanuria siellä kovalla puuistuimella, mutta koska mä voin ja haluan, miksei siis?

Voi Jeesus, sä aloit sitten taas puhumaan aidanseipäistä !
EI OLLUT KYSYMYS TARVITSEEKO IHMINEN JOTAIN TIETTYÄ TUOTETTA, VAAN TÄSSÄ ON KYSYMYS HAMSTRAUKSESTA !
Eli ei auton vaihtamisesta kävelyyn, vaan ostaa samaan tarkoitukseen samoja tuotteita, eikä siinä hommassa mikään riitä.
Aina on saata uudempi ja olevinaan vähän parempi, ilmiö on täällä myös hyvin havaittavissa.
Sitten vittuuntuneena täällä maristaan, kun uusi ostos olikin ihan *sensuroitu*.

[hkoskenv]

EI OLLUT KYSYMYS TARVITSEEKO IHMINEN JOTAIN TIETTYÄ TUOTETTA, VAAN TÄSSÄ ON KYSYMYS HAMSTRAUKSESTA !
Eli ei auton vaihtamisesta kävelyyn, vaan ostaa samaan tarkoitukseen samoja tuotteita, eikä siinä hommassa mikään riitä.
Aina on saata uudempi ja olevinaan vähän parempi, ilmiö on täällä myös hyvin havaittavissa.
Sitten vittuuntuneena täällä maristaan, kun uusi ostos olikin ihan *sensuroitu*.

Tuota näkee kaikkialla missä on ihmisiä. Hamstraus on hyvin yleinen ominaisuus. Samoin pyrkimys aina vain parempaan ostamalla uusia vempeleitä. Ostaminen on erittäin helppoa, kun taas omien taitojen kehittäminen erittäin haastavaa ja rasittavaa. Se on järjetöntä tietenkin, mutta eräs tunnettu viisas sanoi joskus, että "maailmankaikkeus ja inhimillinen typeryys ovat äärettömiä, mutta maailmankaikkeudesta ei voi olla varma". Ja sen äärettömän typeryyden kruunaa itseään fiksuina pitävien kysely, että onko joku typeryyden muoto välttämätöntä.