Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
mjuhani kirjoitti: ↑Maalis 28, 2021 12 : 07
Oikeastaan valokuvauksen kannalta täysin turha ketju. Kun valokuvassa sisältö menee aina muodon edelle, on melko sama millä laitteella kuva on otettu. Joku 70x90 alumiinipohjustettu näyttelykuva voidaan hyvin teettää ja ripustaa näyttelyseinälle galleriassa Nikon D40:llä otettuna, kunhan kuvan visuaalinen sisältö kestää katsomista. Jos se visuaalinen siältö on yhdentekevä, on aivan sama millä laitteella se on otettu.
Tällainen ketju sopii tietenkin hyvin sellaisille, jorka eivät harrasta valokuvausta vaan kameroita. Eli on tälläkin ketjulla ja sen sisältämällä pohdinnalla sentään paikkansa. Ja ennen kaikkea nuoriso pysyy poissa kaduilta näin korona-aikaan, kun tiirailee sisällä pikseleitä.
Visuaalinen anti kuoli siinä kohtaan kun dumppaat sen D40:n 70x90 metallilevyyn. 7x9 metallilevy juuri menee tuolla ritsalla. Analoginen suurennoskoneella tehty vedos menee helposti vaikka 700x900 jos sellaisen koneen jostain löydät. Analogisella suurennoksella yhtään pikseliä ei koskaan filmistä vedettynä näy.
Ei kannata sotkea analogista valokuvausta digitaaliseen ensinnäkään. Toisessa ei ole yhtään terävää kohtaa eikä ainuttakaan pikseliä. Toinen on riippuvainen siitä ettei kuva ole 1) tärähtänyt 2) tarkennettu metsään 3) eikä sisältöä suurenneta liikaa. Digikuvan terävyys on 1 tai 0. Analogisen portaaton. Taitelijat taiteilkoot filmille abstrakteja lomojaan.
Maffer kirjoitti: ↑Maalis 29, 2021 11 : 58Visuaalinen anti kuoli siinä kohtaan kun dumppaat sen D40:n 70x90 metallilevyyn. 7x9 metallilevy juuri menee tuolla ritsalla. Analoginen suurennoskoneella tehty vedos menee helposti vaikka 700x900 jos sellaisen koneen jostain löydät. Analogisella suurennoksella yhtään pikseliä ei koskaan filmistä vedettynä näy.
Visuaalinen anti on aina katsojan korvien välissä. Oletko muuten kokeillut vaihtaa suurennoksessa asetuksen "nearest pixel" -> "bicubic", niin pikselit lakkaavat näkymästä ja tilalle tulee hyvin analogisen näköistä suttua.
Ei kannata sotkea analogista valokuvausta digitaaliseen ensinnäkään. Toisessa ei ole yhtään terävää kohtaa eikä ainuttakaan pikseliä.
Tuo on kenotekoista erottelua. Kummassakaan ei ole "terävää kohtaa", jos ei sitten pikselien rajoja lasketa. "Terävyys" on aina vain sitä, että "suttu" on pienempi kuin joku hatusta mutulla vedetty raja-arvo. Valon kvanttiluonteen takia sillä ei voi piirtää "terävää" kuvaa.
Toinen on riippuvainen siitä ettei kuva ole 1) tärähtänyt 2) tarkennettu metsään 3) eikä sisältöä suurenneta liikaa. Digikuvan terävyys on 1 tai 0. Analogisen portaaton. Taitelijat taiteilkoot filmille abstrakteja lomojaan.
Nuo ovat esitysformaatista riippumattomia asioita. Kuva on tärähtänyt ja metsään tarkennettu, jos on, vaikka tarkastelisit RAW-tiedostosta tulostettua heksadumppia. Se on vain omien korvien välistä kiinni minä tulkitsee riittävän teräväksi.
Ymmärrän perfektionismin tietyllä tavalla, koska kärsin siitä joissain asioissa itsekin, mutta en sitä että se sidotaan epäoleellisella tavalla esitystekniikkaan tai kaluston formaattiin. Miksi vaadit digitaaliselta kuvalta asioita, joita annat anteeksi muilla menetelmillä tuotetulle?
Saako nykyään analogista valokuvaa, jos ei valota itse negatiivia ja siitä valokuvapaperia? Käsittääkseni kaupalliset tuottajat skannaavat negatiivit ja tulostavat valokuvapaperinsa samoilla digitaalisesti ohjatuilla värilasereilla kuin digitiedostoista teetetyt kuvat. Kaikki painotuotteet ovat olleet digitaalisia vuosikymmeniä, näytöt analogisen komposiittivideon katoamisesta asti jne.
hkoskenv kirjoitti: ↑Maalis 29, 2021 13 : 09Ymmärrän perfektionismin tietyllä tavalla, koska kärsin siitä joissain asioissa itsekin, mutta en sitä että se sidotaan epäoleellisella tavalla esitystekniikkaan tai kaluston formaattiin. Miksi vaadit digitaaliselta kuvalta asioita, joita annat anteeksi muilla menetelmillä tuotetulle?
Mafferi panee mittaustekniikan ihan uusiksi - suattaapi olla palstamaine vaarassa. Jos Jaska kiinnittää analogisen kuumemittarin housun punttiin ja digitaalisen peräaukkoon, niin mittaustarkkuus ei riipu valitusta tekniikasta vaan mittaajan virheestä - kehon lämpötila on kyl ihan sama kummassakin tapauksessa. Analogista mittaria saattaa olla hankalampi lukea valitusta asteikosta, mut mitenkään automaattisesti toinen ei mittaa jotenkin tarkemmin tai paljasta ominaisuuksia, joihin toinen ei pysty. Toki 37,51 kuulostaa messevämmältä ja tarkemmalta kuin, et elohopea on about 37 ja 38 viivojen puolessa välissä. Ja ainahan ton digitaalisen tuloksenkin voi ilmaista graafisesti.
Täs kait piti otsikon mukaan olla kyse teknisestä laadusta - ei siitä, et osaako Jaska mitata pätkääkään tai onko hänellä unohtunu rillit kotio. Ihan puhtaan teknisen laadun ratkaisee se, et kumpi on likempänä mitattavaa suuretta - mun tarkoituksiin tosin riittää tieto, et onko kuumetta paljon vai vähän tai ei laisinkaan - noissa rajoissa todellista mittaustulosta voi vaikka hivenen rukatakin jos esim. mittarista saadaan nopeampi, halvempi, ympäristöystävällisempi tai paremmin taskuun sopiva.
Kävin Tokmannilla ostamassa ilmankosteusmittaria. Myymälätelineen piikissä oli jonossa pitkä rivi samanlaisia analogisia Suomen Lämpömittari Oy:n ilmankosteusmittareita. Päätin tarkistaa, ettei tule viallista yksilöä ja tarkistin, että omassa mittarissani olisi sama lukema kuin muissakin hyllyn mittareissa. Joka perkeleen mittarissa oli täysin eri lukema.
Kun mitataan kuvanlaadun kehitystä, niin mittaustapa pitäisi olla vakioitu. Nyt analogisella ja digitaalisella kuvanlaadulla ei ole samaa mittaustapaa, ellei digitaalisella kennolla kuvata analogista lähdemateriaalia ja molempien lopputulosta tarkastella rinnakkain analogisesti, jolloin lopputulos on subjektiivinen käsite joko kuvanlaadun eroista tai mittaustavan lopputuloksesta.
T71 kirjoitti: ↑Maalis 29, 2021 16 : 58
Kävin Tokmannilla ostamassa ilmankosteusmittaria. Myymälätelineen piikissä oli jonossa pitkä rivi samanlaisia analogisia Suomen Lämpömittari Oy:n ilmankosteusmittareita. Päätin tarkistaa, ettei tule viallista yksilöä ja tarkistin, että omassa mittarissani olisi sama lukema kuin muissakin hyllyn mittareissa. Joka perkeleen mittarissa oli täysin eri lukema.
Tuollaisissa on helposti toleranssi +- 10 % yksikköä. +-5 %-yksikköä menee hyvällä suunnittelulla parin kympin anturilla skaalan keskialueella. Yksittäiset prosenttiyksiköt alkavat lisätä äkkiä nollia hintalappuun ja pientä pränttiä spekseihin, mitä kaikkia ehtoja pitää täyttää, että lupaukset pätevät.
Kun mitataan kuvanlaadun kehitystä, niin mittaustapa pitäisi olla vakioitu. Nyt analogisella ja digitaalisella kuvanlaadulla ei ole samaa mittaustapaa, ellei digitaalisella kennolla kuvata analogista lähdemateriaalia ja molempien lopputulosta tarkastella rinnakkain analogisesti, jolloin lopputulos on subjektiivinen käsite joko kuvanlaadun eroista tai mittaustavan lopputuloksesta.
Kuvan laatu on aina subjektiivinen käsite. Siihen vaikuttaa kymmenet tekniset suureet ja kaikilla meillä on omat painotukset sillä mikä vaikuttaa minkäkin verran ja mitkä ovat hyvän laadun rajat. Teknisiä mittaussuureita on koko joukko ja ne kertovat kaiken oleellisen, ainakin nörteille. Taiteilijoilla on sitten omat juttunsa (objektiivin "luonne"), joita ei yleensä voi määritellä teknisesti.
T71 kirjoitti: ↑Maalis 29, 2021 16 : 58
Kävin Tokmannilla ostamassa ilmankosteusmittaria. Myymälätelineen piikissä oli jonossa pitkä rivi samanlaisia analogisia Suomen Lämpömittari Oy:n ilmankosteusmittareita. Päätin tarkistaa, ettei tule viallista yksilöä ja tarkistin, että omassa mittarissani olisi sama lukema kuin muissakin hyllyn mittareissa. Joka perkeleen mittarissa oli täysin eri lukema.
Kun mitataan kuvanlaadun kehitystä, niin mittaustapa pitäisi olla vakioitu. Nyt analogisella ja digitaalisella kuvanlaadulla ei ole samaa mittaustapaa, ellei digitaalisella kennolla kuvata analogista lähdemateriaalia ja molempien lopputulosta tarkastella rinnakkain analogisesti, jolloin lopputulos on subjektiivinen käsite joko kuvanlaadun eroista tai mittaustavan lopputuloksesta.
Kuten hkoskenv totes, et kyl ne mittarit kuvaan on olemassa ja pätevät kyl ihan samalla tavalla analogiseen kuin digitaaliseenkin kuvaan. Toki jos tykkää tähdistä ja haluaa sellasen helpon yleiskäsitteisen mittarin "4 tähden ja kolmen komeetan kenno" niin se on vähän sama asia kuin rahan kanssakin - yksi mittari saattaapi olla selkee, mut harvoin kertoo mitään todellista. Toki kuvan- ja äänenlaadussakin (esim. puheääni) moisia mittareita löytyy ja perustuvat riittävän ison kuulijajoukon muodostamaan dataan, mut eivät oikein sovellu tosinörttien mittatikuiksi (ja siis ihan hyvästä syystä), koska yhden mittarin painotukset eivät välttämättä ole sitä miten Jaska haluais sen tehdä - varsinkin jos Jaska haluaa mittailla ja tallentaa pianon sointia, mut laadulliset mittarit on tehty puhetta varten (kyl se Liisalta kuulostaa). Kamerat valitettavasti ovat melkoisen usein käytössä valokuvien ottamisessa, joka sopii lähtökohtaisesti melko huonosti yhteen teknisen dokumentoimisen kanssa - valokuvaajat tykkää subjektiivisista asioista ja mittaajille se on kaiken mittaamisen virhe numero yksi.
Ja kyl ne kosteusmittarit antavat ihan saman tuloksen tai mikään ei anna samaa - kyse on vaan siitä, et millä tarkkuudella haluat asiaa tarkastella. Samaa ei ole olemassa ilman saman kriteerejä, jota myös toleranssiksi kutsutaan. Ei kaksi kameraakaan anna samaa kuvaa tai edes yksi peräkkäisissä ruuduissa - ei edes testitaulusta eli jos lyöt datat päällekäin niin ja katselet jokaisen pikselin datat erikseen niin melko varmasti ko. anturit antavat eri tuloksia (vertailet sitten toisiinsa tai samaa pikseliä eri ruutujen välillä). On syy sitten lämpötila, kvantti-ilmiöt tai kuun asento. Eli jos niit kennoja tarkastellaan niin teknisesti paree mittarilla x on se, joka antaa sillee keskimäärin likemmäs samaan tuloksen kuin referenssikenno, jota myö pidetään sillee niinku "sikahyvänä" - jos haluaa samoja tuloksia aina niin kandee joko katella kauempaa tai siirtyä teologiaan/politiikkaan - vain niissä on olemassa yksinkertainen jaa/ei-vastaus joka kyssäriin. Mut olis melkoista harhaa kuvitella, että pikseli (tai kvantisointiväli x) on jollakin lailla todellisempi tai aidompi rajapinta - tai tarkempi kuin sen analoginen vastine (tämän takia se 400% suurennettu kuva ei ole sen vähempi tarkka kuin se 100% kuvakaan).
T71 kirjoitti: ↑Maalis 29, 2021 16 : 58
Kävin Tokmannilla ostamassa ilmankosteusmittaria. Myymälätelineen piikissä oli jonossa pitkä rivi samanlaisia analogisia Suomen Lämpömittari Oy:n ilmankosteusmittareita. Päätin tarkistaa, ettei tule viallista yksilöä ja tarkistin, että omassa mittarissani olisi sama lukema kuin muissakin hyllyn mittareissa. Joka perkeleen mittarissa oli täysin eri lukema.
Tuollaisissa on helposti toleranssi +- 10 % yksikköä. +-5 %-yksikköä menee hyvällä suunnittelulla parin kympin anturilla skaalan keskialueella. Yksittäiset prosenttiyksiköt alkavat lisätä äkkiä nollia hintalappuun ja pientä pränttiä spekseihin, mitä kaikkia ehtoja pitää täyttää, että lupaukset pätevät.
Noissa oli kaikissa lukemat isolla haarukalla n 40%-65% välillä.
Ymmärrän pienet heitot kiinalaisessa krääsässä, mutta toi oli ihan jotain muuta.
Vilkaiskaa joskus kaupassa niitä ilmankosteusmittareita itsekin, niin saatte nauraa ihan reilusti.
Nimittäin, jos mittarin hankinnan lähtökohta on saada selville asunnon sisäilman kosteus, mutta kaupassa vierekkäiset mittarit antavat 40% ja 65% tuloksen, niin kyse ei ole ilmankosteusmittarista, vaan ihan jostain muusta.
saloma-3 kirjoitti: ↑Maalis 30, 2021 14 : 21
Pitääkö ne jotenkin kalibroida? Viedä suihkuun ja säätää 100%?
Melkein, mutta ei ihan.
Mittarin voi kääriä märkään rättin ja säätää sitten sataseen tai tehdä astiaan suolaliuoksella 75% kosteuden ja säätää siten kohdalleen.
T71 kirjoitti: ↑Maalis 30, 2021 13 : 48
Noissa oli kaikissa lukemat isolla haarukalla n 40%-65% välillä.
Ymmärrän pienet heitot kiinalaisessa krääsässä, mutta toi oli ihan jotain muuta.
Eikö Suomen lämpömittari roudaa kiinankrääsää? Mutta oli miten oli, nuo analogiset hiuskosteusmittarit ovat tuollaisia. Se tarkkuus riittää asumiseen suurpiireteisille ihmisille. Kannattaa ostaa digitaalinen, mutta ei niiltäkään kannata odottaa ihmeitä, jos se ei ole joku tonnin maksava Vaisalan ammattimittari, joka käytetty on asianmukaisesti tehdaskalibroitavana ja tarkastettu ennen mittausta testisuolaliuoksilla kontrolloiduissa oloissa. Suhteellinen kosteus on yleisesti ottaen vaikeasti mitattava suure. Ei ihan "kuvan laadun" vaikeustasoa, mutta melkein.
Vilkaiskaa joskus kaupassa niitä ilmankosteusmittareita itsekin, niin saatte nauraa ihan reilusti.
Joudun töissä tappalemaan tarpeeksi sen kanssa, että hienot ja kalliit viralliset mittalaitteet (myös kosteusmittarit) näyttävät erinäisistä syistä mitä sattuu. En suinkaan aio lisätä sitä tuskaa ihmettelemässä kaupossa kuluttajakrääsän monumentaalista paskuutta.
T71 kirjoitti: ↑Maalis 30, 2021 15 : 25
Melkein, mutta ei ihan.
Mittarin voi kääriä märkään rättin ja säätää sitten sataseen tai tehdä astiaan suolaliuoksella 75% kosteuden ja säätää siten kohdalleen.
Tuo 100 % kalibrointi on huono. 90-100 % on vaikeaa aluetta kosteusmittareille. Jos mittari ei ole erityisesti tarkoitettu sen alueen mittaamiseen, sitä ei ole syytä siihen käyttää eikä myöskään niissä oloissa kalibroida. Suolaliuos on parempi. Eri suolat tuottavat eri kosteuden ja mittarit tarkastetaan (tai kalibroidaan, jos sitä ei malta käyttää tehdaskalibroinnissa, mutta sellaiset lukemat eivät kelpaa virallisiin mittauksiin) esim. kolmen arvon perusteella.
Jätin ostamatta, niin en tiedä oliko noissa mitään säätöruuvia edes koko tuotteessa.
Ei siinä ole ainakaan tarpeeksi säätöruuveja. Noissa heittää offset (vakioheitto koko alueella), vahvistus (1 % muutos aiheutaa muun muutoksen mittariin), ja epälineaarisuus. Lisäksi kosteusmittarit ovat aina herkkiä lämpötilalle. Oikeissa on lämpömittari mukana ja lukema korjataan sen mukaan.
Tämä kosteusmittarisaaga on siitä hyvä esimerkki, että kun mittari selkeästi näyttää päin helvettiä, niin asiasta tietämätön taho kuvittelee mittaustavan olevan luotettava. Juuri tällaisista syistä saa riidan aikaan esim jonkun jääräpäisen eläkeläisen kanssa, joka uskoo sokeasti tähän kyseiseen mittariin. Tätä voi myös suoraan soveltaa koko yhteiskuntaan ja muuhun teknologiaan, sekä ammatti- ja harrastajalehtiin ja tiedotusvälineisiin, uskonnoista puhumattakaan. Niistä tulee vaihtoehdosta tietämättömälle jumalan sanaa.
Nuo kaikki tahot ovat täynnä väärää tietoa ja julkaisijansa omanlaista värittynyttä tulkintaa ja tässä vastuu siirtyy totalisesti lukijalle, katsojalle ja kuulijalle. Kukaan meistä ei ole immuuni väärälle tiedolle ja kun kuvanlaatu on mielipide, eikä mikään fakta (joka taas oli mielipide), niin vaikeaa on. Ensin pitäisikin päättää mitkä osatekijät ovat mitattavissa ja mitkä menevät määreen taiteellinen vaikutelma alle. Kokonaisuutena kuvanlaatu on parantunut, mutta täydellistä kuluttajatuotetta ei ole eikä tule.
On oikeastaan kaksi asiaa: absoluuttinen tarkkuus ja relatiivinen tarkkuus. Jos mittari toimii oikein mutta asteikko on pielessä, numero voi olla väärä mutta muutos oikea. Siksi mittari voi olla ihan kelvollinen ja näyttää haluttua tietoa muutoksesta. Vähän kuin olisi valkotasapaino pielessä, saahan sellaisesta kuvasta jotain selvää. Kalibroitu, no, kaikki ovat jo tontilla.
Digikuvaukseni alkoi pikkuisesta Nikonista, Coolpix 880. Sitä ennen oli muun muassa pino Olympuksia. Kamera oli pieni. Canonin kompakti G7 tuntui kädessä aika hyvältä mutta siitäkin puuttui vielä raakakuvaus. Kuvia ei tullut ihan hirveästi eikä laatu häikäissyt. Pääsin kokeilemaan jotain Canonin pikkurunkoa, olisiko ollut 300D ja tuntui kamalalta.
Ostin 5D:n, joka on edelleen kaapissa. Se on edelleen ihan hyvä ainakin hyvässä valossa eli pienillä herkkyyksillä (200/800) ja kun malttaa tarkentaa riittävän pitkään. Ei raketti mutta ihan hyvä, kun malttaa. Sillä otin sulkimen verran kuvia ja toinen on sisällä. Silloinen työnantaja oli pääosin tyytyväinen kuviin ja niitä sai tahkota aika kivasti.
Kotikäyttöön hankin Sigman dp3 Merrillin, joka oli sitten aivan omaa luokkaansa. Todella mustavalkoinen värkki: loistava kuva, hyvin konstikas käyttää. Softakaan ei ollut parhaasta päästä. Myin pois. Canonin vanha raakakääntäjä oli sujuva, josta saa aasinsillan...
Canonia seurasi töissä Capture One ja Mamiyan 645 AFD Phase Onen perällä. Jälleen konstikas yhdistelmä. Kuvat vaativat huomattavasti työtä, jos tilanteet muuttuivat. Onneksi pystyin usein vakioimaan monta asiaa. Capture oli kyllä hyvä softa mutta työmäärä digiperällä oli runsasta. Ostin myöhemmin MIDI-ohjaimen ja pystyin nopeuttamaan ja helpottamaan säätöjä mutta edelleen kokonaisuus oli hidas. Kuvat hyviä!
Tällä hetkellä luulisin, että teknologia on useimpien tilaajien näkökulmasta ihan riittävää (esimerkkinä vaikka 5D IV) ja työnkulun saisi tarpeeksi nopeaksi (minulle riittäisi tdennäköisesti jopa se Canonin nykyinen raakakääntäjä). Enää pitäisi löytää sellainen paja, joka haluaisi työpanokseni. Ei ole ollut yhtään mitään. Harrastaminen on toinen juttu. Hupioptiikat voisi toki myydä pois ja jättää tärkeät (24 TS/E, 70 makro, 85/1.4, 70-200/4). Niillä saisi tehtyä hyvin vaikka töitä, jos tämä karanteeni painuisi takaisin sinne lepakon #¤%*seen. Anteeksi.
Iso asia kameroissa on ollut käytettävyys. Kuvan laadullisuus on tietysti yksi tärkeä asia mutta kokonaisuus on muutakin. Pärjään vielä kahvattoman 5D:n kokoisen kanssa tien päällä mutta raahattava Mamiya oli jo liian iso. Sigma taas oli hirveän hidas ja söi akkuja kuin minä aamumuroja. Sigman kiinteä ei toisaalta ollut minulle ongelma, vitonen toimii edelleen hyvin yhden valinnaisen lasin kanssa. Unelmakamerassani olisi Sigman tai Phasen kenno, Canonin nopeus ja energian kulutus. Niin, ja Sigman suljinääni olisi mainio lisä.
Monta hanikkaa voisi panna pois. Ohjelmoitavuus ja jokunen funktionäppäin olisi yhdistelmäni käytön kannalta. Ei videota, kun en siitä mitään ymmärrä. M/Av/Tv, aukko, aika, herkkyys, sarja/yksittäin, WB, mitäs muuta kaipaisin? Robusteja valitsimia vähemmän, vaikka rukkaskäyttöön. Ehkä pari kustomoitavaa tilaa. Tulisi luultavasti keskityttyä itse kuvaamiseen kunnolla ja saisi vähän enemmän tai oikeammin, vähän parempia kuvia.
Noin se on. Digit menee numerot edellä, käytettävyys aivan viimeisenä pääosin. Ennemmin peruspeilittömään uuden R3:n runkoformaatti, muutama täysin välttämätön rulla ja laukaisin kuin 89 funktionappia ja kirvojen kanssa toimiva Eye-AF.
Tämän päivän teknologiaa kuvaa täydellisesti se, että päästäkseen näkemään mikä on se tarkoittamasi jonnebiisi, pitää hyväksyä googlen haittaohjelma omalle tietokoneelle ja se, että sinusta tulee tuote mainostajille ja maailman tappiin asti suuryhtiöt tunkeutuvat elämääsi ja tietävät sinun olleen myös kiinnostuneen jostakin jonnebiisistä vuonna 2021.
Vatuttaa miten joka käänteessä tapahtuu niin, että ensin ostat tuotteen, ja lopulta sen käyttäjänä joudut lupautumaan mitä erikoisimpiin asioihin vain siksi, että omistat sen kyseisen, esim puhelimen.
Joka päivä joku palvelu lisää otetta käyttäjän kurkulla ja pakottaa luopumaan erilaisista oikeuksista etenkin yksityisyyteen. Ja niin hyvin kamera, puhelin ja pilvipalvelut on jo naitettu yhteen, että lopulta valmistajia kiinnostaa se kuvanlaatu etenkin siitä syystä, että ketä kaikkia se voisi niistä kuvista tunnistaa ja käyttää tätä tietoa tienatakseen lisää rahaa tyyliin "et saa lähettää kuvaa jormalle, koska et ole rekisteröitynyt applen käyttäjäksi, koska Jorma on apple-kuvaaja".
Paluu puupönttöön alkaa olla aika lähellä ja kukaan ei varmaan arvaa kommentistani, että taas on tullut hankittua uusi ja "hieno" kuvauslaite. Enkä tunne menettäväni mitään, että laitan koneen takaisin myyntiin. Tulee ikävä aikoja, kun pystyi hakemaan kivijalkakaupasta paketin filmiä ja uuden kameran ja mikään maailmassa ei välittänyt tuon taivaallista mitä sillä kuvaili. On todella ikävä ilmiö, että päästäkseen nauttimaan digikameroiden kuvanlaadun parantumisesta joutuu samalla osaksi irvokasta näytelmää, jossa menettää vapauden tehdä sillä kameralla mitä haluaa.
