Lightroom prosessiversion vaihto: Process Version Swap

[Kryptos]

Eli kuinka Lightroom lisää järjettömän määrän kontrastia raakakuviin esiprosessissaan, ja kuinka siitä pääsee eroon.

Lightroom Classic käyttää tätä kirjoittaessani prosessiversiota 5 (PV5). Prosessiversio määrittelee sen algoritmin, mitä Lightroom käyttää raakakuvien esikäsittelyyn ja minkälaisen lähtökohtaisen tilanteen näemme raakakuvista, ennen kuin kuville on tehty mitään jälkikäsittelytoimenpiteitä.

Voisi olettaa, että lähtökohta olisi jokseenkin neutraali ilmentymä siitä, miten kuva on valottunut ja mitä sille on tehtävissä, mutta näin ei ole. Lightroom Classic nykyversiossaan lisää hirmuisen määrän kontrastia kuviin, mikä voi johtaa ajattelemaan, että kuvan valotuksen mittaus on epäonnistunut täysin, tai jotakin muuta on mennyt kuvan ottamishetkellä pahasti pieleen, ja kuvan saattaa tällä perusteella hylätä välittömästi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Usein valokuvissa löytyy jo lähtökohtaisesti paljon enemmän yksityiskohtia, kuin mitä Lightroomin esikatselukuva antaa ymmärtää. Kuvan saa palautettua nykyisessäkin prosessiversiossa järkevään lähtötilanteeseen ilman jatkossamainittua, mutta se edellyttää tarpeettoman paljon yksityiskohtaista kontrastikurvin säätämistä ja muita toimenpiteitä jokaiselle kuvalle, jotka vievät aikaa ja ovat tarpeettomia.

On olemassa yksinkertaisempi keino. Prosessiversion vaihto, eli Process Version Swap.

Tämä ei ole oma keksintöni, vaan opin sen Andy Astburylta. Andyllä on rikollisen vähän seuraajia YouTubessa, ajatellen kuinka paljon hyvää asiaa hänen videoissaan on. Oletettavasti koska hänen tyylinsä ei ole hyperaktiivinen ja yli-innokas, vaan rauhallinen ja perusteellinen.

Suosittelen katsomaan linkittämäni videot aiheeseen liittyen, mutta jo tämän Lightroom presetin tekeminen auttaa luomaan kuvien käsittelyyn Lightroomissa lähtötilanteen, joka on neutraali ja paljastaa, miten paljon yksityiskohtia Lr:n nykyisen prosessiversion esikäsittely hautaa järjettömän jyrkän kontrastisäädön alle.

Kokeilkaapa tätä.

* Valitse kuva Lightoomissa ja varmista, että mitään käsittelytoimenpiteitä ei ole tehty.
* Muuta kameraprofiili Adobe Colorista Camera Neutral:iin.
* Vaihda "Calibration" osiossa prosessiversiosta 5, prosessiversioon 2.
* Lightroom preseteistä, valitse "Classic - General" osiossa "Zeroed", eli nollaa säätöjen asetukset.
* Kytke "Lens Corrections" osiosta "Remove Chromatic Aberration" (ja halutessasi "Enable Profile Correction") takaisin päälle.
* Resetoi tuplaklikkaamalla "Details" osiossa Color noise oletusarvoonsa, sekä esiterävöinti oletusarvoonsa.
* Mene takaisin "Calibration" osioon ja vaihda takaisin prosessiversioon 5.
* Resetoi "Basic" osiossa "Exposure", sekä "Contrast". Voit jättää mustan pisteen asetukseen +25.

Tallenna tämä proseduuri presetiksi, vaikka nimellä Process Version Swap.

Käy läpi valokuviasi Lightroomissa. Katso niitä käsittelemättöminä nykyprosessiversiossa, klikkaa sen jälkeen tekemääsi presettiä Process Version Swap ja ihmettele, miten paljon yksityiskohtia Lr piilottaa agressiivisella esikäsittelyllään. Kuvissa säilyy yksityiskohtia, jotka PV5:ssa olisi jo lähtökohtaisesti olleet murskattuina mustiksi, tai hävitettynä lähes valkoisiksi, mikä saattaisi johtaa ajattelemaan, että kuvan ottamisessa on tapahtunut peruuttamattomia virheitä.

Kaikkea ei voi tietenkään pelastaa jälkikäsittelyssä, mutta raakakuva sisältää todella paljon kuvainformaatiota. Adoben nykyinen prosessiversio lienee suunniteltu tyydyttämään peruskuvaajan esteettisiä mieltymyksiä ja SoMe-maailmaa, missä ylisaturoituneet, yliterävöidyt, ylikontrastiset ylikäsitellyt kuvat ovat suosittuja. Voi olla, että moni raakakuvaajakin saattaa olla jokseenkin tyytyväinen Lightroomin prosessiversion tuottamaan lähtökohtakuvaan, eikä katso tarpeelliseksi — tai osaa — tehdä kuvalle oikeastaan yhtään mitään. En olisi yllättynyt.

Jos asia kiinnostaa, suosittelen erittäin lämpimästi, että katsot nämä Andy Astburyn videot, joissa hän käy läpi edellä kuvaamani proseduurin, sekä videon, jossa hän auttaa ymmärtämään kontrastin merkitystä valokuvassa. Erityisesti, mikä ero on Contrast, ja Clarity säädöillä. Näihin liittyy myös Dehaze, sekä Texture — ne ovat kaikki kontrastisäätöjä, mutta kohdentavat eri taajusalueita valokuvissa.

Andy Astbury, Contrast Control Process Version Swap: https://www.youtube.com/watch?v=gHPcpF5SBws" onclick="window.open(this.href);return false;

Andy Astbury, Understanding Contrast & Clarity: https://www.youtube.com/watch?v=b9n_IEZGw68" onclick="window.open(this.href);return false;

[rolsen]

Kiitokset tästä, on jäänyt tekemättä aiemmin. Onhan tuossa melko raju ero, nyt koen olevani taas takaisin vanhassa tavassani käsitellä kuvia tuon lähtötilanteen osalta.

[Kryptos]

Eipä kestä. Miksi Adobe tekee nykyään näin on melkoinen mysteeri.

[Pan]

Lightroom Classic käyttää tätä kirjoittaessani prosessiversiota 5 (PV5).
...
Lightroom CC nykyversiossaan lisää hirmuisen määrän kontrastia kuviin

Kumpaa versiota vaiko molempia tämä juttu koskee, mainitset molemmat? Kiitos joka tapauksessa infosta.

En kerkee nyt käymään tuota läpi, mutta Adobe on mennyt ja vaihtanut aiemmin pelkällä Lightroomin nimellä ollen softan Lightroom Classiciksi ja aiemmin Lightroon CC:n pelkäksi Lightroomiksi. Ja jättänyt kuitenkin hakemistopjen nimet ennalleen. Mulle se aiheutti sotkun, kun käynnistin CC:n Classicin sijaan ja netin tallennustila täyttyi hetkessä. Siivotessa sotkua meni yksi ehtoo. Tässä taitaa mennä vielä lisää.

[Kryptos]

Lightroom Classic käyttää tätä kirjoittaessani prosessiversiota 5 (PV5).
...
Lightroom CC nykyversiossaan lisää hirmuisen määrän kontrastia kuviin

Kumpaa versiota vaiko molempia tämä juttu koskee, mainitset molemmat? Kiitos joka tapauksessa infosta.

Tarkoitan Lightroom Classicia, ns. Desktop-versiota, ei sitä uutta versiota. Kiitos huomiosta, korjaan tekstiin.

[juhpu]

Tukeeko nykyiset 10 bit:ä, Lr ja Photoshoppia. Onko niistä hyötyä?

[olli R]

Koetin vähän analysoida tätä kun näytti aika monimutkaiselta (ensin version vaihdolla tehdään asetuksia, jotka sitten käännetään takaisin). Lopputuloksessa erona:
- camera natural -profile (tätä suosittelisin itsekin, tuottaa parempaa jälkeä kuin Adoben)
- shadows +21, black +25 (makuasia, itselleni näyttää flatille)
- remove chormatic aberration on päällä (minulla ei oletuksena)
- Tone curvessa on nostettu tummaa päätä (tämä lienee se olennaisin muutos version vaihdossa).

Pystyin tekemään koekuvallani saman muutoksen ilman version vaihtoa lisäämällä nuo ylläolevat. Tässä voi olla jotain muutakin automaattista riippuen vähän kuvan herkkyydestä tms. Kuvassa näkyy tummissa kohdissa joitakin yksityiskohtia paremmin.

Sanoisin, että tämän voi käytännössä tehdä riittävänä pelkästään tekemällä tuon tone curven noston presettinä (tai jotain muuta millä tumma pää nousee näkyviin). Se data on siellä kameran raw-kuvassa. Nostamalla tummaa päätä saa sieltä esille yksityiskohtia, mutta niin myös kohinaa. Kuvaajan oma valotustyyli kuvatessa vaikuttaa siihen, onko tälle tarvetta. Arvaisin, että joissakin tilanteissa näytön tumman pään heikko toisto voi aiheuttaa, ettei nuo tummat yksityiskohdat näy, jollei tee jotain tälläisiä säätöjä.

On sitten vähän kuvakohtaista, mitä valotusaluetta haluaa korostaa, joten en välttämättä tekisi tätä säännönmukaisesti, vaan kuvan mukaan.

[niffe]

Kiitos vinkeistä. Tuota on tullut aikaisemminkin polemisoitua, että mihin he pyrkivät noilla esisäätöjen muutoksilla. Aikaisemmin ne olivat aivan mainiot, mutta nykyiset ovat metsässä - syvällä - niin syvällä, että sinne metsään ei enää päivä paista ...

[Kryptos]

Sanoisin, että tämän voi käytännössä tehdä riittävänä pelkästään tekemällä tuon tone curven noston presettinä (tai jotain muuta millä tumma pää nousee näkyviin). Se data on siellä kameran raw-kuvassa.

Tämä juuri on ideana, eli tuon käänteisen s-kurvin hakeminen Tone Curveen prosessivaihdon kautta. Sen voi tehdä tietenkin suoraan, kuten mainitsin, mutta se on vaivalloista. Astbury selittää videollaan tämänkin. Tällä saa helpon presetin, joka luo neutraalimman lähtökohdan kuville.

Arvaisin, että joissakin tilanteissa näytön tumman pään heikko toisto voi aiheuttaa, ettei nuo tummat yksityiskohdat näy, jollei tee jotain tälläisiä säätöjä.

Varmasti. Oma näyttöni on laadukas, kalibroitu, profiloitu, ja Lightroomin oletusprosessointi silti tekee kuvista lähtökohtaisesti aivan tarpeettoman kontrastisia. Pidän neutraalimmasta lähtökohdasta enemmän. Koen sen ohjaavan kuvankäsittelyssä muutenkin maltillisempaan suuntaan, mutta nämä ovat tietenkin makuasioita.

[Maffer]

Tämä on kyllä käsittämätöntä miksi Adobe sotkee oletuksena kuvat. Joitain vuosia sitten kirjoittelin täälläkin kun ihmettelin melko rankkaa kuvien leipomista suoraan paketista Camera RAWissa. Tällä saattaa olla jotain tekemistä nykyisten pullonpohjien kanssa, mitkä eivät pysty tuottamaan tarpeeksi kontrastia pelkän lasisuunnittelun avulla.

Onhan se ny kumma kun n. 10 vuotta sitten perus S-käyräjumppa aiheuttaa samanlaisen kontrastin kuin tämän päivän "linear" -valinta. N. 10 vuotta sitten aloin Lightroomia käyttämään.

[zone6]

Eikö tuohon ole helpoin tapa tehdä kokonaan oma kameraprofiili lineaarisella kurvilla?
Sen jälkeen importoidessa tuo oletusarvoksi.

Tein tuollaisen joskus ja käytän sitä toisinaan kun valmiit vaihtoehdot tuntuvat vetävän ääripäät liian tiukalle heti alussa.

[Experte]

Komppaan tässä Zone6 ehdostusta, että tekee itse lineaarisen prosessin jos kontrasti hirvittää. Tuo Astburyn kikka jossa mennään ikivanhaan prosessiversioon, menetetään enemmän kuin saadaan. Oikea tapa tehdä tuo on Adoben DNG editorilla oma profiili kameralle ilman gamma-korjausta (linear curve). DNG editori on ilmainen, ColorCheckerin värikartasta joutuu sen satasen maksamaan, mutta sille on paljon käyttöä muutenkin, jos on väreistään tarkka.

Syy miksi Adobe (ja kaikki sen kilpailijat) keittävät kuviaan heti alkuun on ilmeinen; kuva ilman gammakorjausta on niin hailean näköinen, että peruskäyttäjän mielestä ohjelma on huono, koska kuvissa ei ole sitä ”poppia”. Kameran oma JPG-moottori tekee saman. Kuvia on gammakorjailtu, värikorjailtu, tervävöitetty jne. ennen kuin ne tulevat näkyville.

Olen joskus yrittänyt pitää lähtökohtana lineaarisella prosessilla tehtyä kuvaa, mutta sitten kuitenkin vääntelen käyrät siihen miltä ne Adoben mielestä tulee näyttää.

[jaava]

Mä olen tehnyt harrastaneisuudesta tietokoneohjelmia, jotka osaa tehdä raw-muunnoksen. Jos muunnoksen jälkeen ei tee mitään kuvalle (kennon senselit tuottaa lineaarista signaalia) ja tallentaa sen vaan 16-bittiseen tiff tiedostoon, niin on se vaan onnettoman pliisun näköinen kuvaputkella.
Jos ohjelmaan lisää gammakorjauksen (korjauksen suuruus riippuu katselumediasta), niin kuva paranee huomattavasti.

Jos ICC-profiili on käytössä niin korjaushan tehdään siinä.

[Maffer]

Kyllä tuo on käsittämätön himmeli oletusasetuksillaan, nimittäin paremman putken kuva on suorastaan melko räikeä noilla "perusasetuksilla". Korjattava välittömästi tuollainen. Hailakkaa kuvaa ihmettelevät saavat käyttää jatkossakin niitä OOC-jiipekkejä.

[Experte]

Täytyy muistaa, että Suomi on Adobelle pieni markkina. Täällä jos kuvissa on enemmän sävyjä tai saturaatioita kuin ruispellossa räntäisenä marraskuussa, niin kaivetaan jo aurinkolaseja esiin. Oikeasti Adoben sävyt ovat melko lähellä luonnollista. Mittailin niitä aikoinaan ja Delta-erot olivat aika pieniä.

[Maffer]

En nyt väreistä niinkään esittänyt, vaan siitä että tunkataan musta pää tukkoon oletuksena. Ja tämähän ei ollut näin aikaisemmissa Lightroomeissa.

[jaava]

Onhan tuossa sekin puoli, että kun lineaarinen signaali epälinearisoidaan, niin kuva-datasta menetetään osa - joten epälineeaarisesta (kuvasta johon gammakorjaus on tehty) ei saa tarkalleen samaa lineaarista takaisinpäin munnettaessa tai kuvankäsittelyssä säätäen.

[Maffer]

No näin. Se tuossa Andyn vinkissä mietitytti että kun lopuksi pistetään takaisin pv5, niin hetkinen? Onko jossain bugi vai mittee...

[Kryptos]

Komppaan tässä Zone6 ehdostusta, että tekee itse lineaarisen prosessin jos kontrasti hirvittää. Tuo Astburyn kikka jossa mennään ikivanhaan prosessiversioon, menetetään enemmän kuin saadaan.

Astburyn kikassa ei jäädä vanhaan PV2:een, vaan sieltä tullaan lopulta takaisin PV5:een.

Aluksi PV5:ssä PointCurve näyttää lineaariselta. Vaiheessa, jossa siirrytään hetkeksi PV2:een nähdään, että PV5:ssa lineaariselta näyttänyt Tone Curve onkin loiva S, mikä lisää kontrastia. Asetusten nollaus PV2:ssa tekee Point Curvesta lineaarisen ja vähentää kontrastia. Kun tämän jälkeen siirrytään takaisin PV5:een, jotta saadaan takaisin PV5:n editointiparametrit, Tone Curve näyttääkin käänteiseltä S-kurvilta, koska sellaisena PV5 näkee PV2:n lineaarisen Point Curven. PV5:ssa PV2:n lineaarinen Tone Curve onkin käänteinen S. Kun vielä resetoidaan -1EV Exposure, saadaan neutraali lähtökohta. Kontrastinkin voi palauttaa -33 asennosta takaisin nollaan PV5:ssa, eikä kontrastia ole vieläkään liikaa.

Mielestäni tässä ei menetetä mitään, vaan saavutetaan helposti parempi, neutraalimpi lähtökohta kuvankäsittelylle, ennen kuin ensimmäistäkään Lr säätöä on tarvinnut tehdä (pl. presetin klikkaaminen).

Vaikuttaako prosessiversiosta vanhaan ja sitten takaisin uuteen hyppääminen jotenkin haitallisesti raakakuvan dataan, sitä en tiedä. Visuaalisesti arvioiden en näe eroa, mutta mitä konehuoneessa sitten tapahtuu, on minulle kysymysmerkki. Tuskin vaihdossa raakakuvan dataa mihinkään häviää.

(Editoin hieman ilmaisuja selkeämmiksi.)

[olli R]

Vaikuttaako prosessiversiosta vanhaan ja sitten takaisin uuteen hyppääminen jotenkin haitallisesti raakakuvan dataan, sitä en tiedä. Visuaalisesti arvioiden en näe eroa, mutta mitä konehuoneessa sitten tapahtuu, on minulle kysymysmerkki. Tuskin vaihdossa raakakuvan dataa mihinkään häviää.

Eihän se tietty mitenkään raw-dataan vaikuta, koska sitä ei muuteta, vain tehdyt säädöt kohdistetaan aina uudestaan raw-dataan. Periaatteessa kannattasi tehdä nuo muutokset suoraan alkuperäiseen kuvaan, koska tällöin ei vedellä edestakaisin säätöjä ja dataa käsitellään vähemmän lopputuloksessa. Tosin ei ole kovin suuri murhe 16-bittisessä datassa.

Tässä on kuitenkin tuo ongelma, että käytäessä aiemmassa algoritmissa, mikään ei oikeastaan takaa, että kuvaa käsiteltäisiin aina samalla tavalla. Mielestäni ainakin uudemmat algoritmit katsovat kuvan histogrammia ja metadataa oletusmuutoksissaan - esimerkiksi exposure tekee selvästikin epälineaarisen muutoksen ja herkkyyttä seurataan kohinanpoistossa. Näinpä siis vanhemmassa versiossa käynti saattaa "sotkea" erilaiset kuvat eri tavoin.

Itse tekisin mielummin vaikka sopivan oloisen tone-käyrän ja tekisin vain sen, tuonhan voi tehdä jo vaikka importin yhteydessä. Jos haluaa välttämättä juuri tuon menetelmän mukaisen tone-käyrän, niin sen voi tehdä rukkaamalla kerran yhtä kuvaa, ja tallettamalla pelkän muuttuneen tonekäyrä-asetuksen presettiin. Itse vetäsen tummia auki tai vaaleita alas, jos koen tarpeelliseksi, ei ole kovin suuri murhe tuokaan.