Seveej kirjoitti:...yhä useampi objektiivivalmistaja (OEM tai 3rd party) tähtää tuomaan yhä isompiaukkoisia laseja markkinoille...
...hieman ristiriitaista, kun ottaa huomioon kuinka älyttömän paljon isommilla herkkyyksillä nykyään voidaan kuvata.
20 vuotta sitten isommat aukot kuin f/2.8 oli harvinaisuuksia, ja niitä esiintyi ensi sijassa kalleimman luokan 35-50-85 primeissä...
kuulisin mielelläni mitä te muut ajattelette: Miksi kaikki haluaa isompia aukkoja?
- Objektiivien teoreettinen maksimipiirto on sidoksissa niiden maksimiaukkoon. Jos halutaan mahdollisimman hyvää ja kontrastikasta jälkeä, niin on puolittain pakko pyrkiä kohti valovoimaa.
- Käytännössä obiskojen parhaan piirron alue on yleensä noin kaksi aukkoa täydestä himmennettynä. Joskus - esim. macroissa - saatetaan leikata osa tötterön valovoimasta pois puolittain keinotekoisesti vaikka optinen suorituskyky olisi haettu valovoimaisen lasin rakenteesta.
- Valovoimaiset primet olivat ihan vakiokauraa jo filmiaikana. 1.8 oli erittäin yleinen valovoima - myös edullisemman pään pötkylöissä.
- Erityisesti silmälasien käyttäjille kirkas etsinkuva on mukava lisäplussa.
- Valokuvaus on pelkistämisen taidetta. Mahdollisuus hallita syväterävyyttä on yksi pelkistämisen tärkeimmistä työkaluista.
- Valovoima tuo myös normaali- ja laajisalueelle mahdollisuuksia syväterävyyden hallintaan.
- Valovoima auttaa sekä kuvaajaa että elektroniikkaa tarkentamaan tarkemmin ja nopeammin juuri haluttuun kohtaan eikä vähän sinnepäin.
- Lisäksi tietenkin mahdollisuus käyttää pienempää herkkyyttä kennossta tai filmissä, tärähtämisriskin pieneneminen, täytesalaman maltillisempi ja vähemmän näkyvä käyttö, se, että joskus voi kuvata vaikka ei raahaisi jalustaa mukana, liikkeen pysäyttäminen lyhyemmillä suljinajoilla...
- Ihmisiä kuvatessa kannattaa muistaa että kammottava poseeraus-pönätys -genre on peräisin pitkistä suljinajoista. Myöhemmin se jatkui ja voimistui osaamattomien ja vailla visuaalis-narratiivista ajattelua olevien kuvaajien ylläpitämänä. "Hei, kattokaa kaikki tänne, niin mä otan kuvan." Valovoima on erittäin hyödyllinen apuväline jos haluaa ottaa ja pitää etäisyyttä poseeraus-pönötys -tyylisuuntaan.
Kun puhutaan valovoimaisista laseista, niin pitää muistaa, että täydestä aukosta lähtien hyvää jälkeä tekevät lasit ovat enimmäkseen uusi juttu - ei valovoima sinänsä. Filmiaikoina oli syytä lähteä lähes kaikilla laseilla (muutamat macrot poissulkien) siitä, että aina kun mahdollista, himmennettiin se kaksi aukkoa tai saatiin sutta ja sekundaa.
Ihmemies2 kirjoitti:Eikös isot aukot ole aina olleet juttu? Mulla on vuosikymmeniä vanhoja nikkor 24/2, 28/2, 35/1.4, 50/1.2, 85/1.4, 135/2 jne. Nopeampiakin olisi varmaan tehty, jos F-bajonetti antaisi myöten. Aina on haluttu tehdä ja myydä nopeaa lasia, ei tämä mikään uusi juttu ole.
Kyllä.
Esimerkkinä voisi mainita vaikka sen, että ennen kuin hyvät ja halvat skannerit tulivat, niin iso osa kuvien jäljentämisestä tapahtui valokuvaamalla.
Jos kuvittelet vaikka arkkitehdin lyijykynällä piirtämän pohjapiirustuksen, jossa allekirjoitus, nimi, mittakaava suun muut ovat kulmassa ja paperilla on kokoa enemmän kuin koululaisille myytävissä kirjoituspöydässä pintaa, niin ei niitä millään 4 tai 5.6 -valovoimaisilla suttuputkilla voitu kuvata. Niitä kuvattiin valovoimaisilla laatulaisella jotka tarkimmalle käyttöaukolle himmennettyinä antoivat juuri ja juuri riittävän piirron.
Sama pätee journalistiseen kuvaukseen. Herra isoherra hehkulamppupohjaisessa valaistuksessa tärkeässä tapaamisessa ja kamerassa nelisatanen trixi. Valovoima saattoi tuoda mahdollisuuden kuvata kahden aukon prässäyskehityksellä silloinkin kun salaman käyttö ei ollut suotavaa tai olisi pilannut kuvan.
