Luontokuvaajia on liikaa

[Räntä]

Ongelma ei ole kuvaajien lisääntyminen, vaan huonojen kuvien määrä. Instojen sun muiden Fasejen jatkuva kuvavirta ei kerro mistään muusta kuin turhamaisuudesta. Vaikka en alaa juuri seuraa, ymmärtääkseni netin "kuuluisimmat" luontokuvaajat kuvaavat Seurasaaren kesyjä oravan ja ketun poikia, koska söpöilyllä saa helpot peukut.

Jos luontokuvausta harrastava porukka kuvaisi luontoa sellaisena kuin se on, eli ihmisen pohjattoman ahneuden kohteena, kuvilla olisi painava motiivi eikä kuvaajia olisi lainkaan liikaa...

[Maffer]

Omissa suunnitelmissa on projekti somevaurioista Suomalaisissa kohteissa. Tod.näk. alkaa ensi kesänä. Mukana on luiseva avustaja joka mahtuu kokonaan Savotta Jääkäri -rinkkaan ;)

[Kapama]

Omissa suunnitelmissa on projekti somevaurioista Suomalaisissa kohteissa. Tod.näk. alkaa ensi kesänä. Mukana on luiseva avustaja joka mahtuu kokonaan Savotta Jääkäri -rinkkaan ;)

Hyvän aiheen olet valinnut. Kuvillasi saattaa olla suurempikin merkitys ajan saatossa. Jätä kuitenkin se luiseva kaverisi kotiin .

kapa

[ttuplai]

Ongelma ei ole kuvaajien lisääntyminen, vaan huonojen kuvien määrä. Instojen sun muiden Fasejen jatkuva kuvavirta ei kerro mistään muusta kuin turhamaisuudesta. Vaikka en alaa juuri seuraa, ymmärtääkseni netin "kuuluisimmat" luontokuvaajat kuvaavat Seurasaaren kesyjä oravan ja ketun poikia, koska söpöilyllä saa helpot peukut.

Jos luontokuvausta harrastava porukka kuvaisi luontoa sellaisena kuin se on, eli ihmisen pohjattoman ahneuden kohteena, kuvilla olisi painava motiivi eikä kuvaajia olisi lainkaan liikaa...

Kepeydessä on omat ongelmansa, mut toisaalta niin on sen vastakohdassakin - merkittävät palkinnot ja ammattilaisen arvostuksen saa jos kuvaa synkkyyttä - pätee niin kuvaukseen kuin kirjallisuuteenkin. Eli söpöjen juttujen kuvaaminen on oikeastaan paljon vaikeampaa jos haluaa pärjätä muutenkin kuin sometykkääjien maailmassa - pari perusräiskäsyä kaatopaikoista ja kuvaeliitti pohtii punkun voimalla niiden syvällisyyttä ja ilmaisullista voimaa (+ mv-kuvissa hienoa värien käyttöä).

[Räntä]

Kepeydessä on omat ongelmansa, mut toisaalta niin on sen vastakohdassakin - merkittävät palkinnot ja ammattilaisen arvostuksen saa jos kuvaa synkkyyttä - pätee niin kuvaukseen kuin kirjallisuuteenkin. Eli söpöjen juttujen kuvaaminen on oikeastaan paljon vaikeampaa jos haluaa pärjätä muutenkin kuin sometykkääjien maailmassa - pari perusräiskäsyä kaatopaikoista ja kuvaeliitti pohtii punkun voimalla niiden syvällisyyttä ja ilmaisullista voimaa (+ mv-kuvissa hienoa värien käyttöä).

Ei kepeydessä ole mitään vikaa, vaan siinä miten se esitetään. Ajattele vaikka Chaplinia, kevyen iloittelun takaa paljastuu aina raskas tragedia. "Kukaan ei ole niin surullinen kuin koomikko" on Chaplin itse todennut. Siinä on vinha perä.

Niiden muutaman kettu- ja kurrekuvan joita olen nähnyt, tyhjyys syntyy siitä että elukat on irrotettu telellä taustoista ja tilanteista irrallisiksi esineiksi. Ne kuvataan ikäänkuin villieläiminä, vaikka tilanne on kaikkea muuta kuin villi (mummoarmeija ylensyöttää niille pähkinöitä). Laajemmalla lasilla ja pienellä pohdinnalla niistäkin tilanteista löytyisi aivan varmasti huumoria ja/tai tragediaa... eli tarinaa.

[Maffer]

Mnoh, joskus vuonna kilpi kansanhuvit oli gladiaattoriareena eli ts. irtopäät ja -raajat. Nyt se sit o tuuhea karvapallo ja bling blong instafeed. Mahtaako se sit johtua siitä, että työelämä on niin kovaa ja raakaa että sitä voi verrata gladiaattoritouhuun.

[ttuplai]

Mnoh, joskus vuonna kilpi kansanhuvit oli gladiaattoriareena eli ts. irtopäät ja -raajat. Nyt se sit o tuuhea karvapallo ja bling blong instafeed. Mahtaako se sit johtua siitä, että työelämä on niin kovaa ja raakaa että sitä voi verrata gladiaattoritouhuun.

Työelämä on kovaa - siis tota mitä vaihetta historiassa me ny tarkastellaan? Kreikassa 10% porukasta istu toreilla filosofoimassa - naiset, orjat, yms. hoiti duunit. Teollistumisen alkuaika ei sekään ole mikään leppoisan työn malli. Nykyään siistiä sisätyötä tekevä porukka ostaa uusimmat lelut, kuvaa kurreja/lokkeja, postaa ne instaan ja kehuu keskenään toisiaan - siinä viitekehyksessä rakennekynsien katkeaminen edustaa tragediaa, uuden keittiön valinta mieletöntä ponnistelua ja vain elämää-sarja aitoja tunteita - pahimman v-käyrän voi purkaa netissä haukkumalla maahanmuuttajia. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Tosin taide rakastaa kurjuutta eli aidon ja oikean taiteen pitää nousta kärsimyksestä - siksi mä mätin taiteen nimissä kakaria heti pienenä ja pyrin mahdollisuuksieni mukaan tekemään myös muiden olon ikäväksi.

[aikaarska]

Kepeydessä on omat ongelmansa, mut toisaalta niin on sen vastakohdassakin - merkittävät palkinnot ja ammattilaisen arvostuksen saa jos kuvaa synkkyyttä - pätee niin kuvaukseen kuin kirjallisuuteenkin. Eli söpöjen juttujen kuvaaminen on oikeastaan paljon vaikeampaa jos haluaa pärjätä muutenkin kuin sometykkääjien maailmassa - pari perusräiskäsyä kaatopaikoista ja kuvaeliitti pohtii punkun voimalla niiden syvällisyyttä ja ilmaisullista voimaa (+ mv-kuvissa hienoa värien käyttöä).

Ei kepeydessä ole mitään vikaa, vaan siinä miten se esitetään. Ajattele vaikka Chaplinia, kevyen iloittelun takaa paljastuu aina raskas tragedia. "Kukaan ei ole niin surullinen kuin koomikko" on Chaplin itse todennut. Siinä on vinha perä.

Niiden muutaman kettu- ja kurrekuvan joita olen nähnyt, tyhjyys syntyy siitä että elukat on irrotettu telellä taustoista ja tilanteista irrallisiksi esineiksi. Ne kuvataan ikäänkuin villieläiminä, vaikka tilanne on kaikkea muuta kuin villi (mummoarmeija ylensyöttää niille pähkinöitä). Laajemmalla lasilla ja pienellä pohdinnalla niistäkin tilanteista löytyisi aivan varmasti huumoria ja/tai tragediaa... eli tarinaa.

Joo. Valokuvia ja eri tasoisia valokuvaajia (tai harrastajia) on niin laaja kirjo, sekä niiden tulkitsijoita....Mutta ketjun perusaiheeseen:

Onko luontokuvaus haitallista? Onko luonnon valokuvaajia liikaa?

En kyllä sanoisi niin. Minusta luonnon valokuvaaminen on harvinaisen harmitonta touhua. Eikö jokaisella ole oikeus kokea omat luontokokemuksensa omalla tavallaan - vaikka sitten valokuvaamalla ?

Voihan luontokuvauksenkin vetää överiksi esimerkiksi niin, ettei kunnioita eläimien pesintärauhaa, tai perustaa haitallisia syöttöpaikkoja eläimille jotta saa houkuteltua eläimiä valokuviin. Mutta onko tälläinen toiminta mennyt liiallisuuksiin? Ei minusta. Ja vaikka välillä menisi, niin kuvaajat osaavat kyllä korjata käytöstään.

Luonto kyllä kaipaa enemmän ihmisen kunnioitusta. Ihmisen tulisi elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, ja ottaa huomioon sen hienovaraista monimuotoisuutta.
Luontokuvauskin voi edistää tätä. Ihmiset voivat nähdä luontokuvista kuinka hienoa elämää luonnossa on, tai nähdä myös epäkohtia jos valokuvista välittyy sellaistakin tietoa.

[Maffer]

No siinä se ongelma onkin, luontokuva sellaisenaan ei kelpaa, vaan sitä vatkataan ja siihen liitetään taivasta ja kikkareita muista kuvista että saadaan päräyttävä laaki instaan. Tai jos ei kopioida, niin sitten poistetaan ja siloitellaan. Tällaisen kuvan nähtyään n-ihmistä lähtee tietysti kyyläämään ipadit tanassa ja ihmetys onkin suuri kun näkymä on aivan toinen.

Tästä ei koskaan synny mitään löytämisen aitoa iloa.

Suurimpia puhalluksia viime vuosina on ollut liittää linnunrata paikkoihin, jossa se ei koskaan luonnossa näy.

[aikaarska]

Tämä kyllä totta. Itse en ole vahvan kuvamanipulaation ystävä lainkaan. Puhumattakaan, että aiheeseen liitetään elementtejä joita siellä ei ollut. Tai poistetaan oleellisia elementtejä joita siellä oli.
Tietysti ihmisen luontoon kuuluu myös mielikuvituksen käyttäminen ja sen soveltaminen taiteeseen. Eikä siinäkään mitään pahaa. Ehkä sellaista mielikuvituksen tuotetta ei pidä kuitenkaan kutsua luontovalokuvaksi?

Mutta kyllä itse pitäisin luontovalokuvan mahdollisimman puhtaana rankoista muokkauksista. Että siinä luontovalokuvassa olisi tosiaan myös dokumentaarinen puoli jäljellä.

[rolsen]

Luontokuva taitaa olla enimmäkseen valhetta. Kuvaaja rajaa haluamansa osan todellisuutta, piilottaen epämieluisat asiat kennon ulkopuolelle. Totuus kauniiden kuvien takana on usein raadollinen (asiaan tarttui aikanaan Juha Suonpää: Petokuvan raadollisuus).

[aikaarska]

No sehän on ihan miten kuvaaja haluaa asiansa esittää. Kaunis merimaisema, jonka oikealla puolella 1/3 kuvasta vie ruman tehtaan hahmo. Ja vieläpä tupruttavaa savua taivaalla.

Rajaako hän tehtaan pois ja kloonaa savut taivaalta bittiavaruuteen, ja esittää vain kauniin meriamaiseman vailla häiriötekijöitä, vai jättääkö hän koko rumiluksen kuvaan ja kertoo katselijoille miten rumaa ihmisen jälki kyseisellä alueella on?

[ttuplai]

Afrikanmatka saattaa olla pettymys, kun luontodokkareissa se taustalla näkyvä pilvenpiirtäjä on kätsysti rajattu pois. Tai Islannin vesiputoukset - siellä koskemattomilla korpimailla on n. 1000 muutakin heilumassa kameran ja jalustan kanssa. Eli liikaa oli 999 kpl - tosin jokainen noista tuhannesta oli samaa mieltä paitti yks pariskunta, jonka oli tuplaten sallivampi.

Todellisuus on aivan liian yliarvostettua - kuva on aivojen luoma tulkinta sm-spektristä kohtuu kaposella alueella. Pitäs teipata toi 1200mm tele tohon silmien eteen jatkuvasti, jotta pääsee sopivaan todellisuuteen käsiksi.

[aikaarska]

Suomessa ei taida olla niin vetovoimaisia kuvauspaikkoja kuin mitä Islannissa on...Toki Islanti voisi rajoittaa tehokkaasti noille alueille menemistä, mutta se tiputtaisi matkailun tuomaa rahavirtaa rajusti...

Onhan sekin totta, että ihmiset kokevat todellisuutta eri tavalla. Joillekin se tehdas siellä merenrannalla voi antaa hyvätkin kiksit! Osoitus siitä kuinka ylivertainen ihminen valloittaa planeettaa itselleen.
Jotkut ehkä tykkäävät siitä, että saavat olla yksi tuhannesta siellä Islannin vesiputouksen ääressä. Sosiaalista kokemista, ei tarvitse yksin ihastella...

Toisaalta en sotkisi tässä luontokuvausta turismin tuomiin ulottuvuuksiin. Vaan eipä sitä tiedä, vaikka tulevaisuudessa sitäkin kannattaisi pohtia, jopa täällä Suomessa.

[zone6]

Islantikaan ei ollut tunnettu valokuvauskohde vielä hetki sitten. Instagrammaajat ja tubettajat siitä tekivät "pakko päästä" -kohteen massoille.
Nyt jokaisella on sama kuva samasta kohteesta (vesiputous, tolppamainen kivipaasi rannalla, lentokoneen raato, ...).

Jenkkilän paikoista luin hiljattain kauhulla. Tunnetuimmilla paikoilla ei jalustoja mahdu enää virittämään - ei pelkästään kilpailevien jalustaseppojen takia, vaan siksikin että selfietikkukansa hyppii myös kaikkialle.
Parkkipaikat ovat tupaten täynnä, jonot kohteisiin pitkät... Ei tämä edusta minulle mieluista maisemakuvaamista - sitä rauhallista luonnossa oloa.

Japanissakin ne nyt tunnetuiksi tulleet näkymät kuten Kiotossa oleva Arashiyaman bambumetsikkö, ovat paikkoja joihin pitää mennä ennen pimeän tuloa jalusta valmiina jotta aamun ensivalossa saa sen kuvan ennen ylöisöryntäystä. Siis sen saman kuvan joka on myös tuhansilla muilla instagrammaajilla sekä samaan aikaan yön paikalla jalustat rivissä odottaneilla.
Mahtaa olla oikea zen-hetki!

[aikaarska]

Joo. No, jääpähän jälkipolville ainakin todistusaineistoa, että tälläistäkin täällä maan päällä joskus oli - ennen dystopiaa ja massiivista ekokatastrofia...

[Maffer]

Näin se menee. Siksi instagrammit ja vastaavat tunkiot tulee saattaa verotuksen alle. Raaka peli, valokuvauksen Trafi vaan pystyyn ja CO2 pääst...köh...kuvien levinneisyyden perusteella armoton maksusuorite per vuosi.

1 jako = 1 euro.

[aikaarska]

Just näin. Ja kulkupeleihin seuranta, että kehittynyt isovelijärjestelmä osaa yhdistää ökyluontokuvaajien liikkeet otettuihin valokuviin/paikkoihin. Siitä vielä päästökompensaatiovero siihen päälle!!

[ttuplai]

No monessa paikassa on yhtä kuvaajaa kohden vielä 20 muuta, jotka haluavat nähdä paikan - ei siis riitä pelkästään kuvista sakottaminen. Islannissa luonto osittain huolehtii asiasta eli rämäpäisimpiä kuolee 1-2 vuodessa, mut ei toi kyl riitä. Toisaalta noi kamikaze-kuvaajat tarjoaa kuvajournalismista kiinnostuneille paljon parempia kohteita kuin luonto - eniten ite harmittelin, että se reunalla ollut pariskunta ei pudonnutkaan, koska nyt mulla on vaan sellanen 30 m/s tuulessa jalustan kanssa reunalla seisoskeleva pari, mutta tarina olis vaatinut sen jatkokuvan. Samaisen vuoden kuvajournalismipalkinnon muuten voitti kuva eräästä brittitytöstä, joka löyty vuorilta elossa muutaman päivän etsintöjen perään. Kandee vaan suosiolla vaihtaa luontokuvaaminen kuvajournalismiin - silloin jokainen tsäänssi on mahdollisuus ja luontokuvaajia ei oo yhtään liikaa.

[Maffer]

Miksei samantien virittelisi jotain piilotrampoliineja sinne kanjonin reunoille ja piilokamera perään?