Kuinka Museot varautuvat vanhojen digikuvien avattavuuteen?

[c@tkye]

Jokin osa kuva-aineistostasi saattaa joutua 'kansankuva'-arkistojen mielenkiinnon kohteeksi.
Kuinka ja millä softa ja tiedostomuotovalinnoilla todennäköisesti helpotat heidän työtään?
Adoben työkalut ovat kyllä ilmeisen takuuvarma omille tiedostomuodoilleen.
Sen ahne politiikka, ei yhteensopivuutta kovin vanhoihin muotoihin, karkoittaa meitä.

Ovatko jotkin 'avoimen lähdekoodin' kuvankäsittelyohjelmien tiedostomuodot mukana,
kun museot arkistoivat tietotekniikkaansa, joilla varmistavat saavansa lahjoitusten kuvat auki?

Negat he skannaavat johonkin muotoon? Vedokset ilmeisesti digitoidaan ja pääosin tuhotaan?

Keskitytään kuitenkin hurjaa vauhtia muuttuvaan digitaaliseen, kennoriippuvaisiin, tiedostomuotoihin.

Siirryn minä muotoon. Useilla meillä on oma, grafologinen, kuvallinen ilmaisu juuri siihen paikallisesti kokemaamme. Printit tulostan jpg-muodossa raw'sta. Jotka rajaan tiukasti 'teosmuotoon'.
-Pitäisikö 'alkuperäinen kameratiedosto' säilyttää. Jota en kaikissa tapauksissa luottaisi tuntemattomalle kuvankäsittelijälle. Kuvan lukemisen keskeiset painopisteet, kuka mitäkin näkee? Tai asiakas haluaa?

- Onko Canon ja Nikon muita paremmin museoiden tietokannassa hyvinarkistoituna?
- koska itsekään en tuoreeltaan tajua, enkä tiedä muiden kuvaajien tuotannosta mitään, mikä kuva tai dokumentin osa kannattaisi varmistaa erityisenä. En voi tallentaa Tif'-muodossa, kuin satunnaisesti. Ok. tämä on valintaa, aina yhtä kimuranttia.
... Palataan raakaan data-muotoon.

- Kuinka museot jakavat tätä tietoa? Keille kuvaajaaryhmille he oheistavat hyviä softa ja metadata-käytäntöjä. Saako valmistajia suosia, tai edes mainita?

- Löytyykö jotain hyvää kotimaista tietokantaa, johon voisi päästä lukijana. Vai tuleeko se yksityisyydensuoja taas vastaan. Pahin kirosana tai tekosyy estää luottamuksellista yhteistyötä.
Vai onko se detalji-tiedon osalta kilpailu asetelma, sisäistä salaista tietoa?

Mutta kohdataan valoisalla mielellä tulevan meile asettamat haasteet. ennakoivasti t. Martti

[Pan]

RAWin ongelma on niiden standardoimattomuus. Jokaisella valmistjalla omansa. Ja jos aikaa myöten vanhojen formaatteja ei enää kuljeteta konvertterisoftien sisällä, niin ongelmia esiintynee.

Siispä jokin muu muoto, jossa säilyy alkuperäinen kuvatieto olisi RAWta parempi. Kuten TIFF. Periaatteessa DNGkin käynee, mutta se on silti Adoben muoto. Itxse tallennan sekä RAWit että niiden TIFFit eri levyillä kotiverkon läpi. Levyt näkyvät koneelle vain kopiointien ajan.

*edit* museoiden menettelyistä en tiedä

[Maffer]

Tiff on tuuhea mutta tullee aukeamaan pitkälle tulevaisuuteen. Ilman pakkausta.

[jaava]

Adoben DNG ( = Digital Negative ) on jotakuinkin tiff-formaatti:

DNG is based on the TIFF/EP standard format, and mandates significant use of metadata.
Adobe stated that if there were a consensus that DNG should be controlled by a standards body, they were open to the idea. Adobe has submitted DNG to ISO for incorporation into their revision of TIFF/EP.

Näkisin mielelläni DNG:n ihan ISO standardina. Ja kameravalmistajien tukevan sen käyttöä nykyistä laajemmin.

[olli R]

Tämä taitaa olla uusin suositus sähköisten aineiston säilytykseen ainakin Kansalliskirjastossa:

http://digitalpreservation.fi/files/PAS ... -1.7.0.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

Raw-muodoista voi tietty muistaa, että toistaiseksi Adoben Raw-konvertteri avaa edelleen kaikkia vanhoja fromaatteja. Lisäksi dcraw/libraw tarjoaa avoimen koodin, jolla näitä kaikkia vanhoja raw-muotoja saa auki.

Suurin varmistus kuvien säilymisellä on kuvan kopiointi ja mielellään vielä eri muotoihin. Eli alkuperäinen, jpeg ja paperikuva talteen. Lisäksi näitä pitää jakaa useille ihmisille ja instansseille. Minusta tämä onkin juuri se paras asia: Hyvä kuva julkistetaan monessa yhteydessä, jolloin se kopioituu itsestään moneen paikkaan - yhdentekevästä kuvasta ei ole niin väliäkään.

[jaava]

Jokin osa kuva-aineistostasi saattaa joutua 'kansankuva'-arkistojen mielenkiinnon kohteeksi.

Sen lisäksi, että tallennusformaatti on säilyvä ja formaatiltaan avattavissa tulevaisuudessakin, museo-arkistot vaatii kuviin säilytettäväksi metatietoina informaatiota kuvatusta kohteesta (henkilöiden nimiä, paikan ja ajan ilmoittamista yms.).

[c@tkye]

Metadatan suhteen olen huomannut, jos lisään vanhaan kansion uuden kuvan, jonne se loogisesti kuuluisi, niin sen uuden metadatan lisääminen, poikkeuksena kuvan nimi-osion teksti, tuhoaa helposti edellisen tallennuksen aikaisemmat tiedot. Ainakaan NX2'sta en ole löytänyt metadatan lukitsemismahdollisuutta. Onko muissa softissa tämä mahdollisuus. Tai voiko sen tulostaa varmuuskopiona ilman kuvan läsnäoloa?

Ainoana lääkkeeksi olen päätellyt kuvapäiväkirjan pitoa. Sen tulostamista paperille. Kansiokoodit pitää silloin säilyttää samoina- Samoin kansioiden numero ja päiväys pitää liittä kuvan nimeen, siis koodiin. Työmäärä on aivan tolkuton. Varsinkaan, kun mistään ei tahdo saada apua oman kuvakerronnan merkityksellisyyden seulontaan museaalisesti tarkastellen. Toki en moiti siitä jo niukoilla määrärahoilla toimivien museoiden käytännön linjauksia.

Korostankin sitä, että heti alkuun osaisi tehdä oikeat valinnat softan ja ehkä kameravalinnankin suhteen. Muutokset jälkikäteen ovat usein työläitä ja jäävet tekemättä.
Päivitykset ovat omista kokemuksistani liki aina olleet toteutuneita riskejä. Joten on syntynyt vääränlainen pelko muutoksia kohtaan!

Voi olla, että jatkossa yritän muuttaa tulevat kuvani DGN-muotoon. Samoin olen merkannut kansioihini viitteitä teemasta, 4 kirjaimen lyhenteellä, malliin:TyöT, MuL, Rip .VVA, Diy, AurH, Rip, MustaM, jne. Turhan seulonnan vähentämiseksi 'helmiin' olen merkannut-- MUSEO..
Tunnuskoodin olen antanut vain ns, pitkille projekteilleni, joihin palaan ja joita täydennän sekä karsin vuosittain. Kansio ja kuvan nimistä tulee pakostakin pitkiä, mutta se turvaa kuvan identifioimista.

Erään museon kanssa käymistäni keskusteluista ilmenee, että he haluavat koodata kuvat uudestaan tänhetkisen järjestelmän ohjeiden joustavuuden puitteissa. Meneekö siis kaikki vaivani hukkaan. he myös varoittavat liiasta karsimisesta, koska pitkien projektien merkitys on muussakin kuin ilmaisladattivissa 'huippukuvissa', jotka usein pitäisi tulkita muun laajentavan aineiston kautta.

Tässä hieman taustaa, miksi loin tämän omaksi saitiksi. Pyrin siis kohti eräänlaista 'käytännöllistä lopputuotetta', museoiden ja arkistojen ammattilaisten eteen tulevia tilanteita pohtien ja kuunnellen, jos heitä tavoitan.
Yksityisyyden vuoksi myös sijoitettuna suljettuun verkkoon, josta museot eivät ensijaisesti ole kiinnostuneita. He haluaisivat kaikki oikeudet ja vain itselleen, sekä avoimeen jakoon. Tosin kokemukseni on vain kahdesta arkistosta.
Tämä kuvien käyttöoikeus on oma juttunsa. Se liittyy kuitenkin metadatan sisältämään tietoon, jota ei voi kaikilta osin liittää avoimeen kuvahakuun. Metadatassa pitäisi olla siis erillinen suojattu taso, tutkijoille. Sen olen myös velkaa eettisesti ja osin luvannutkin kuvaamilleni ihmisille ja tilanteille. Hyvin vaikea rajanveto. Parempi liian tiukka, kun ei ole lehtikuvaajan statusta. t. martti

[Maffer]

Noh, perustetaan oma arkisto? Jos viranomaiset rupee vaikeaksi, on ohitettava sellaiset vehkeilijät.

[olli R]

Adoben DNG ( = Digital Negative ) on jotakuinkin tiff-formaatti

TIFF (Tagged Image File Format) on kehysformaatti (tai kansallisarkisto käyttää sanaa "kääreformaatti"). Se ei siis suoraan sisällä mitään kuvan tallennusformaattia, vaan ainoastaan vakio-otsikot ja sitten tag-rakenteen, jolla voidaan liittää samaan tiedoston useita osia. Tagit kertovat vain materiaalin tyypin, alun ja pituuden tiedostossa.

Kuvadata voidaan laittaa pakkaamattomana (8- tai 16 bittisinä värikanavina) tai se voidaan pakata hävittömästi (esim LZW-pakkauksena, sama mitä ZIP-paketit käyttävät) tai esimerkiksi fax-pakkauksella (CCITT RLE). Mutta myös JPEG on ihan standardin mukainen pakkaus, ja onkin esimerkki häviöllisestä pakkauksesta. Tyypillisesti TIFF:iin voidaan laittaa omaksi osakseen myös metadataa, esim EXIF- tai IPTC-muotoisena. Mikään ei sinänsä estä laittamasta TIFF:iin vaikka suoraa ASCII-tekstiä.

Useimmat merkkikohtaiset Raw-formaatit ovat itse asiassa TIFF-tiedostoja, joissa on vain valmistajakohtaisia osia. DNG on yksi tälläinen, mutta avoimella speksillä.

Tästä seurauksena TIFF tulkittiin usein myös sanoin "Thousands of Incompatible File Formats". Ns. Baseline TIFF -standardi lopulta määritteli käyttöön vain muutaman kuvaformaatin (pakkaamaton, Huffman RLE, PackBit RLE), mutta ne ovat varsin tehottomia kuvakäyttöön. Tuo aiemmin postaamani Kansallisarkiston paperi on sinänsä mielenkiintoinen, koska se myös pyrkii arvioimaan noita eri formaatteja siirtämisen ja säilömisen kannalta.


Näen kyllä vähän outona sen, että jos kuva-aineisto on digitaalista, niin miksi laittaisiin metadatan paperille. Erittäin suuurella todennäköisyydellä se häviäisi jossain vaiheessa kuvadatan matkasta. Erityisesti backup:ien kannalta tuollainen olisi aika mahdotonta. Toisaalta arkisto on aika hyödytön, jos sen sisältöä ei voida jotenkin hakea.

Lisäksi yksittäinen oma "arkisto" on aika heikko paikka saada kuvia säilymään pitkään (jos nyt ymmärsin ajatuksesi oikein). Olennaista ei ole kuvaformaatti tai muu tällainen tekniikka vaan melkoisen perusteellinen varmistaminen ja pysyvä tuettu organisaatio, joka pitää arkistoa yllä. Usein vain valtiollisella tasolla on tarpeeksi resursseja tällaiseen toimintaa. Ainakin jos puhutaan sukupolvien yli tapahtuvasta arkistoinnista. Omaan kuva-arkistoon on sitten kyllä valmiita ratkaisuja, joista toki voi joutua maksamaan.

Käyttöoikeuksien tai yksityisyyden kannalta on sitten mietittävä sopivaa kompromissia. Jos arkistoa ylläpidetään julkisella rahalla, on hiukan hankala olla avaamatta oikeuksia julkisiksi ainakin jonkun sopivan ajan kulumisen jälkeen.

[c@tkye]

Kiitos Olli. Avasin liitteesi koskien kansallisarkiston PAS-ohjeistusta. Ymmärrän paremmin tukiorganisaation tarpeellisuuden ja muunnon perusteet. Kokonainen 'tieteenala'.
Mitkä ovat tämän hetken työkaluja, jotka ovat melko vaatimattomalla digiosaamisella varustetun peruskuvaajan hankittvissa? Muutama kaupallinen nimi on tullut esille. Jos muitakin on, kuulisin mielelläni.

Varmennuksen olen kohtuullisesti hoitanut. kolmella erillisellä ulkoisella kovalevyllä, joita yhtä kerrallaan operoin. Kaikkiin en ole laittanut metadataa. Paperimuotoinen, joka on välimuoto kuvauspäiväkirjasta, toimii itselleni, myös ulkopuoliselle, hakemistona, joka sekin on osin vuosia ylläpitämättä. Aukkoinen, mutta ylläpidettynä antaa joitain lisätietoja ja linkkejä projektin muista toimijoista ym.

Toivon kirjoituksesi kannustavan ja motivoivan muitakin, näitä lukevien, noudattamaan ohjeitasi. Samalla kun korjaan omaa pirstaleista toimintatapaani. Välillä kuin tosi vanhan maatuneen kalaverkon paikkausta. Haen toimintaani suunnitelmallisuutta, vaikka vain hitunen kuvastani jäisivät osaksi kansallista muistia. Systemaattisuus kuitenkin välillisesti vaikuttaa kuvatun aineiston uskottavuuteen ja saattamaan sen ainakin ymmärrettävämpään paikalliseen muotoon. t. martti

[jaava]

Adoben DNG ( = Digital Negative ) on jotakuinkin tiff-formaatti

TIFF (Tagged Image File Format) on kehysformaatti (tai kansallisarkisto käyttää sanaa "kääreformaatti"). Se ei siis suoraan sisällä mitään kuvan tallennusformaattia, vaan ainoastaan vakio-otsikot ja sitten tag-rakenteen, jolla voidaan liittää samaan tiedoston useita osia. Tagit kertovat vain materiaalin tyypin, alun ja pituuden tiedostossa.

Kuvadata voidaan laittaa pakkaamattomana (8- tai 16 bittisinä värikanavina) tai se voidaan pakata hävittömästi (esim LZW-pakkauksena, sama mitä ZIP-paketit käyttävät) tai esimerkiksi fax-pakkauksella (CCITT RLE). Mutta myös JPEG on ihan standardin mukainen pakkaus, ja onkin esimerkki häviöllisestä pakkauksesta.

Tuo jpeg voi olla myös 16 bittinen ja häviötön (joka on käytössä mm. Canon:n raw tiedostoissa, sekä DNG määrittää uudemman häviöttömän jpeg:n omaan raw formaattiinsa).

Useimmat merkkikohtaiset Raw-formaatit ovat itse asiassa TIFF-tiedostoja, joissa on vain valmistajakohtaisia osia. DNG on yksi tälläinen, mutta avoimella speksillä.

Valmistajakohtaiset raw-formaatit vaikuttaa aika ahtaasti sidotuilta (ne on kuitenkin kaikki avattu, yleensä riittävässä määrin, innokkaiden harrastajien toimesta), eikä myöskään senkään takia sovi yleiseksi aikaa kestäväksi digitaaliseksi tallennusformaatiksi.
DNG on jo hyvä yritys oikeaan suuntaan, vaikka siinäkin on omat hankaluutensa.

Onko kukaan katsonut miten isot pojat määrittää tuota kenttää (mm. Saksa, Ranska, Yhdysvallat jne.), joissa marssitahti on yleensä hieman reippaampi ja määrätietoisempi, mitä meidän (pienen maan) virkamiehemme uskaltaa.

[c@tkye]

Moi ja Kiitos Jaava, aiemmistakin. Tuohon DNG'n alkaa olla imua. Muutos on kaikkineen mulle aika suuri. Pitäisi olla testikone ohjelmineen, niin voisi vanhan rinnalla mutustella uusia käytäntöjä. Se kuitenkin edessä. Vatkaan kuviani niin aljon, että olisko edes 16 bit jpg turvallinen?.
Mitä ne DNG hankaluudet on?
Kieliä en osaa, ja googlen kännösapu suostuu kääntämään vain pienen pätkän kerrallaan.
Katson Ubuntuun, ja toivon sieltä horisontista apua.. Mutta kuunnellaan. t. martti

[niffe]

DNG taisi olla ihan justiinsa TIFF 6.0, ellen nyt ihan väärin muista dng:n lanseerausajoilta.

[jaava]

Toi DNG on laajennus TIFF/EP (ISO 12234-2) standardista. (This is different from the Tagged Image File Format, which is a standard administered by Adobe currently called "TIFF, Revision 6.0 Final – June 3, 1992".) (No mä en nimittäisi mitään standardiksi, mitä yksittäinen firma tuottaa -> TIFF 6.0 ei ole standardi, mutta TIFF/EP = ISO 12234-2, siis ISO:n hallinnoima oikea standardi. ISO = the International Organization for Standardization https://www.iso.org/home.html)

Samoja TAG:jä noista löytyy tukuttain, kun aikoinaan niiden kanssa painin. Se miten kukin työkalujen valmistaja on tagit ymmärtänyt, on sitten ongelma. Mitään tarkistusprosessia ei ole tietääkseni olemassa.

Adobe on vahvasti mukana TIFF- ja DNG-formaateissa:

• TIFF (6.0? nykyään) on kuvien tallennukseen käytetty häviötön tiedostomuoto. Sen on kehittänyt Aldus, ja nykyään sitä hallinnoi Adobe Systems.
• DNG on digikameroiden raakatietojen julkinen arkistointimuoto, jota voidaan käyttää eri kameroista peräisin olevien raakakuvien arkistointiin.
  DNG-formaatti tarkoittaa Adoben julkaiseman DNG-muodon kaikkia versioita.

Adobe

• Founded: December 1982 by Charles Geschke and John Warnock
• Corporate headquarters: San Jose, California, USA
• Employees: More than 22,000 worldwide

Parempi olis jos DNG:stä tehtäisiin kansainvälinen standardi (vaikka ISO) esimerkiksi seuraavista syistä:

• Adobe saattaa peruuttaa yksityishenkilöille ja organisaatioille myönnetyt DNG oikeudet, jos nämä tahot tai niiden tytäryhtiöt nostavat Adobea tai sen tytäryhtiöitä vastaan patenttia koskevan kanteen, joka liittyy DNG-muodon mukaisten tiedostojen lukemiseen tai kirjoittamiseen.
• DNG lisenssin mukaisissa yhteensopivissa tuotoksissa on oltava lähdekoodiin tai dokumentaatioon selvästi merkittynä seuraava ilmoitus: ”Tämä tuote sisältää DNG-tekniikkaa, jonka lisenssin myöntäjä on Adobe.”
• Adobe saattaa heittäytyä muuten vaan hankalaksi. Tähänhän päädytään jos vaikka Trump ottaa yhtiön suoraan johtoonsa, tai vetoaa kansalliseen turvallisuuteen ja kieltää suomalaisia käyttämästä DNG-muotoa

[jaava]

Tuohon DNG'n alkaa olla imua.

Suhtaudu kriittisesti. Tää ei ole helppo kysymys, eikä hyvää vastausta ole vielä olemassa.

Vatkaan kuviani niin aljon, että olisko edes 16 bit jpg turvallinen?.

Mä en ymmärrä täysin kysymystä.
Jos TIFF tai DNG tai jokin muu formaatti sisältää kuvatiedoston tallentamisen häviöttömästi jpg:llä 16-bittisenä, olettaen kuva-anturien (senselien) datan olevan juuri samaa kuin A/D-muuntimilta on luettu, niin raaka-datan osalta ollaan turvallisilla vesillä. Toinen asia on sitten kuinka se voidaan muuntaa kuvaksi, joka on esitettävissä tietokoneen näytöllä (tähän saatetaan tarvita lisätietoa meta-datasta).
Jos turvallisuudella tarkoitat sitä, että onko se avattavissa myös tulevaisuudessa, niin varmasti on. JPG on julkinen standardi ja ISO:n erään työryhmän vastuulla. Esim. standardi: JPEG Original Lossless Compression ISO/IEC 10918 määrittää mm. Canon:n cr2 raakatiedostossa käyttämän pakkauksen.
Kuvien vatkaaminen (paljon eri versioita?), alkuperäisten raw-kuvien säilyttäminen ja mikä kuva pitäisi pistää museoitavaksi - en osaa sanoa. Tai mä saattaisin pistää alkuperäisen raw:n ja jättäisin museoihmisten/tutkijoiden vastuulle ottaa kuvasta irti sen mitä tarvitsevat ... vuonna 2500.

Mitä ne DNG hankaluudet on?

Tägien yksikäsitteisyys ja eri valmistajien datan muunnettavuus DNG-muotoon. DNG sallii myös valmistajakohtaisen raaka-datan säilömisen, joka voi olla ongelma (vain kameran valmistajalla on tieto sen täsmälliseksi avaamiseksi).

[janne.]

protippi: tyhminkin museoamanuenssi tajuaa 2200-luvulla katsovansa holofraktaalikameroita edeltäneiden antiikkiräpsyjen tuottamaa kuvadataa kun ette vain pakkaa niitä tiff-, dng- ja raakakuvatiedostojanne. pakkaamattoman msutavalko- bayer- tai rgb-kuvan kun voi saada näkyville niin että kuvan kohteesta saa jonkinlaisen tolkun, kunhan on jokin summittainen arvio bittisyvyydestä ja kuvan pikselimitoista.

[temama]

Ja ykx tippi vielä: eiköhän ne siellä tulevaisuudessa ole fiksumpia kuin me nyt!
Mä vähän luulen, että ne saa auki mitä vaan silloin.

Turhaa stressiä siis. DNG & TIFnyt on ainakin idioottivarmoja.

Kameravalintaa ei ainakaan tarvitse tehdä tän 'huolen, takia

[niffe]

No höh, mä joskus jouduin ihmettelemään noita DNG:n speksauksia esikatselukuviin liittyvän mysteerin vuoksi ja muistaakseni siellä oli heti headereissa maininta TIFF 6.0:sta, mutta saattaa toki olla, että ymmärsin jotain väärin, kun en ole mikään oikea ohjelmoija.

[jaava]

protippi: tyhminkin museoamanuenssi tajuaa 2200-luvulla katsovansa holofraktaalikameroita edeltäneiden antiikkiräpsyjen tuottamaa kuvadataa kun ette vain pakkaa niitä tiff-, dng- ja raakakuvatiedostojanne. pakkaamattoman msutavalko- bayer- tai rgb-kuvan kun voi saada näkyville niin että kuvan kohteesta saa jonkinlaisen tolkun, kunhan on jokin summittainen arvio bittisyvyydestä ja kuvan pikselimitoista.

Kuvan pakkaus ei ole mikään mörkö, kunhan se pakkausmenetelmä ei ole yhden valmistajan oma keksintö, jonka on tehneet julkiseksi satunnaiset innokkaat "reverse engineering" kaverit. Niihin jää aina aukkoja, eikä ne selviä ikävuosista kun käyttöjärjestelmät ja tietokoneet vaihtuu, eikä työn tuloksien dokumentteja löydy enään mistään mapista.
Tieto siitä minkälaiset RGB-suodattimien päästökaistat ja kennon ominaisuudet on huomioitava raw-muunnoksessa voi olla hankalampi. Ainakin jos ne ei käy suoraan ilmi metatiedoista.

Sen sijaan kansainvälisen standardisoimisorganisaation dokumentit (kuten ISO) tulee säilymään pitkään.

Varsinkin nyt kun kameroiden resoluutiot on lähestyneet 50 megan luokkaa, niin kuvamassan koko kasvaa helposti melkoisen poskettomaksi ilman pakkausta. Ei sitä voi pois jättää - eihän siitä saa mitään hyötyä.
Muuten: Onko noissa yli 50 megatavun kennoissa enää juurikaan järkeä yleiskamerakäyttöön.

[c@tkye]

Sori. pahoittelen 'vatkaus' ilmaisua. 16 bit jpg on mulle uusi asia. Totutusti saan sävymurroksia aikaseen jos säädän 8 bit jpg-kuvaa useasti, välillä tallentaen. Sen näkee histogrammeista, jos erehdyn fiilistelemään värisävyjen ja kontrastin suhteen. No en usein. Kovin repaleisesta jpg-histogrammista ei taida olla paluuta ehjään. Kuinka paljon 16 bit'n sitten kestää. Riippuu pikseleistä ja printin koosta. Voiko 16 bit Tif''lle antaa jotain suositusarvoja? Histogrammit kun ovat usein melko pieniä näytöllä, osoittaen vain valotuksen haarukoinnin laadun. NX2'ssa on mielestäni hyvä histogrammi. Vai onko jokin muu hyvä indikaattori 'repeämin' tarkkailuun? t. martti ps. muutin hieman tekstiä 30.7-19