temama kirjoitti:mjaah, kyllä täällä kommentoidaan niin paljon turhanpäivästä, että vois porukoilta muutama sanasen säilä herua kuvapostauksiinkin?!
Uskoisin, että ainakin joku 80% galleriaosastoon kuvapostanneista odottelisi edes jonkinlaista reaktiota niihin.
Mielestäni taas kaikki palaute on vaan hyvästä, toki ystävällisyys kommentoinnisa kuuluu yleissivistykseen.
Ja järki. Ei varmaan kannata ihan aloittelijan kuvalle pamauttaa suoraan, että pa*ka kuva, ei kiinnosta.
Jokaisella meillä on varmaan jotakin kehitettävää kuvaustaidoissa ja ilmaisussa.
Terve, hyvin perusteltu kritiikki on parasta.
Eipä siellä ole juuri kommentoitavaa, teemoja en edes katso.
Yleissivistyksellä ja palauteella ei ole mitään tekemistä keskenään, haet varmaan kohteliaisuutta?
En laita valkoisia mokkakenkiä jalkaan jos kävelen sikalan lattialla;D
Ei kannattais sekottaa kahta asiaa. Joku ottaa kuvan ja sanoo : Tarkensin käsivarteen ja rajasin kuvan näin ja valotin tarkoituksella tummaksi. Jos näin on tapahtunut on kuva teknisesti täydellinen. Jos joku haukkuu tässä tilanteessa valotusta tai tarkennusta , on se jo makuasia ja niistähän ei tunnetusti kiistellä.
Jos taas heitetään johonkin foorumille kuva ilman sen kummempaa kuvatekstiä niin silloin kyllä altistetaan se kaikelle mitä netti on pahimmillaan tai parhaimmillaan. Palaute : Kuva on *sensuroitu* , ei kerro muuta kuin, että kirjoittaja ei pitänyt siitä (se ei kerro syytä moiseen).
Koittakaa nyt hyvät ihmiset kertoa minimissään 2 asiaa, jos vaivaudutte antamaan palautetta, hyvää tai huonoa. 1. Miksi 2. Mitä pitäisi muuttaa .
Täytyy vaan vilpittömästi toivoa , että se paras kuva on vielä ottamatta.
Kuvakritiikki on hankala laji - niinku kritiikki yleensäkin. Ensinnäkin pitäs olla jonkinverran kirjailijan lahjaa kertoa tunteista ja asioista muutenkin kuin, et kolmas pikseli oikealta on epätarkka tai valaisu ei toimi - ilmiö korostuu jos kommentoidaan vieraalla kielellä. Ja omat ansiot kuvaamisessa ei tee kenestäkään taitavaa kriitikko, vaikka toki siitä on apua. Ammattikriitikoille olis edelleen kysyntää.
Lisäksi pitäs jotenkin vielä tietää kuvan tarkoitus. Jos laittaa esille kuvan tiiliseinästä voi katsoja kokea kaikkea maan ja taivaan välillä - ensimmäisen mielestä rappauksen rakeita ei näe riittävän selkeästi (osta uus kamera ja linssi), Maikin äidin mielestä olis kiva jos kuvattava iteki olis ruudussa, joka tietenkin tositaiteilijan mielestä on turhaa, koska kyseessä on symboliikka ja valmistumiskuvan sanoma on: "You are just another brick in the wall". Aloittelevan kuvaajan on vaikea erottaa jyviä akanoista (ketä kannattas kuunnella -lisäksi äänekkäimmät ovat kaikkein mitäänsanomattomimpia) ja pidempään kuvaavalle noi kommentit ovat niin laidasta laitaan, et ei tosta silloinkaan mitään hyödy (pofo katselmukset, kilpailut tai sopivassa porukassa tehdyt vertailuarviot ovat paljon hedelmällisempiä jos haluaa omasta kammiostaan poistua).
Katselukertojen määrä on ehkä huonoin kuvan hyvyyden kriteeri tai sitten Kim Kardashianin kandee alkaa vetämään kuvauskursseja. Lisäksi netissä tohon vaikuttaa erikoiset ilmiöt, kuten et kuva nostetaan framille jossakin foorumissa hetkellisesti ja katselumäärät satakertaistuvat. Kyse on puhtaasta markkinapohjaisesta ajattelusta, joka esim. kirjojen osalta näkyy siten, et yhden viikon kassamagneetti on parempi kuin 3kk tasaisesti myyvä (12 kassamagneettia voittaa myynnissä).
Tärkein asia on jonkun pisteen jälkeen pystyä ohittamaan kaikkien muiden kommentit ja keskittyä omaan tekemiseen - siis harrastuksena. Muiden arvostuksen tai vertailun tarve kertoo vain siitä, et tärkein tavoite on saavuttamatta (harrastaa itselleen eikä muille). Asiakaskuvissa asiakas on oikeassa ja häntä vastaan on paha väitellä - Maikin tulis olla pääkohde - tai Maikin perän jos Maikki niin toivoo.
Näppäily on ihan jees. Mutta, jos haluaa vähän pidemmälle, kannattaa opiskella. Siinä hyvä aloitus on lukeaa Barthesin Camera lucida pariin kertaan. Miettiä vähän ja lukea se sitten vielä kerran.
mjuhani kirjoitti:Näppäily on ihan jees. Mutta, jos haluaa vähän pidemmälle, kannattaa opiskella. Siinä hyvä aloitus on lukeaa Barthesin Camera lucida pariin kertaan. Miettiä vähän ja lukea se sitten vielä kerran.
WIKIPEDIA:sta:
In a deeply personal discussion of the lasting emotional effect of certain photographs, Barthes considers photography as asymbolic, irreducible to the codes of language or culture, acting on the body as much as on the mind. The book develops the twin concepts of studium and punctum: studium denoting the cultural, linguistic, and political interpretation of a photograph, punctum denoting the wounding, personally touching detail which establishes a direct relationship with the object or person within it.
Camera Lucida, along with Susan Sontag's On Photography, was one of the most important early academic books of criticism and theorization on photography. Neither writer was a photographer, however, and both works have been much criticised since the 1990s.
Onko 1990 jälkeen tullut vastaavia (uutta teoreettista näkökulmaa avaavia) kunnollisia kirjoja?
On tullut luettua alku vuosina kirjoja, kaiken näköistä filosofista yms. teoriaa, kauneudesta, yms. maalaustaiteen sommittelun käsitteistä. Mutta tule mitään jos ei ole omaa näkemystä.
Valokuvaus teknisesti on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi ja tekniikka on kenen tahansa opittavissa. Sisältö ja visuaalisuus ei ole käsikirjoitettua, siten että ohjeita noudattamalla tulisi hyviä kuvia.
Sisällön kohdalla on vaatimuksia myös katsojalle, jos tämä ei tajua kuvaa, niin sisältökin menee ohi.
mjuhani kirjoitti:Näppäily on ihan jees. Mutta, jos haluaa vähän pidemmälle, kannattaa opiskella. Siinä hyvä aloitus on lukeaa Barthesin Camera lucida pariin kertaan. Miettiä vähän ja lukea se sitten vielä kerran.
WIKIPEDIA:sta:
In a deeply personal discussion of the lasting emotional effect of certain photographs, Barthes considers photography as asymbolic, irreducible to the codes of language or culture, acting on the body as much as on the mind. The book develops the twin concepts of studium and punctum: studium denoting the cultural, linguistic, and political interpretation of a photograph, punctum denoting the wounding, personally touching detail which establishes a direct relationship with the object or person within it.
Camera Lucida, along with Susan Sontag's On Photography, was one of the most important early academic books of criticism and theorization on photography. Neither writer was a photographer, however, and both works have been much criticised since the 1990s.
Onko 1990 jälkeen tullut vastaavia (uutta teoreettista näkökulmaa avaavia) kunnollisia kirjoja?
Kyllähän Leena Sarasteen kirjat: ”Valokuva - tradition ja toden välissä” ja ”Valokuva - muoto, viesti taide” ovat hyviä perusteoksia, miksei jos intoa riittää myös: Szarkowsky: ”Photography until now” ja Marien: ”Photography a culturar history”. Onhan näitä paljon, mutta nuo ovat yliopisto-opetuksessa kurssikirjoja valokuvan traditiossa.
