Mä olen miettinyt mikä on mun seuraava askel ymmärtää, kun/jos osaan teknisesti ottaa laadukkaita (sellaisia kuin haluan) valokuvia ja osaan jälkikäsitellä ne perstuntumalta asiallisiksi (Kuvankäsittelyn työkalut on hallussa).
Tulin siihen tulokseen, että sommittelu on se tärkein, vaikka on olemassa tyylisuuntia, joissa siitä (sommittelusta) tieten tahtoen yritetään päästä eroon. Mutta kuinka voisit päästä eroon jostain, mitä et edes ymmärrä. Siis ymmärrystä on hankittava.
Joten sommittelusta tulee tietää muutakin, kuin mitä perstuntuma sanoo. Kaikillahan sekään ei sano mitään. Paras olisi kaiketi jonkinlainen hallittu tunteen ja rationaalisen ajattelun symbioosi.
Alue on laaja, vaikka kyseessä on vain niin yksinkertainen asia, kuin miten sijoittaa kuvan elementit kuva-alaan. Tästähän on kirjoitettu kirjoja. Kaiketi osa perustuu tutkimuksiin ... ja osa perstuntumaan.
Voiko taidetta edes tehdä, jos ei ymmärrä kuinka perustellusti sommittelee. Edes niitä tyylisuuntia, joiden filosofiaan kuuluu kaikesta sommittelusta irti päästäminen.
Ennen kuin tulevaisuudessa syvennyt taiteen tyylisuuntiin, meinaankin tutustua ainakin sommittelun alkeisiin. Tällaisiin asioihin:
- Mitä elementtejä kuvassa tulee olla ja minkä värisiä
- Jokaisessa kuvassa tulisi olla pääkohde (yksi tai useampi)
- Kultainen leikkaus vai jokin muu
- Katseen ohjaus (linjat ja rytmi)
- Kuvan rajaaminen
- Pääkohteen erottuminen
