Taide.

[Pimpernel]

Taide.

Sana kuvaamaan sitä kummallista yhteyttä minkä vuoksi me jaksamme kiinnostua 40 tuhatta vuotta vanhasta kämmenen jäljestä uudelleen ja uudelleen. On olemassa näkemyksiä universumistamme, joiden mukaan olemme kaikki kytköksissä toisiimme. Sinä, minä, taloni alla mönkivät kastemadot/alkoholistit, kaukaisimman elinkelpoisen planeetan asukkaat ja jopa Sipilän hallitus.
Jos tällainen kollektiivinen tietoisuus tai yhteys on olemassa, taiteen on oltava yksi keinoista kommunikoida materialistisen universumin läpi, läpi ajan ja ihmisen mielen. Miksi muuten meillä kiinnostaisi joku iän vanha patsas johon ihminen on "virheellisesti" liittänyt leijonan pään? Miksi meillä kiinnostaisi maalitahrat seinissä?
*sensuroitu* taiteilija, kun ei osaa veistää edes ihmiselle ihmisen päätä.

Ymmärrän, että ihminen toimii suorastaan robottimaisesti kerätessään informaatiota ympäröivästä maailmastaan ja ihmisen kiinnostus esimerkiksi luolamaalauksista, kuuluu loogiseen maanpäälliseen käytökseen, mutta ihmisen taiteellinen kiinnostus on jotakin muuta. Se ei mielestäni ole rationaalisesti selitettävä asia. Mitä jos taidetta miettii epärationaalisesti?

Aika on suhteellista. Mietitäänpä jos ymmärryksemme ajasta ylittää käsityskykymme? Mitä jos Hohlenstein-Stadelin Leijonamiehen veistäjä elääkin samassa ajassa kuin me elämme? Ehkäpä meillä onkin loputtomia rinnakkaisia universumeja ja tietyt taideteokset rikkovat nämä materialistiset rajat. Ehkäpä me vain yritämme järkeillä Leijonamiehen olevan menneisyydestä, kun emme osaa muuten selittää miten se on putkahtanut epämääräiseen luolaan ja mitä tämä epärealistinen patsas tarkoittaa. Aixin erakkonakin tunnetun Paul Cézannen lainaus " If I think, everything is lost" on mielestäni erittäin hyvä lause taiteesta keskustellessa, vaikkakin yleensä itse hoen väittämää "Parasta mitä ihminen voi tehdä on ajatella". Mielestäni taiteella on olemassa puhdas olomuoto, se mitä taiteilija tekee automaattisesti. Ajattelematta, ymmärtämättä tai suunnittelematta. Ne räpsyt, ne kummalliset rajaukset jotka rikkovat kaikki säännöt. Ne täydet canvakset, jotka ovat täyttyneet kuin itsestään. Se kummallisen muotoinen astia. Se kaikki. Se on Taidetta.

Ehkä niinä hetkinä kun emme ajattele ja toteutamme jotain syvintä olemustamme, olemme kytkeytyneet tähän kaikkea yhdistävään energiaan nimeltä Taide ja esiin tulevat asiat ovat osa jotain suurempaa, jotain mitä me emme ihmisruumiissa pysty käsittämään. Ehkäpä koko maapallo on vain Taiteen tieteellinen koe, jonka avulla se saa tehokkaasti informaatiota ajamalla testiohjelmaa nimeltä Tellus ja Universum. Ehkäpä Taide tietää jo kaiken? Ehkä Taide on kaikki?

Joka tapauksessa taide antaa meille vapauden olla ja mahdollisuuden kytkeytyä omaan syvimpään olemukseen. Koska viimeksi kuvasit ilman sääntöjä tai ohikiitävää ajatusta kuvan menestyksestä sosiaalisessa mediassa tai muuten muiden silmissä? Muistatko että kaulassa roikkuva mekaaninen aparaattisi on hyvin hyvin rajallinen verrattuna sinuun? Koska viimeksi keskustelit taiteesta? Koska viimeksi annoit taiteellisten hanojesi aueta?

Oli miten oli, jostain suunnittelemattomasta syystä halusin vain jakaa aamukahvin aikana tulleita ajatuksia ilman isompia suodatuksia. Ehkä tämä oli taiteellinen kirjoitus ;). Aikaisemmin olenkin jo huhuillut voisiko foorumille perustaa taiteeseen keskityneen osion, jossa keskusteltaisiin kerrankin ilman "kamahomoilua". (Anteeksi luolamiesmäinen sanamuotoni) Keskusteltaisiin vaikka taiteen abstraktista käsitteestä, sen kaikissa muodoissaan tai vaikkapa miten kaupallisuus sekoittaa taidemaailmaa.

Olisi tietenkin hienoa jos meillä olisi erillinen alue näille keskuteluille. Kategoriat voisi olla seuraavan kaltaisia: Taide, taiteiljiat, taiteen tekeminen, taide ja kaupallisuus tjs. Eihän minulla tietenkään ole mitään tietoa haluatteko te muut mitään tällaista, mutta itse ainakin olen siinä tilanteessa ettei voisi vähempää kiinnostaa uusimmat kamerat,kamerateollisuus ja markkinamiesten loputon rummutus uudesta paremmasta tuotteesta. Ehkäpä joku muukin on tätä mieltä. Minulla on omat työkaluni ja niillä tehdään töitä. Sinulla on toisenlaiset työkalut. Minun kamerasta tulee pehmeää ja suttuista, sinun kamerasta tulee terävää kontrastia. Unohdetaan se maailma.

Olisiko tällaiselle aluelle kysyntää?

Jos ei, tehdään tästä sellainen lanka jossa keskustellaan vapaasti taiteesta, ilman teknisiä yksityiskohtia. Keskustellaan kerrankin tunteella, ei järjellä.

Miten olisi?

[jaava]

Tästä foorumista on tullut, tai on ehkä aina ollutkin, melkoisen tekniikkapainotteinen. Minusta edes yksi alue, jonka nimessä näkyy sana taide jossain muodossaan, olisi tervetullut.
Ongelma on kuitenkin kirjoittajakunnassa - löytyykö alueelle keskustelijoita.

Lisäksi taiteesta puhuminen taitaa olla vieläkin vaikeampaa kuin keskutelu laitteista ja niiden oikeasta edistyksellisyydestä. Jonkunhan on oltava oikeammassa kuin toisten.

[mirrored]

Aika paljon näen Jaavan huomiot osuvina. Lisäksi Kameralaukku.com on perinteisesti ollut hyvä aiheelle ja huomattava on myös että se foorumi kuulemma on tavallaan jakautunut tästä aikoinaan osin peräänkuuluttamistasi syistä. (tai ehän mä edes lukenut kuin lauseen sieltä täältä koska kirjoitus näytti niin tutulta ja vakiolta.. mutta taisin arvata ihan hyvin?)

Siellä "naapurissa" kuitenkin on muutamia taiteilijoita vakio-osallistujina. Täällä harvoin kukaan viitsii moisesta mainita vaikka niin olisikin.

[mirrored]

Ihminen, joka laittaa otsikon perään pisteen, ei ole kovin oppinut. Ehkä ITE sitten, noin Pirtolan hienolle muistolle.

[Pimpernel]

Ihminen, joka laittaa otsikon perään pisteen, ei ole kovin oppinut.

:)

Ei, en ole ns. oppinut ja oikeinkirjoitus kieltämättä tuottaa tuskaa.

Olisi vaan mukava kuulla keskustelua taiteesta ihan näin "tavallisten ihmisten" kesken.
Taidemaailman suosimat sairaalamaiset galleriat ja skumpan kolistelut kun eivät oikein allekirjoittaneelle kolahda. On hankala löytää kanavaa jossa näistä asioista voisi keskustella.
Pitänee katsoa tuota kameralaukku.comia, mikäli täällä ei aiheesta kiinnostuneita ole.

Jonkunhan on oltava oikeammassa kuin toisten.

Olisipa tämä lanka, jossa kenenkään ei tarvitse olla oikeassa.

[olli R]

Olen itse alkanut epäillä, että kuvataiteesta keskustelun vaikeus piilee sen yhdessä määritelmässä: Taidetta on se, minkä taideyhteisö on määritellyt taiteeksi. ( Sama määrittely "taiteilijalle".)

Tämä määrittely saattaa olla sisäänlämpiävyydestään huolimatta varsin lähellä, koska varsin usein taidekeskustelu menee väittelyksi siitä, onko teos taidetta. Alkuviestisikin koetti osin selittää mikä on taidetta. Taideyhteisö on ehkä yksimielisempi tästä kuin tavalliset ihmiset.

Taiteen tekeminen (tekniikkakeskustelu), taiteilijat (naistenlehtijutut), taide ja kaupallisuus (keskustelu sosiaalituesta ja apurahat) ovat hiukan ehkä kaluttuja. Itseäni kyllä kiinnostaisi taideteosten tarkoitus, mitä halutaan sanoa, joskin kuvittelen taiteen ja dokumentin eron olevan juuri siinä, että taide jättää sanoman katsojan varaan. Voisin myös keskustella taideteoksen vaikkuttavuudesta, miten on onnistuttu sanoman läpiviennissä, katsojan pysäyttämisessä. Ylipäätään olen enemmän kiinnostunut yksittäisistä teoksista, kuin "taidemaailmasta". Kuvien arviointi on vaan vähän niukkaa tällä foorumilla.

[Kryptos]

Vuosi takaperin tästä aiheesta, tai siihen liittyen, käytiin keskustelua. Kommentoin silloin taiteen määritelmästä:

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 0#p1292240" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 1#p1292471" onclick="window.open(this.href);return false;

En jaksa uskoa, että tällä foorumilla saataisiin syntymään kovin laajaa keskustelua taiteesta. Oma lanka väljissä rajoitteissa taiteesta keskustelulle olisi yksinkertaisin kokeilla. Omaa aluetta voisi harkita sitten, jos keskustelua syntyy. Keskustelua ei myöskään mielestäni kannata fragmentoida usemmalle alueelle ennen kuin nähdään syntyykö mitään keskustelua.

[Pimpernel]

Olen itse alkanut epäillä, että kuvataiteesta keskustelun vaikeus piilee sen yhdessä määritelmässä: Taidetta on se, minkä taideyhteisö on määritellyt taiteeksi. ( Sama määrittely "taiteilijalle".)

Olen itsekin ihmetellyt mikä taiteesta keskustelussa on vaikeaa? Taiteen elitistisellä leimalla ja suomalaisella nöyryydellä on varmasti oma osansa paletissa. "Noh, nämähän ovat vain tälläisiä räpsyjä."
En minäkään mielellään käytä itsestäni termiä valokuvataiteilija, mutta jos pääsääntöisesti valokuvaan omia projektejani ja tuon niitä muiden nähtäväksi, mikä minä olen sitten jos en taiteilija?
Ehkä meillä on liiallisia ennakkoluuloja, että taiteen pitää olla "vuosien kärsimyksen lopputulos, joka on veistetty oikeamielisten marttyyrien minuuden herkimmistä palasista ja kerran vuosisadassa tapahtuvan valon alla". :)

Minusta taidetta ei kannata ruveta tarkemmin määrittelemään, koska siitä syntyy vain loputon vääntö termistöistä. (Musta kuva voi olla käsitetaidetta parhaimmillaan tai sitten se on musta kuva.)
Tärkeämpää olisi unohtaa yhteiskunnan kehittämät rajoitteet taiteeseen ja keskustella sillä vapaudella minkä taiteella saa. Oma taidehistorian tietoni on hyvin vajavaista ja monelta kohdan osalta en ole mielestäni mikään "taiteilija", vaan ihan normi jamppa.
Silti minulla kiinnostaa loputtomasti taide tai tässä tapauksessa valokuvat, jotka joku on luonut vaikkapa itselleen. Millaisia tuntemuksia kukin katsoja tästä kuvasta saa? Mitä kuvaaja näkee kuvassa? Miksi kuvaaja valitsi tämän kohteen? Miten ihmiset kokevat erilaiset värit, mitä voisin käyttää symbolisena elementtinä asialle X ja niin edelleen.
Siis ihan normaalia keskustelua valokuvista, mutta vain hieman syvällisemmin kuin "Hieno kuva, millaisia teknisiä suoritteita ja asetuksia teit tämän kuvan eteen? Olli R:n (Kritisoin ihmiskuvasi) lanka on juurikin sellaista minkälaista keskustelua tänne kaipaisin, mutta kokonaisvaltaisemmin.

Keskusteltaisiin valokuvaamisesta, ei valokuvien ottamisesta.

[jaava]

Mä olen yllättynyt tämän säikeen osallistujamäärästä ja laadusta. Kaikki näkyy olevan tosissaan kommenttiensa takana.
Tiedän myös foorumilla olevan muitakin taiteesta kiinnostuneita. Ammattilaisiakin.

En jaksa uskoa, että tällä foorumilla saataisiin syntymään kovin laajaa keskustelua taiteesta.

Laajaa keskustelua on varmasti vaikea saada, mutta saataisiinko sellaista, joka omalla painollaan vetäisi muitakin keskustelijoita puoleensa. Luulen monen naiskuvaajan olevan kiinnostunut tällaisesta mahdollisuudesta.

Oma lanka väljissä rajoitteissa taiteesta keskustelulle olisi yksinkertaisin kokeilla. Omaa aluetta voisi harkita sitten, jos keskustelua syntyy. Keskustelua ei myöskään mielestäni kannata fragmentoida usemmalle alueelle ennen kuin nähdään syntyykö mitään keskustelua.

Minusta pelkkä lanka/säie on myös omiaan sirpaloittamaan keskustelua (uudet taiteesta kiinnostuneet eivät löydä säiettä/säikeitä kaiken muun joukosta), siksi haluaisinkin omaa taidealuetta (jonka käyttäjien luomissa säikeissä/langoissa käydään keskustelua kulloinkin kiinnostavista aiheista). Mutta vain yhtä aluetta.
Tuonne VAPPAASTI tai YLEINEN osioon kun sen lisäisi, niin loistaisi heti etusivulla kuin mainos: täällä keskutellaan myös taiteesta:)

Itseäni kyllä kiinnostaisi taideteosten tarkoitus, mitä halutaan sanoa, joskin kuvittelen taiteen ja dokumentin eron olevan juuri siinä, että taide jättää sanoman katsojan varaan. Voisin myös keskustella taideteoksen vaikkuttavuudesta, miten on onnistuttu sanoman läpiviennissä, katsojan pysäyttämisessä.

Nuo ovat näkökulmia, jotka kiinnostavat myös minua. Tosin minulla ei ole paljonkaan kompetenssia keskustella monistakaan taiteeseen liittyvitä asioista kovinkaan syvällisesti. Mutta nyt kun on eläkkeellä, niin olisi mahdollisuus syventää näkemyksiään.

Ylipäätään olen enemmän kiinnostunut yksittäisistä teoksista, kuin "taidemaailmasta". Kuvien arviointi on vaan vähän niukkaa tällä foorumilla.

Minun on vaikea kommentoida suoraan valokuvaa, jonka ottaja on siinä silmien edessä ainakin nimimerkkinä. Siinä on oltava kuitenkin kohtelias: on hieman epärehellistä sanoa vain positiivinen puoli näkemyksistään ja pimentää osa ajatuksistaan. Koko arviosta tulee näin rujo.

[mattimi]

Kysyin kerran asiantuntijalta miten taidekuva eroaa tavallisesta ("ei-taide-") valokuvasta. Hiukan kyyninen vastaus oli, että taidekuva on galleriassa. Taidetta on mahdoton määritellä. Kyllähän vanhojen mestarien työt museoissa on puhki analysoitu ja selitetty, mutta se on enemmän jälkiviisautta. Usein on kyse vaan siitä, että tietylle katsojalle jokin kolahtaa ja jokin muu ei. Syytä on vaikea keksiä. Toki vaikutelmaa analysoimalla löytyy eri tekijöitä, miksi näin käy. Onhan hyvä, että kaikki eivät pidä kaikesta "ns. hyvästä taiteesta", sillä muutenhan nauttisimme sosiaalisesta taiteesta, jossa SUURI JOHTAJA määrittelee, mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja vaihtoehtoja ei sallita.

On myös sanottu, että katsojan on nähtävä hiukan vaivaa ja opeteltava ko. taiteen "kieli". Tästä olen pitkälti samaa mieltä. Tällaisella nettipalstalla tuntuu hiukan vaikealta se, että lähdetään ruotimaan kuvia perusteellisesti, mutta helppo on sanoa mikä kuvassa viehättää ja miksi se on mielestäni "hyvä kuva".

terv. Mikko

[Kryptos]

Minun on vaikea kommentoida suoraan valokuvaa, jonka ottaja on siinä silmien edessä ainakin nimimerkkinä. Siinä on oltava kuitenkin kohtelias: on hieman epärehellistä sanoa vain positiivinen puoli näkemyksistään ja pimentää osa ajatuksistaan. Koko arviosta tulee näin rujo.

Kaikki riippuu siitä, miten kritiikin muotoilee. Kriittisetkin kommentit voi aivan yhtä helposti ilmaista rakentavasti, kuin töksäyttäen toteamalla. Joskus tuollaista töksäyttelevää ilmaisua puolustetaan sillä, että sanotaan vain "asiat suoraan". Olen aina ollut sitä mieltä, että se on vain laiskuutta, töykeyttä ja passiivis-aggressiivista käyttäytymistä, kun saman asian voi aivan hyvin ilmaista toisinkin.

Kun valokuvia alistetaan kritiikille, kritiikkiä on myös oltava valmis vastaanottamaan, mutta viittaan ylläolevaan. Kritiikin sisällöstä voi olla eri mieltä, mutta hyvin perusteltu, rakentavasti annettu kritiikki voi olla hyvin antoisaa. Ilahdun aina, kun kuviani kommentoidaan, vaikken aina olisikaan samaa mieltä kritiikin sisällöstä. Lähes aina kritiikki kuitenkin saa minut pohtimaan valokuvaani jollakin tapaa uudelleen. Se voi myös olla opettavaista ja kylvää ajatuksen siemenen tulevia valokuvia ajatellen.

Yksikään valokuvaaja ei ole niin hyvä, että hänen kuvissaan ei olisi koskaan mitään kritisoitavaa.

[mremonen]

Olen itse alkanut epäillä, että kuvataiteesta keskustelun vaikeus piilee sen yhdessä määritelmässä: Taidetta on se, minkä taideyhteisö on määritellyt taiteeksi. ( Sama määrittely "taiteilijalle".)

Tämä. Viikonloppuna kävin Suomen valokuvataiteen museossa katsomassa JH Engströmin "Härifrån"-näyttelyn ja sen jälkeen meille sukeutui keskustelu siitä, onko ko. näyttely taidetta. Asiaan enemmän perehtyneet ja (akateemisen) loppututkinnon taiteesta suorittaneet olivat vahvasti sitä mieltä, että on. Mitäpäs minä siihen, vaikka mielestäni suurin osa kuvista oli mielikuvituksettomia räpsyjä eivätkä ne pystyneet välittämään minulle mitään tunnetilaa tai kokemusta.

Senpä takia olen vahvasti alkanut miettimään, että mun ei tähän taideskeneen kannata sekaantua varsinkin kun viinanjuontikin on jäänyt.

[olli R]

Kokeillaanpas:

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12756402" onclick="window.open(this.href);return false;

[ttuplai]

Olen itse alkanut epäillä, että kuvataiteesta keskustelun vaikeus piilee sen yhdessä määritelmässä: Taidetta on se, minkä taideyhteisö on määritellyt taiteeksi. ( Sama määrittely "taiteilijalle".)

Tämä. Viikonloppuna kävin Suomen valokuvataiteen museossa katsomassa JH Engströmin "Härifrån"-näyttelyn ja sen jälkeen meille sukeutui keskustelu siitä, onko ko. näyttely taidetta. Asiaan enemmän perehtyneet ja (akateemisen) loppututkinnon taiteesta suorittaneet olivat vahvasti sitä mieltä, että on. Mitäpäs minä siihen, vaikka mielestäni suurin osa kuvista oli mielikuvituksettomia räpsyjä eivätkä ne pystyneet välittämään minulle mitään tunnetilaa tai kokemusta.

Senpä takia olen vahvasti alkanut miettimään, että mun ei tähän taideskeneen kannata sekaantua varsinkin kun viinanjuontikin on jäänyt.

Toihan ei koske vain taidetta. Akateeminen keskustelu alkaa siitä, että ensin 2,5h tuntia määritellään termejä. Toki saman tieteenalan henkilöt ovat käyneet suurimman osan määrittelyistä jo opiskeluaikana (näitä ei tule sen jälkeen kyseenalaistaa) ja loppuelämä kuluukin maailman laittamisessa noihin samoihin raameihin. Tiede ei oikeasti rakasta uutta/erilaisuutta vaan tunnettujen dogmien toistamista ja omia sakraalejaan - paitti ajoittain, kun pakottaminen käy liian vaikeaksi.

Taide on kuin vapaus - aina kun sen määrittelee sen menettää - taide on. Räpsy on siis ihan hyvä arvio - ja sisältä enempi luovuutta kuin kultainen leikkaus (termi joka pitäs kieltä lailla).

[Pimpernel]

Taide on kuin vapaus - aina kun sen määrittelee sen menettää - taide on.

Olen samaa mieltä.