Paras kuvasuhde

[jaava]

Foorumilla törmää usein ajatuksiin kuvasuhteesta. Kuka nyt mistäkin tykkää ja kuka havaitsee minkäkin suhteen olevan edullisempi jostain muusta kuin tunnesyystä. Onko kuvasuhteelle olemassa ihan järkeenkäypiäkin perusteluita?

Muun muassa tällaisia suhteita löytyy kameroiden kennoista ja monitoreista:

• 16 : 12,8 = 15:12 = 5:4 = tietokonenäyttö (1280×1024 pikseliä)
• 16 : 12 = 4:3 = maalaustaide, mykkäelokuva, TV, tietokonekäyttö, digitaalikamerat
• 16 : 10,667 = 15:10 = 3:2 = 36mm : 24mm Kinofilmi
• 16 : 10 tietokonenäyttö (WSXGAPlus 1680×1050 pikseliä, WUXGA 1920×1200 pikseliä, CGA 320×200 pikseliä)
• 16 : 9,6 = 15:9 = 5:3 = tietokonenäyttö (1280×768 pikseliä)
• 16 : 9 = 1,78:1 TV, HDTV, tietokonenäyttö (1920×1080 pikseliä)

Jäin miettimääm mika se olisi kamerassa. Pyöreän objektiivin hyödyntäminen tehokkaimmin kennolla .. en päässyt mihinkään järkevään lopputulemaan.

Entäs sitten monitorissa. Liikkuvassa kuvassa on ehkä 16:9 hyvä. Entäs still-kuvissa. Kuvia käsiteltäessä voisi ajatella asetettavan etusijalle monitori, jossa koko kuvaa katsottaessa myös kaikki pikselit näkyvät ilman, että kuvakokoa on muutettu.

PS. Lisäsin kuvasuhteen 4:3 kun se on niin ihku.

[Pan]

Jos monitoreita olisi yksi, niin 7000*5000 px olisi riittävä.
Mutta nykyisin on vain kaksi FullHD näyttöä vierekkäin yhtenä loogisena näyttönä. Ja silläkin pärjää.

[jaava]

Toisessa säikeessä oli kommentti:

Mutta varmaan tästäkin (Fuji GFX 50R) tulee hyvä järjstelmä jos Fujilla vain on malttia ja massia kehittää sitä määrätietoisesti. Kuvasuhde on on kyllä kiva!

Mikä siinä on kivaa?

[zone6]

Toisessa säikeessä oli kommentti:

Mutta varmaan tästäkin (Fuji GFX 50R) tulee hyvä järjstelmä jos Fujilla vain on malttia ja massia kehittää sitä määrätietoisesti. Kuvasuhde on on kyllä kiva!

Mikä siinä on kivaa?

4:3 on fiksumpi kuin matala kinon kuvasuhde.

[rautaperä]

Sopiva kuvasuhde on kuvakohtainen. LRssä sen voi helposti valita. Miksi pyöreää muotoa ei käytetä?
Linssihän muodostaa pyöreän kuvan. Kuvakennotkin voisivat olla pyöreitä. Esim. isot tyristoripuolijohteet ovat pyöreitä

[jaava]

Sopiva kuvasuhde on kuvakohtainen. LRssä sen voi helposti valita. Miksi pyöreää muotoa ei käytetä?
Linssihän muodostaa pyöreän kuvan. Kuvakennotkin voisivat olla pyöreitä. Esim. isot tyristoripuolijohteet ovat pyöreitä

Olen samaa mieltä. Jätän joskus jopa panoraamoihin reunat, enkä kroppaa.

[jaava]

4:3 on fiksumpi kuin matala kinon kuvasuhde.

Mitä ajattelet tuon "fiksun" tarkoittavan?

Toisesta säikeestä:

Plim plom. Haloo. 4:3 tässä on se juttu. Eikä tartte pixel-shiftiä.

Onko tällä jotain tekemistä ergonomian kanssa vai onko kyse estetiikasta?

[zone6]

4:3 on fiksumpi kuin matala kinon kuvasuhde.

Mitä ajattelet tuon "fiksun" tarkoittavan?

Toisesta säikeestä:

Plim plom. Haloo. 4:3 tässä on se juttu. Eikä tartte pixel-shiftiä.

Onko tällä jotain tekemistä ergonomian kanssa vai onko kyse estetiikasta?

Maalaustaiteessakin 4:3 on yleisin käytetty kuvasuhde. Se on vaan hyvä.
3:2 on muodostunut kuvasuhteeksi lähinnä "vahingossa" kun 4:3 -kuvasuhteen leffafilmistä yhdistettiin kaksi päällekkäistä ruutua yhdeksi kinofilmiruuduksi. Mitään estetiikkaa uudella kuvasuhteella ei haettu, se vaan oli kätevä laittaa filmille koska silloin poikittain filmillä oleva kuva sopi hyvin reijityksiin.

Jälkikäteen 3:2 -kuvasuhdetta on tietysti perusteltu kultaisella leikkauksella ja ties millä. Ne eivät kuitenkaan olleet alkuperäinen syy ko. kuvasuhteeseen päätymiseen eikä samaa kuvasuhdetta olekaan nähty muualla kuin kinofilmikameroissa ja niitä matkineissa FF/APS-C -digeissä.

[jaava]

Miksi pyöreää muotoa ei käytetä?
Linssihän muodostaa pyöreän kuvan. Kuvakennotkin voisivat olla pyöreitä. Esim. isot tyristoripuolijohteet ovat pyöreitä

Ilmeisesti piikiteen muoto, josta kuvakennon aihiot leikataan, on vaikea jakaa edullisesti (hävikin takia) ympyröihin (Tämä taitaa olla tänäkin päivänä myös matemaattinen ongelma - ei ole kaavaa tuolle).
Jos rationaalisena kriteerinä kuvakennon muodoksi olisi pinta-ala - siis objektiivi kuvaisi mahdollisimman suuren osan piirtoympyrästä kuvakennolle, niin silloin ilman muuta paras muoto on pyöreä.

Jos kuitenkin suorakaide on tuotannollisista syistä ainoa järkevä tapa muotoilla kuvakenno , niin silloin kuvasuhde 1:1 antaa suurimman pinta-alan: Mitä pienemmäksi menee korkeus (mitä pidemmäksi kennon muoto), sen pienempi pinta-ala tulee objektiivin piirto-ympyrästä valotuksessa tallennettua.

Joten objektiivin pinta-alanhyödyntämiskriteerillä paras suorakaidekuvasuhde on 1:1, siis neliö.

Mutta kuka tykkäisi ja millä perusteilla neliömonitorista.

[jaava]

Maalaustaiteessakin 4:3 on yleisin käytetty kuvasuhde. Se on vaan hyvä.

Mä pidän toki itsekin kuvasuhdetta 4:3 usein hyvänä. Tokihan maalaustaiteessakin on tehty paljon muunkinlaisilla suhteilla.

Mutta tuo "Se on vaan hyvä" tökkii, kun haluaa pureutua hieman syvemmälle. Voiko noita 4:3 hyvyyteen liittyviä esteettisiä syitä pukea sanalliseen muotoon?

Siis kysymys: Miksi valitsen kuvalleni jonkin kuvasuhteen?

[AnHa]

Siis kysymys: Miksi valitsen kuvalleni jonkin kuvasuhteen?

Käyttökohde vaikuttaa paljon. Jos teet galleriaan tauluja, muoto on vapaa. Aika standardin mittainen tietokirjaformaatti on vaakaan 3:2 ja pystyyn 4:3. Käytännössä helpompi kuvata 3:2 ja pystyyn rajata katkaisemalla lyhyemmästä sivusta.

Puolestaan sähköiset laitteet voivat suosia leveämpää formaattia.

[hkoskenv]

Mutta kuka tykkäisi ja millä perusteilla neliömonitorista.

Minä tykkäisin. En välttämättä siksi, että tekisin kuvistani neliöitä, vaan siksi, että se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla sekä vaaka- että pystykuvien käsittelyssä. Ja muussakin tietokonetyössä. Vaikka korkea ohjelmakoodi-ikkuna ja selain rinnakkain. Pelissä voisi rajata ylhäältä ja alhaalta mustat alueet. Ja niin edelleen. Pöytätilaa säästyisi verrattuna kahteen näyttöön, joista toinen on pystyssä. Huonoja puolia en heti keksi. 16:9 kuvasuhde on aivan ääliömäinen kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen.

[Shuko]

16:9 kuvasuhde on aivan ääliömäinen kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen.

Minusta taas monesti valokuviin sopii tuon suuntainen pitkulaisempi rajaus. Tietokoneiden näyttöinä ei ehkä kuitenkaan se optimaalisin.

[hkoskenv]

16:9 kuvasuhde on aivan ääliömäinen kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen.

Minusta taas monesti valokuviin sopii tuon suuntainen pitkulaisempi rajaus. Tietokoneiden näyttöinä ei ehkä kuitenkaan se optimaalisin.

Minäkin tykkään 3:2:sta useimmissa ulko- ja maisemakuvissa. Yleensä korkeammassa kuvassa on enemmän tylsää taivasta ja etualaa. Mutta se on aika lailla maksimi, jos ei kyse ole jostain erityisestä panoraamasta. Jos saisin valita kennon, ottaisin neliön, niin vaakakuavt ja pystykuvat menisivät samalla otteella ilman turhaa kameran kääntelyä. Siltikin rajaisin luultavasti 99 % kuvista 3:4 - 2:3 välille.

[tehodia]

Sopiva kuvasuhde on kuvakohtainen. LRssä sen voi helposti valita. Miksi pyöreää muotoa ei käytetä?
Linssihän muodostaa pyöreän kuvan. Kuvakennotkin voisivat olla pyöreitä. Esim. isot tyristoripuolijohteet ovat pyöreitä

Niin, voisi kysyä, mihin suhteeseen useimmiten rajaatte, kun tulostatte kuvia? Pyöreä paperi olisi hiukan hankala käytössä, joten kaikista kuvista ei kuitenkaan tulostettaisi pyöreitä, saati että (kuva)kirjoista tehtäisiin pyöreitä. Pyöreä tarkoittaisi siis liian paljon tarpeentonta kuvainformaatiota, joka vain lisäisi tiedostojen kokoa, ja pakottaisi aina nykyistä voimakkaampaan rajaamiseen. Tai sitten kameroissa pitäisi olla valmiina riittävä määrä rajausvaihtoehtoja täyden ympyrän sisältä.

Mutta asiahan on kokonaisuudessaan vähän kuin se hölmöläisten peitto, aina se jostain jää uupumaan, ellei sivuista niin sitten ylä- ja alareunasta.

[Pan]

Ilmeisesti piikiteen muoto, josta kuvakennon aihiot leikataan, on vaikea jakaa edullisesti (hävikin takia) ympyröihin (Tämä taitaa olla tänäkin päivänä myös matemaattinen ongelma - ei ole kaavaa tuolle).

Pyöreän sijaan olisi järkevin vaihtoehto kuusikulmio, jolla pystytään tehokkaimmin käyttämään tuo pyöreä alue pienemmissä osissa. Ja sille löytyy kaavatkin. Menetelmää on käytetty maantieteen tutkimuksissa yli puoli vuosisataa, ainakin. Mutta sen käyttöönotto edellyttäisi myös kuvankäsittelyn ohjelmistojen uusimista.

[SuperDrive]

Minusta 3:2 on hyvä, se sopii hyvin erilaisiin näyttöihin ja myös paperikopioihin. Pystykuviin tosin 4:3 on parempi.

[Maffer]

Mitä leveämpi, sen leveämpi mielekäs kohde on oltava. Suomessa kannattaa keskittyä yksityiskohtiin ja korkeisiin puihin joten 5:4 on optimaalinen. Nykyinen 16:9 trendi sopii ehkä Ison Maailman maisemiin.

[JL Anttola]

Kirjoitanpas tähän hieman toisesta vinkkelistä lähtevän näkemyksen.

Olen nyt harrastanut valokuvausta muutaman vuoden; järkkärillä kolmisen vuotta. Erittäin harvoin osaan vielä nähdä kameran läpi kuvaa sillä lailla valmiina, että sen rajaukset olisivat siinä. Toki sellaisia kuvia tulee, mutta enemmän vahingossa, ja silloinkaan en jälkeenpäin tiedä, mitä siitä kuvasta jäi pois... Siksi pyrin useimmiten esimerkiksi maisemat ottamaan "varmuuden vuoksi" hieman laajemmalla kakkulalla, kuin mikä tuntuisi parhaalta. Kun sitten rajaan tietsikan ruudulla kuvaa, rajaus lähtee useimmin siitä, mitä kuvasta haluaa pois, tai mihin reunan laittaa, kun yrittää olla halkaisematta mitään oleellista, esimerkiksi ihmistä... no maisemissakin ne rajat pyrkii hakemaan johonkin luontevaan kohtaan. Kuvasuhde sitten tulee mikä tulee. Jonkin verran tulee kyllä kuvat tehdyksi 9:16 siksi, kun niitä tietsikassa katselee, että tulisi koko ruutu käyttöön.

Yhtään en epäile sitä, etteikö omakin kuvan rajaaminen ja kuvasuhteeseen suhtautuminen tule muuttumaan sitä muka kun kokemus karttuu, varsinkin jos oppisi paremmin katsomaan jo kameran läpi, mitä siitä on tulossa ja mitä haluaa. Mielellään siksi lukee tällaistakin ketjua, jos vaikka oppisi samalla jotain. Varsinkin jos joku jaksaa oikein perustella kantojaan, eikä kirjoita vain että näin on...

JL Anttola

[Maffer]

Toivoisin että enemmän ajateltaisiin kuvan kohteiden suhdetta toisiinsa ja miten ne korostuvat sen sijaan että vaan funtsitaan mahtuuko kaikki kuvaan. Tästä syystä jalkazoomaus on oleellinen vaikka olisi mitä zoomeja laukussa. Polttoväli määrittää sen paljon kakkaa pääkohteen ympäriltä tulee mukaan vaikka kohden itse olisi saman kokoinen loppukuvassa.