Tavis, nokkela, luova, taiteilija

[jaava]

Toisaalla oli juttua hääkuvauksesta ja se kirvoitti mut miettimään eroja kuvaajissa.

Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?
Pistin ylös muutaman ajatuksen eroista:

1. Tavis ottaa paljon kuvia ja hyvällä lykyllä saattaa löytää joukosta kuvan, joka miellyttää häntä.
2. Nokkela keksii keinoja ja kuvakulmia, joilla/joista saa helposti häntä miellyttäviä kuvia.
3. Luova huomaa kohteita/hetkiä, joista tietää tulevan hänen arvostamiaan kuvia.
4. Taiteilija näkee yhdellä silmäyksellä onko kuvalla laajempaa merkitystä ja saavan isommalta joukolta arvostusta.

Onko niin, että digikamera-aikana merkittävin ominaisuus on nähdä kuvamassan joukosta helposti ne kuvat ja rajaukset, joilla on muidenkin (tai vain hääparin) mielestä merkitystä ja arvoa. Siis itse kuvaustilanne on melkoisen mekaaninen ja teknisluontoinen tapahtuma ja vaikuttavin osa digivalokuvausta on kuvien valinta ja jälkikäsittely.

Optimitilanteessa hääpari siis valitsisi itse kuvansa raakakuvien joukosta ja tekisi jälkikäsittelyn.

[Snagge]

Optimitilanteessa hääpari siis valitsisi itse kuvansa raakakuvien joukosta ja tekisi jälkikäsittelyn.

Noin 95% ihmisistä ei tiedä mikä on raakakuva ja noin 75% raakakuvia tallentavan kameran omistajista ei tiedä mikä on raakakuva.

Optimitilanteessa julkaistavat kuvat valitsee morsian. Eli ne kuvat, joissa hänellä ei ole väärä hymy, meikit huonosti, tissit vinossa...

En antaisi raakakuvia hääparille, jotta voisivat itse käsitellä kuvat. Käsitellyssä kuvassa voi olla kuvaajan oma tyyli, tuotemerkki, josta osittain myös maksetaan. Miltä tuntuisi nähdä morsiamen facebook-seinällä ottamasi kuva, jonka sulhanen on "osaavissa" käsissä päin *** käsitellyt ja alla lukisi vielä kuvaajan nimi?

[janne.]

Miltä tuntuisi nähdä morsiamen facebook-seinällä ottamasi kuva, jonka sulhanen on "osaavissa" käsissä päin *** käsitellyt ja alla lukisi vielä kuvaajan nimi?

helppo korjata, kuvaajan nimi ja kuvankäsittelijän nimi kerrotaan erikseen

[ttuplai]

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä. Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi. Fiktiivisten romaanien lukeminen auttaa kehittämään empatiakykyä. Silti ammattikuvaajan ei tarvitse olla mikään huippu - riittävän hyvä on riittävä. Hyvä markkinoija pesee tod. näk. huippukuvaajan, joka ei osaa myydä itseään. Hyvän seuramiehen taidot ovat muutenkin eduksi - jos ei kuvaa ötököitä ammatikseen. Osa myyntiä on miettiä se tuote jota myy - toki voi myydä raakakuvia jos kokee sille markkinaraon, mutta ihmiset haluavat varsin usein kohtuu valmiin paketin - hääparia ei ehkä kiinnosta tuon taivaallista helvetillinen valintaprosessi vaan haluavat heitä miellyttävän paketin kouraan - miksei jopa valmiin albumin. Toki jotkut (siis yleensä morsian) ovat paljon tarkempia joten tietty määrä valinnanvaraa on hyvä toimittaa - mut näähän kuuluu perus asiakaspalveluun eli sitä tarjotaan mitä ostetaan (ja hinta mätkästään sit palvelujen perusteella).

Välineet eivät ole valokuvauksen kannalta kauhian oleelliset - on kyse sitten digivermeistä tai filkkakamerasta. Kunhan välineet sopivat itselle ja omaan tekemiseen - asiakkaat eivät pääsääntöisesti piittaa reunapiirroista, kohinan raekoosta, 3D-snackcrackpopista tai kennokoosta. Paskasti käyttäytyvä kuvaaja sen sijaan kiinnostaa paljon enempi ja sitä mainetta ei mikään laite pelasta. Optimitilanteessa asiakas saa mitä tilasi tai sitä mitä ei edes tiennyt tarvitsevansa ennen tilaamista, mutta kokee sen silti omakseen, kun se saa.

[jaava]

Mä tunnustan hieman kärjistäväni ihan saadakseni pointin esille.

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä.

Tämä päti erityisesti filmiaikaan, kun tekniikka piti hallita syvällisesti ja sen oikkuja piti pystyä soveltamaan vaativiinkin tilanteisiin. Ja pitihän jäkikäsittelyynkin hommata jokin tekninen taituruus.

Digiaikana kokemuksen korvaa kuvaustilanteessa iso kuvamäärä.

Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi. Fiktiivisten romaanien lukeminen auttaa kehittämään empatiakykyä. Silti ammattikuvaajan ei tarvitse olla mikään huippu - riittävän hyvä on riittävä.

Digiaikana osaamisvaatimukset kasvaa kuvien seulonta ja jälkikäsittelyvaiheessa.
Mä olen par'aikaa lukemassa kirjaa "Against Empathy, The Case for Rational Compassion" Paul Bloom. Se tuo ainakin selkeyttävää näkemystä ja toivottavasti vaikuttaa myös joihinkin kuviin.

Välineet eivät ole valokuvauksen kannalta kauhian oleelliset - on kyse sitten digivermeistä tai filkkakamerasta.

Väline määrää koko strategian kuvata.
Montako rullaa kuvaaja otti filmiaikana (puhumattakaan ison formaatin kameralla) hääkeikasta ja kuinka paljon kuvia tuottaa digikuvaaja. Nykyaikana strategia, jossa määrä pesee yksittäisen kuvan laadun on selkeästi edullisempi myös kokeneellekin (hää-)kuvaajalle.

Optimitilanteessa asiakas saa mitä tilasi tai sitä mitä ei edes tiennyt tarvitsevansa ennen tilaamista, mutta kokee sen silti omakseen, kun se saa.

Tokihan noin, vaikkakin niiden ihmisten joukko, jotka eivät valokuvauksesta juuri mitään tiedä on ollut koko ajan pienentymässä.
Koskahan 80% asiakkaista vaatii raw-kuvat itselleen, koska asettavat oman näkemyksensä etusijalle ja taitonsa jälkikäsittelyyn riittäviksi.

Ja sitten alkuperäisen säikeen ongelma:
Kun valokuvaaja (tai edistynyt harrastaja) ostaa kuvauspalvelun omiin häihinsä (tai suvun tapahtumaan), niin hänen lähtökohtansa on toki erilainen kuin ummikolla. Ja varsinkin jos osaava asiakas on morsian, niin hänelle oma näkemys ja kädenjälki on se ykkösjuttu.

[ttuplai]

Määrä korvaa siis laadun. Eli mun ehdottama nurkkaan laitettu kamera, joka latasee 300 kuvaa sekunnissa hoitaa koko homman. Morsian seuloo läjän ja käsittelee. Valmis.

Sä olet edelleen tekniikassa kiinni eli sen opettelu ei ole mikään juttu - kuvaaminen on. On kyse sitten oikeassa paikassa olemisesta, ihmisten mielenliikkeiden ennakoimisesta, kuvakulmista, etc. Itse vihkiminen on niin perinteinen ja valmista kaavaa noudattava, et sen kuvaamisen vetää aika pienellä harjoittelulla - toki siinäkin omat erikoisuutensa on. Ja mikään valintakyky maailmassa ei tee paskasta hyvää - ei vaikka sitä kuraa olis 100 kertanen määrä - ja mikään aika ei riitä tohon valintaprosessiin. Enkä tarkoita, et kuvaaminen mitään rakettitiedettä on tai et se vaatis jumalaisia lahjoja, mutta valitettavasti oikotietä onneen ei siinäkään ole. Esim. kokemus antaa kokemusta eri tilanteista ja työkalupakkiin tulee ajan myötä tapoja niiden ratkaisuun - kuvaaminen on usein vain ongelmanratkaisua. Virheistä todella oppii, mut mistä opit jos mitään et ole tehnyt (toki osa aina kuvittelee tekevänsä kertaheitolla laatukamaa, mutta onneksi elämä opettaa nöyräksi). Silloin, kun luontoäiti on suopea ja kaikki on kohillaan, liki jokainen saa perushyvää kuvaa aikaiseksi - mutku aina ei ole (ja ei, vesitiivis kamera ei riitä).

Välineet ei määrää juuri mitään. Se mitä haluaa tehdä määrää millaiset välineet pitää hankkia. Kaikkee voi kokeilla ja on hyväkin kokeilla (tämäkin on sitä työtä) - jossakin vaiheessa omat taidot on sillä tasolla, et mies vie ja välineet tottelee (tää on se vaihe kun kuvaaminen alkaa olemaan kivaa). Välillä ei sopivia välineitä edes löydy joten täytyy itse tehdä tai muuten keksiä. Määrä - usseempi kuva on enempi varmistusta (tarkennus, tärähtäminen, etc, -välillä myös ilmeet) - ei ne lisäkuvat korvaa silti ei teknistä laatua - vähän sama kuin, et sen toisen muistikortin kuvat ei kuvien laatua paranna. Markkinataloudella on myös sellainen ikävä piirre, et jos joku tulee välineellisesti helpommaksi, kasvavat vaatimukset (100v sitten riitti, et omisti kameran ja nappas kuvan - se oli parempi kuin Jaskan ottama, koska Jaskaparalla ei ollut edes kameraa). Alussa esim. kopterikuvauksissa riitti, et räiskäsi kuvan - nyt pitäs osata myös kuvata. Tekoälystä odotetaan paljon, mutta niin on odotettu aina tekniikasta (ensin se ratkaisee kaiken nälänhädästä, bulimiaan - lopulta siitä tulee yksi työkalu muiden joukkoon, jonka merkitys on jotain ihan muuta kuin alunperin ajateltiin).

Enkä mä näe, et kuvaamisen määrä (siis ilman sen suurempaan tarkoitusta) on merkittävästi kasvattanut ihmisten kuvallista ymmärrystä - esim. hääkuvissa kuvaajalla on tod. näk. merkittävästi suurempi kokemus hääkuvista, koska niitä vaan menee silmien editse mieletön määrä (omia ja vieraita). Normi-ihmisen pitäs tehdä elämässään jotain muutakin oikeasti tärkeää (esim. omaa duuniaan), joten kuvaajien ja kuvattavien gäppi on aina olemassa. Toki jos maailma muuttuu siten, et duuniajat putoavat merkittävästi ja ihmisten vapaa-ajasta leijonan osan vie juuri kuvien katselu (10 ms per kuva selailua ei lasketa), niin tilanne saattaa muuttua. Jolloin myös morsian kaiken puku-, kampaus-, koriste- yms. valinnan lisäksi vielä käsittelee kuvat oman näkemyksensä mukaan, koska aikaahan on. Tai eihän hän valitse kampausta vaan tekee kampauksen, kattaa, koristelee, soittaa hääbändissä itsesäveltämänsä biisin ja väsää veitsen jolla pariskunta yhdessä leikkaa morsiamen suunnitteleman ja tekemän kakun. Noi morsiamet ei ole mun asiakassegmentissä eli saat hoitaa ne.

[panman]

Siis itse kuvaustilanne on melkoisen mekaaninen ja teknisluontoinen tapahtuma ja vaikuttavin osa digivalokuvausta on kuvien valinta ja jälkikäsittely.

Optimitilanteessa hääpari siis valitsisi itse kuvansa raakakuvien joukosta ja tekisi jälkikäsittelyn.

Kun kerran jälkikäsittely on vaativista, eikö silloin RAW kuvat olekin melko vähäarvoisia. Eli ne voi luovuttaa tilaajalle.
Jälkikäsittelyyn menee helposti enempi aikaa kun kuvaamiseen. Olemme siis tästä samaa mieltä.

Tuo kommenttisi tilaajan tekemästä jälkikäsittelystä on vähän lapsellinen:-)

[_dc_]

Siis itse kuvaustilanne on melkoisen mekaaninen ja teknisluontoinen tapahtuma ja vaikuttavin osa digivalokuvausta on kuvien valinta ja jälkikäsittely.

Optimitilanteessa hääpari siis valitsisi itse kuvansa raakakuvien joukosta ja tekisi jälkikäsittelyn.

Kun kerran jälkikäsittely on vaativista, eikö silloin RAW kuvat olekin melko vähäarvoisia. Eli ne voi luovuttaa tilaajalle.
Jälkikäsittelyyn menee helposti enempi aikaa kun kuvaamiseen. Olemme siis tästä samaa mieltä.

Tuo kommenttisi tilaajan tekemästä jälkikäsittelystä on vähän lapsellinen:-)

Minusta se ei ole lapsellinen, jos kyseinen hääpari osaa käsitellä kuvia omasta mielestään riittävän hyvin. Jos järjestäisin nyt hääni uudestaan palkkaisin sinne kuvaajan jota ohjeistaisin ottamaan n. 1000kpl kuvia laajalla skaalalla, eli osa olisi varmaa dokumentaarista kuvaamista ja osassa kuvaaja voisi käyttää kaikki kikkansa jotta kuvat olisivat mahdollisimman "taiteellisia ja luovia". Häiden jälkeen kuvaaja toimittaisi 1000kpl raaakakuvia ja laskun käytettyjenn tuntien mukaan.

Tällöin hääpari saisi luultavasti haluamansa kuvat ja kuvaa täyden korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Osa kuvaajista kokevat olevansa liian taiteilijoita tuollaiseen menettelyyn, mutta uskon nykyään löytyvän myös kuvaajia joille raakakuvien luovuttaminen sopii.

[emerik]

Kuvankäsittely on niin merkittävässä roolissa valokuvauksessa, että sikäli ymmärtää varovaisuuden tämän suhteen. Ajatellaanpa, että valokuvaaja antaa ne RAW tiedostot ja näistä sitten hääpari käsittelee kuvat. Jos tämä käsittely on jotain aivan muuta kuin normaalisti tältä valokuvaalta, niin se voi olla aika negatiivista hänelle. Varsinkin kun sosiaalisessa mediassa ihmiset entistä enemmän jakaa kaiken ja keskustelu on laajaa. Mutta ei se mikään tabu ole, etteikö niitä RAW voi luovuttaa. Tokihan se on helpompi jos ne voi luovuttaa ilman kuvankäsittelyä, kun se on kuitenkin aikaa vievä vaihe. Se riippuu vain niin monesta seikasta, että ei ole mitään yksinkertaista totuutta asiaan.

Itse kyllä sisäistän taiteilija nimikkeen valokuvauksessa kaikkena muuna kuin hyvänä valokuvaajana. Valokuvaus on siitä mielenkiintoinen, että siinä on aika helposti opittavissa asiat eli aluksi nousukäyrä on nopeaa. Homma menee vaikeaksi lopussa, jossa jotkut hakevat äärimmäistä teknistä taitavuutta tai jotkut omaa tavanomaista isompaa visuaalista ilmaisu kykyä.

[ttuplai]

Siis itse kuvaustilanne on melkoisen mekaaninen ja teknisluontoinen tapahtuma ja vaikuttavin osa digivalokuvausta on kuvien valinta ja jälkikäsittely.

Optimitilanteessa hääpari siis valitsisi itse kuvansa raakakuvien joukosta ja tekisi jälkikäsittelyn.

Kun kerran jälkikäsittely on vaativista, eikö silloin RAW kuvat olekin melko vähäarvoisia. Eli ne voi luovuttaa tilaajalle.
Jälkikäsittelyyn menee helposti enempi aikaa kun kuvaamiseen. Olemme siis tästä samaa mieltä.

Tuo kommenttisi tilaajan tekemästä jälkikäsittelystä on vähän lapsellinen:-)

Minusta se ei ole lapsellinen, jos kyseinen hääpari osaa käsitellä kuvia omasta mielestään riittävän hyvin. Jos järjestäisin nyt hääni uudestaan palkkaisin sinne kuvaajan jota ohjeistaisin ottamaan n. 1000kpl kuvia laajalla skaalalla, eli osa olisi varmaa dokumentaarista kuvaamista ja osassa kuvaaja voisi käyttää kaikki kikkansa jotta kuvat olisivat mahdollisimman "taiteellisia ja luovia". Häiden jälkeen kuvaaja toimittaisi 1000kpl raaakakuvia ja laskun käytettyjenn tuntien mukaan.

Tällöin hääpari saisi luultavasti haluamansa kuvat ja kuvaa täyden korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Osa kuvaajista kokevat olevansa liian taiteilijoita tuollaiseen menettelyyn, mutta uskon nykyään löytyvän myös kuvaajia joille raakakuvien luovuttaminen sopii.

Eihän se lopulta ole sen kummoisempi kysymys ole kuin kakun tekeminen. Kylmäkkötuttavani väsäsi kakut, alkupalat ja kylmän pureskeltavan itse, mutta tilasi pitopalvelulta lämpimät ruuat ja tarjoilun. Hinta sovitaan sitten sen mukaan. Onko kyseinen malli standardikamaa vai enempi poikkeus on sitten toinen kysymys - toiset rakentaa itse asuntonsa, osa lyö rahat tiskiin ja odottelee kädet auki avaimia. Jotkut laskee kandeeko ko. aika käyttää omassa duunissa palkalla x vai maksaa työstä toiselle - jos ei hommaa ota harrastuksen kannalta. Näin uusavuttomuuden aikana mä olen taipuvaisempi uskomaan yhä valmiimpiin ratkaisuihin (asunnon myynti hyvänä esimerkkinä) - varsinkin ylemmän keskiluokan osalta - rinnalla kulkee toki itsetekeminen ja tuunaaminen. Häät ovat vain yksi muiden joukossa.

Tai ehkä kuvaaminen paketoidaan tulevaisuudessa osaksi hääjuhlien järjestämistä, jolloin muutama lafka pyörittää lähes koko hääbisnestä avaimet käteen periaatteella. Kuvaajille jää sellanen huonopalkkainen duuni (tunteja niin vähän, et ei lomaetua yms. - firman kamerat), kuvankäsittelyn tekevät kiinalaiset (firman presetit) ja puolivalmiit leivonnaiset tulee virosta. Sellaset kotipizzahäät - katalogista saa valita teeman.

[hkoskenv]

Määrä korvaa siis laadun. Eli mun ehdottama nurkkaan laitettu kamera, joka latasee 300 kuvaa sekunnissa hoitaa koko homman. Morsian seuloo läjän ja käsittelee. Valmis.

Se mitä minä en ymmärrä on, että miksi kuvaaja kieltäytyy tuollaisista. Jos asiakas haluaa rawit ja julkaisuoikeudet, eikö sitä voi sopia, että sen kun, mutta kuvaajan nimeä ei sitten laiteta esille, kun kuvat julkaistaan? Ja toki sopimuksessa on kohtuullista mainitaan silloin myös se, että kuvaaja ei vastaa laadusta, jos asiakas ei osaa, niin sitten tilaa palvelun jälkeenpäin ja maksaa siitä. Ei tusinahäiden markkinointiarvo voi olla kuvaajalle oikeasti merkittävä, enkä jaksa uskoa, että myöhemmät lisätilaukset ovat millään tavalla merkittävä tulonlähde.

No, kenties diivailulle on paikkansa, jos on nimekäs kuvaaja ja tilauskirjat täynnä ja varaa valita asiakkaansa, mutta sikäli kun olen ymmärtänyt, harvalla ammattikuvaajalla on niin iloinen tilanne.

Enkä mä näe, et kuvaamisen määrä (siis ilman sen suurempaan tarkoitusta) on merkittävästi kasvattanut ihmisten kuvallista ymmärrystä - esim. hääkuvissa kuvaajalla on tod. näk. merkittävästi suurempi kokemus hääkuvista, koska niitä vaan menee silmien editse mieletön määrä (omia ja vieraita).

Niin, ja kun sitä kuvallista ymmärrystä ei asiakkaan puolella ole, niin miksi kuvaaja tuputtaa väkisin omia taiteellisia intohimojaan ja kieltäytyy tekemästä asioita, joita asiakas haluaa ja on valmis maksamaan? Se on minusta täysin käsittämätön lähtökohta asiakaspalvelulle. Ymmärrän sen silloin, jos asiaan liittyy jotain terveydellisiä tai taloudellisia riskejä, mutta tusinajannun hääkuviin ei liity mitään morsiamen hetken kiukuttelua dramaattisempaa.

[hkoskenv]

Onko kyseinen malli standardikamaa vai enempi poikkeus on sitten toinen kysymys - toiset rakentaa itse asuntonsa, osa lyö rahat tiskiin ja odottelee kädet auki avaimia. Jotkut laskee kandeeko ko. aika käyttää omassa duunissa palkalla x vai maksaa työstä toiselle - jos ei hommaa ota harrastuksen kannalta. Näin uusavuttomuuden aikana mä olen taipuvaisempi uskomaan yhä valmiimpiin ratkaisuihin (asunnon myynti hyvänä esimerkkinä) - varsinkin ylemmän keskiluokan osalta - rinnalla kulkee toki itsetekeminen ja tuunaaminen. Häät ovat vain yksi muiden joukossa.

Niin, keskimäärin varmaan asiakkaat haluavat valmista palvelua. Sitä ihmettelen, että miksi kuvaajat haluavat pakottaa sen ainoaksi mahdollisuudeks, kun useimmissa muissa asiakaspalvelufirmoissa tuollaiset asiat ovat täysin sovittavissa asiakkaan itsetekemiskyvyn- ja halun mukaan ja vain hyvin harvalla firmalla on varaa diivailla. Kyllä rautakauppa myy minulle pitkää tavaraa, talopaketteja, elementtejä, sisustuspalvelua tai valmiin talon rahat tiskiin ja avaimet käteen -periaatteella tai minkä tahansa yhdistelmän niistä ilman minkäänlaista venkulointia taiteellisen harmonian säröytymisestä.

Tai ehkä kuvaaminen paketoidaan tulevaisuudessa osaksi hääjuhlien järjestämistä, jolloin muutama lafka pyörittää lähes koko hääbisnestä avaimet käteen periaatteella. Kuvaajille jää sellanen huonopalkkainen duuni (tunteja niin vähän, et ei lomaetua yms. - firman kamerat), kuvankäsittelyn tekevät kiinalaiset (firman presetit) ja puolivalmiit leivonnaiset tulee virosta. Sellaset kotipizzahäät - katalogista saa valita teeman.

Ehkä tuollaisesta tulee valtavirtaa, jos se on asiakkaalle edullista ja helppoa, mutta varmasti silloinkin on morsiamia, jotka haluavat häänsä "pitkästä tavarasta". Vaikka tuollaiselle firmalle annettaisin laillinen monopoli, jotkut järjestävät häänsä pimeästi mökillä.

[ttuplai]

Onko kyseinen malli standardikamaa vai enempi poikkeus on sitten toinen kysymys - toiset rakentaa itse asuntonsa, osa lyö rahat tiskiin ja odottelee kädet auki avaimia. Jotkut laskee kandeeko ko. aika käyttää omassa duunissa palkalla x vai maksaa työstä toiselle - jos ei hommaa ota harrastuksen kannalta. Näin uusavuttomuuden aikana mä olen taipuvaisempi uskomaan yhä valmiimpiin ratkaisuihin (asunnon myynti hyvänä esimerkkinä) - varsinkin ylemmän keskiluokan osalta - rinnalla kulkee toki itsetekeminen ja tuunaaminen. Häät ovat vain yksi muiden joukossa.

Niin, keskimäärin varmaan asiakkaat haluavat valmista palvelua. Sitä ihmettelen, että miksi kuvaajat haluavat pakottaa sen ainoaksi mahdollisuudeks, kun useimmissa muissa asiakaspalvelufirmoissa tuollaiset asiat ovat täysin sovittavissa asiakkaan itsetekemiskyvyn- ja halun mukaan ja vain hyvin harvalla firmalla on varaa diivailla. Kyllä rautakauppa myy minulle pitkää tavaraa, talopaketteja, elementtejä, sisustuspalvelua tai valmiin talon rahat tiskiin ja avaimet käteen -periaatteella tai minkä tahansa yhdistelmän niistä ilman minkäänlaista venkulointia taiteellisen harmonian säröytymisestä.

Tai ehkä kuvaaminen paketoidaan tulevaisuudessa osaksi hääjuhlien järjestämistä, jolloin muutama lafka pyörittää lähes koko hääbisnestä avaimet käteen periaatteella. Kuvaajille jää sellanen huonopalkkainen duuni (tunteja niin vähän, et ei lomaetua yms. - firman kamerat), kuvankäsittelyn tekevät kiinalaiset (firman presetit) ja puolivalmiit leivonnaiset tulee virosta. Sellaset kotipizzahäät - katalogista saa valita teeman.

Ehkä tuollaisesta tulee valtavirtaa, jos se on asiakkaalle edullista ja helppoa, mutta varmasti silloinkin on morsiamia, jotka haluavat häänsä "pitkästä tavarasta". Vaikka tuollaiselle firmalle annettaisin laillinen monopoli, jotkut järjestävät häänsä pimeästi mökillä.

Olen harvinaisen samaa mieltä. Heittelin vaihtoehdot hatusta pöytään, koska ei voi tietää. Vois olettaa, et monelle eri jutulle on kysyntää ja usein se on vaan markkinoinnista/kuun asennosta kiinni mikä trendi milloinkin lyö itsensä läpi - ja tän päivän muoti on huomisen last-season. Toistaiseksi itse käsittelijöitä on ollut aikas vähän, mutta en näe mitään syytä pitää kiinni raakakuvista - myyty mikä myyty - niillä mitään suurempaa tunnearvoa pitäs kuvaajalla olla. Eräs kuvattava totes, et hän valitsi minut, koska en pakottanut häntä tilaamaan printtejä minulta ("menetin" rahaa, mut sain asiakkaan). Et kyllä mie sen kameran laitan nurkkaan laukomaan sarjana jos maksetaan - voin sillä aikaa käydä kuvaamassa alastonkuvia läheisellä järvellä niin saapi sisäinen taiteilijakin tyydytyksen.

Mut onhan toi myös brändäämiskysymys. Kokeeko itsensä täyden palvelun rautakaupaksi vai löytääkö oman rakonsa paremmin kuvaamalla häitä kalansilmäobjektiivilla silmät sidottuna. Saanu tosta Vuittonin liikkeestä perus kamerareppua - ihme jengiä.

[Kapama]

Eikö tuonkaan otsikon alta löydy kuin häitä?

Kapa

[olli R]

Eikö tuonkaan otsikon alta löydy kuin häitä?

Häät on toinen jäljelläolevista valokuvausaloista, jotka vielä tuottavat oikeasti. Vaikea verrata muita valokuvausammattilaisia ja harrastajia, kun juuri muita ammattialoja ei ole. Lehtikuvaajiakin on enää vähän, eikä se homma ole enää muuta kuin juuri palkkaa tuottavaa. Lukijan kuvat toimii...

Sinänsä juuri se se ero tämänkin keskustelun perusteella on, että ammattilainen laskee toimintansa ja hinnastonsa kysynnän ja tarjonnan perusteella. Harrastaja ei näe mitään ongelmaa antaa raw-kuvat ilmaiseksi.

Ai mikä on se toinen. No tietenkin koulukuvaus. Siinä vaan ei ole harrastajia (ainakaan vielä).

[Kapama]

Eikö tuonkaan otsikon alta löydy kuin häitä?

Häät on toinen jäljelläolevista valokuvausaloista, jotka vielä tuottavat oikeasti. Vaikea verrata muita valokuvausammattilaisia ja harrastajia, kun juuri muita ammattialoja ei ole. Lehtikuvaajiakin on enää vähän, eikä se homma ole enää muuta kuin juuri palkkaa tuottavaa. Lukijan kuvat toimii...

Sinänsä juuri se se ero tämänkin keskustelun perusteella on, että ammattilainen laskee toimintansa ja hinnastonsa kysynnän ja tarjonnan perusteella. Harrastaja ei näe mitään ongelmaa antaa raw-kuvat ilmaiseksi.

Ai mikä on se toinen. No tietenkin koulukuvaus. Siinä vaan ei ole harrastajia (ainakaan vielä).

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Kapa

[jaava]

Osa kommenteista kuuluu kieltämättä paremminkin säikeeseen, jossa on juttua hääkuvauksesta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12754957

ttuplai toi esiin hyväksi kuvaajaksi tulemisen vaatimuksen:

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä. Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi.

Harva taito on ihmisellä syntyjään, joten aina tarvitaan myös työtä. Sen sijaan sopiva lahjakkuus helpottaa työn tekemistä ja sen määrää. Kuten sitten lopulta osaansa hyvänä kuvaajana.

Mutta minkälaista lahjakkuutta tarvitaan?
Säikeen ensimmäisen viestin alustuksessa esitin kysymyksen "Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?" ja toin esille joitain ajatuksiani.

PS. Vaikka markkinointi, brändääminen, mainostaminen, asiakasyhteydet yms. vaikuttaa yrittäjänä menestymiseen, niin ei niillä kuitenkaan olla hyviä kuvaajia.

[olli R]

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Miten aloitus liittyi?

Tässä siis kommentoin kysymystäsi, miksi vain hääkuvauksista puhutaan ja verrataan siinä ammattilaista ja harrastajaa. Lisäksi olin jossain määrin ärsyyntynyt tästä Raw-keskustelusta. Olen sitä mieltä, että osaavan tulisi tehdä kuvansa loppuun asti ja antaa niitä työn lopputuloksena. Osaamiseen liittyy myös kuvien valinta.

Siinä olen Jaavan kanssa samaa mieltä, että kuvien valinta ja jälkikäsittely on valokuvauksen tärkeä osa. Ei pelkästään digivalokuvauksen. Ennen juuri niillä, joilla oli varaa polttaa filmiä (erityisesti opetteluvaiheessa), oli myös mahdollisuuksia nousta näkyville. Tosin (hää)valokuvauksessakin kuvaaminen on huomattavasti enemmän kuin pelkkää mekaanista kuvausta.

Enkä ymmärrä ollenkaan sitä, että jos haluat olla hyvä valokuvaaja muiden mielestä, niin miksi todellakaan antaisit ottamasi kuvat muiden valittavaksi ja käsiteltäväksi.


Mutta jos puhutaan tuosta keskusteluun liittymättömästä otsikosta. Taiteilija on käsite, joka ei liity nokkeluuteen ja luovuuteen mitenkään. Se on minusta "ammattinimike" jonka luovuttaa muu taitelijakunta uudelle tekijälle. Ainakin tämä on yksi tapa määritellä asia.

Jaavan alkuperäinen jako, ei mielestäni toimi sikäli, että ensinnäkään ei ole noin tarkkoja jakoja. Luova tavis on ihan tavallinen ja toimiva yhdistelmä. Se että joku näkee kuvan laajemman merkityksen, tulee varsin usein jostain ihan muulta kuin taitelijalta itseltään: katsojajoukolta, managerilta, toiselta taitelijalta jne. Jo pelkästään se, että taiteilija ei periaatteessa voi itse määritellä itseänsä taiteilijaksi, kuvaa juuri tätä prosessia.

Jos ajatellaan taiteilijaa muuna kuin amattinimikkeenä, jolloin siis sallitaan esimerkiksi käsite "harrastajataiteilja", niin useimmiten taidetta tehdään itselle, omista lähtökohdista, omista haluista lähtien. Silloin juuri tuo nokkeluus, luovuus, halu tehdä ja tuoda asioita esille eri tavoin kuin muut ovat niitä taiteen tekemisen lähtökohtia.

Onko hääkuvaus taidetta? On, jos siinä on vapaat kädet ja kuvia tekee eri tavoin kuin ennen on tehty, irti asiakkaan vaatimuksista ja perinteiden kahleista. Aika harvoin näin tehdään.

[ttuplai]

Osa kommenteista kuuluu kieltämättä paremminkin säikeeseen, jossa on juttua hääkuvauksesta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12754957

ttuplai toi esiin hyväksi kuvaajaksi tulemisen vaatimuksen:

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä. Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi.

Harva taito on ihmisellä syntyjään, joten aina tarvitaan myös työtä. Sen sijaan sopiva lahjakkuus helpottaa työn tekemistä ja sen määrää. Kuten sitten lopulta osaansa hyvänä kuvaajana.

Mutta minkälaista lahjakkuutta tarvitaan?
Säikeen ensimmäisen viestin alustuksessa esitin kysymyksen "Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?" ja toin esille joitain ajatuksiani.

PS. Vaikka markkinointi, brändääminen, mainostaminen, asiakasyhteydet yms. vaikuttaa yrittäjänä menestymiseen, niin ei niillä kuitenkaan olla hyviä kuvaajia.

Muiden - jos asiakas ei ole kuvaaja itse niin silloin hän on muu. Harrastaja voi tyydyttää kuvillaan vain omat tarpeensa - kaupallinen kuvaaja harvemmin. Hyvä ei ole yksikäsitteinen - hyvä voi olla sitä, että menestyy (joku ostaa) - taiteellisen hyvyyden problematiikkaa ei ole vielä kukaan täysin ratkaissut (siinäkin osa tykkää populistisemmasta määritelmästä, toisille myynti on mittari, tosi kovaa taiteiljaa harva pystyy arvioimaan, koska menee valtaosalle yli hilseen, useimmiten aika on hyvän mittari, koska se korjaa trendien aiheuttaman vääristymän). Mut onko kaappikuvaaja hyvä jos kukaan ei katso vai onko hän samaan aikaan hyvä ja huono, jonka aaltofunktion suuriyleisö romahduttaa? Jonka jälkeen voi kysyä, et onko Madonna hyvä - alussa hän oli suorastaan kehno laulaja - myöhemmin ok, mut ei kovin ihmeellinen - pirun hyvä trendin haistaja, markkinoija ja työntekijä hän on varmasti. Mikä siis teki minkä - loiko muna kanan vai kana munan vai oliks kananmunaa olemassakaan?

Ongelma on siinä, et yrität rakentaa jotain selkää aksiomaattista järjestelmää ongelmaan, joka on kaikkea muuta kuin selkeä. Ja jopa hyvin määritelty järjestelmä tulee aina sisältämään porsaanreikiä (väitteitä joita ei voi todistaa). Lopullinen vastaukseni siis on: 42 dB.

[jaava]

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Miten aloitus liittyi?

Tässähän se on alotuksen liittyminen sitten lainattuna:

Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?
Pistin ylös muutaman ajatuksen eroista:

1. Tavis ottaa paljon kuvia ja hyvällä lykyllä saattaa löytää joukosta kuvan, joka miellyttää häntä.
2. Nokkela keksii keinoja ja kuvakulmia, joilla/joista saa helposti häntä miellyttäviä kuvia.
3. Luova huomaa kohteita/hetkiä, joista tietää tulevan hänen arvostamiaan kuvia.
4. Taiteilija näkee yhdellä silmäyksellä onko kuvalla laajempaa merkitystä ja saavan isommalta joukolta arvostusta.

Lisäksi olin jossain määrin ärsyyntynyt tästä Raw-keskustelusta.

Raw-kuvat ei liity aiheeseen vaan hääkuvauskeskusteluun.
Olen huomannut monen muunkin ammatikseen tai lisätienestejä tekevän kuvaajan hermostuneen tästä säikeestä (ja erityisesti siitä hääkuvauksesta joka heijastelee tännekin). Pahoitteluni itse kullekin. Toivon vain asiallista ja syventävää keskustelua.

Olen sitä mieltä, että osaavan tulisi tehdä kuvansa loppuun asti ja antaa niitä työn lopputuloksena. Osaamiseen liittyy myös kuvien valinta.

Jos Olli R menisit naimisiin (ajatuskoe) ja ottaisit häihin valokuvaajan, syyhyäisikö sinulla sormet tehdä osa hommasta (kuvaamistahan et voisi tehdä itse). Varsinkin jos kokisit itsesi osaavammaksi. Ja jos kuvaaja ei tunne sukuasi ja/tai morsiammen sukua, niin luottaisitko hänen kykyynsä löytää oikeat kuvat.