Tarkoitus oli varmasti hyvä ja enkä itsekään pidä avohakkuista. Kuitenkin nyt koko juttu sataa "viherpiipertäjien" vastustajien laariin.
Suuren julkisuuden eri medioissa saanut valokuva kannonnokassa avohakkuulla kyyhöttävästä lehtopöllön poikasesta syntyi lavastamalla.
Myös Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkona episodista.
Kuva ja sen ”tarina” alkoivat elää omaa elämäänsä ja pöllönpoikasesta tuli kansalaisjärjestöjen avohakkuiden vastaisen kansalaisaloitteen mannekiini.
Kuvan ottanut rengastaja Jukka Tanner myöntää IS:lle siirtäneensä poikasen puiden välistä avohakkuun reunaan.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Poikasella ei myöskään alunperinkään ollut julkisuudessa mainittua ”kadonnutta sisarusta”.
Eikä se menettänyt pesäpuutaan avohakkuussa, vaan pesäpuulle oli päinvastoin jätetty varta vasten suojavyöhyke, tosin kapea.
Valokuvaamisella oli Tannerin tietämättä silminnäkijöinä kaksi sivullista, jotka olivat tulleet viime tiistai-iltana metsään katsomaan edellisellä viikolla tehdyn hakkuun jälkiä.
Tästä Jukka Tannerin ottamasta ja Facebookin Suomen linnut -yhteisöön laittamasta lohduttoman hellyttävästä kuvasta kaikki alkoi.
Tästä Jukka Tannerin ottamasta ja Facebookin Suomen linnut -yhteisöön laittamasta lohduttoman hellyttävästä kuvasta kaikki alkoi. (KUVA: Jukka Tanner)
– Näimme kuinka hän (Tanner) laskeutui tikapuilta ja vei poikasen kannolle ja alkoi ottaa kuvia, IS:n haastattelema silminnäkijä kertoo.
Tikapuut nojasivat puuhun, johon pöllön pesäpönttö oli ripustettu. Pönttö on ollut samassa paikassa vuosikymmeniä ja oli jo huonokuntoinen.
Avohakkuun puut oli myyty pystykaupalla viime syksynä, jolloin ne piti alunperin myös hakata, mutta jatkuvat sateet estivät savotan.
– Kun selvisi, että pöntössä oli pesintä, pyysin, ettei urakoitsija hakkaa sen ympäriltä. Sinne jäi noin parikymmentä puuta pieneksi niemeksi, kertoo maanomistajan edustaja Jukka Neppius.
Neppius oli henkilökohtaisesti ottanut selvää, että pönttö oli asuttu. Hänen vinkistään paikalla kävi ennen hakkuita rengastaja, joka kertoi poikasia olevan pöntössä yksi. Koska poikanen oli vielä pieni, rengastaja ei ollut rengastanut sitä. Hän on eri henkilö kuin Tanner, joka tuli tuuraamaan alueen varsinaista rengastajaa.
Pieni ”niemi” rajattiin suojavyöhykkeeksi pöllönpöntölle ja sen asukkaalle, lehtopöllön poikaselle.
Pieni ”niemi” rajattiin suojavyöhykkeeksi pöllönpöntölle ja sen asukkaalle, lehtopöllön poikaselle. (KUVA: Jukka Neppius)
Neppius vei itse aikoinaan ensimmäisen pöntön metsään. Se on kertaalleen korvattu uudella.
Hän kertoo ehdottaneensa urakoitsijalle (metsäfirmalle) hakkuun siirtämistä, mutta se ei ollut enää mahdollista.
Tanner vahvistaa IS:lle silminnäkijöiden havainnon, eli että hän itse siirsi poikasen avohakkuun reunaan ennen kuin otti kuvan.
– Lähimmälle kannolle, Tanner sanoo.
Tanner kertoo löytäneensä poikasen alunperin maasta ”muutaman metrin” päässä pönttöpuusta eli käytännössä melkein sen juurelta. Poikanen ei siis harhaillut yksin avohakkuulla, kuten julkisuudessa on kerrottu.
Avohakkuun reuna on Tannerin mukaan noin viiden metrin päässä pöntöstä. Hän siirsi poikasta oman arvionsa mukaan enintään nelisen metriä.
Tanner ei osaa sanoa, miksi poikanen ei ollut pöntössä, vaikka se oli hänen mielestään vielä suhteellisen nuori pesänsä jättäneeksi. Sinänsä pöllönpoikaset kyllä jättävät pesän lentokyvyttöminä.
Kuva avohakkuusta ja pönttöniemekkeestä eri kuvakulmasta. Aukon pituus on 250 metriä, leveys vähemmän.
Kuva avohakkuusta ja pönttöniemekkeestä eri kuvakulmasta. Aukon pituus on 250 metriä, leveys vähemmän. (KUVA: Jukka Neppius)
Tanner osaa kertoa, miksi piilossa olleet silminnäkijät näkivät hänen laskeutuvan tikapuita poikasen kanssa, vaikka poikanen oli ollut alunperin maassa.
– Laitoin sen varmuuden vuoksi pönttöön suojaan, kun läksin hakemaan mittausvälineitä autoltani. Halusin mittaamalla selvittää, ettei se ollut nälkiintynyt. Otan aina valokuvat rengastamistani poikasista.
Kuvattuaan poikasta Tanner vei sen jälleen pönttöön. Hän kertoo korjanneensa pöntön kattoa, joka repsotti.
Tanner sanoo, ettei hänellä ole ”mitään evidenssiä”, miksi poikanen oli alunperin lähtenyt pöntöstä. Yksi mahdollisuus on pöntön koko. Sen lattiapinta-ala on pienempi kuin yleensä, ja pönttö on muutenkin ahtaampi. Tanner mainitsee toisena mahdollisuutena hakkuutyön äänet ja katon repsottamisen.
Neppius ei usko harvesterin tai metsätraktorin äänten tai työn muunkaan möyreen häirinneen pesintää.
– Kokemukseni mukaan eläimet eivät pelkää kulkuneuvoja, ne pelkäävät ihmisiä.
Tanner kertoo, ettei tiennyt olleensa tarkkailtavana. Hän huomasi hakkuuta katsomaan tulleet kaksi miestä vasta, kun he tulivat kysymään häneltä, mitä hän oli tekemässä.
