Mremonen kyseli talviaikaisesta kuvaamisesta. Koko viime talven lähes joka päivä kameraa ulkoiluttaneena voin vastata tähän koska kukaan muu ei ole reagoinut. Kamera kestää häiriöttä kaikkia viime talvena esiintyneitä lämpötiloja Kouvolan seudulla. Pari – kolme viikkoa ihan kunnon pakkasiakin siinä aivan loppumetreillä.
Talvikuvaaminen on ainakin minulle ollut niin tällä kuin Canoneillakin varsin ongelmatonta. Vaikeuksia on ollut lähinnä sopivien käsineiden löytämisessä. Sormikkaiden kun tulisi olla kohtalaisen lämpimät mutta kutenkin riittävän ohuet jotta tuntuma säätimiin säilyisi.
Käsineet kädessä ei kosketusnäytöstä ole mitään hyötyä. Opin siis talven aikana siirtelemään tarkennuspistettä säätöpyörän ulkokehää painelemalla. Tämä jäi ikään kuin ”päälle” ja nyt kesäaikaan käytän sitä edelleenkin ja kosketusnäyttö jää usein käyttämättä.
Kosketusnäytöstä olen valinnut vain monitorikäytön ja aktivoinut takanäytön vasemman ylänurkan. Tämä siitä syystä että kuvaan vasemmalla silmällä. Oikealla silmällä kuvaavat aktivoivat oikean ylänurkan.
Varsinaista takanäyttöä en käytä lainkaan tarkennuspisteen siirtelyyn sillä usein piste liikkuu tahattomasti nenän tai jonkun muun ruumiin osan koskettaessa näyttöä. Kun kuvaus alkaa on piste jossain nurkassa eikä sitä heti edes löydä. Tästä syystä vain monitorikäyttö päälle eikä mitään muuta.
Etuseinässä oleva tarkennustavan valintakytkin on yksi rautapuolen tärkeimmistä säätimistä mutta kooltaan pieni ja talvella hanskat kädessä vaikea tai lähes mahdoton käyttää.
jopisalo kirjoitteli optiikan piirtokyvystä ja esitti jonkinlaisen taulukonkin. Koska hän ei tuntenut tätä kameraa hän joutui arvaamaan linssin halkaisijaksi 50 mm. Suodinkierre on kuitenkin 72 mm joten halkaisija on siis lähempänä seuraavaksi suurempaa arvoa hänen taulukossaan.
Sanottakoon vielä kerran, että teoreettiset pohdiskelut ovat toki mielenkiintoisia mutta todellisuus avautuu vain ja ainoastaan laitetta kokeilemalla ja tiirailemalla niitä oikeissa tilanteissa otettuja kuvia rauhassa kukin omassa kammiossaan. Niin tässäkin tapauksessa kannattaa ehdottomasti tehdä.
Antti Haataja kirjoitti ansiokkaan pohdinnan, johon on monin osin helppo yhtyä.
Varmasti löytyy useita erilaisia kamera-objektiiviyhdistelmiä, joissa on enemmän valovoimaa kuin nyt puheena olevasta kamerasta ja enemmän ominaisuuksia jotta hämärässä otettuja kuvia voidaan kropata rajusti ja jäljelle jää vielä riittävän laadukkaita 5 Mp:n palasia, kuin nyt puheena olevasta kamerasta. Siitä ei ole epäilystäkään. Silloin vain tarvitaan mukaan useista komponenteista koostuva järjestelmä joka useimmiten painaa enemmän ja maksaa myös enemmän.
Sanottakoon tämäkin vielä kertaalleen. Puheena olevan Sony RX10M4 kiistaton etu on se että kaikki on yhdessä paketissa joka painaa runsaan kilon ja maksaa nyt jo alle 2000 euroa. Tällä saa ihan oikeasti 70-80 % siitä mitä vastaavat asiat tekevillä järjestelmäkamerapaketeilla ja yhdistelmillä voi parhaimmillaan saavuttaa.
Suurin yksittäinen syy siihen, ettei tällä kameraluokalla päästä aivan 100 %:iin on tuumaisen kennon pieni fyysinen koko joka aiheuttaa sen, että hämärässä tapahtuva liikkeen pysäyttäminen vaatii 2-3 aukkoarvoa enemmän valoa verrattuna täyskennoiseen järjestelmäkameraan.
Kuvaukseen vaikuttavat muut parametrit ovat joko hyvin lähellä, tasoissa tai joissain tapauksissa selvästi edellä järjestelmäpuolen vastaavia. Tässä on kiteytettyinä kaikki ne syyt, jonka johdosta olen tullut täysin toimeen pelkästään tällä puheena olevalla laitteella nyt jo puolisen vuotta enkä ole käyttänyt omistamaani järjestelmäkalustoa enää lainkaan.
Minun tapauksessani on siis saavutettu eräänlainen kriittinen piste tämän kameran tultua markkinoille. Jokainen määrittelee itse oman kriittisen pisteensä joka henkilöstä ja tarpeista riippuen voi toki sijaita myös aivan jossain muualla.
Uusia kuvia taas fb sivuillani
https://www.facebook.com/lassi.kujala.1" onclick="window.open(this.href);return false;
ja muita räksä kymppinelosella ottamiani kuvia alla olevassa osoitteessa.
